Päivittelyä ja kauhistelua

Vanhoissa Suomi-filmeissä on joitakin vakiohahmoja. On kotipaikkakunnalle palannut maisteri ja elämän hänestä erkaannuttama nuoruudenrakastettu, kirkonkylän silmäätekeviä ja humoristisessa valossa esitettyjä isäntämiehiä. Taustalla häärää joukko ämmiä, joiden tehtävä on päivitellä maisterin mielipiteitä tai kylän nuorten naisten esiintymistä. Heidän rooliinsa kuuluu myös paisuttaa jostain pienestä havainnosta mehevä juoru, joka antaa mahdollisuuden kauhistellen ennustaa nurkan takana vääjäämättä odottavan moraalisen katastrofin tulo.

Juoruämmien ajatellaan kuuluvan menneeseen aikaan. Nykyään meillä on ammattimaiset toimittajat ja tutkijat, jotka kertovat luotettavasti ja nopeasti tapahtumista ja niiden taustoista. Kenenkään ei tarvitse elää kuulopuheiden varassa, kun jokainen voi ottaa monesta asiasta selvää itsekin. On helppo tarkistaa saamansa tiedot turvautumalla eri lähteisiin ja verrata niiden välittämää informaatiota keskenään.

Virallisen tiedonvälityksen rinnalla versoo näennäistietoa ja disinformaatioa luova ja levittävä verkosto. Tämä toiminta ei perustu klassisiin journalismin ihanteisiin. Kriittisyys, faktojen tarkistaminen ja lähteiden luotettavuuden arvioiminen sekä pyrkimys totuuteen eivät ohjaa trollien ja trollitehtaiden toimintaa. Olennaisessa osassa väärän informaation levittämisen kannalta ovat verkon käyttäjät, jotka kommentoivat julkisesti toimivan median välittämiä tietoja. Ilman näitä hyödyllisiä idiootteja trollit olisivat pelkkiä peikkoja, harmittomia satuhahmoja.

Trollien ja heidän toimintaansa tukevien verkkokeskustelijoiden kommentit tuovat mieleeni Suomi-filmien juoruämmät. Keskeistä näille verkkojen paremmin tietäjille on osallistua aiheesta kuin aiheesta käytävään keskusteluun päivittelemällä tai kauhistelemalla. Sanamuodot ja tyylikeinot ovat toiset kuin kylän juorukellojen, mutta kommentoinnin mekanismi on sama. Faktat korvataan kuulopuheilla, arveluilla ja tulkinnoilla. Uusien ilmiöiden vahingollisuutta päivitellään ja tulevaa, varmana pidettyä katastrofia kauhistellaan. Perinteiset hyvät ovat turmeltuneet ja järjestynyttä yhteiskuntaa ylläpitävät rakenteet ovat romahtamassa. Usein osataan myös sanoa – ainakin yleisellä tasolla – kenen syytä kaikki on.

Päivittely ja kauhistelu tyydyttävät ihmisen yhteenkuuluvuuden tarvetta ja tarjoavat nautintoa moraalisen ylemmyyden ja oikeassa olemisen tunteen muodossa. Lähemmin tarkasteltuna päivittely ja kauhistelu ovat kuitenkin valehtelemisen muotoja. Päivittelemällä ja kauhistelemalla herätetään muita koskevia epäilyjä ja kylvetään epäluuloa, ja kielletään oma vastuu kuulijalle syntyvästä vaikutelmasta. Päivittely ja kauhistelu rämettävät keskinäistä luottamusta ja nakertavat totuudellisuuden edellytyksiä.

Tupakoinnin vähentämistempausten rinnalla pitäisi kampanjoida päivittelyn ja kauhistelun lopettamiseksi. Ne ovat yhteisten moraalisten resurssien kannalta yhtä vahingollisia kuin savukkeiden haitta-aineet.

TT, sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa

Kuva on elokuvasta Tulitikkuja lainaamassa (1938).