Tutkimuksen tausta
Yhteiskunnassa vallitsevat teemat näkyvät myös varhaiskasvatuksessa, jolloin päiväkoti on kuin pieni yhteiskunta, joka peilaa yhteiskunnan kehityskulkua ja tapahtumia, ja tällöin se ei ole immuuni toiseudelle. Varhaiskasvatus yhtä lailla muun opetusjärjestelmän tavoin haavoittuvainen ja mahdollinen paikka yksilölle tulla toiseutetuksi. Toiseus on universaali ilmiö, jossa tehdään erottelua meidän ja heidän välille, jolloin syntyy toinen. Toista ei nähdä itsenäisenä ja monipuolisena toimijana vaan asetetaan objektin asemaan, ja toiseus liitetään ulkoiseen toiseuteen, johonkin vieraaseen, johonkin muuhun kuin me itse. Varhaiskasvatuksen yhtenä päätavoitteena on edistää lasten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, jolloin tieto varhaiskasvatuksessa vallitsevissa toiseuksista on tärkeää.
Toteutus ja tavoitteet
Toiseuden kohtaamista tapahtuu mm. mediassa ja kielessä, jonka takia tutkielman tutkimusaineiston kerääminen sanomalehdistä vaikutti järkevältä valinnalta. Tutkielma toteutettiin analysoimalla Kalevan, Aamulehden, Turun Sanomien ja Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksia vuosilta 2017–2021. Mielipidekirjoituksista haettiin käsityksiä minkälaisia toiseuksia haastettiin, tuotettiin, uusinnettiin tai myötäiltiin, jonka myötä kyseisistä mielipidekirjoituksista koostettiin tutkielman tutkimusaineisto. Tutkimusaineiston analysoinnissa hyödynnettiin diskurssianalyysia. Tutkielmassa pyrittiin vastaamaan tutkimuskysymyksiin, että minkälaisia toiseuttavia diskursseja ilmenee varhaiskasvatusta käsiteltävissä mielipidekirjoituksissa ja, että kuka määritellään toiseksi mielipidekirjoituksissa.
Tulokset ja johtopäätökset
Tutkielman osoitti, että monet tekijät vaikuttavat toiseutetuksi tulemiseen. Päätekijöiksi muodostuivat huono-osaisuus, segregaatio ja maahanmuuttotaustaisuus, lapsen yksilöllinen tuen tarve, vähemmistöuskonnot ja -katsomukset ja vieraskielisyys. Myös erityisruokavaliot, sukupuoliroolit, vanhempien heikko työmarkkina-asema ja varhaiskasvatuksen palveluiden tarjonnan ja kysynnän välinen ristiriita näkyivät tutkimustuloksissa, mutta näitä ilmeni määrällisesti vähemmän. Toiseuden ilmenemistavat vaihtelevat runsaasti ja osa tutkielmassa esiintyneistä diskursseista ovat pinttyneitä koulutusjärjestelmän rakenteisiin ja arkeen, joka tekee niiden huomaamisesta haastavaa. Tätä kutsun rakenteelliseksi toiseudeksi (vrt. rakenteellinen rasismi), jossa toiseus piilee yhteiskunnan laissa, palveluissa, instituutioissa sekä yleisesti toiminnassa. Kahtiajako rakenteelliseen ja ei-rakenteelliseen toiseuteen on kuitenkin häilyvä, sillä nämä ovat yhteydessä toisiinsa suuntaan ja toiseen. Tutkimustuloksissa on myös havaittavissa tietoisuuden näkökulma, jossa tiedostetaan jonkin olevan toiseuttavaa tai eriarvoistava ja toisaalta on myös havaittavissa suoraa toiseuttamista. Monet tutkielmassa esiintyneet diskurssit edustavat molempia edellä mainittuja toiseuden ilmenemistapoja.
Toiseuden purkamiseksi on olennaista ensin osata nimetä ja ymmärtää varhaiskasvatuksessa vallitsevat toiseudet. Tutkimustuloksien valossa voi pohtia, että kenelle varhaiskasvatus on tarkoitettu, sillä tutkimustulokset viittaavat, että monenlaiset ihmisryhmät sekä tekijät joutuvat toiseuttamisen kohteeksi. Toiseuksien monipuolinen ilmeneminen antaa osviittaa, että eri ihmisryhmien kokemus varhaiskasvatuksesta on erilainen sekä eri tekijöistä johtuvien vähemmistöiksi lukeutuvien henkilöiden mahdollisuus kokea toiseutta on merkittävä. Toiseuden ilmenemisen korjaamiseksi ja estämiseksi olisi tarpeellista paneutua toiseuden syntymisen juurisyiden tarkasteluun.
Ayda Jodayri Hashemizadeh
Toiseutta ilmentävät diskurssit varhaiskasvatusta käsiteltävissä mielipidekirjoituksissa