Arjen kestävyystekojen taustalla on harvoin tavoite toimia ekologisesti

Kestävyysmurros on yhteiskuntamme tärkein tehtävä, ja jokaisen on osallistuttava sen toteuttamiseen. Minä luovuin henkilöautostani. Olin kokenut aikoinaan työmatkoja varten hankitun dieselkäyttöisen farmari-Opelin jo useita vuosia turhaksi ja epäekologiseksi, ja harkinnut luopumista moneen kertaan. Lopulta luopuminen onnistui siinä vaiheessa, kun auto hajosi ja sen korjaaminen olisi tullut kaamean kalliiksi. Selitän valinnan itselleni ekologisena, vaikka pitkään pohdin arkeni muuttamista ekologisista syistä ja epäonnistuin, kunnes rinnalle tuli taloudellinen kannustin.

Tämä ristiriita jäi vaivaamaan minua, ja ohjasi lopulta tutkielmani aiheen valintaa. Halusin tutkia kestävyyteen liittyvää toimintaa kotitalouksissa ja erityisesti sitä, miten yksilöt perustelevat kestäväksi tai kestämättömäksi kokemaansa toimintaa. Tutkimuksen edetessä havaitsin eroja siinä, kuinka sitovina erilaiset perustelut esitettiin, mikä ohjasi minua tarkastelemaan myös perustelujen sitovuutta.

Yksilön näkökulman korostaminen kestävyystutkimuksessa on kyseenalaistettu useista hyvistä syistä. Yksilön näkökulmaa korostamalla voidaan esimerkiksi pyrkiä vierittämään vastuu kiperästä tilanteesta yksittäisille ihmisille, ja toisaalta tarvittu muutos on niin suuri, ettei yksittäisillä pienillä teoilla ole voimaa kääntää suurta virtaa. Tutkielmassani perustan yksilön näkökulman valinnan vastuukäsitykselle, jossa yksilön osallistuminen yhteiskuntaan tekee hänet vastuulliseksi ilmastonmuutoksesta myös omaa yksilöllistä kulutustaan ylittäviltä osin, koska yhteiskunnan tavoitteena on tuottaa hyvinvointia jäsenilleen. Samalla logiikalla yksilön arjen näkökulma tulee itseään suuremmaksi: kestävyysmurroksen onnistuminen edellyttää yksilöiden arjen sopeutumista uuteen, kestävään normaaliin.

Tutkielmassani hyödynnettiin aineistona Kirjoituksia kestävästä kehityksestä -kirjoituskilpailuun osallistuneita tekstejä. Kirjoituskilpailu järjestettiin vuonna 2018 Suomalaisen kirjallisuuden seuran ja Talonpoikaiskulttuurisäätiön toimesta, ja kirjoitukset on tallennettu Tietoarkistoon tutkimuskäyttöä varten. Kirjoituskutsun tehtävänanto oli hyvin vapaa, joten kirjoitukset olivat tyyliltään erilaisia. Karsin aineistosta pois kirjoitukset, jotka olivat hyvin tulkinnallisia esimerkiksi runomuodon vuoksi. Koska aineisto koostui kirjoituksista, hyödynsin tutkimuksessani tarinallista tutkimusotetta. Siinä tarinat ja kertominen käsitetään inhimilliseksi tavaksi muodostaa ja jakaa tietoa. Analyysimenetelmänä hyödynsin narratiivien analyysiä, jossa aineistosta tiivistetään tietoa muun muassa luokittelemalla.

Tutkimuksen tuloksissa yksilön perustelut, jotka kestävyyteen liittyvälle toiminnalle annettiin, jaettiin kolmeen pääluokkaan: ulkoisiin tekijöihin, henkilökohtaisiin ominaisuuksiin ja henkilökohtaisiin resursseihin. Yksilön ulkopuolisia tekijöitä olivat asuinympäristö ja muiden vaikutus. Henkilökohtaisiin ominaisuuksiin liittyvät perustelut liittyivät tunteisiin, mieltymyksiin, arvoihin ja terveydellisiin rajoituksiin. Henkilökohtaisia resursseja olivat aika, raha, tiedot ja taidot sekä omat oikeutukset ja kompensaatiot. Perustelujen sitovuuden huomattiin vaihtelevan skaalalla, jonka ääripäät nimettiin mukautuvaksi ja ehdottomaksi. Henkilökohtaiset ominaisuudet sijoittuvat perusteluiden sitovuuden skaalalla mukautuvaan päähän, henkilökohtaiset resurssit keskivaiheille ja yksilön ulkoiset tekijät ehdottomampaan päähän. Jaottelu on yleistävä, eikä pidä sisällään kaikkia tilanteita, mutta siitä on kuitenkin tulkittavissa yleinen linja.

Tulokset kertovat, että yhteiskunnalliset rakenteet voivat määrittää yksilön toimintaa voimakkaasti. Niinpä kestävyysmurroksen kannalta tehokkainta on muuttaa yhteiskunnallisia rakenteita sellaisiksi, että ne pakottavat yksilön toimimaan kestävästi. Näitä rakenteita on kuitenkin vaikea muuttaa, ja niiden muuttaminen edellyttää henkilökohtaisilla ominaisuuksilla ja resursseilla perusteltuja toimia. Yksilön tulee vaatia kestävyysmurrokseen tähtäävää poliittista päätöksentekoa ja olla valmis mukauttamaan arkensa kestävyyden rajoihin sopivaksi.

 

Mariel Madetoja

Kestävyysmurros arjessa – narratiivinen tutkimus kestävyysteoille annetuista perusteluista

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *