Kuukausi: toukokuu 2020

Organisaatiositoutuminen tarkoittaa työntekijän kiinnittymistä organisaation jäseneksi erinäisten tekijöiden kuten työtehtävien, palkan tai sosiaalisten suhteiden takia. Työntekijä saattaa sitoutua organisaatioon emotionaalisesti puhtaasta vapaasta tahdostaan tai velvollisuuden tunteesta. Työntekijä saattaa sitoutua organisaatioon myös siksi, koska poislähteminen ei ole kannattavaa. On osoitettu, että vahvasti organisaatioonsa sitoutunut henkilöstö on organisaation menestyksen ja kilpailukyvyn edellytys. Työelämässä vaikuttaa tällä hetkellä viisi erilaista sukupolvea, joista vanhin on siirtymässä hiljalleen eläkkeelle ja tilaa tehdään uudelle nuorten työntekijöiden joukolle, z-sukupolvelle. Z-sukupolvea on luonnehdittu sitoutumattomaksi sukupolveksi, joka tulee muuttamaan työelämän. Organisaatiot saattavat olla ison haasteen edessä tulevaisuudessa: kuinka sitouttaa nuoria työntekijöitä, jotka eivät halua ehkä sitoutua?

Tarkoitus

Tutkimuksen tarkoituksena oli lisätä tietoa vähän tutkitusta z-sukupolven organisaatiositoutumisesta. Tavoitteena oli selvittää, millaiset asiat vaikuttavat z-sukupolven edustajien mukaan heidän sitoutumisensa ja millaisia ajatuksia heillä on organisaatiositoutumiseen liittyen.

Toteutus

Tutkimukseen osallistui yhteensä kahdeksan z-sukupolven edustajaa, jotka olivat työssäkäyviä kauppatieteiden ja kasvatustieteiden maistereita. Aineisto kerättiin henkilökohtaisilla teemahaastatteluilla ja se analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Analyysiä ohjasi itse aineiston lisäksi Meyerin & Allenin (1990) kolmen komponentin teoria organisaatiositoutumisesta, joka pitää määräävää asemaa organisaatiositoutumisen tutkimuksen kentällä.

Tulokset

Z-sukupolven edustajien sitoutumiseen vaikuttavat tekijät liittyivät niin organisaatioihin kuin itse z-sukupolven edustajiin yksilöinä. Haastatteluissa korostuivat osaamisen kehittämiselle, työyhteisölle ja elämän tasapainolle annetut merkitykset. Z-sukupolven edustajat kertoivat olevansa sitoutuneita organisaatioihin ja he toivoivat, että organisaatiot pyrkisivät sitouttamaan heitä. Toisaalta, organisaatioiden vaihtaminen nähtiin normaaliksi osaksi tämän päivän työelämää. Ajatukset pitkästä sitoutumisesta tai työskentely vain muutamassa organisaatiossa työuran aikana, tuntuivat z-sukupolven edustajien keskuudessa vierailta ja pelottavilta. Käynnissä oleva työn muutos tunnistettiin yhdeksi syyksi sille, minkä takia nuoret työntekijät haluavat ja joutuvat siirtymään organisaatiosta toiseen.

Lopuksi

Tutkimuksen perusteella z-sukupolven edustajat ovat sitoutuneita organisaatioihin, mutta sitoutumisen kesto saattaa olla muuttumassa aikaisempia sukupolvia lyhyemmäksi. Z-sukupolvea pystyy paremmin ymmärtämään, mikäli ymmärtää sitä aikakautta, jolloin he ovat astuneet työelämään. Organisaatioiden olisi hyvä pohtia niitä keinoja, joilla pyrkiä sitouttamaan nuoria työntekijöitä pidemmällä aikavälillä. Organisaatiot voisivat laajemminkin hyötyä erilaisten sukupolvien mielenmaisemien ymmärtämisestä, mikä voisi auttaa esimerkiksi työntekijöiden johtamisessa.

