Kuukausi: lokakuu 2023

Mobbning I skolan är ett evighetsproblem som påverkar individen, relationer människor emellan, skolan och även samhället. Mobbning lämnar djupa spår som påverkar den utsatte även I vuxenåldern.

I min magisteravhandling ville jag undersöka hur mobbning påverkar elevernas identitet och identitetskonstruktion. Jag gjorde en kvalitativ litteraturöversikt där jag analyserade fem vetenskapliga artiklar genom tematisk innehållsanalys. Fem olika huvudbärande teman skapades på hur mobbning påverkar elevernas identitet och identitetskonstruktion; utseende och kroppshat, självkänsla och känsla av värdelöshet, närhet och sociala relationer, normal och avikande, socialt interagerande samt personliga karaktärer.

Resultaten från min studie visar att utsättning för mobbning påverkar elevernas identitet och identitetskonstruktion mycket negativt. Deltagarna uppgav att utsättningen för mobbning ledde till problem i form av osäkerhet, känsla av oduglighet ,kroppshat, ångest och depression. Vidare ledde utsättningen till förlust av tillhörighet, självförakt och identitetskamp samt känslan att bli socialt misskrediterade av sina kompisar. Resultaten visar även att den sociala identiteten påverkades negativt i och med att de utsatta ofta uteslöts från kompisgrupper och stämplades som avvikande. Utsättningen för mobbning ledde till försämrad anpassning till vuxenrollen, inklusive att forma varaktiga relationer , att integrera sig till arbetslivet och att vara ekonomiskt självständig.

Misa Pihlaniemi

Mobbning lämnar alltid spår- En kvalitativ litteraturstudie om mobbningens påverkan på elevernas identitet och identitetskonstruktion

Oppilaan itsetunnon tukeminen ja vahvistaminen on ensiarvoisen tärkeää esi- ja alkuopetuksessa. Tämä tehtävä ei ole vain suositeltavaa vaan myös opetussuunnitelmissa vahvasti korostettua. Opettajilla on tässä prosessissa ratkaiseva rooli ja suuri vastuu, kun he kohtaavat oppijat ja vaikuttavat heidän itseluottamuksensa rakentumiseen.

Kuitenkin nykypäivänä aika, joka voitaisiin käyttää oppilaiden yleisen kasvun ja kehityksen tukemiseen, mukaan lukien itsetunnon vahvistamiseen, uhkaa olla riittämätön. Työtehtävät ja resurssipula asettavat suuren paineen opettajille ja vievät merkittävän osan opettajien ja oppilaiden yhteisestä ajasta koulussa, mikä puolestaan saattaa lisätä opettajien työuupumusta.

Maisterintutkielmani on laadullinen tutkimus, jonka tavoitteena on selvittää, miten esi- ja alkuopetuksen opettajat kokevat itsetunnon merkityksen ja kuinka he tunnistavat lasten terveen ja heikon itsetunnon eroavaisuudet. Tutkimukseni keskittyy myös niihin keinoihin, joita opettajat käyttävät lasten itsetunnon tukemiseksi ja vahvistamiseksi, sekä niihin tekijöihin, jotka saattavat vahingoittaa lasten itsetuntoa esi- ja alkuopetuksessa. Tämä tutkimus on tärkeä, koska itsetunnolla on merkittävä vaikutus lapsen kehitykseen ja elämään.

Tutkimus ja tulokset:

Tutkimusmenetelmänä käytin laadullista analyysia, ja aineisto kerättiin teemahaastattelujen avulla. Tulosten perusteella kaikki haastatellut opettajat olivat tietoisia itsetunnon muodostumisen perusteista. He pystyivät erottamaan terveen ja heikon itsetunnon piirteitä lasten käyttäytymisestä ja kokivat terveen itsetunnon tukemisen olennaisena osana päivittäistä työtään. Opettajien mukaan terve itsetunto vaikuttaa myönteisesti lasten tulevaisuuteen, opetustuloksiin ja motivaatioon.

