Tutkimuksen lähtökohtia
Tutkin pro gradu työssäni yläasteikäisten osallisuuden kokemusta ja sitä, mitä tekijöitä voidaan koulun arjessa pitää osallisuutta selittävinä ja siten mahdollisesti tukevina. Osallisuuden tarkempi tarkastelu lähti laajemmasta tavoitteesta ymmärtää enemmän mahdollisuuksista tukea koululaisten hyvinvointia opettajan roolissa. Yleinen käsitys hyvinvoinnin tukemisesta ja nuorten mielenterveydestä on herättänyt paljon huolipuhetta. On tutkittu, että hyvinvointia tukee kokemus osallisuudesta, joka tiivistetysti nähdään mahdollisuutena vaikuttaa omassa arjessa sekä kokemuksena ryhmään kuulumisesta. Siten tämän työn avulla tavoittelin tarkempaa ymmärrystä jokseenkin hämärästi määritettävissä olevan osallisuuden kokemuksen muodostumisesta kouluarjen kontekstissa. Siten ainakin teoreettisesti voisin lisätä ymmärrystä osallisuuden tukemisen mahdollisuuksista opettajana.
Tutkimuksen toteutus
Hyödynsin tutkielman aineistona vuoden 2019 kouluterveyskyselyn tuloksia, josta rajasin aineistoksi 8. ja 9. luokkalaisten vastaukset. Luokanopettajan näkökulmasta hedelmällisintä olisi ollut tarkastella alakouluikäisten vastauksia, mutta 4. ja 5. luokkalaisten kouluterveyskysely ei sisältänyt ainakaan vuoden 2019 aineistossa osallisuutta mittaavaa kysymystä. Tarkastelin siten tutkielman tutkimusosuudessa, miten yläkouluikäisten kouluterveyskyselyssä mitatut kokemukset luokan ilmapiiristä, opettajista, vaikutusmahdollisuuksista sekä yhteisöllisyydestä selittävät mitattua osallisuuden kokemusta. Käsitin kyseisten muuttujien ilmentävän teorian valossa osallisuuden kokemusta tai ainakin osaa siitä ja erityisesti koulun kontekstissa. Osallisuuden kokemusta mitattiin kouluterveyskyselyssä validoidulla kymmenen väittämän osallisuusindikaattorilla, jonka väittämien käsitin määrittävän osallisuuden kokemusta yleisesti nuoren elämässä. Aineistoa analysoitiin käyttämällä kvantitatiivisia menetelmiä – regressioanalyysiä. Tarkemmin esiteltynä lineaarinen regressioanalyysi toteutettiin ensin yhden selittävän muuttujan mallina kaikilla valituilla muuttujilla ja sen jälkeen suoritettiin vielä monimuuttujaregressioanalyysi. Käytännössä siis tarkasteltiin, miten kokemus luokan ilmapiiristä, omista opettajista, vaikuttamismahdollisuuksista liittyen koulutyöhön ja yhteisöllisyyden kokemuksesta selittävät yksin ja lopuksi yhdessä mitattua osallisuuden kokemusta.
Tutkimuksen tuloksia ja tulkintaa
Tutkimustulosten perusteella saatiin tarkempaa ymmärrystä tutkitusta ilmiöstä. Osallisuuden kokemusta selittävät noin kolmanneksen (28,9 %) tutkitut muuttujista yhdessä. Tutkitut muuttujat yhdessä selittivät eniten osallisuuden kokemuksesta verrattuna yhden muuttujan malleihin, mikä osattiinkin arvata teorian pohjalta. Kun muuttujien yhteyttä osallisuuden kokemukseen tarkasteltiin yksi kerrallaan, selitti yhteisöllisyyden kokeminen selkeästi eniten osallisuuden kokemisesta. Tulosten perusteella voidaan olettaa, että koulussa voidaan vaikuttaa oppilaiden osallisuuden kokemiseen esimerkiksi oppilaiden yhteisöllisyyden kokemusta tarkoituksenmukaisesti työstämällä tukemalla. Regressioanalyysin tulosten nähtiin olevan melko hyvin linjassa ennakkokäsitysten sekä aikaisempien tutkimusten kanssa. Tulosten perusteella ei kuitenkaan saatu selville muita osallisuuden kokemusta selittäviä muuttujia, sillä malliin valittiin ennakkokäsitysten perusteella vain yllä mainitsemani. Siitä huolimatta tämän tutkielman tulosten perusteella osallisuuden kokemisen tukemista luokanopettajana voidaan pitää mahdollisena ja kannattava.
Aino Saari
Yläkouluikäisten osallisuuden kokemusta selittävät tekijät koulun arjessa