Sade Lehtoranta-Nyberg

Pro gradu: ”Oon tosi sitoutunut, mut kyl mä samalla selaan työpaikkailmoituksia.” – Z-sukupolven näkemyksiä organisaatioon sitoutumisesta

Tutkimuksen tavoitteet
Asiantuntijuus on mielenkiintoinen ja monipuolinen ilmiö. Sitä on tutkittu vuosien ajan erilaisista näkökulmista. Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää, millaisia käsityksiä ja kokemuksia HR-ammattilaisilla on omasta asiantuntijuudestaan. Tutkimuksen avulla pyrin selvittämään, millaisista osa-alueista HR-ammattilaisten asiantuntijuus koostuu, miten se kehittyy ja millaisia haasteita siihen liittyy. Tutkimuksen kohdeyritys oli suomalainen henkilöstöpalvelualan yritys. Halusin tutkia nimenomaan henkilöstöpalvelualalla työskentelevien henkilöstöammattilaisten asiantuntijuutta, sillä ala on voimakkaassa kasvussa ja rekrytointi- ja henkilöstövuokrausyrityksistä on tullut merkittävä osa suomalaista työelämää. Lisäksi työ henkilöstöpalvelualalla on hyvin monipuolista ja vaatii monenlaisia tietoja ja taitoja. Henkilöstötyötä tehdään hyvin erilaisilla koulutustaustoilla ja työkokemuksilla, joten alan asiantuntijuus oli myös siksi mielenkiintoinen tutkimuskohde. Varsinainen tutkimuskysymykseni oli ”Millaisia käsityksiä henkilöstöammattilaisilla on omasta asiantuntijuudestaan?”.

Tutkimuksen menetelmät
Tutkimus oli laadullinen tapaustutkimus. Hankin tutkimusaineistoni haastattelemalla kahdeksaa kohdeyrityksen henkilöstöammattilaista. Haastattelut olivat puolistrukturoituja teemahaastatteluja. Analysoin aineiston fenomenografisen analyysimenetelmän avulla. Valitsin kyseisen analyysimenetelmän, sillä siinä keskitytään kuvaamaan erilaisia käsityksiä tietystä ilmiöstä. Näin ollen se sopi tähän tutkimukseen hyvin, sillä tämän tutkimuksen kiinnostuksen kohteena oli nimenomaan henkilöstöammattilaisten kokemukset ja käsitykset asiantuntijuuden ilmiöstä.

Tutkimuksen tulokset ja johtopäätökset
Tutkimuksessani kävi ilmi, että henkilöstöpalvelualalla työskentelevien HR-ammattilaisten asiantuntijuus on monipuolista ja joustavaa. Keskeisimmät elementit ovat jatkuva itsensä kehittäminen, riittävä tietopohja, toimintakyky, sosiaaliset taidot, kyky reflektoida omaa toimintaa ja osaamista sekä taito puhua erilaisissa tilanteissa ja löytää ne oikeat, tilanteeseen sopivat sanat. Henkilöstöammattilaisten asiantuntijuuteen ja sen kehittymiseen liittyy kuitenkin erilaisia haasteita. Esimerkiksi kiire, jatkuvasti muutoksessa oleva työ sekä riittämätön tuki koettiin haasteiksi oman asiantuntijuuden kehittymiselle. Tutkimukseni perusteella henkilöstöpalvelualalla työskentelevien henkilöstöammattilaisten asiantuntijuus kehittyy ennen kaikkea käytännön kokemuksen ja työssä oppimisen myötä. HR-ammattilaisten asiantuntijuus on luonteeltaan jatkuvasti muuttuvaa sekä kollektiivista.