Terveen itsetunnon määrittelyssä nousi esiin kolme vahvaa kategoriaa: sosiaalinen kompetenssi, oppimisen voimavara sekä psyykkinen hyvinvointi. Heikko itsetunto nähtiin vastakohtana terveelle itsetunnolle ja ilmeni lasten vuorovaikutuksessa sekä oppimisessa. Heikon itsetunnon määrittelyssä nousikin esiin kolme vahvaa kategoriaa: oppimisvaikeudet, sosiaaliset haasteet sekä ryhmässä toimimisen haasteet.

Terveen itsetunnon tukemisen nousi kolme vahvaa kuvauskategoriaa, jotka olivat: vahvuusperustainen opetus, positiivinen vuorovaikutus sekä turvallinen oppimisympäristö. Opettajat nostivat myös esiin ammatillisen tuen ja moniammatillisen yhteistyön merkityksen, sillä se mahdollistaa tarvittavan avun antamisen lapsille ja lisää opettajien omaa osaamista ja hyvinvointia työssä.
Vaikka terveen itsetunnon tukeminen on opettajille tärkeää, monet haastatellut opettajat nostivat esiin haasteita, jotka saattavat estää heitä tarjoamasta tukea kaikille lapsille tavalla, joka edistäisi heidän itsetuntonsa kehitystä. Nämä itsetuntoa heikentävät tai terveen itsetunnon kehittymisen estävät kuvauskategoriat olivat: negatiivinen ilmapiiri, opettajien henkilökohtaiset ongelmat, resurssipula ja oppilaiden haasteiden huomioimatta jättäminen.

Tutkimukseni osoittaa, että opettajat pitävät itsetunnon tukemista tärkeänä osana työtään, ja heillä on syvällinen ymmärrys sen merkityksestä. Terveen itsetunnon tukeminen parhaiten tapahtuu positiivisessa ja turvallisessa oppimisympäristössä sekä moniammatillisen yhteistyön avulla. Haasteita kuitenkin luo ajanpuute, henkilökohtaiset ongelmat sekä resurssipula, jotka voivat estää kaikkien lasten tarpeiden huomioimisen.
Koen, että tutkimukseni tuottama tieto on erityisen hyödyllistä kaikille kasvatustyössä toimiville, erityisesti esi- ja alkuopetuksessa työskenteleville opettajille, sillä omalle työlleen helposti sokeutuu ja tällöin on erittäin tärkeää reflektoida omaa työtään ja vuorovaikutusta erilaisten oppijoiden kanssa.

Mitä seuraavaksi?

Koska esikoulussa ja alkuopetuksessa opettajien vuosittaiset vaihdokset estävät kokonaisvaltaisen tutustumisen lapsiin. Tämä puolestaan vaarantaa luottamussuhteiden syntyminen jokaisen lapsen ja opettajan välillä. Lisäksi yksi lukuvuosi ei tarjoa riittävän pitkää aikaa ryhmän muodostumiselle, mikä haittaa lasten perusturvallisuuden rakentumista.

Jatkotutkimuksena olisi mielenkiintoista tarkastella lasten itsetunnon tasoa joustavissa esi- ja alkuopetuksen ympäristöissä sekä yhdysluokissa opiskelevien lasten näkökulmasta. Yhdysluokissa opettajat työskentelevät lasten kanssa pidemmän ajanjakson, mikä mahdollistaa paremman kehityksen seuraamisen ja luo mahdollisuuden luottamuksellisempiin suhteisiin lasten ja opettajien välillä.

Lilli Ryynänen

Esi- ja alkuopettajien käsityksiä lasten terveen itsetunnon tukemisesta

Taustaa

Varhaiskasvatuksen aloittaminen jännittää usein molempia, sekä huoltajia kuin myös lastakin. Hyvä valmistautuminen uuteen arkeen voi helpottaa päiväkodin aloittamista. Lastenkirjallisuutta hyödynnetään kriisien ja muuttuvien elämäntilanteiden käsittelyssä, koska sen kautta voi käsitellä uusia elämän muutoksia turvallisella tavalla lapsen kanssa. Päiväkodin aloittaminen on yksi tällaisista suurista muutoksista, joita pieni lapsi kohtaa elämänsä aikana. Lapsi voi löytää samaistumisen kohteita kirjan hahmosta, joka on juuri aloittanut päiväkodissa. Ei ole siis yhdentekevää, miten lastenkirjallisuus käsittelee varhaiskasvatuksen aloittamista päiväkodissa.

