Itsemyötätunto aseena opettajien työuupumusta vastaan – Tutkielmablogi

Tutkielman tausta

Jo ennen koronakriisiä vuonna 2019 toteutettu Opetusalan työolobarometri paljasti, että opettajien työhyvinvointi oli heikentynyt huomattavasti. Työtehtävien liiallinen määrä, kiire, töiden epätasainen jakautuminen, heikentynyt työkyky, työstressi, hallitsemattomat muutokset sekä oppilaiden epäasiallinen käytös, kiusaaminen ja väkivalta koettiin suurimmiksi ongelmiksi. Vuoden 2020 lopulla toteutetussa tutkimuksessa yli puolet opettajista kärsi uupumusoireista. OAJ:n syyskuussa 2021 julkaiseman selvityksen mukaan jopa kuusi kymmenestä opettajasta harkitsee alanvaihtoa. Kesäkuussa 2021 toteutetussa kyselyssä alanvaihtoa harkinneiden lukumäärä oli puolet pienempi. Työn kuormittavuus, lisääntynyt työmäärä ja palkkataso ovat yleisimpiä alalta pois työntäviä tekijöitä. Tilanne opettajien jaksamisen suhteen on siis selkeästi viime aikoina huonontunut entisestään ja aihe on ajankohtaisempi kuin ehkä koskaan.

Useiden tutkimusten mukaan perfektionismi on yksi työuupumukselle altistavista persoonallisuuspiirteistä ja omien kokemusteni perusteella yleinen ilmiö luokanopettajien keskuudessa. Luokanopettajan ammatti on perinteisesti vetänyt puoleensa tunnollisia, kunnollisia ja hyvin koulussa pärjääviä yksilöitä, jotka vaativat itseltään paljon. Kun yksilön omaan vaativuuteen yhdistetään ulkopuolelta tulevat vaatimukset, erilaiset paineet, ja työn kuormittavuus, ei ole ihme, että moni uupuu. Itsemyötätunto on viime vuosina herättänyt tutkijoiden mielenkiinnon, sillä sen on havaittu olevan yhteydessä monella tavalla yksilöiden hyvinvointiin myös työelämässä. Itsemyötätunto vaikuttaa olevan paras lääke haitallista perfektionismia ja itsekriittisyyttä vastaan, jotka tutkimusten mukaan nämä taipumukset kuormittavat ja uuvuttavat työntekijöitä.

Perfektionismin ja itsemyötätunnon yhteyttä työuupumukseen ei ole Suomessa aiemmin juurikaan tutkittu luokanopettajien näkökulmasta. Itsemyötätunto lukeutuu ominaisuuksiin, joita on mahdollista kehittää ja vahvistaa erilaisten interventioiden avulla, joten aiheen tutkiminen on opettajien hyvinvoinnin parantamisen kannalta tärkeää.

Toteutus

Toteutin tutkimukseni määrällisin menetelmin ja rakensin kyselylomakkeen valmiiden mittareiden pohjalta, joista kaikista löytyi valmiit suomennokset. Kyselylomake koostui taustakysymyksistä sekä työuupumusta, perfektionismia ja itsemyötätuntoa mittaavista väittämistä. Hyödynsin lomakkeen rakentamiseen ja lähettämiseen Helsingin yliopiston e-lomake-palvelua. Etsin vastaajia Alakoulun Aarreaitta nimisestä Facebook-ryhmästä ja Luokanopettajat ry:n jäsenistä. Kyselyyn vastasi lopulta 153 luokanopettajaa. Toteutin aineiston analyysit SPPS-ohjelmalla. Tarkastelin perfektionismin, itsemyötätunnon ja työuupumuksen välisiä yhteyksiä korrelaatioanalyysilla, muodostin vastaajista erilaisia ryhmiä perfektionismin ja itsemyötätunnon suhteen klusterianalyysilla ja lopuksi tarkastelin näiden ryhmien välisiä eroja Kruskalin-Wallisin testillä.

Tulokset ja johtopäätökset

Tässä tutkimuksessa itsemyötätunto oli negatiivisessa yhteydessä perfektionistisiin huoliin, itsekritiikkiin ja työuupumuksen kaikkiin ulottuvuuksiin. Mitä itsemyötätuntoisempia vastaajat olivat, sitä vähemmän he kokivat perfektionistisia huolia ja työuupumusoireita. Itsekritiikin ja perfektionististen huolten väliltä löytyi oletetusti positiivinen yhteys. Itsekritiikki oli positiivisessa yhteydessä uupumusasteiseen väsymykseen ja kyynistyneisyyteen, ja perfektionistiset huolet kaikkiin työuupumuksen ulottuvuuksiin. Perfektionistiset pyrkimykset eivät olleet yhteydessä työuupumukseen vaan korrelaatiomatriisin perusteella jopa suojasivat opettajia ammatillisen itsetunnon heikkenemiseltä.

Perfektionismiryhmistä huolestuneiden ryhmän keskiarvot olivat muita ryhmiä korkeampia kaikkien työuupumuksen ulottuvuuksien osalta. Tämän ryhmän opettajilla perfektionistiset huolet olivat korkealla mutta perfektionistiset pyrkimykset suhteellisen matalalla tasolla. Tulos vahvistaa aiemmat tutkimustulokset siitä, että perfektionistiset huolet ovat yhteydessä uupumusoireisiin, mutta perfektionistisen pyrkimysten kohdalla yhteyttä ei löydy. Korkean itsemyötätuntoryhmän keskiarvot olivat kahteen muuhun ryhmään verrattuna matalimmat uupumusasteisen väsymyksen ja kyynistyneisyyden osalta, mikä viittaa aiempien tutkimusten mukaisesti siihen, että itsemyötätunnolla on merkittävä rooli uupumukselta suojaavana tekijänä.

Tämän tutkimuksen tulosten perusteella yksilön suhtautuminen itseen (itsemyötätunto ja perfektionismi) on tärkeä ja merkittävä näkökulma opettajien työuupumuksen tarkastelussa. Professori Pihlström puhuu meliorismista, jossa tunnistetaan kärsimys ja ongelman taustalla vaikuttavat tekijät mutta myös yksilöiden ja yhteisöjen keinot, joilla voidaan aktiivisesti tähdätä tilanteen parantamiseen. Tällaista ajattelua voitaisiin hyödyntää myös opettajien uupumusepidemian ratkaisemisessa. Sekä työuupumukselle altistavista ympäristötekijöistä että yksilöllisistä tekijöistä tarvitaan lisää tutkimustietoa. Yksi jatkotutkimusaihe voisikin olla näiden näkökulmien yhdistäminen, jolloin voitaisiin esimerkiksi selvittää, toimiiko itsemyötätunto välittävänä muuttujana työuupumuksen ja työn vaatimusten välillä.

Milja Peuramäki

Itsemyötätunnon ja perfektionismin rooli suomalaisten luokanopettajien työuupumuksessa

Vastaa Peruuta vastaus