Tutkimus toi mielenkiintoisen ja hieman erilaisen näkökulman asiantuntijuuteen sellaisessa kontekstissa, jossa sitä ei ole juurikaan aiemmin tutkittu.  Lisäksi tutkimus tuottaa kohdeyritykselleen arvokasta tietoa sen henkilöstön asiantuntijuuskokemuksista ja sitä kautta auttaa ehkä jalostamaan yrityksen henkilöstön kehittämisen keinoja ja tapoja.

Nenna Rissanen

Pro gradu: HR-ammattilaisten kokemuksia omasta asiantuntijuudestaan

Sosiaalinen media eli some on nykyään osa jokapäiväistä elämää lähes kaikilla vauvasta vaariin. Nykyistä nuorta sukupolvea pidetään eniten medioituneena, sillä he käyttävät jotain mediaa lähes jatkuvasti; viihtyäkseen, oppiakseen tai pitääkseen yhteyttä. Sosiaalinen media yhdistää nuoria ystäviin ja luo erilaisia sosiaalisia ryhmiä, joissa he jakavat omaa elämäänsä sekä seuraavat muita. Lapsia ja nuoria pidetäänkin ”sosiaalisen median pioneereina” ja ”diginatiiveina”, eli ihmisinä, jotka elävät älypuhelin kädessään ja avustavat sen käytössä myös esimerkiksi vanhempiaan. Sosiaalisen median käytössä piilee kuitenkin riskinsä, ja uusi mediakulttuuri haastaa käyttäjäänsä jatkuvasti. Jos lapset ja nuoret huolehtivat tässä asiassa vanhemmistaan, kuka huolehtii heistä?

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia riskejä varhaisnuoret tunnistavat sosiaalisen median käytössä olevan ja miten he toimivat somessa tietojensa pohjalta. Tutkimuksessa selvitettiin myös koulun roolia varhaisnuorten mediakasvattajana.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimukseen osallistui 21 viidesluokkalaista, jotka jaettiin seitsemään pienryhmään. Pienryhmiä haastateltiin tutkijan laatiman teemahaastattelurungon pohjalta, jossa isoina teemoina olivat sosiaalinen media, koulu ja mediakasvatus sekä sosiaalisen median käytön riskit. Kaikki haastattelut litteroitiin ja siitä saatu aineisto analysoitiin käyttäen laadullista sisällönanalyysia.

Tutkimuksen tulokset

Tutkimuksessa kävi ilmi, että varhaisnuoret pitivät sosiaalisen median käytön suurimpana riskinä somekiusaamista. Kiusaamiseen koettiin olevan melkein mahdotonta puuttua, jonka vuoksi nuoret eivät yleensä kertoneet kiusaamisesta vanhemmilleen tai muille aikuisille. Vertaissuhteiden merkitys korostui kiusaamisesta puhuttaessa, koska varhaisnuoret keskustelivat keskenään näkemistään kommenteista tai kohtaamastaan kiusaamisesta. Varhaisnuorten haastatteluissa toistui myös ajatus siitä, että kiusaaminen kuului sosiaalisen median käyttöön ja siihen oli vain totuttava.

Toinen merkittävä tutkimustulos oli se, että varhaisnuoret eivät kokeneet koulun tarjoamaa mediakasvatusta juurikaan hyödylliseksi. Koulussa käsitellyt somea koskevat sisällöt koettiin sellaisiksi, että ne oltiin kuultu jo etukäteen kavereilta tai kotoa. Nuoret eivät myöskään olleet juurikaan ajatelleet sitä, että koulusta olisi mahdollista saada tietoa siitä miten toimia sosiaalisessa mediassa turvallisesti. He toivoivat kuitenkin, että koulun mediakasvatuksen määrää lisättäisiin hieman ja sisällöksi toivottiin etenkin somekiusaamisen käsittelyä.

Nuoret tunnistivat somen käytössä ylipäätään useita riskejä, mutta toimivat pääosin turvallisesti tiedostamiensa riskien kohdalla. Keskustelu somesta oli valveutunutta ja tiedostavaa.