Tutkielman tavoitteet ja toteutus

Tutkielmassa pyrin selvittämään laadullisten tutkimusmenetelmien kautta, miten suomalaisissa lasten kuvakirjoissa kuvaillaan päiväkotia ja sen aloittamista. Tarkoituksena oli ymmärtää syvällisemmin, minkälaisena yhteiskunnan peilinä nämä lastenkirjat toimivat. Millaista kuvaa tutkimukseen valitut lasten kuvakirjat välittävät päiväkodista sellaisille lapsille ja heidän perheillensä, jotka ovat aloittamassa varhaiskasvatuksessa? Mitä korostetaan tai mitä jätetään kertomatta? Tutkimuksen toteutuksessa hyödynnettiin laadullista sisällönanalyysiä hermeneuttisin ottein. Aineistona toimi kuusi kappaletta suomalaisia lasten kuvakirjoja, joissa käsiteltiin päiväkodin aloittamista tai päiväkotiin tutustumista.

Tutkielman tulokset

Tutkimuksen tuloksista kävi ilmi, että päiväkodin aloittaminen jännittää aineiston kuvakirjoissa esiintyneitä henkilöhahmoja. Lisäksi suomalaisissa lasten kuvakirjoissa päiväkoteja kuvaillaan luonnonläheisiksi, moninaisiksi ja lapsilähtöisiksi paikoiksi, joissa työskentelee sensitiivisiä kasvattajia, jotka toteuttavat työssään laadukasta varhaiskasvatusta. Tulosten pohjalta kävi ilmi myös se, että päiväkotien kuvauksista on havaittavissa edelleen suomalaiseen varhaiskasvatukseen vaikuttaneen fröbeliläisen pedagogiikan vaikutus. Tulokset antavat myös erittäin ideaalin kuvan päiväkodeista, vaikka päiväkotien arki ei välttämättä ole aivan sitä, mitä kuvakirjoissa lupaillaan.

Noora Minamino

Päiväkodin kuvaukset suomalaisissa lasten kuvakirjoissa

Suomen kouluissa laulaminen on vuosisatojen ajan toiminut musiikkikasvatuksen pohjana ja laulamisen on nähty sopivan yhdenvertaisuutta tuovana työskentelymenetelmänä kaikelle oppilaille. Maailmanlaajuisen koronaepidemian myötä koululaisten yhdessä laulamista kuitenkin rajoitettiin ja osassa kouluista kiellettiin lopetettiin kokonaan. Tämä ihmetytti niin opettajia kuin vanhempiakin, sillä yhdessä laulamisella tiedetään yleisesti olevan laajoja vaikutuksia ihmisen hyvinvointiin.

 

Tutkimuksen tavoitteet ja toteutus

Pro gradu -tutkielmani tarkoituksena oli selvittää, miten yhdessä laulaminen edistää alakoululaisten hyvinvointia sekä miten korona-ajan laulurajoitteet vaikuttivat oppilaiden hyvinvointiin. Lisäksi tarkastelin, miten alakoululaisten yhdessä laulamista on mahdollista edistää.

Laadullisen tutkimuksen aineisto kerättiin viiden opettajan puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla, jotka analysoitiin teorialähtöisellä sisällönanalyysillä. Haastattelun teemoina toimi laulamisen hyvinvointivaikutukset, laulaminen korona-aikana sekä opettajan rooli yhdessä laulamisen edistäjänä. Teemat johdettiin aiemmasta tutkimuskirjallisuudesta: Hyvinvoinnin ulottuvuudet, fyysinen, psyko-emotionaalinen, sosiaalinen ja henkinen muodostettiin Allardtin (1993) hyvinvointimääritelmän sekä Ryan ja Decin (2000) itsemääräämisteorian hyvinvointiin liittyvien näkemysten pohjalta. Lisäksi työssä käytettiin korona-ajan laulamista käsitteleviä artikkeleita sekä laulamisen hyvinvointivaikutuksista kirjoitettuja tutkimuksia, joissa myös opettajan rooli korostui.

 

Tutkimustulokset

Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että yhdessä laulaminen edistää alakoululaisten hyvinvointia laajasti ja monipuolisesti, tukien kokonaisvaltaista kehitystä.

