Tutkimuksen tarkoitus
Vaikka suomalaiset opettajat pääosin ovatkin tyytyväisiä työhönsä, on työhyvinvointi kehittynyt viime vuosina huolestuttavaan suuntaan ja opettajien kokema stressi on lisääntynyt. Myös koronapandemian hyvinvointivaikutuksista on ollut julkisuudessa paljon keskustelua. Onko tilanne todella niin huolestuttava kuin media antaa ymmärtää? Miksi opettajat uupuvat ja mitä asialle voitaisiin tehdä? Näistä pohdinnoista heräsi kiinnostukseni opettajien työhyvinvoinnin tutkimiseen. Pro gradu -tutkielmani tavoitteena oli selvittää, miten alakoulussa työskentelevät luokanopettajat ovat koronapandemian aiheuttamien poikkeusolojen aikaan kokeneet työhyvinvointinsa. Tavoitteena oli lisätä ymmärrystä siitä, mitkä tekijät työhyvinvointiin vaikuttivat. Lisäksi tutkielmassa pyrittiin selvittämään, millä tavoin luokanopettajien työhyvinvointia tuolloin edistettiin.
Tutkimuksen toteutus
Tutkimus toteutettiin haastattelemalla luokanopettajia heidän kokemuksistaan. Haastattelut toteutettiin vallitsevan koronatilanteen takia etäyhteyksien välityksellä. Aineisto koostuu kahdeksan luokanopettajan ja yhden erityisluokanopettajan teemahaastatteluista, jotka litteroitiin. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavaa ja aineistolähtöistä sisällönanalyysia käyttäen.
Tulokset
Koronapandemia vaikutti luokanopettajien työhyvinvointiin monin tavoin. Erityisesti etäopetusajan opettajat kokivat lisänneen stressiä. Stressiä aiheuttaneita tekijöitä olivat muun muassa työmäärän lisääntyminen, epävarmuus sekä työn ja vapaa-ajan yhdistäminen. Toisaalta joillain opettajilla etäopetusaika toi mukanaan myös työn imua ja työtyytyväisyyttä lisänneitä tekijöitä. Osa luokanopettajista koki tilanteen syksyn ja lähiopetukseen palaamisen myötä normalisoituneen lähelle koronaa edeltänyttä aikaa, kun taas osa koki poikkeusolojen vaikuttavan edelleen vahvasti.
Tärkein tuki työhyvinvoinnin edistämiseen tuli työyhteisöltä, joka tarjosi empatiaa, yhteisiä kohtaamisia sekä apua työn suunnitteluun ja toteuttamiseen. Opettajat kokivat myös esimieheltä saadun empatian tärkeäksi. Konkreettisista keinoista esiin nousi kehityskeskustelut. Opettajat itse pyrkivät erottamaan työn ja vapaa-ajan, liikkumaan sekä pitäytymään perustehtävässään. Kuntien ja poliittisten päättäjien toimintaan opettajat ilmaisivat tyytymättömyyttä. Opettajat kokivat resurssien olevan puutteellisia ja ymmärryksen vähäistä.
Pohdintaa ja johtopäätöksiä
Luokanopettajan työ on paljon muutakin kuin pelkkää sisältöjen välittämistä oppilaille. Keskeisessä roolissa ovat läsnäolo ja empatia. Kyyniseksi muuttunut opettaja ei jaksa olla oppilailleen läsnä ihanteellisella tavalla. Opettajan jaksaminen ja hyvinvointi vaikuttaa siis myös lapsiin. Panostukset opettajien ja kouluhenkilökunnan työhyvinvointiin tulisikin nähdä myös oppilaiden etuna resurssien tuhlaamisen sijaan. Tutkielmaa varten haastatellut opettajat ilmaisivat kuitenkin tyytymättömyyttä poliittisia päättäjiä ja kuntia kohtaan. Onko näillä resursseista päättävillä toimijoilla riittävää ymmärrystä opettajan työstä ja arkitodellisuudesta?
Aiempi tutkimus on keskittynyt kuvaamaan pääosin etäopetusajan vaikutuksia työhyvinvointiin. Tässä tutkielmassa saatiin kuitenkin uutta tietoa siitä, että pandemiatilanne on monilla opettajilla vaikuttanut työhyvinvointiin myös lähiopetuksessa. Eroja opettajien välillä oli kuitenkin havaittavissa. Tähän on voinut vaikuttaa muun muassa koulun sijainti ja koko. Jatkossa olisikin mielenkiintoista tutkia vielä tarkemmin, mitkä tekijät ovat olleet erilaisten kokemusten taustalla.
Tekijä: Emma Siitonen
“Semmosilla tulisilla hiilillä ollaan” – Kokemuksia luokanopettajien työhyvinvoinnista poikkeusoloissa