Lopuksi

Tämän tutkimuksen sekä tätä edeltävien tutkimusten tulosten perusteella jatkotutkimusaiheeksi voidaan ehdottaa sitä, että tarkasteltaisiin, miten mediakasvatus saataisiin vastaamaan nykyajan tarvetta. Somen käyttö lisääntyy edelleen vuosi vuodelta, joten kasvattajien vastuulla on turvata nuorten somessa toimiminen myös jatkossa.

 

Henna Vähänen

Pro gradu: ”Ennen pelotti et isoveli valvoo,  ja nyt on alettu jo isoveljee palvoo”: Tarkastelussa sosiaalisen median käytön riskit varhaisnuorilla

Tutkimukseni lähtökohtana oli saada tietoa vanhempainohjausmenetelmästä nimeltään Strategia. Strategia-menetelmä on tarkoitettu adhd-diagnosoitujen lasten vanhemmille. Menetelmä on ollut Suomessa käytössä muutamia vuosia. Siitä saatu palaute on ollut hyvää ja kiinnostus menetelmää kohtaan kasvaa koko ajan. Matkalla maineeseen yhtenä tukimuotona adhd-oireisten lasten perheille on kuitenkin mutkia, menetelmästä tarvitaan tutkimustietoa! Olkoon graduni yksi osa tätä taivalta.

ADHD-OIREISTEN LASTEN PERHEET TARVITSEVAT TUKEA

Adhd haastaa perheitä. Vanhemmat tuntevat usein epävarmuutta lapsensa kasvatuksesta.  Pahimmillaan perheet kokevat olevansa yksin ja jäävänsä ilman tarvitsemaansa tukea. Myös tutkimusten mukaan adhd-oireisten lasten perheiden tuen saanti on maassamme sattumanvaraista, eivätkä kaikki perheet saa asianmukaista hoitoa. Valitettavasti adhd saatetaan yhä ohittaa ja diagnoosia vähätellä. Hoitamattoman adhd:n seuraukset heijastuvat laajasti ihmisen koko elämään, terveyteen, ihmissuhteisiin, opiskeluun ja työelämään sekä talouteen. Suomessa on noin 55 000 adhd-oireista lasta. Heitä on paljon ja heillä on koko joukko rakkaita läheisiä, vanhempia, sisaruksia ja isovanhempia. Inhimillisesti ja yhteiskunnallisesti on merkityksellistä, miten adhd-oireisten lasten perheitä tuetaan.

TUKIMUOTONA VANHEMPAINOHJAUS

Adhd:n yhtenä psykososiaalisena hoitomuotona on vanhempainohjaus, jonka tavoitteena on parantaa vanhemman keinoja ohjata lapsensa käyttäytymistä ja tukea perheensisäistä positiivista vuorovaikutusta. Vanhempainohjauksessa keskitytään tavoitteisiin ja ongelmanratkaisuihin. Käypä hoito -suosituksen mukaan Suomessa käytettäviä vanhempainohjausmenetelmiä käytösongelmien ja häiriöiden hoidossa ovat Ihmeelliset vuodet, Perhekoulu POP ja Voimaperheet -verkko-ohjelma. ADHD-liitto toi Strategia-menetelmän maahamme tarkoituksenaan täydentää perheille tarjottuja tuenmuotoja. Strategia-menetelmä on  kehitetty juuri adhd-diagnosoitujen lasten vanhempia varten. Sen sisältönä ovat  adhd-tietous ja strategiat, eli pedagogiset toimintamallit, joilla vanhemmat tukevat lapsensa toimintaa myönteisesti. Menetelmä tarjoaa myös tietoa yhteiskunnan tukimuodoista adhd-oireisten lasten perheille.