• Yhdessä laulettaessa on mahdollista edistää fyysistä hyvinvointia paremman ryhdin, syvällisemmän hengityksen sekä rentoutumisen ja energisoitumisen kautta.
• Yhdessä laulettaessa on mahdollista edistää psyko-emotionaalista hyvinvointia tunnetyöskentelyn ja empatiakyvyn vahvistamisen, onnistumisen ja pätevyyden kokemusten kautta sekä oppimisen, toiminnanohjauksen ja tarkkaavuuden kehittymisen avulla.
• Yhdessä laulettaessa on mahdollista edistää sosiaalista hyvinvointia yhteenkuuluvuuden tunteiden, osallisuuden ja yhdenvertaisuuden avulla.
• Yhdessä laulettaessa on mahdollista edistää henkistä hyvinvointia myönteisten tunteiden peilautumisen ja yhteisöllisyys sekä flow-tilan, voimaantumisen kokemusten ja leikin kaltaisen tilan avulla.

Hyvinvointivaikutusten mahdollistumiseksi opettajan on kuitenkin luotava luokkaan laulamisen kulttuuri, jossa keskeistä on turvallinen ilmapiiri, enenevät laulumahdollisuudet sekä jokaisen laulamisen arvostaminen. Oppilaiden laulamiseen tulee suhtautua sensitiivisesti ja laulamista on suositeltavaa käyttää monipuolisesti asioiden opetteluun ja kertaamiseen, taukona työskentelyyn sekä virittämään yhteiseen tekemiseen.

Korona-ajan laulurajoitteista oli tutkimukseni perusteella nostettavissa esille joidenkin oppilaiden hyvinvointiin selvästi kielteisesti vaikuttavia kokemuksia, kuten pelkoa ja ahdistusta sekä opettajien ärsyyntymistä. Myös oppitunnit tuntuivat pitkiltä ja tylsiltä. Voidaankin pohtia, oliko laulukiellosta enemmän haittaa vai hyötyä oppilaiden hyvinvoinnin kannalta.

Tutkimuksessa esiin tulleet näkökulmat ovat tärkeitä pohdittavaksi niille, jotka alakoululaisia laulattavat, tai jättävät laulattamatta. Samoin tutkimuksen tieto on arvokasta niille, jotka mahdollisesti tekevät päätöksiä laulamisen rajoittamisesta korona-aikaa vastaavissa tilanteissa. Lisäksi tutkimustulokset vahvistavat opettajankoulutuksessa huomioitavia näkemyksiä siitä, kuinka merkittäviä riittävät musiikilliset taidot ja ennen kaikkea musiikillinen itseluottamus ovat luokanopettajille.

 

Elisa Kontio

Yhdessä laulaminen alakoululaisten hyvinvoinnin edistäjänä – haastattelututkimus opettajien käsityksistä

 

Taustaa

Ruoka merkitsee nykypäivänä biologisen välttämättömyytensä lisäksi jatkuvasti enemmän vapaa-aikaa, elämäntapaa sekä kulinaarisia kokemuksia. Ruoan vapaa-aikaistuminen on osaltaan tulosta ruoan medioitumisesta ja viihteellistymisestä. Näiden kehityskulkujen voidaan nähdä vauhdittuneen ruokasisältöjen siirtyessä televisioon. Esimerkkinä ruoan medioitumisen luomista ilmiöistä ovat eteläkorealaiset mukbang-syömisvideot. Kyseiset videot jäljittelevät digitaalista ruokaseuraa ja niissä esiintyvä henkilö eli ”mukbangaaja” syö tavallisesti suurta annosta ruokaa samalla kommunikoiden katsojallensa.

Tavoitteet ja toteutus

Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää YouTube-kommentteja analysoimalla mukbang-videoiden katsomisen syitä. Olin kiinnostunut tutkimaan miksi videoita kulutetaan. Lisäksi halusin tarkastella tutkimuksellani katsojien ruokaan ja syömiseen liittämiä sosiaalisia ja kulttuurillisia merkityksiä. Tutkimukseni oli laadullinen sekä tutkimusmenetelmänä käytettiin netnografiaa. Netnografia on internetissä toteutettava etnografinen tutkimus. Mukbang-yhteisön havainnointi sekä siihen tutustuminen alkoi sosiaalisen median eri alustoilta, joista lopulta päädyin valitsemaan tutkimuskentäkseni videoalusta Youtuben. Tutkimusaineisto kerättiin kuuden (n=6) eri videon kommenttiketjuista. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä, ja lopulliseen analyysiin päätyi yhteensä 221 kommenttia.

 

Tulokset ja johtopäätökset

Tutkimukseni perusteella mukbang-videoiden katsomista aktivoivat niistä saatavat aistinautinnot, ruokainspiraatio sekä yhteyden tunteminen mukbangaajaan eli videon tekijään. Lisäksi tutkimuksen tuloksena voidaan pitää videoiden kuluttamisen monikerroksisuutta, sillä kommenteissa ilmeni useampia katsomisen syitä. Ruokaan ja syömiseen liitettävistä merkityksistä nousivat esille erityisesti yhteiskunnan syömisnormit ja niissä pysyminen, ruoan ihannointi sekä kommensaalisuus eli yhdessä syömisen merkitys.

Tutkimukseni lisää ymmärrystä ruoan ympärille syntyneistä yhteisöistä sekä ruoan monimerkityksellisyydestä ihmiselle. Lisäksi se auttaa edistämään ruokasisältöjen kuten mukbangin positiivisia vaikutuksia kuin myös lisäämään tietoutta sen mahdollisista haitoista. Tutkimukseni lisää myös tietoutta ruokasisältöjen merkityksistä identiteetille sekä ruokakäyttäytymiselle ja -suhteelle, mikä on hyödyllistä esimerkiksi ruokakasvatuksen piirissä työskenteleville.

Ella Totro

Netnografinen tutkimus mukbang-videoiden katsomisen syistä ja merkityksistä

Tämä blogiteksti esittelee artikkeligradun kirjoitusprosessia osana kansainvälistä tutkimushanketta. Mahdollisuus päästä mukaan hanketyöhön ja olla osa kansainvälistä tutkimusryhmää on ollut samaan aikaan sekä äärimmäisen opettavainen että haastava kokemus. Toisaalta se on ollut myös ainutlaatuinen tilaisuus päästä näkemään aitoa tutkimustyötä ja kehittämään omaa englannin kielen taitoa kulttuurien välisessä kontekstissa. Koska tutkimukseni lopputuotos on tieteelliseen lehteen tarjottava artikkeli, on tutkimuksen tulokset pidettävä salassa, kunnes artikkeli julkaistaan. Tästä syystä keskityn tässä blogitekstissä kuvaamaan omaa oppimistani ja artikkelin kirjoittamisen prosessia osana tutkimushanketta.

Työ on toteutettu CocoEd nimisessä tutkimushankkeessa, jonka tavoitteena on kehittää hybridiopetusta osana ghanalaisen opettajankoulutuksen kehittämistä. Hankkeessa ovat mukana Helsingin Yliopisto, Åbo Akademi sekä Cape Coastin Yliopisto Ghanasta. Tarkennuksena todettakoon, että oma roolini hankkeessa oli sekä tutkimusavustajana työskentely että oman tutkimuksen toteuttaminen ja artikkeligradun kirjoittaminen. Sain hyvin vapaat kädet tutkimukseni suunnitteluun ja toteutukseen, toki hankkeen tavoitteiden raameissa mutta oman kiinnostukseni mukaan. Valitsin itse oman työni aiheen, aineistonkeruun menetelmän sekä tutkimuksen toteutustavan, saaden tukea ja ehdotuksia hanketiimiltä. Artikkeligradun rakenne eroaa perinteisestä tutkielmasta hieman, sillä sen lopputuotoksena on tarkoitus kirjoittaa tieteellisen artikkelin käsikirjoitus. Käsikirjoituksen hiominen ja viimeistely lopulliseksi tieteelliseen lehteen tarjottavaksi artikkeliksi tehtiin yhteistyössä koko hanketiimin kesken. Tämän lisäksi artikkeligradusta kirjoitetaan tutkimusprosessia kuvaava yhteenveto-osio, joka muistuttaa rakenteeltaan hyvin pitkälti perinteistä gradupohjaa. Lopullinen palautettava gradu on näin ollen sekä artikkelin käsikirjoitus että yhteenveto-osio. Ajattelen, että tämä projekti oli minulle sopiva ja mielekäs tapa tehdä opinnäytetyö. Se myös kiteytti aiemmin opittua ja toi konkretiaa tutkimuksen teon käytänteisiin. Tutkimusavustajan työ puolestaan koostui erilaisten hankkeen käytännönasioiden hoitamisesta; kokousten koolle kutsumisesta, kokouksista, pöytäkirjoista, yhteyden pidosta Gintl-verkostoon (hankkeen rahoittaja), sekä vaihtelevista tehtävistä liittyen hankkeen aineistonkeruuseen, tutkimuslupiin yms.

