Työni pianonsoiton opettajana sai minut pohtimaan, voisiko soitonopetus tarjota minulle kiinnostavan pro gradun aiheen. Kyllä vain! Pro gradussani keskityn soitonopetukseen ja soitto-oppilaiden saamaan tukeen. Tutkimukseni on systemaattinen kirjallisuuskatsaus, jossa tarkastelen sitä, miten sosiaalista tukea on tutkittu soitonopetuksessa aiemmin ja millaista tukea soitto-oppilaiden on raportoitu saavan. Lisäksi selvitän, onko tuella havaittu olevan yhteyttä oppilaiden minäpystyvyyteen.
Miksi tämä on tärkeää?
Sosiaalisella tuella ja minäpystyvyydellä on merkittävä rooli oppimisessa, sillä ne ovat yhteydessä esimerkiksi tunteisiin, motivaatioon, opintomenestykseen ja opintoihin kiinnittymiseen (Ahmed ym., 2010; Orejudo ym. 2020; Salmela-Aro & Upadyaya, 2014; Song ym., 2015; Wang & Eccles, 2012). Sosiaalinen tuki sisältää oppimiseen annettavan informatiivisen, emotionaalisen ja materiaalisen tuen (esimerkiksi House, 1981; Rautanen ym., 2020). Soitonopetuksessa tehtyä tutkimusta sosiaalisesta tuesta ja sen merkityksestä löytyy hyvin niukasti, eikä sosiaalisen tuen käsite tullut tutkimuskirjallisuutta tarkastellessa esille kuin muutamassa aiemmassa tutkimuksessa. Vaikka sosiaalisen tuen käsitettä oli käytetty hyvin vähän, saatu tuki tuli ilmi tutkimuksissa, joissa oli tutkittu esimerkiksi oppitunnin kulkua, vuorovaikutusta tai vanhempien merkitystä soitonopetuksessa. Soitonopetuksen kentältä puuttui kuitenkin tutkimus, joka kokoaisi aiemmassa tutkimuskirjallisuudessa havaitut tuen lähteet ja muodot johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi – tähän tarpeeseen halusin omalla tutkimuksellani vastata.
Keskeiset tulokset
Soitto-oppilaat saivat eniten tukea opettajaltaan, vanhemmiltaan sekä vertaisiltaan eli muilta soitto-oppilailta ja kavereilta. Muilta soitto-oppilailta saadun tuen osalta korostui tuen vastavuoroisuus, mutta tämä ei näkynyt opettajalta tai vanhemmilta saadun tuen yhteydessä. Informatiivinen ja emotionaalinen tuki nousivat esille kaikista lähteistä saadussa tuessa, materiaalinen tuki korostui erityisesti vanhempien osalta. Luottamus nousi hyvin merkittävään rooliin osana emotionaalista tukea.
Soitto-oppilaan vanhemmiltaan saaman tuen raportoitiin selittävän oppilaan musiikkiharrastukseen kiinnittymistä ja musiikillista kehittymistä. Tuen havaittiin olevan yhteydessä niin sinnikkääseen harjoitteluun, musiikista nauttimiseen kuin musiikillisiin saavutuksiinkin. (Creech, 2010.) Opettajan rooli puolestaan näyttäytyi merkittävänä muun muassa soittamisesta nauttimisessa ja soitto-oppilaan musiikillisen kiinnostuksen kehittymisessä. Soitonopettajan ja oppilaan välinen välinpitämättömyys vaikutti negatiivisesti esimerkiksi oppilaan tyytyväisyyteen ja motivaatioon. (Creech & Hallam, 2011.)
Mitä jatkossa?
Musiikin alalla tehtyä tutkimusta sosiaalisesta tuesta löytyy kansainväliselläkin tasolla niukasti, minkä vuoksi haluaisin tehdä aiheesta jatkotutkimusta. Erityisesti sosiaalisen tuen ja minäpystyvyyden yhteyttä on tutkittu vähän, eikä useiden tutkimusten tuloksia voida yleistää pienien osallistujajoukkojen tai tutkimuksissa ilmenneiden puutteiden vuoksi. Uskon, että jatkotutkimukselle olisi tarvetta, ja aihe otettaisiin mielenkiinnolla vastaan soitonopetusta tarjoavissa musiikkioppilaitoksissa. Uuden tutkimustiedon avulla soitto-oppilaille voitaisiin tarjota tulevaisuudessa entistä osuvampaa tukea soitonoppimiseen.
Milla Käyhty
(Tekstissä käytetyt lähteet löytyvät pro gradusta: Soitto-oppilaan saama sosiaalinen tuki ja sen yhteys soitonoppimiseen liittyvään minäpystyvyyteen. Systemaattinen kirjallisuuskatsaus.)