Tämän tutkimuksen tarkoituksena on ollut kuvata, analysoida ja tulkita alakoulussa työskentelevien laaja-alaisten erityisopettajien kokemuksia omista valmiuksistaan tunnistaa ja tukea psyykkisesti oireilevia oppilaita. Toisena tutkimustehtävänä oli kartoittaa millaista tukea alakoulun erityisopettajat kokevat tarvitsevansa ja millaista tukea he saavat psyykkisesti oireilevien oppilaiden kanssa työskentelemiseen. Tutkimus kohdistettiin alakoulussa työskenteleviin laaja-alaisiin erityisopettajiin, joilla oli eri määrä työkokemusta ja kokemusta oppilaan psyykkisestä oireilusta.
Miten laaja-alaisten erityisopettajien kokemuksia tutkittiin?
Tämä tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena, jonka tutkimusaineisto on kerätty empiirisesti teemahaastattelujen avulla. tutkimusstrategiaksi valittiin fenomenologis-hermeneuttinen lähestymistapa, jossa pyritään syvällisesti ymmärtämään ja tulkitsemaan ihmisen kokemusta ja kokemusmaailmaa. Tutkimuksen aineisto koostuu seitsemän alakoulussa työskentelevien laaja-alaisten erityisopettajien haastatteluista. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä hyödyntäen Gioia- metodologiaa.
Mitä erityisopettajien haastatteluista nousi esille?
Tutkimuksen tulosten mukaan erityisopettajat tunnistivat oppilaan psyykkinen oireilun normaalista poikkeavana lapsen ulospäin ja sisäänpäin suuntauvana oireiluna. Psyykkisen oireilun ilmenemisessä painotettiin yksilöllisyyttä ja muutosten tunnistamisessa tärkeäksi koettiin hyvä oppilastuntemus. Erityisopettajat tunnistivat psyykkisen oireilun taustalla ympäristötekijöitä, neurologisia tekijöitä ja ikäkausiin liittyviä muutoksia. Työkokemus, haasteet, uuden oppiminen ja oppilaan asioiden edistämisen koettiin lisäävän voimavaroja ja työn antoisuutta. Toisaalta liialliset odotukset, resurssien puute ja käyttäytymisen haasteet koettiin uuvuttavana. Yleisesti erityisopettajan koulutus nähtiin hyödyllisenä, mutta sen ei koettu antavan riittävästi valmiuksia kohdata psyykkisesti oireilevia oppilaita. Erityisopettajat kokivat saavansa valmiuksia työkokemuksesta, työyhteisöltä sekä koulutuksista. Erityisopettajat mainitsivat saavansa tukea psyykkisesti oireilevien oppilaiden kanssa työskentelyssä oppilashuollosta, luokanopettajilta, erityisluokan opettajilta, mentoriopettajilta ja lähiesihenkilöiltä. Ammatillisen yhteistyön toimivuudesta huolimatta oppilashuollon koettiin olevan liian työllistetty.
Miten tuloksia voidaan hyödyntää tulevaisuudessa?
Tutkimuksessa nousi esille, että nykyinen erityispedagogiikan yliopistotutkinto ei anna tarpeeksi valmiuksia kohdata ja tukea psyykkisesti oireilevia oppilaita koulussa. Erityispedagogiikan yliopistotutkinnon sisältöä tulisi päivittää vastaamaan enemmän tämänhetkisiä tarpeita käytännön työssä. Koulutuksen tulisi antaa enemmän tietoa sekä työkaluja lasten psyykkisen oireilun tunnistamiseen ja tukemiseen kouluympäristössä. Jatkotutkimuksia tarvitaan siitä, kuinka erityispedagogiikan laitos voisi kehittää lapsen psyykkisen oireilun tukemiseen liittyvää kurssisisältöä enemmän vastaamaan tämänhetkisen työelämän vaatimuksia.
Lisäksi Tämän tutkimuksen perusteella vaikuttaisi siltä, että edelleen myös erityisopettajat kaipaavat työhönsä käytännönläheistä, vertaistuellista fyysisesti toteutettavaa koulutuksellista tukea psyykkisesti oireilevien oppilaiden kanssa työskentelyyn. Osalla tämän tutkimuksen erityisopettajista oli mahdollisuus osallistua koulutuksiin työajalla ja heillä oli mahdollisuus anoa palkallista virkavapaata koulutuksen ajaksi. Tämä ei kuitenkaan ollut mahdollista kaikkien tutkimukseen osallistuvien erityisopettajien paikkakunnilla, mikä vaikuttaa erityisopettajien eriarvoisuuteen kouluttautumisessa ja oman asiantuntijuuden ylläpitämisessä. Havainto on merkittävä, koska haastatteluissa koulutukset koettiin yhtenä suurimpana valmiuksien antajana kohdata ja tukea psyykkisesti oireilevia oppilaita koulussa. Koulutuksiin osallistumiseen liittyvää eriarvoisuutta riippuen erityisopettajan asuinkunnasta tulisi tutkia enemmän. Lisäksi tulisi tutkia kuinka tällaista eriarvoisuutta voidaan pyrkiä vähentämään.
Minna-Maria Hooli
Alakoulun laaja-alaisten erityisopettajien kokemuksia psyykkisesti oireilevien oppilaiden kanssa työskentelystä