Poissulkeminen päiväkodin vertaisryhmässä – Tutkielmablogi

Tutkimuksen taustaa

Lasten tunne- ja vuorovaikutustaitojen havainnoinnin ja opettamisen merkitys ovat viime vuosien aikana nousseet tärkeään asemaan varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (2018) vuorovaikutustaitojen oppimisen merkitys ja tunnetaitojen harjoittelemisen tärkeys nousevat esille useassa kohdassa asiakirjaa. Vertaisryhmä ja kokemus ryhmään kuulumisesta ovat lapsen oppimiselle ja osallisuudelle tärkeitä keskeisiä asioita, joihin lapsen tulee saada tukea ympäröivältä kasvatusyhteisöltä. Viime vuosina onkin kehitetty useita kasvatusammattilaisten täydennyskoulutuksia juuri lasten kehittyvien vuorovaikutustaitojen tukemista varten. Myös Opetushallitus ja Opetus- ja kulttuuriministeriö ovat tunnustaneet tarpeen lasten sosioemotionaalisten taitojen tukemiselle. Useat hankkeet ja työryhmät ovatkin luoneet laadukkaita materiaaleja ja koulutuksia juuri näiden taitojen tukemiseen varhaiskasvatuksessa.

Päiväkodissa lapsi toimii vertaistensa kanssa. Vasta hioutumassa olevat pienen lapsen vuorovaikutustaidot asettavat lapset tilanteisiin, joissa hänen tulee herkästi turvauduttua sellaisiin vuorovaikutuksen keinoihin, jotka voivat olla vertaisen poissulkevia. Aiemmat tutkimukset ovatkin osoittaneet, että päiväkodissa poissulkemista tapahtuu jo taaperoryhmissä ja näissä vertaisryhmissä poissulkeminen muodostuu usein ryhmäilmiöksi.

Lasten välisestä sosiaalisesta poissulkemisesta onkin viime vuosina alettu puhumaan enemmän. Kiinnostukseni poissulkemisen ilmiön tutkimiselle on herännyt omassa työssäni varhaiskasvatuksen opettajana, jolloin olen päässyt tukemaan lapsia monenlaisissa vuorovaikutustilanteissa. Tässä tutkimuksessa etsinkin tietoa siihen, millaista pienten lasten välinen poissulkeminen on varhaiskasvatuksen kontekstissa toteutuneissa leikkihetkissä ja millaisena poissulkemistilanteiden sosiaalinen rakenne lasten välisessä vuorovaikutuksessa näyttäytyy.

Tutkimuksen toteutus

Pro gradu -tutkielmani on laadullinen vuorovaikutustutkimus pienten lasten välisestä sosiaalisesta poissulkemisesta. Tutkimusaineistona toimi 50 tuntinen videoaineisto, joka kerättiin vuonna 2017 osana Helsingin yliopiston Myötätunnon rakentuminen varhaiskasvatuksen arjessa-tutkimushanketta. Aineisto koostui 1-4 -vuotiaiden lasten päiväkotiryhmistä. Analyysimenetelmänä käytin kahta analyysikehikkoa, multimodaalista vuorovaikutusanalyysia ja keskustelunanalyysia. Vuorovaikutuksen erilaisia keinoja tarkasteltuani kiinnitin huomiota siihen, millaista varhaiskasvatuspäivän hetkissä tapahtuva poissulkeminen oli ja miten hetket sosiaalisesti rakentuivat lasten välille.

Keskeisimmät tulokset ja johtopäätökset

Tämän tutkimuksen keskeiseksi tulokseksi nousi esille se, että poissulkeminen on vuorovaikutuksellinen ilmiö, jota tapahtuu jo hyvin pienten lasten varhaiskasvatusryhmissä. Leikkiin liittyen poissulkeminen näkyi epäreiluissa leikkirooleissa, leikin juonessa, leikkiseurapyyntöön kieltäytymisenä ja seuran vaihtamisena kesken leikin. Myös leikkimateriaalien käytöllä rakennettiin poissulkemista. Leikin ohella myös lasten omat syntymäpäiväjuhliin liittyvät keskustelut nousivat esille luomaan poissulkemista. Poissulkemistilanteiden sosiaalinen rakenne muodostui tilanteissa kahdella eri tavalla. Tilanteissa joko vain yksi lapsi todensi poissulkevaa vuorovaikutusta tai poissulkemista loi useampi lapsi. Poissulkemisen vuorovaikutukselliset keinot muodostuivat erilaisiksi riippuen tilanteiden toimijoiden määrästä.

Tulosten myötä heräsi ajatus, minkä vuoksi tällaisia poissulkemistilanteita tapahtuu päiväkotiympäristössä ja miten niitä voisi ehkäistä. Jokaisessa varhaiskasvatuspäivän hetkessä aikuisen tarjoamaa kanssasäätelyä ei ole läsnä, jolloin lapset turvautuvat omiin, vielä kehittymässä oleviin vuorovaikutuksen keinoihin. Tässä tutkimuksessa korostui se, että poissulkemista tapahtui eniten niissä tilanteissa, joissa oli vähiten varhaiskasvatuksen ammattilaisia läsnä. Tämä korostaakin ammattilaisten läsnäolon merkitystä kaikenlaisissa hetkissä, niin lasten pukemistilanteissa kuin myös leikissä. Varhaiskasvatusarjessa on tärkeää huomata pienimmätkin poissulkemista todentavat vuorovaikutukselliset vihjeet, kuten kehon asennot, ilmeet ja eleet. Tutkimustulokset vahvistavat myös suunnitellun pedagogisen toiminnan merkitystä. Lasten parissa työskentelevät opetuksen, kasvatuksen ja hoidon ammattilaiset ovat tärkeässä asemassa siinä, että jokainen lapsi pääsee myönteisellä tavalla osaksi ryhmää ja vuorovaikutusta.

Lotta Eloranta

Poissulkeminen päiväkodin vertaisryhmässä – “Mä kutsun mun synttäreille ne, joiden leikkiin mä pääsen”

Vastaa Peruuta vastaus