STRATEGIA-MENETELMÄN VAIKUTTAVUUS

Halusin tutkimuksessani selvittää, millä tavoin vanhempien kokemukset antavat viitteitä menetelmän vaikuttavuudesta. Vanhempien kokemuksia menetelmästä on selvitetty aikaisemmin Ruotsissa tekemällä tutkimus psykoedukaation ja lääkehoidon vaikutuksista, laatimalla raportti pilottitutkimuksineen sekä muutamilla opinnäytetöillä. Toteutin tutkimuksen laadullisena tutkimuksena käyttäen fenomenologis-hermeneuttista lähestymistapaa. Aineisto kerättiin kyselyllä neljältä ADHD-liiton järjestämältä Strategia-kurssilta syksyllä 2019. Kysely oli kaksiosainen, ensimmäiseen osaan vastattiin kurssin alussa ja toiseen osaan kurssin loputtua. Kyselyyn vastasi 68 vanhempaa. Analysoin aineiston teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä.

STRATEGIA-MENETELMÄ ANSAITSEE TULLA HUOMIOIDUKSI TUKIMUOTONA

Tutkimukseen osallistuneiden vanhempien kokemukset Strategia-menetelmän vaikuttavuudesta olivat myönteisiä. Valtaosa vanhemmista koki kurssin vastanneen heidän tavoitteisiinsa hyvin. Eräs vanhempi kommentoi kurssin todellakin  olleen paras kurssi ikinä. Kurssin tavoitteet näkyivät vanhempien kokemuksia ilmaisevissa käsityksissä viiden teeman mukaisesti. Teemoiksi muodostuivat: ymmärtäminen, pedagogiset toimintamallit, positiivinen vuorovaikutus, käsitys vanhemmuudesta ja muutos lapsessa. Vanhemmat kuvasivat kurssin muuttaneen heidän tietojaan, osaamistaan ja kokemustaan vanhemmuudesta myönteisesti. Tutkimuksen aineiston mukaan Strategia-menetelmä vastaa vanhempainohjauksen tavoitteisiin ja sille asetettuihin sisällöllisiin kriteereihin. Tämän tutkimuksen perusteella Strategia-vanhempainohjausmenetelmä tulee ottaa huomioon yhtenä tukimuotona adhd-oireisten lasten vanhemmille. Tällaista tukea tarvitaan!

Tuuli Korhonen

Pro gradu: Ymmärrän, pystyn ja yritän – Vanhempien käsityksiä Strategia-vanhempainohjausmenetelmästä

TUTKIMUSAIHE

Syömishäiriöt ovat sairautena kasvaneet viime vuosina. Sairastuneiden määrän kasvuun ovat vaikuttaneet muun muassa sosiaalisen median ihanteet kauneudesta ja laihuudesta. Sairastuneet ovat yhä nuorempia, ja siten syömishäiriöitä näkyy kasvavassa määrin peruskoulussa. Tutkin pro gradu- tutkielmassani peruskoulussa syömishäiriötä sairastaneita ja heidän kokemuksiaan peruskoulusta ja siellä opiskelemisesta. Tutkielmani tavoitteena on tuottaa tietoa, jota opettajat voivat työssään käyttää apuna kohdatessaan oppilaita, jotka sairastavat syömishäiriötä.

TUTKIMUKSEN TULOKSET

Tutkimukseni tutkimustulokset nousevat kuuden haastattelun pohjalta. Haastattelin kuutta henkilöä, jotka olivat peruskouluaikanaan sairastaneet syömishäiriötä. Haastatteluiden pohjalta muodostin viisi teemaa, joiden avulla tarkastelin tutkimuksen tuloksia. Teemat olivat. kouluterveydenhuolto, kouluruokailu, koululiikunta, vertaissuhteet ja opettaja-oppilassuhteet peruskoulussa.

Haastateltavien kokemukset eri teemoista vaihtelivat paljon. Kokonaisuudessaan peruskouluajalta haastateltavilla oli kuitenkin melko negatiivisia muistoja. Toisaalta haastatteluissa nousi vahvasti esille yksittäiset kokemukset joistakin tilanteista ja opettajista. Tutkimustulosten pohjalta näyttää, että yksittäisillä ystävillä ja opettajilla on suuri vaikutus siihen, kuinka hyvin syömishäiriötä sairastava oppilas koulussa viihtyy.

Tutkimukseni tavoitteena on myös välittää tietoa opettajille syömishäiriöistä sekä mahdollisesti kertoa huomioita, joita voi työssään hyödyntää kohdatessaan syömishäiriötä sairastavan oppilaan. Syömishäiriöissä varhainen sairauden tunnistaminen ja hoitoon ohjautuminen parantaa paranemisennustetta. Usein kuitenkin syömishäiriötä sairastavan yrittävät piilotella sairauttaan. Siten on todella tärkeää, että opettajat ovat tietoisia syömishäiriöistä, jotta osaavat tunnistaa niitä.

Tässä tutkimuksessa nousi keskiöön myös se, että sairastuneet kokivat, ettei opettajat tunnistaneet tai osanneet ymmärtää syömishäiriöitä sairautena ja sen erityispiirteitä. Haastateltavat kokivat, että stereotyyppinen anoreksia ehkä tunnistettiin. Suurin osa syömishäiriötä sairastavista sairastaa kuitenkin jotakin muuta kuin diagnostiset kriteerit täyttävää anoreksiaa. Tutkimustuloksissa myös havaittiin, että haastateltavien kokemukset olivat samankaltaisia riippumatta syömishäiriötyypistä eli siitä, sairastaako oppilas esimerkiksi laihuus- tai ahmimishäiriötä.

TUTKIMUKSEN TAVOITE

Tämän tutkimuksen suurin tavoite on välittää tietoa opettajille ja muulle kouluhenkilökunnalle siitä, millaista on opiskella peruskoulussa samalla kun sairastaa syömishäiriötä. Sairastaneiden kokemuksien avulla voidaan oppia ymmärtämään paremmin oppilaita, jotka joutuvat kamppailemaan päivittäin sairautensa kanssa. Yksittäisillä opettajilla on suuri rooli ja mahdollisuus tukea syömishäiriötä sairastavaa oppilasta, joten on tärkeää, että opettajat ovat tietoisia sairaudesta.

Pro gradu-tutkielma:

Janita Ridal: Peruskoulu syömishäiriötä sairastavan oppilaan silmin

Vad?

Jag valde att skriva min avhandling om reformen Skolan i rörelse och ville se det från lärares perspektiv. Skolan i rörelse strävar efter att skapa en aktivare och mera trivsam miljö för skolelever. För tillfället är programmet stort i Finland, i slutet av 2018 hade programmet expanderat till 90 procent av alla skolor i landet.

Hur kan man leda ett program så att alla involverade tycker att det fungerar? Det här var tanken som satt igång min idé för avhandlingen. Det är lärarna som skall förverkliga programmet i skolorna och då väcks frågan om vad de tycker om programmet och hur det går att förverkliga det enligt dem. I tidigare forskning om reformer har man märkt att bl.a. följande saker inverkar på hur väl en reform implementeras i skolor: implementeringsmetoder, lärare, rektorer och kollegialt samarbete.

Varför?

Det finns ett stort behov för mera fysisk aktivitet bland barn och unga i Finland. Barns stillasittande ökar och aktiviteten minskar. Programmet Skolan i rörelse strävar efter att motarbeta just detta och därför är det viktigt att försöka hitta svar på hur man kan stöda lärare i att förverkliga programmet. Min studie fokuserade på svenskspråkiga lågstadielärare i Helsingfors.

Resultat

Jag samlade in materialet för studien genom att intervjua åtta personer, sju st. lågstadielärare och en rektor, från fem olika skolor. Intervjuerna var semistrukturerade, analyserades med hjälp av tema – analys och kopplades till tidigare forskning.

