Kuukausi: toukokuu 2020

Behovet av individuell studiehandledning är i gymnasierna är något som ökar allt mer hela tiden. Högskolereformen, den nya läroplanen som träder i kraft hösten 2021 samt ett allt större fokus på framtida studier och arbetsliv är faktorer som betonas i allt större utsträckning. Studiehandledarens uppgift är att handleda ungdomar i deras navigerande kring dessa ämnen: de ska stöda studerandes individuella utveckling och de ska bistå med de verktyg som studeranden behöver för att kunna fatta egna beslut för sig själv och sin framtid.

Tidigare forskning påvisar att studiehandledaryrket är en bransch där risken för stress och utbrändhet i arbetet är påtaglig. 86,8% av finländska studiehandledare har angivit att tidsbrist och brådska är ett stressmoment i arbetet. Kan kvaliteten på handledningen garanteras om våra studiehandledare är överbelastade?

 

Syfte

Syftet med denna studie har varit att beskriva, analysera och tolka arbetsplatsvälmåendet och arbetstillfredsställelse hos gymnasiestudiehandledare i Svenskfinland. Studiehandledarnas attityder har granskats vad gäller krav och resurser i arbetet och vilka faktorer som möjligtvis kan vara hämmande för arbetsplatstillfredsställelsen.

 

Målgrupp och informanter

Målgruppen för denna studie har varit Svenskfinlands studiehandledare på gymnasienivå. Data insamlades med hjälp av ett elektroniskt frågeformulär och skickades ut till alla svenskspråkiga gymnasier i Finland, till vilket 22 informanter bidrog med sina svar (svarsprocent 52,4%).

 

Resultat

Studiehandledarna som deltagit i denna forskning uppgav generellt en hög arbetstillfredsställelse. Obehöriga studiehandledare påvisade ändå en lägre arbetstillfredsställelse än de som är behöriga.

De studiehandledare som upplevt symptom på stress eller utbrändhet upplevde sig vara mindre nöjda med sina arbetsuppgifter. De upplevde också ett sämre kollegialt stöd och ansåg sig ha mindre tidsmässiga resurser. Även de som varit sjukskrivna på grund av utbrändhet angav sig ha mindre tidsmässiga resurser. Arbetserfarenhet visade sig vara signifikant för studiehandledarnas belåtenhet med sina arbetsuppgifter, då de med mer arbetserfarenhet visade sig vara mer positiva i sina attityder.

 

Sammanfattning

Vad som kommit fram i resultaten är att studiehandledarna generellt känner stor meningsfullhet i sitt arbete och att arbetet med ungdomar, deras studier och framtidsplanering är något de trivs med stort. Även de som någon gång upplevt arbetsrelaterad stress, eller till och med varit sjukskrivna på grund av utbrändhet, upplever att de gör ett meningsfullt arbete och har ett stort arbetsengagemang. Dock visar sig dessa upplevelser ändå inverka negativt på attityden mot arbetet vad gäller flera faktorer.

För att studeranden ska kunna klara av sina studier i gymnasiet och därefter fortsatta studier och arbetsliv krävs det individuell handledning av välmående, självsäkra och närvarande studiehandledare. En nationell forskning om Finlands studiehandledare kunde bidra med nyttig information kring vilka arbetsresurser som behöver stärkas ytterligare och hur vi kan vidare främja studiehandledarnas välmående i deras arbete, så att de i sin tur kan främja välmående hos studeranden.

 

Jessica Thurin

Pro gradu: Den ”goda” handledaren – Studiehandledarnas välmående på arbetsplatsen

Maj 2020

Tutkimuksen tavoitteet

Noin kolmasosa väestöstä on temperamentiltaan erityisherkkiä. Erityisherkkyys on synnynnäinen ja perinnöllinen temperamenttipiirre, joka ilmenee herkkyytenä aistia sisäisiä ja ulkoisia ärsykkeitä sekä kykynä aistia hienovaraisia vivahteita. Se ilmenee myös vahvoina tunnereaktioita ja tunteina sekä käyttäytymisen estymisenä eli niin sanottuna taukotarkistamisena uusissa tilanteissa. Temperamenttipiirteeseen kuuluu olennaisesti myös matala aistikynnys, ylivirittymisen helppous ja esteettinen herkkyys.

Kasvatuspsykologian yksi keskeisimmistä tutkimuksen aiheista on oppiminen, jonka yksi osa-alue on oppimisstrategiat. Oppimisstrategiat ovat opittavissa olevia toimintatapoja, joita yksilö voi muuttaa tilanteesta toiseen oman tarpeensa mukaan lisätäkseen omaa hallinnan tunnetta ja edistääkseen tärkeiden tehtävien toteuttamista.

Oppimisstrategioita ja erityisherkkyyttä on tutkittu aikaisemmin erikseen, mutta näitä kahta yhdistävää tutkimusta on hyvin vähän. Kuitenkin noin kolmasosa ihmisistä on temperamentiltaan erityisherkkiä, jonka vuoksi on tärkeää ymmärtää, miten erityisherkkyys vaikuttaa oppimisstrategioiden valintaan ja käyttöön. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa tietoa erityisherkkyyden yhteydestä oppimisstrategioiden käyttöön. Tutkimustehtävänä on kuvailla, millaisia oppimisstrategioita erityisherkät ja ei-erityisherkät opiskelijat käyttävät sekä tutkia sitä, miten erityisherkkyys selittää oppimisstrategioiden käyttöä.

Tutkimuksen menetelmät

Tutkimus toteutettiin määrällisin keinoin. Aineisto kerättiin sähköisen kyselylomakkeen avulla. Kyselylomake koostui erityisherkkyystestistä, oppimisstrategioita mittaavasta osiosta, avoimesta kysymyksestä ja taustatiedoista. Aineisto analysoitiin lineaarisen regressioanalyysin avulla käyttäen poistavaa menetelmää. Koko aineisto koostui 202 aikuisen ihmisen vastauksesta, joita rajattiin tutkimuskysymyksien mukaan koskemaan joko erityisherkkiä opiskelijoita (n = 117), ei-erityisherkkiä opiskelijoita (n = 12) tai opiskelijoita (n = 129).

Tutkimuksen keskeisimmät tulokset ja johtopäätökset

Erityisherkkien opiskelijoiden oppimisstrategioiden käyttöä kuvaavista keskiarvoista korkein oli elaboroinnilla ja organisoinnilla. Näiden kahden oppimisstrategian keskiarvo oli 3.85. Nämä kaksi oppimisstrategiaa sekä erityisherkkyyteen kuuluva syvällinen käsittely tähtäävät yhteyksien rakentamiseen asioiden välille ja uuden tiedon liittämiseen aikaisempaan. Tämä yhteneväisyys saattaa selittää näiden kahden strategian käytön suosiota erityisherkillä.

Regressioanalyysin mukaan erityisherkkyystesti selitti positiivisesti 2% organisoinnin käyttöä tilastollisesti merkitsevästi ja 7.4% kriittisen ajattelun käyttöä tilastollisesti erittäin merkitsevästi. Organisoinnin strategia on yhtenevä erityisherkkyyteen kuuluvan syvällisen käsittelyn kanssa, sillä molemmat pyrkivät luomaan yhteyksiä asioiden välille. Kriittisen ajattelun strategia on yhtenevä erityisherkkyyteen kuuluvan käyttäytymisen estymisen kanssa, sillä molemmissa perusperiaatteena on käyttää aiempaa tietoa uusissa tilanteissa. Nämä yhteneväisyydet voivat toimia selityksenä sille, että erityisherkkyystesti selittää organisoinnin ja kriittisen ajattelun oppimisstrategioiden käyttöä tilastollisesti merkitsevästi.

Tutkimuksen tuottaman tiedon avulla voidaan ymmärtää erityisherkkyyden temperamenttipiirteen omaavien yksilöiden tapaa käyttää erilaisia oppimisstrategioita. Tämä tieto voi olla hyödyllistä oppimisen kannalta niin opetusta ja opetustilanteista järjestäessä kuin yksilöiden oman oppimisen ja siihen liittyvät tiedon ja ymmärryksen kannalta.

Sonja Hintsala

Pro gradu: Erityisherkkyys oppimisstrategioiden käyttöä selittävänä tekijänä

Kiire ja ajan vähyyden tuntemus koettelee suurella todennäköisyydellä jokaisen elämää tavalla tai toisella. On kyse niin universaalista ja itsestään selvästä asiasta, että jokainen pystynee kuvailemaan kiireisyyden tunnetta. Tutkimuksessa tarkastellaan blogitekstien kautta sitä, miten kiirettä ja sen helpottamista kuvataan. Keskeisiä aikaisemmassa tutkimuskirjallisuudessa esiin tulleita huomioita ovat, että aikapaineet liittyvät monesti perheen ja työn yhdistämiseen ja sen haasteisiin, työhön, mutta myös vapaa-aikaan. Tässä tutkimuksessa kiireen helpottamisen näkökulma liittyy kohtuullistamisen (eng. downshifting) tematiikkaan. Kohtuullistamisen näkökohtiin liittyy monenlaisia tasoja, aina kevyemmistä elämäntapamuutoksista eettisiin valintoihin pohjautuviin kokonaisvaltaisiin elämänmuutoksiin saakka.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimuksen aineistona on 62 blogikirjoitusta, joista analysoitiin kiireen ja sen helpottamiseen liittyviä ilmaisuja jäsenyyskategorisointi-menetelmällä. Jäsenyyskategorisointia käytettiin antamaan kuvaa siitä, miten blogikirjoittajien ajatuksia voidaan jäsennellä. Analyysin avulla luotiin seitsemän kategoriaa, joihin blogikirjoittajat asettuvat. Kategoriat ovat tunteilla tai tuntemuksilla reagoivat, velvollisuudentuntoiset, monen tehtävän ja asian keskellä olevat, kiireen vastustajat, kiireestä pitävät, tiedostajat ja neuvokkaat ja rauhallisesti ja rennosti suhtautuvat. Kategorioista viisi muodostui kiireen ilmaisuista ja kaksi kiirettä helpottavista ilmaisuista.