Kuten otsikko jo paljastaakin, on tutkimukseni aiheena etäopetuksen ja -oppimisen tarkastelu ghanalaisten kotitalousopettajaksi opiskelevien näkökulmasta. Tutkimukseni aineisto on kerätty etänä, hyödyntäen WhatsAppia haastattelun välineenä. Haastattelut toteutettiin sovittuna ajankohtana ja keskustellen reaaliaikaisesti kirjoitettujen viestien välityksellä. Lopullinen aineisto koostui yhdeksästä keskusteluketjusta.

Myös hanketiimin kokoukset toteutettiin täysin etänä, mikä toi esiin niin etätyöskentelyn hyödyt kuin haasteetkin. Vaikka sekä haastatteluissa että hanketiimin kokouksissa törmättiin toisinaan konkreettisiin verkko-ongelmiin ja huonoihin yhteyksiin, olivat hyödyt etämahdollisuuksista lopulta paljon suuremmat. WhatsApp aineistonkeruu menetelmänä oli äärimmäisen mielenkiintoinen ja tuotti laadukkaan aineiston. Itse menetelmästä heräsi niin monta uuttaa tutkimusideaa, että toivon tulevaisuudessa vielä pääseväni työskentelemään aiheen parissa.

Sukellus ghanalaiseen koulutusjärjestelmään ja kulttuurin, sekä kansainväliseen yhteistyöhön, on tarjonnut mahdollisuuden tarkastella omaa roolia, ennakko oletuksia ja vastuuta tutkijana. Olen saanut koko prosessin ajan apua, tukea ja kannustusta sekä ohjaajaltani että tutkimusryhmältä. Jos olen aiemmin ajatellut tutkimuksen tekemisen yksinäisenä puurtamisena, ovat ajatukset tämän kokemuksen jälkeen hyvin erilaiset. Prosessiin on toki mahtunut myös haastavia hetkiä, jännitystä ja epätoivon tunnetta. Oman työn esittäminen kokeneille tutkijoille on jännittävää ja palautteen, sekä kehitysehdotusten saaminen on tuntunut toisinaan musertavalta. Prosessin tässä vaiheessa on päällimmäisenä tunteena kuitenkin kiitollisuus ja ymmärrys siitä, miten tutkimusryhmän palaute on pyrkinyt edistämään oppimistani ja kehittämään työtäni eteenpäin.

Tulevaisuuden etäopetuksen kehittäminen – Ghanalaisten opettajaksi opiskelevien näkemyksiä̈ etäopetuksesta ja -oppimisesta

Jenni Topp

Bakgrund
Var och en av oss kan säkert lista upp en massa saker som talats om gällande elevernas skolframgång i Finland, som till exempel de sjunkande PISA resultaten och de försämrade läs- och skrivförmågorna. I ljuset av allt snack om de försämrade resultaten målas det en ganska dyster bild av det finländska skolsystems framtid. Vad kan vi då göra som lärare?
Motivationens och engagemangets roll i lärandet talas mycket om. Det finns mängder med forskningar om motivation och engagemang. Det finns också flera väletablerade motivationsteorier utav vilka vi kan dra nytta för att bättre förstå motivationens och engagemangets roll i lärandeprocessen. Genom att förstå den underliggande mekanismen kan man som lärare bättre och mer flexibelt anpassa sin undervisning till de växlande behoven och kraven som finns i klassen.

