Tutkimuksen tausta ja tarkoitus
Useissa tutkimuksissa on todettu työrauhaongelmien olevan erityisesti uraansa aloittelevien opettajien ongelma. Koen, että työrauhaan liittyviä asioita käsitellään vain vähän käsityönopettajien koulutuksessa ja tutkimusaihe työrauhasta on myös tässä kontekstissa tutkimattomampi. Kiinnostus tutkielman aiheeseen on lähtenyt halustani kehittää omaa opetustani ja ammattitaitoani haastavissakin opetustilanteissa. Tutkimuksen tarkoituksena oli kerätä tietoa tämänhetkisestä tilanteesta kentällä ja auttaa muita samassa siirtymävaiheessa olevia, pian valmistuvia käsityönopettajia. Toivon tutkimuksen tarjoavan tietoutta ja rohkaisua, vertaistuellista näkökulmaa tuoreille käsityönopettajille. Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa työuransa alussa olevien käsityönopettajien käsityksiä työrauhasta sekä selvittää heidän käsitystensä mukaisia työkaluja työrauhan saavuttamiseksi.
Tutkielmassa selvitettiin lisäksi käsityönopettajien kokemia selviytymiskokemuksia työrauhatilanteiden hallintaan liittyen. Kokemuksia peilattiin Albert Banduran (1977) luomaan teoriaan ja käsitteeseen minäpystyvyydestä ja sen neljästä ominaisuudesta, jotka liitetään sen muotoutumiseen. Minäpystyvyydellä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa Albert Banduran (1977) luomaa käsitettä yksilön käsityksistä ja uskomuksistaan liittyen omiin kykyihinsä, kuinka yksilö arvioi omia kykyjään toimiakseen tietyllä tavalla. Minäpystyvyys on opettajien näkökulmasta katsottuna tilannesidonnainen ja siihen vaikuttavat niin omat henkilökohtaiset kokemukset ja käsitykset kuin eletty elämäkin. On tyypillistä, että tuntemukset omasta kyvykkyydestä ovat tilannesidonnaisia. (Bandura, 1997, 194-200).
Menetelmät
Tutkimus toteutettiin laadullisin menetelmin hyödyntämällä metodologisena lähestymistapana fenomenografiaa. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin sähköistä kyselylomaketta. Aineisto kerättiin huhti-toukokuun 2021 aikana internetissä ja kyselylomake toteutettiin avoimin, standardoiduin kysymyksin. Kyselylomaketta levitettiin harkinnanvaraisesti internetin ja sosiaalisen median kautta paikkoihin, joiden ajateltiin tavoittavan potentiaalisia, työuransa alussa olevia käsityönopettajia. Lomaketta levittivät tutkijan puolesta jäsenilleen eteenpäin muun muassa Helsingin yliopiston alumnitoiminta sekä Punomo ry. Tutkimukseen osallistui yhteensä 12 käsityönopettajaa, joille oli karttunut kokemusta opetustyöstä enintään viisi vuotta. Kerätty aineisto analysoitiin hyödyntämällä sekä fenomenografista analyysiä että sisällönanalyysiä.
Tutkimuksen tulokset, hyödyt ja mahdolliset jatkotutkimusaiheet
Työrauhalla tutkimukseen osallistuneet käsityönopettajat tarkoittivat ensisijaisesti sitä, etteivät häiriötekijät keskeytä opetusta. Työrauha yhdistettiin myös keskittymiseen, työn tekemisen sujuvuuteen sekä hyvään ja turvalliseen ilmapiiriin. Käsityönopettajat suosivat työrauhan hallinnassa enemmän ennaltaehkäiseviä kuin korjaavia keinoja. Yhteisten sääntöjen noudattaminen muodostui käsityönopettajien käytetyimmäksi ennaltaehkäiseväksi keinoksi ylläpitää työrauhaa. Käytetyin korjaava keino puuttua sanattomasti työrauhahäiriöön oli luokan hiljentymisen odottaminen ennen opetuksen aloittamista. Sanallisista korjaavista keinoista käsityönopettajat olivat käyttäneet eniten säännöistä muistuttamista, positiivisten ilmausten käyttämistä opetuksessa sekä kahdenkeskistä keskustelua oppilaan kanssa. Käytetyimmät seuraamukset työrauhan rikkomisesta oli viedä oppilas eri tilaan sekä ottaa yhteys huoltajaan. Käsityönopettajat kokivat, että heidän selviytymis- ja minäpystyvyyskokemuksiinsa työrauhan hallintaan liittyen vaikuttivat eniten mallintaminen (esimerkiksi kokeneempien kollegojen työtavat) sekä sosiaalinen kannustus ja tuki.
Työrauhaan liittyvää tutkimusta, erityisesti työuransa alussa olevien käsityönopettajien näkökulmasta ei ole juuri tehty Suomessa. Tutkimuksen tarkoituksena oli uuden tiedon lisäämisen lisäksi toimia ikään kuin vertaistuellisena tukimateriaalina ja apuna valmistumassa oleville ja työelämän alkutaipaleella oleville käsityönopettajille, sillä muun muassa työrauhaan liittyvien keinojen käsittelyn on tutkimuksissa todettu jäävän opettajankoulutuksessa vähemmälle.
Aiheen tutkimista voisi jatkaa esimerkiksi vertailemalla kahden eri oppiaineen opettajien kokemuksia työrauhasta. Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu oppiaineen vaikeaselkoisuuden ja teoreettisuuden aiheuttavan työrauhahäiriöitä. Näin ollen voisi olla kiinnostavaa tutkia, esiintyykö käsityön oppitunneilla kenties vähemmän työrauhaan liittyviä häiriötekijöitä verrattuna johonkin toiseen oppiaineeseen. Tutkimusta voisi olla mielenkiintoista jatkaa myös pitkittäistutkimuksena ja tutkia kuinka opettajat ovat kehittäneet työrauhanhallinnallisia keinojaan vuosien varrella. Vertailevaa näkökulmaa voitaisiin hyödyntää ottamalla tutkimukseen mukaan kokeneempia opettajia, joiden työrauhanhallinnallisia työtapoja verrattaisiin noviisikäsityönopettajien työtapoihin.
Lähteet: Bandura, A. (1997). Self-efficacy: the exercise of control. New York: W. H. Freeman and Company.
Bandura. A. (1977). Self-efficacy: Toward a Unifying Theory of Behavioral Change. Psychological Review 84, 191–215.
Aino Paulus
Työrauha käsityönopettajien kokemana työuransa alkuvuosina: käsitykset, työkalut ja selviytymiskokemukset