Tutkimuksen tuloksia ja johtopäätöksiä

Tutkimuksen blogikirjoitusaineisto oli läpileikkaus niin perheiden, yksinelävien, työssäkäyvien kuin vapaa-ajan viettäjienkin kiireestä ja sen helpottamisesta. Kiire tunnistettiin kirjoitusten perusteella yleiseksi nyky-yhteiskunnan ilmiöksi. Tutkimuksen mukaan kirjoittajat liittävät ilmaisussa kiireeseen tunteita, ja siihen suhtauduttiin esimerkiksi fyysisin tuntemuksin, velvollisuudentuntoisin ja jopa syyllisyydentuntoisin ajatuksin. Kiireisessä tilanteessa koettiin elettävän usean tehtävän ja asian keskellä. Kiirettä vastustettiin, mutta siitä myös pidettiin. Kiireen helpottamisen ilmaisussa tiedostettiin tahdin hiljentämisen tarve ja esitettiin yleisölle erilaisia keinoja, joilla kiirettä voidaan helpottaa. Kirjoituksista kävi myös ilmi, että kiireettä helpotettiin suhtautumalla rauhallisesti, pysähtyen ja myös rennosti. Analyysin perusteella kirjoittajista muodostetut kategoriat ovat ikään kuin eri puolia samoista kirjoittajista. Kirjoittajat siis asettuvat seitsemään eri näkökulmaan, jotka eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan toisiaan täydentäviä.

Tutkimus pyrkii osaltaan lisäämään tietoa blogien kautta välittyvästä kuvasta kiireeseen liittyen ja kiireen helpottamisen keinoista kirjoittajien arkielämässä. Kiirettä koettiin tämän tutkimuksen blogikirjoitusaineiston perusteella voittopuolisesti vapaa-ajalla, mutta jonkin verran kirjoitettiin myös työelämän kiireestä. Kirjoitukset kuvastivat yleisesti sitä, että läheisten ja itselle tärkeiden asioiden parissa haluttiin vapaa-ajalla viettää aikaa ja kirjoittajat pyrkivät kohti tasapainoista ajankäyttöä. Blogikirjoituksissa ei viitattu varsinaisesti kohtuullistamisen (eng. downshifting) elämäntyylin valintaan, mutta toisaalta myös kiireen helpottamiseen liittyvät kevyemmät keinot ovat osa kohtuullistamisen ajattelutapaa.

Yhteiskunnallisessa mittakaavassa kiireeseen voisi ajatella vaikutettavan siten, että yleinen ilmapiiri sallisi erilaiset elämisen tavat. Esimerkiksi joustot työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi voivat helpottaa aikapaineita. Yksilötasolla erityisesti omien vaatimusten alentaminen voisi tuoda apua kiireiseen elämäntilanteeseen. Erilaisia aikavaateita muodostuu kotona, työssä ja vapaa-ajalla. Yksilötasolla voitaisiin siten pohtia, mikä on riittävä taso erilaisista tehtävistä ja velvoitteista suoriutumiseen. Mielenkiintoisena jatkotutkimuskohteena olisi tutkia, miten kotitalousopetuksessa olevat oppilaat kokevat kiireen omassa elämässään. Tällaisen tutkimuksen avulla voitaisiin selvittää, miten kiire näyttäytyy yläkouluikäisille, mistä kiireen tuntu heidän mielestään johtuu ja millaisia elämänhallinnan ja arjenhallinnan tapoja voitaisiin kotitalousoppitunnilla oppia kiireen helpottamiseksi.

 

Mira Kylliäinen

Pro Gradu: Kilpailua ajan kanssa. Blogikirjoittajien näkemyksiä kiireestä sekä sen helpottamisesta.

