Taustaa
Yhteiskunnan digitalisoitumisen ja koronapandemian myötä digitaalisen viestinnän käyttö on lisääntynyt opetus- ja kasvatusalalla viimeisten vuosien aikana. Nämä muutokset ovat heijastuneet vahvasti myös kodin ja koulun välisen yhteistyön toteuttamiseen. Vaikka digitaalisten laitteiden ja alustojen käyttö on lisääntynyt vuosien saatossa kodin ja koulun välisissä yhteistyön toimissa, ovat tavat edelleen koulutuksen kentällä yksinkertaisia ja keskittyvät pääosin opettajan yksipuoleiseen tiedonvälitykseen. Aikaisempien tutkimusten mukaan digitaalisen viestinnän monipuoliselle käytölle on tarvetta, ja vanhemmat ovat yhä kiinnostuneempia käyttämään digitaalista teknologiaa kodin ja koulun välisessä yhteistyössä. Kodin ja koulun yhteistyöhön otettujen digitaalisten alustojen käyttöönoton myötä on noussut esille mahdollisuus oppilaan ja vanhempien aktiivisesta osallistumisesta kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön opettajan toiminnan lisäksi.
Tutkimustehtävä
Tutkimuksen tavoitteena on kuvata ja analysoida, miten kolmannen luokan oppilaat ja heidän vanhempansa arvioivat digitaalisen viestinnän käyttöä kodin ja koulun välisessä yhteistyössä. Pyrin tutkielmassa selvittämään, mitä digitaalisen viestinnän tapoja tutkittavassa luokassa käytetään kodin ja koulun yhteistyössä ja millä tavoin. Pyrin tutkielmassa myös tarkastelemaan, millaisia vaikutuksia digitaalisen viestinnän käytöllä on kodin ja koulun välisen yhteistyön toteuttamisessa.
Tutkimuksen toteutus
Tutkielma on toteutettu laadullisesti haastattelemalla erään pääkaupunkiseutulaisen peruskoulun kolmannen luokan oppilaita ja heidän vanhempiansa. Haastatteluaineisto on analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin peilaamalla haastateltavien näkemyksiä Korhosen (2017) väitöskirjan digitaalisen kumppanuuden mallin kategorioihin sekä aikaisempaan tutkimustietoon.
Tutkimustulokset ja johtopäätökset
Tutkimustulosten mukaan pääkaupunkilaisessa kolmannessa luokassa digitaalista viestintää käytettiin kodin ja koulun välisessä yhteistyössä oppilaiden ja vanhempien arvioimana monipuolisesti oppilaita ja vanhempia osallistaen. Oppilaiden ja vanhempien mukaan digitaalista viestintää käytettiin kodin ja koulun yhteistyössä Korhosen (2017) digitaalisen kumppanuuden mallin kategorioiden mukaisesti osallistumisessa arjen tapahtumiin, asioiden tiedottamisessa sekä oppilaan oppimisen ja kasvun tukemisessa esimerkiksi oppilaiden portfoliotyöskentelyn kautta. Digitaalisen viestinnän käyttö lisäsi monipuolisen tiedon välittämisen määrää kodin ja koulun välillä sekä loi mahdollisuuden vanhemman ja lapsen välisen keskustelun lisääntymiselle. Digitaalisen viestinnän avulla oppilailla oli mahdollisuus olla aktiivisia toimijoita kodin ja koulun välisessä yhteistyössä ja välittää vanhemmilleen tietoa omasta koulunkäynnistään. Tämä oppilaita osallistava toiminta lisäsi vanhempien kannustavan palautteen antoa lapselle, jonka nähtiin vaikuttavan lapsen oppimisprosesseihin positiivisesti. Digitaalisen viestinnän haasteet liittyivät suurin osin digitaalisen viestinnän toimintatapoihin. Digitaalisen viestinnän käytössä huomioitiin kodin ja koulun toimijoiden tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen sekä tietoturvallisuuteen liittyvät tekijät. Digitaalisen viestinnän käytössä tuli myös sopia yhteisistä pelisäännöistä yhteistyön toimijoiden kesken, jotta voitiin välttyä väärinymmärryksiltä tai informaatiotulvalta. Tutkimuksen mukaan digitaalisen viestinnän tulisi olla tarkoituksenmukaista ja toimia yhtisen edun mukaisesti kasvokkain käytävän kommunikoinnin rinnalla.
Tämän tutkielman ja aikaisemman tutkimustiedon valossa voidaan todeta digitaalisen käytön tuovan monipuolisia mahdollisuuksia kodin ja koulun yhteistyön toteuttamiseen, ja sitä tulisi hyödyntää vielä laajemmin yhteistyön suunnittelun sekä toteuttamisen muodoissa erityisesti oppilaita ja vanhempia aktivoivilla tavoilla. Kodin ja koulun yhteistyön toiminta on tällä hetkellä murrosvaiheessa digitalisaation ja koronapandemian myötä, jonka vuoksi olisi merkittävää saada laajempaa tutkimusta aiheeseen liittyen tutkimalla eri luokka-asteiden oppilaita ja heidän vanhempiansa. Olisi myös tärkeä saada tuoretta tutkimustietoa siitä, miten uudet digitaaliset alustat ja sovellukset toimivat kodin ja koulun yhteistyössä opettajien, oppilaiden ja vanhempien arvioimana, jotta niitä voidaan kehittää jatkossa yhteistyön toimijoiden edun mukaisiksi. Myös oppilaiden aktiivisen osallistumisen merkitys opetus- ja kasvatusalalla on nostanut päätään viime vuosien aikana, jonka vuoksi vaaditaan laajempaa oppilaiden roolin huomioon ottavaa kodin ja koulun yhteistyön tarkastelua, josta tämä tutkielma toimii hyvänä esimerkkinä.
Vera Leppäniemi
Pääkaupunkiseutulaisen kolmannen luokan oppilaiden ja vanhempien näkemyksiä digitaalisen viestinnän käytöstä kodin ja koulun välisessä yhteistyössä.