Tipi-tii, tipi, tipi, tipi, tii on tuttu laulu, jossa lauletaan kevään tulosta. Tutkimuksessani Tipi-tii saa uuden merkityksen siitä, kuka laulua laulaa, missä tilanteessa sitä lauletaan, kenelle laulua lauletaan ja millainen vaikutus laulamisella on. Laulaminen on osa päivittäisiä taaperoiden varhaiskasvatuksen rutiineista ja yksi tärkeimmistä musiikin muodoista. Laulut ja laulaminen luovat yhteyden varhaiskasvatuksen työntekijän ja lapsen välille ja lasten keskinäiselle vuorovaikutukselle. Laulamisella on siis vuorovaikutteinen luonne. Aikaisemmissa tutkimuksissa laulamista varhaiskasvatuksessa on tutkittu lähinnä musiikkikasvatuksen näkökulmasta, joten halusi tutkia laulamista pedagogisen vuorovaikutuksen näkökulmasta.
Varhaiskasvatuksen toiminnan ydin on vuorovaikutteisuus ja lapsilähtöisyys. Näiden lisäksi myös taaperoiden varhaiskasvatuksessa korostetaan pedagogista näkökulmaa kaikessa toiminnassa. Näin varhaiskasvatuksessa luodaan kaikelle tapahtuvalle toiminnalle ja vuorovaikutukselle pedagogisia merkityksiä. Pukeutumis- ja riisuutumistilanteet ovat taaperolle eli alle 3-vuotiaalle lapselle päivittäin usein toistuvia hetkiä siirtyessä tapahtumasta toiseen. Tilanteet ovat pedagogisesti merkittäviä, koska taapero saa harjoitella tärkeitä taitoja, pukeutumista ja riisuutumista. Näissä tilanteissa taapero harjoittelee ja oppii ryhmässä toimimista ja vuorovaikutustaitoja. Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää, miten laulaminen, pukeutumis- ja riisuutumistilanteet sekä tilanteiden vuorovaikutus kerrostuvat.
Laulamistilanteiden vuorovaikutteisuus
Tutkimukseni on laadullinen vuorovaikutustutkimus. Tutkimusaineistoni oli videoaineistoa päiväkodin päivittäisistä toiminnoista kohdissa, joissa tapahtuu laulun hetkiä. Havaitsin aineistostani, että laulamista käytettiin taaperoryhmän pukeutumis- ja riisuutumistilanteissa. Analysoin rajattua aineistoani soveltaen multimodaalista vuorovaikutusanalyysia. Analysoin laulamistilanteiden vuorovaikutuksen eri modaliteetteja ja selvitin, miten laulaminen näyttäytyi, millaisia tavoitteita laulamisella oli ja mitä laulamisesta seurasi.
Laulaminen voi viihdyttää, mutta myös rauhoittaa
Laulaminen pedagogisen vuorovaikutuksen menetelmänä näyttäytyi monimuotoisena menetelmänä. Muodostin tutkimuksessani neljä kategoriaa: laulaminen viihdyttävänä pedagogisen vuorovaikutuksen menetelmänä, rauhoittavana pedagogisen vuorovaikutuksen menetelmänä, yhteenkuuluvuutta lisäävänä pedagogisen vuorovaikutuksen menetelmänä sekä laulaminen jakamattoman huomion antamiseksi yhdelle lapselle. Laulaminen oli myös monikerroksinen pedagoginen menetelmä. Laulaminen oli esimerkiksi samanaikaisesti viihdyttävä ja rauhoittava pedagogisen vuorovaikutuksen menetelmä tai jakamattoman huomion antamista yhdelle lapselle ja viihdyttävä pedagogisen vuorovaikutuksen menetelmä muulle taaperoryhmälle. Joka tapauksessa laulaminen loi oppimiselle positiivista ilmapiiriä ja laulamista käytettiin lapsen ja lapsiryhmän tarpeita varten.
Laulaminen varhaiskasvatuksen pedagogisena menetelmänä
Tutkimukseni on nostanut esiin, millaisena pedagogisen vuorovaikutuksen menetelmänä laulamista voidaan käyttää varhaiskasvatuksessa. Tutkimukseni tuo uutta tietoa laulamisen vuorovaikutuksellisista ulottuvuuksista sekä herättelee näkemään laulamisen muunakin kuin musiikkikasvatuksena. Joka tapauksessa laulaminen tuo lapselle mahdollisuuden elämyksiin ja viihtyvyyteen.
Tutkimuksessa korostui erityisesti laulamisen pedagoginen tarkoitus viihdyttää lasta. Jatkossa olisikin syytä pohtia, millaisia muita pedagogisia tavoitteita laulamisella vuorovaikutuksen menetelmänä voidaan saavuttaa varhaiskasvatustoiminnassa. Jäin pohtimaan myös, voisiko laulaminen pedagogisen vuorovaikutuksen menetelmänä palvella myös varhaiskasvatuksen työntekijän tarpeita. Päivät päiväkodissa ovat usein vauhdikkaita ja vaativat varhaiskasvatuksen työntekijöiltä paljon organisointitaitoja, sensitiivisyyttä ja kärsivällisyyttä. Näen, että laulamisen käyttäminen tietoisesti pedagogisen vuorovaikutuksen apuvälineenä voisi olla arvokas menetelmä varhaiskasvatuksen työssä.
Toivon, että tutkimukseni voisi herättää keskustelua varhaiskasvatuksen kentällä siitä, miten laulamista voitaisiin käyttää tavoitteellisesti sekä tarkoituksenmukaisesti osana pedagogista vuorovaikutusta. Lisäksi toivon, että tutkimukseni tuo uutta tietoa taaperotutkimuksen kentälle, jota voitaisiin soveltaa käytännön varhaiskasvatustyössä osana taaperopedagogiikkaa ja taaperopedagogiikan kehittämistä.
Vilma Paaso
Pro gradu: ”Lauletaanko tipi-tiitä vai mitä lauletaan?” Laulaminen pedagogisen vuorovaikutuksen menetelmänä pukeutumis- ja riisuutumistilanteissa taaperoryhmässä