Resultaten visade att lärarna upplevde att reformen har haft en positiv inverkan på lärarnas arbete men att programmet också delvis skapar merarbete. Enligt resultaten fungerar reformen i skolor där rektorns ledarskap och det kollegiala samarbetet fungerar och det finns en upplevelse av kompetens bland lärarna. Till skillnad från detta fungerar reformen inte lika väl i skolor där det kollegiala samarbetet inte fungerar och kompetensen upplevs saknas. Känslan av brist på kompetens är alltså inte avgörande ifall ledarskapet fungerar och kollegiets attityd till reformen är positiv. Med andra ord bekräftade denna studie tidigare reformforskning; reformer är komplexa fenomen och berör många parter som är beroende av varandra.

Nytta

Nyttan med denna studies resultat är att den skapat en uppfattning om hur lärare upplever att Skolan i rörelse fungerar. Den kan inte tala för alla lärare men bidrar med värdefull information om dessa lärares erfarenheter. Att resultaten kunde kopplas till tidigare reformforskning betyder att dessa saker är viktiga att ta i beaktande nu och i framtiden då man leder programmet.

 

Linnea Lindgård

Pro gradu: Skolan i rörelse – programmet ur lärares perspektiv

Maj 2020

Pro gradu -työssäni tutkin, miten lapset jäsentävät sukupuolen ilmaisua. Tutkielman teoreettiset lähtökohdat ovat Judith Butlerin (1990) sukupuolen performatiivin käsitteessä ja R.W. Connellin (2000) maskuliinisuuksien teoriassa. Sukupuolen performatiivissa sukupuoli nähdään jatkuvasti rakentuvana toimintana. Maskuliinisuuksia Connell hahmottelee olevan monia ja toisten maskuliinisuuksien olevan alisteisia toisille. Käsittelen omaa tutkielmaani tarkemmin oheisessa videossa. Katso video, jos kiinnostuit!

Linkki videoon on tässä.

Ilmari Huhtala

Pro gradu: Mistä on maskuliinisuudet tehty? Lapset sukupuolen performatiivia analysoimassa

Arbetets karaktär ändras konstant, vilket kan för många betyda att man måste utbilda sig på nytt eller helt och hållet byta bransch. I Finland har till och med 60% av den arbetande befolkningen bytt yrke eller bransch under sin karriär och ungefär hälften av dessa har utbildat sig på nytt. Då man byter bransch, måste man också tillägna sig en ny yrkesidentitet. Konstruktionen av yrkesidentitet är en lång process som påverkas av flera olika faktorer. Eftersom bytet av bransch är allmänt och konstruktionsprocessen av den nya yrkesidentiteten lång och komplicerad, valde jag att undersöka detta.

Syfte

Syftet med min undersökning var att undersöka hur branschbytare kan tillägna sig en ny yrkesidentitet. Jag ville även undersöka vilken roll utbildningsarrangören och arbetsgivaren har i att främja utvecklingen av yrkesidentiteten bland branschbytare.

Urval och informanter

Undersökningens målgrupp var branschbytare som hade gått en specifik kort utbildning inom IT. Samplet bestod av sju informanter, varav fyra var män och tre var kvinnor. Informanterna hade tidigare arbetat inom olika branscher, exempelvis inom vården, försäljning och kundservice. Undersökningen genomfördes som en kvalitativ studie från ett fenomenografisk perspektiv. Materialet samlades in genom semistrukturerade intervjuer och analyserades med hjälp av tema-analys.

Resultat och slutsatser

Undersökningen visade att informanterna kunde lätt tillägna sig den nya yrkesidentiteten efter bytet av bransch, men processen är lång och påverkas av individens egna erfarenheter och bakgrund. Faktorer som påverkade konstruktionen av den nya yrkesidentiteten var svagt engagemang i det gamla yrket, motivation för och engagemang i det nya yrket samt stöd både från utbildningsarrangören och arbetsplatsen.  Utbildningsarrangören kunde stöda identitetsprocessen genom att erbjuda en utbildning med tydlig struktur och målsättning, trygg och trevlig atmosfär och aktiviteter som förberedde deltagarna inför yrkeslivet. Arbetsplatserna kunde främja processen genom att erbjuda diskussionsstöd, ett stödande team och en tydlig struktur på arbetet. Även kollegornas attityder spelade en stor roll.