Peruskoulutuksen tulisi tukea ihmisen yksilöllistä kehitystä sekä turvata sukupolvien hyvinvointi niin nykyhetkessä kuin tulevaisuudessa. Nykypäivän työelämää leimaava jatkuva muutoksellisuus on haastanut myös koulutusjärjestelmää uudistumaan ja miettimään, mitä hyvillä oppimistuloksilla todellisuudessa tarkoitetaan. Oppimaan oppimisen taitojen ja asenteiden kehittymisen tukemisen on koettu tarjoavan vastauksia työelämän uusiin haasteisiin, sillä sen nähdään olevan avaintekijä elämänmittaisessa oppimisessa. Oppimaan oppiminen nähdään erottamattomana osana koulutusta, mutta sen lisäksi oppimaan oppimisen taitoja tarvitaan erilaisissa oppimis- ja ongelmanratkaisutilanteissa läpi elämän.

Tarkoitus:
Teoria oppimaan oppimiseen vaikuttavista tekijöistä ei ole vielä valmis ja tutkimustietoa on kaivattu etenkin oppilaiden vertaisten ja vanhempien vaikutuksesta. Juuri tähän näkökulmaan paneuduttiin tässä tutkimuksessa, jonka tarkoituksena oli selvittää oppilaiden välittömän sosiaalisen ympäristön ja oppimaan oppimisen välistä yhteyttä yläkoulussa. Tutkimuksessa tarkasteltiin miten oppilaiden vanhempien, ystävien ja luokkalaisten asenteet ja tarjoama oppimisen tuki vaikuttavat oppimaan oppimisen osaamistehtävissä menestymiseen.

Toteutus:
Tutkimuksen aineistona toimi laajamittainen MetLoFin –pitkittäisseuranta-aineisto, joka kerättiin Helsingin metropolialueen kunnista vuosina 2011–2014. Aineisto koostui 7. ja 9. –luokan oppilaista, joita tutkimukseen osallistui kaiken kaikkiaan 5813. Tutkimusote oli määrällinen ja aineisto analysoitiin hyödyntämällä rakenneyhtälömallinnusta. Päämuuttujien (oppimaan oppimisen tehtävä suoriutuminen ja ympäristön asenteet) lisäksi analyysissa tarkasteltiin myös taustamuuttujien (sukupuoli, keskiarvo, vanhempien koulutustausta) vaikutusta tutkittuihin yhteyksiin.

Tulokset:
Oppimaan oppimisen ja ympäristön asenteiden välille muodostui tilastollisesti merkitsevä yhteys. Ympäristön positiivisemmat asenteet koulua kohtaan ennustivat myös parempaa oppimaan oppimisen tehtäväsuoriutumista. Yhteyden merkitsevyydestä huolimatta vaikutuksen voimakkuus oli kohtuullisen pieni. Sen sijaan ympäristön asenteilla näytti olevan voimakas välillinen yhteys oppimaan oppimisen tuloksiin oppilaan keskiarvon kautta.

Tuloksien perusteella vaikuttaa siltä, että vanhemmilla on suurempi vaikutus oppimaan oppimiseen kuin ystävillä tai luokkalaisilla. Vanhempien koulutustaustan tarkastelu vahvisti aiempaa tietoa siitä, että vanhempien korkeampi koulutustaso ennustaa parempaa oppimaan oppimisen tehtäväsuoriutumista ja täydensi vallalla olevaa teoriaa siltä osin, että äidin korkeampi koulutustaso ennusti myös oppilaan positiivisempaa arviota ympäristön asenteista. Tulokset osoittivat myös aiempaa teoriaa mukaillen sukupuolten väliset erot oppimaan oppimisessa ja täydensivät vallalla olevaa teoriaa siltä osin, että sukupuolten väliset erot ulottuivat tässä tutkimuksessa myös ympäristön asenteiden arvioon niin, että pojat arvioivat asenteet keskimäärin negatiivisemmaksi kuin tytöt.

Lopuksi:
Oppimaan oppiminen jaetaan teoreettisesti ajattelun taitoihin ja uskomuksiin. On oletettavissa, että ympäristön asenteiden vaikutus oppimaan oppimiseen toimii välillisesti niin, että oppilaan uskomusrakenteet muovautuvat vuorovaikutuksessa ympäristön asenteiden kanssa ja vaikuttavat sitä kautta oppilaan ajattelun taitojen käyttämiseen oppimistilanteessa. Jatkossa olisikin tärkeää selvittää, miten oppilaiden välillä esiintyviin asenne-eroihin voitaisiin vaikuttaa koulutuksen kautta. Kun tarkastelun kohteeksi asetetaan oppimaan oppiminen, ei kyse ole enää pelkästä koulumenestyksestä, vaan laajemmasta kyvystä oppia elämää varten.

Maiju Knuuttila
Pro Gradu: Oppilaan lähipiirin vaikutus oppimaan oppimiseen peruskoulun yläluokkien aikana.