” Minkälainen tieto on meistä oikeaa tietoa?” pohtii mediakasvatuksen asiantuntija Sara Sintonen Pro gradu – tutkielmani haastattelussa. Tutkielmani aiheena on disinformaatio, tahallinen harhaanjohtava tieto, jonka tarkoitus on aiheuttaa vahinkoa. Tutkielman ajankohtaisuus perustuu pohdintoihin mediakyllästeisen maailman loputtoman tiedon luotettavuuden arvioinnin ja vaikuttumisen rajoista. Miten sosiaalisen median ympäröimänä kasvaneet lapset arvioivat mediassa liikkuvia väitteitä ja niiden totuudenmukaisuutta?
Tutkielmani teoriaosuus käsittelee disinformaation olomuotoja, tarkoitusta ja seurauksia. Mitä tarkoittavat informaatiokupla ja kaikukammio? Käsittelen myös niitä piirteitä ja seikkoja, jotka saavat ihmiset luottamaan harhaanjohtavaan tietoon. Disinformaation tunnistamisen nähdään tutkielmassa edellyttävän mediakasvatuksen myötä muodostuvaa mediakriittisyyttä. Esittelen tutkielmassani myös lasten- ja nuorten mediakriittisyyteen liittyvää tutkimustietoa ja tarkastelen suomalaisen mediakasvatuksen piirteitä.
Tutkimuskysymykseni ”Minkälaisia merkityksiä mediakasvatuksen asiantuntija antaa disinformaatiolle kulttuurisena ilmiönä ja osana kasvatustyötä?” myötä haastattelin mediakasvatuksen asiantuntijaa, dosentti Sara Sintosta Helsingin yliopistosta. Fenomenografisen, merkityksiä tarkastelevan tutkimusotteeni tavoitteena oli analysoida teorialähtöisen sisällönanalyysin keinoin asiantuntijahaastattelun antia. Tulokset jakautuivat seitsemään osioon, jotka tarkastelivat eri näkökulmista mediakasvattajan disinformaatiolle antamia merkityksiä.
Tulokset osoittivat mediakasvatuksen asiantuntijan määrittelevän disinformaation ei-totuudellisena, tarkoitusperiltään kyseenalaisena tiedon levittämisenä. Disinformaation ei nähty rajoittuvan ainoastaan puhuttuun ja kirjoitettuun sisältöön ja erääksi mediakasvatuksen haasteeksi nimitettiin sisällönmuokkauksen moninaisuuteen liittyvät mahdollisuudet. Mediakasvatuksen asiantuntija näki lasten olevan tarkkaavaisia ja tekevän havaintoja, mutta tarvitsevan ympärilleen tuki- ja turvaverkoston. Lapsen ja aikuisen kanssa yhteiset mediaelämykset ja keskustelut teemoista nähtiin tärkeinä. Lapsikuluttajille tarjottavan mediakulttuurin mediakasvattaja näki teemoiltaan stereotyyppisenä ja arveli esimerkiksi uutiskulttuurin näyttäytyvän lapsille sekasortoisena, jopa ahdistavana. Opettajan roolin mediakasvatuksen asiantuntija näki linkkinä median ja mahdollisuuksien maisemien välillä, oman piirinsä yhteiskunnallisena vaikuttajana. Mediakasvattaja totesi, ettei pelko epäonnistumisesta saisi rajoittaa ilmaisua, vaikka opettajan rooliin kuuluu myös eettinen valveutuneisuus ja vastuu. Arvojen ja tunteiden ei nähty olevan kriittisyyttä heikentävä tekijä.
Tärkeänä seikkana disinformaation vastustamisessa mediakasvatuksen asiantuntija näki kollektiivisen joukkoistumisen ja yhteisen arvopohjan. Tärkeitä piirteitä olivat myös vuoropuhelu, toisten kuunteleminen ja pyrkimys ymmärtää. Yhteisen keskustelun merkitykseksi asiantuntija näki syvemmän ymmärryksen disinformaation syistä ja ihmisyydestä ilmiön takana.
*
Sofia Grönberg (2022) Ihan totta? – Disinformaatio kulttuurisena ilmiönä mediakasvattajan näkökulmasta.