I denna undersökning visade det sig också att en del informanter kunde redan i början av utbildningen påbörja konstruktionen av den nya yrkesidentiteten. Detta tyder på att utbildningens längd i sig hade ingen betydelse i formningen av yrkesidentiteten.

Förslag till fortsatt forskning kunde vara att undersöka hur man kunde stöda arbetsplatserna med att erbjuda ett ställe som skulle främja konstruktionen av yrkesidentiteten. Vidare skulle man kunna undersöka i hur de olika utbildningsarrangörerna kunde stöda branschbytare i deras identitetsprocess, och hur man kunde utveckla utbildningsarrangörernas verksamhet så att det bättre skulle stöda denna utvecklingsprocess.

Anni Paro

Pro gradu: På jakt efter yrkesidentitet – Konstruktion av yrkesidentiteten bland branschbytare

I dagens samhälle verkar allting snurra allt snabbare, och kraven på kompetensen bland personalen som ska utbilda framtidens människor blir allt högre. Lärarkåren i dagens Finland behöver fortbildning och stöd för att kunna möta dessa krav, och behöver därför smidiga och flexibla fortbildningslösningar för att hinna med dem tillräckligt regelbundet. Grundteorin i min forskning var teorin om meningsfullt lärande. Meningsfullt lärande består av en grundtanke att en upplevelse av att lärande är berikande och givande och känns meningsfullt, har visat sig vara kritisk för att lärandet på bästa sätt ska stödja individen behov och kunskapsutveckling.

Forskningens material bestod av material från projektet LUMATIKKA, som erbjuder digitala fortbildningskurser inom matematikdidaktik för lärare på alla stadier. Min forsknings syfte var att undersöka fortbildning i digital kontext, att belysa de områden som känns utmanande för deltagarna och att undersöka hur deltagarna upplever meningsfullheten under fortbildningens gång.

Resultatet i min undersökning visade att deltagarnas upplevelser av meningsfullhet i projektet Lumatikka var genomgående positiva, trots att känslan av meningsfullhet som berörde framför allt grupparbete och diskussion i det virtuella utrymmet sjönk under kursens lopp. Att kontakten med de andra deltagarna inte kändes lika meningsfull som övriga aspekter var förväntat, eftersom känsla av att vara isolerad och att känna bristande motivation pga att man inte ser andra människor ansikte mot ansikte, är en av de största utmaningarna inom digitala kurser.

Deltagare som deltog i kurser som var specifika för deras undervisningsstadium var nöjdare än sina kolleger i de allmänna kurserna. Inga signifikanta skillnader kunde konstateras könen emellan, eftersom männen i undersökningen var för få. Det fanns skillnader grupperna emellan i förhållande till ålder, så att de yngre deltagarna var mer negativt inställda än sina äldre kolleger. Skillnader uppfattades också i förhållande till undervisningsstadium, så att högstadielärarna över lag var mer negativt inställda än sina kolleger. Trots skillnaderna var alla deltagare över lag positiva och upplevde att kurserna varit meningsfulla för dem.

Om vi kan fortsätta utveckla fortbildningskurserna så att de känns meningsfulla, relevanta och givande för lärarkåren, skulle detta idealt leda till att flera lärare regelbundet går fortbildningar, och att deras kompetens byggs på regelbundet tack vare dem. Om lärarkåren får mycket stöd i sitt utmanande arbete kan lärarna genom sitt yrke höja kunskapsnivån bland befolkningen, vilket gör fortbildningarna otroligt viktiga för hela samhället.


Melinda Schultz

Pro Gradu: ”Meningsfullt lärande i digital kontext”

Maj 2020