Järjestys-epäjärjestys
Peruskoulu on instituutiona järjestystä ylläpitävä ja siihen pyrkivä, mikä näkyy esimerkiksi oppivelvollisuutena ja säädeltyinä luokka-asteina. Suomalaisen peruskoulun virallista puolta ja sen järjestyksiä on tutkittu ja nimetty, mutta koulun epävirallinen puoli ja epäjärjestykset ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Epäjärjestys on suomalaisen koulun kontekstissa ilmiönä kartoittamaton. Järjestys tarkentuu koulussa riveiksi, jonoiksi, työjärjestyksiksi sekä näkyy käytetyssä kielessä. Jo sana ”oppilas” osoittaa koulun järjestyksiin. Tutkielmani aiheen muotoutumiseen vaikutti havainto järjestyksen ja epäjärjestyksen toisiinsa kietoutumisesta: kun nimetään ja osoitetaan järjestys, tullaan samalla osoittaneeksi myös epäjärjestys. Tutkielmassani hahmotan epäjärjestyksen ja järjestyksen vastinpareiksi.
Tutkimuksen tarkoitus
Tutkielmassani pyrin ymmärtämään ja jäsentämään epäjärjestystä koulun arjessa – erityisesti sitä, miten epäjärjestys näkyy. Tarkoituksena ei ollut niin sanotusti laittaa epäjärjestystä järjestykseen vaan pyrkiä ymmärtämään sen epäjärjestyksellistä luonnetta.
Epäjärjestystä voi jäsentää useista eri tulokulmista. Ammensin tutkielmani teoreettiseen taustaan kriittisestä kasvatustieteestä sekä sosiologisesta ja feministisestä tutkimuksesta.
Toteutus: etnografia ja institutionaalinen etnografia
Toteutin tutkielmani etnografisella otteella, jota tarkensin institutionaaliseen etnografiaan. Etnografia on tutkielmassani sekä menetelmällinen että ajattelua suuntaava ote. Institutionaalinen etnografian keinoin pyritään avaamaan jokapäiväisen arjen kokemuksia ja niiden taustalla vaikuttavia itsestään selvinä pidettyjä rakenteita. Institutionaalisen etnografian taustalla on oletus siitä, että jokainen ihminen ja hänen arkensa on organisoituneena osaksi yhteiskuntaa, instituutioita ja sosiaalisia ryhmiä. Tutkielmassani hyödynsin kokeilevampaa kirjoittamisen tapaa, johon sain innoitusta aiemmasta etnografisesta tutkimuksesta.
Keräsin tutkielmani aineiston havainnoimalla pääkaupunkiseutulaisen alakoulun arkea elo-lokakuussa 2020.
Epäjärjestyksestä
Tutkimustulokset osoittavat, että epäjärjestys kietoutuu koulun viralliseen ja epäviralliseen tilaan, paikkaan ja aikaan. Epävirallisessa ja virallisessa koulussa epäjärjestys ilmenee eri tavoin. Epäjärjestystä ja järjestystä myös määritellään jatkuvasti uudelleen, mikä tekee epäjärjestyksestä jollain tapaa lipevän tutkimuskohteen. Epäjärjestykseen kietoutuu valta nimetä ja osoittaa epäjärjestyksen paikkoja. Tutkielmani aineistoon ja teoriaan pohjaten vallan voi jakaa muun muassa asiantuntijuuteen ja toistotekoihin sekä ruumiillisuuteen ja sukupuoleen.
Tutkielmassani hahmotan alakoulun arjen epäjärjestyksistä siivun. Jatkossa olisi mielenkiintoista jatkaa tutkimista ja pyrkiä entistä syvällisempään ja laajempaan käsitykseen epäjärjestyksestä. Epäjärjestyksen järjestystä karttavan luonteen ja olemuksen ymmärtämiseksi voisi olla kiinnostavaa tutkia koulun arjen epäjärjestyksiä esimerkiksi runomuotoista kirjoittamista hyödyntäen.
Veera Tervo
”Epäjärjestys alakoulun arjessa”