Onko syytä olla huolissaan?
Digitalisaatio on vyörynyt vauhdilla sekä nuorten arkeen että koulutyöhön. Lapsiperheiden päivittäisrutiineihin kuuluvat taistelut ruutuajasta ja äänekkäät kännykkätakavarikkojen siivittämät riidat. Nuorten alati lisääntyneestä suhteesta digitaaliseen teknologiaan on oltu valtamedioitakin myöten huolissaan samaan aikaan, kun yläkouluikäisten kouluhyvinvointi on ollut laskutrendissä jo ennen korona-aikaa. Voisiko näillä kahdella ilmiöllä olla jotain yhteistä rajapintaa?
Ongelmallista digitaalisen teknologian käyttöä ei ole alan tutkimuskentässä pystytty määrittelemään yksiselitteisesti. Nopeasti muuttuva ilmiö on hankalasti määriteltävä ja varsin laaja. On tutkittu pelaamista, sosiaalisen median käyttöä, kännyköiden käyttöä, internetin käyttöä jne. Varsinaisen ongelmakäytön yleisyys vaihtelee tutkimustuloksien mukaan, eikä myöskään olla täysin yhtä mieltä siitä, pitäisikö digilaitteiden ongelmakäyttö määritellä toiminnalliseksi addiktioksi vai muiden psykologisten haasteiden kompensoinniksi. On myös muistettava, että suoralta kädeltä ”liikakäyttöä” ei voida määritellä ongelmalliseksi. Yksilölliset ominaisuudet, käyttötapa ja vaikutukset itseen ja ympäristöön määrittelevät lopulta, onko kyse ongelmasta. Tämän vuoksi lisää käsitteistön määrittelyä tarvittaisiin.
Aikaisemmissa tutkimuksissa ongelmallisen digitaalisen teknologian käytön ja psykologisen hyvinvoinnin haasteiden väliltä on löydetty säännöllinen, mutta suhteellisen heikko yhteys. Suurin osa tutkimuksista on toteutettu itsearvioiduin kyselyin. Koulukontekstissa tutkimusta on tehty vähän, erityisesti kouluhyvinvoinnin kulmasta tarkasteltuna.
Tutkimuksen toteutus ja tulokset
Tutkimuksessa tarkasteltiin ongelmallisen digitaalisen teknologian käytön yhteyttä yläkouluikäisten nuorten kouluhyvinvointiin ja yleiseen psykologiseen hyvinvointiin. Kouluhyvinvointia tarkasteltiin koulu-uupumuksen ja opiskeluinnon ulottuvuuksien kautta ja yleistä psykologista hyvinvointia masentuneisuuden oireiden kautta. Vastaajia oli 674. Analysointiin käytettiin lineaarista regressioanalyysiä, jolla pystytään tarkastelemaan, kuinka vahvasti kaksi muuttujaa ovat yhteydessä toisiinsa. Sukupuolten välisiä eroja tuloksissa tarkasteltiin yksisuuntaisen varianssianalyysin avulla.
Tutkimustulokset vahvistivat käsitystä siitä, että ongelmallisen digitaalisen teknologian käyttö on yhteydessä erityisesti koulu-uupumukseen ja masentuneisuuden oireisiin. Myös tilastollisesti merkitsevä negatiivinen yhteys opiskeluintoon löytyi, mutta yhteyden vahvuus jäi heikoksi. Tytöt olivat selkeästi alttiimpia kuin pojat ongelmallisen digitaalisen teknologian haitallisille vaikutuksille.
Tulokset kannustavat pohtimaan nuorten suhdetta digitaaliseen teknologiaan sekä sen vaikutuksia heidän kouluhyvinvoinnilleen ja yleiselle psykologiselle hyvinvoinnille. Nuorten pahoinvoinnin ja uupumisen hälyttävä lisääntyminen vaatii kaikki keinot käyttöön. Jos onnistumme tunnistamaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, milloin digitaalisen teknologian käyttö muuttuu ongelmalliseksi, pystymme mahdollisesti jo varhaisessa vaiheessa puuttumaan asiaan ja tätä kautta vaikuttamaan myös hyvinvointiin. Tarvitaan kuitenkin yhä kattavampaa ymmärrystä ilmiöstä ja sen monista puolista. Tätä varten eivät riitä pelkästään kyselytutkimusten analysointi vaan tarvitsemme yhä tarkempaa tietämystä esimerkiksi nuorten digitaalisen teknologian käyttötavoista, käyttäjien profiileista ja mahdollisista interventioiden vaikutuksista.
Pauli Raivio
Ongelmallisen digitaalisen teknologian käytön yhteys yläkouluikäisten kouluhyvinvointiin