Syfte och utförande
Studiets syfte var att ge en översikt av de senaste forskningsresultaten kring motivation och engagemang och hur dessa inverkar på elevernas lärande i skolan. Dessa resultat speglas sedan mot den teoribas som redan finns inom motivationsforskningen för att ge insikt till hur dessa teorier kan användas av lärarna i deras vardag i skolan.
Studien utfördes som en kvalitativ systematisk litteraturstudie. Sammanlagt 13 artiklar användes i studien och materialet analyserades och sammanfattades genom en narrativ allmänöversikt.

Resultat och slutsatser
Resultaten från studien visade att motivation och engagemang har en direkt och gemensam inverkan på elevernas lärande och prestationer i skolan. Elever som kände sig motiverade och engagerade använde sig av flera strategier som stödde deras lärande och hjälpte dem att göra framsteg. Studien visade också hur sambandet mellan motivation, engagemang och lärande är komplext. Flera olika inre och yttre motivationskonstruktioner spelar en viktig roll i elevernas skolvardag och då de engagerar sig i uppgifterna.
Lärarna borde således satsa allt mera på att skapa sådana klassrum och använda sådana metoder som stöder, motiverar och engagerar eleverna att lära sig. Detta är dock lättare sagt än gjort. Man kan prova saker som spelifiering (gamification), omvänt klassrum (flipped learning), utgå från elevers intressen, arbeta i par/grupper osv. Slutligen handlar det ändå om att hitta just det sättet som fungerar i det egna klassrummet. Det viktiga är att vi som lärare är alerta och lär oss att identifiera de stunder i vår undervisning då eleverna inte känner sig mera motiverade eller engagerade, för då vet vi att inget lärande sker heller.

Robert Miettunen
Motivera, engagera och lär! – En litteraturstudie kring motivation, engagemang och deras inverkan på lärande

Taustaa

Vanhempien alkoholinkäyttö koskettaa suurta osaa suomalaisista lapsista ja nuorista. Mannerheimin lastensuojeluliiton (MLL) mukaan Suomessa noin joka viides nuori kokee vanhemman alkoholinkäytön elämäänsä haittaavana. Myös suomalaisten juomatavoissa tapahtuneet muutokset, kuten naisten alkoholinkäytön lisääntyminen ja alkoholinkäytön siirtyminen enenevissä määrin koteihin, ovat lapsia suuresti koskettavia ongelmia. Myös koulukiusaaminen koskettaa monia lapsia ja nuoria, vuoden 2019 Kouluterveyskyselyssä vuonna 2019 vastaajista 17,4 prosenttia oli osallistunut kiusaamiseen kuluneen lukuvuoden aikana. Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisten nuorten vanhempien alkoholinkäytön yhteyttä koulukiusaamiseen vuoden 2019 Kouluterveyskyselyn perusteella. Tutkimusongelmana oli selvittää, onko vanhempien liiallinen alkoholinkäyttö yhteydessä nuoren koulukiusaajana toimimiseen, kun muut kiusaamiskäytökselle altistavat riskitekijät on otettu tutkimuksessa huomioon. Vanhempien alkoholinkäytöllä on todettu yhteys lasten kiusaajana toimimiseen koulussa, vaikka aikaisempia tutkimuksia aiheeseen liittyen oli varsin vähän saatavilla.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimuksen aineisto koostui vuoden 2019 Kouluterveyskyselyn vastauksista, joita aineistossa oli yhteensä 87 215 kappaletta. Näistä vastauksista 52 821 kappaletta otettiin tässä tutkimuksessa huomioon, sillä muista vastauksista puuttui tämän tutkimuksen kannalta oleellisia tietoja. Aineiston tutkimiseen ja analysointiin käytettiin kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä, tarkemmin ottaen lineaarista regressioanalyysia. Vanhempien alkoholinkäytön lisäksi ennustavina tekijöinä koulukiusaajana toimimiselle tarkasteltiin 16 muuta muuttujaa.

Tulokset

Tutkimustulokset osoittivat, että vanhempien alkoholinkäytöllä oli yhteys kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisten todennäköisyyteen osallistua kiusaamiseen koulussa. Myös useiden muiden tutkimuskirjallisuudesta nousseiden riskitekijöiden yhteys kiusaamiseen löydettiin. Vanhempien alkoholinkäytöllä voi siis olla vaikutusta nuoren todennäköisyyteen toimia koulukiusaajana, mutta tässä tutkimuksessa löydetty yhteys oli kuitenkin heikko.

Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää kiusaajana toimimiseen erityisessä riskissä olevien lasten ja nuorten tunnistamiseksi. On tärkeää, että osaamme tunnistaa niitä tekijöitä, jotka lisäävät lapsen tai nuoren kiusaamiseen osallistumisen riskiä, jotta voimme tarjota tukea erityisen suuressa riskissä oleville lapsille ja nuorille mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Koska tässä tutkimuksessa löydetty yhteys oli kuitenkin heikko, myös erilaisia uusia näkökulmia koulukiusaamisen taustatekijöiden tutkimiseksi tarvitaan ja uudenlaisten näkökulmien huomioiminen tulevissa tutkimuksissa on erityisen tärkeää.

 

Salla Laine

Kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisten nuorten vanhempien alkoholinkäytön yhteys koulukiusaamiseen vuoden 2019 Kouluterveyskyselyssä

Tutkielman taustaa

Yhteisöllisyys ja sen merkitys on noussut viime aikoina julkisissa keskusteluissa esiin. Sama ilmiö korostuu myös varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa. Suomalainen varhaiskasvatus perustuukin oppimiskäsitykseen, jonka mukaan lasten aktiivinen ja sosiaalinen toimijuus ryhmämuotoisessa kasvatuksessa ja opetuksessa tunnustetaan merkittävänä tekijänä lapsen oppimisen, kasvamisen sekä kehityksen kannalta. Lämpimillä vuorovaikutussuhteilla sekä vertaisryhmään kuulumisella on todettu aiemmissa tutkimuksissa yhteyksiä pienten lasten hyvinvointiin, oppimiseen ja kehitykseen. Yhteisöllisyyden vahvistamisen merkitystä on korostettu myös pienten lasten kiusaamisen sekä yksinäisyyden ehkäisyn näkökulmasta. Vaikka yhteisöllisyyttä pidetään tärkeänä ja tavoiteltavana tilana, on sen juurille pääseminen ollut haastavaa. Yhteisöllisyys on moniulotteinen ilmiö ja erityisesti varhaiskasvatusikäisten lasten tutkimuksessa yhteisöllisyyteen käsiksi pääseminen on vaatinut syvempää ymmärrystä yhteisöllisyyden liitännäisilmiöistä, jotka kytkeytyvät lasten yhteistoimintaan, yhteenkuuluvuuden politiikkaan, vertaissuhteiden muodostumiseen sekä laadukkaiden vuorovaikutussuhteiden vaikutuksiin varhaiskasvatusryhmän yhteisöllisyyden rakentumisessa.

Tutkielman tavoitteet ja toteutus

Tämän tutkielman tarkoituksena oli syventää käsitystä varhaiskasvatuksen lapsiryhmässä rakentuvasta yhteisöllisyydestä. Tavoitteena oli kuvata ja analysoida yhteisöllisyyden rakentumiseen vaikuttavia tekijöitä varhaiskasvatusryhmän arjessa. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jossa aineisto kerättiin narratiivisen kirjallisuuskatsauksen avulla. Lopullinen tutkimusaineisto koostui kahdeksasta väitöskirjasta sekä kahdesta tutkimusartikkelista, jotka käsittelivät pienten lasten yhteisöllisyyden rakentumista varhaiskasvatuksen arjessa.

Tulokset ja johtopäätökset

Loin aineiston pohjalta kolmitasoisen jäsennyksen varhaiskasvatusryhmässä rakentuvasta yhteisöllisyydestä. Jäsennyksen mukaan yhteisöllisyyttä rakennetaan varhaiskasvatuksen puitteiden, toimintakulttuurin sekä lapsen toiminnan tasolla. Varhaiskasvatuksen puitteiden tasolla yhteisöllisyyteen vaikuttivat varhaiskasvatusta ohjaavat asiakirjat, rakenteiden pakottamat säännöt sekä fyysinen oppimisympäristö. Toimintakulttuurin tasolla yhteisöllisyyden rakentumiseen vaikuttivat opettajan rooli, arjen rutiinit ja ilmapiiri. Lapsen toiminnan tasolla puolestaan yhteisöllisyyden rakentumiseen vaikuttavia tekijöitä olivat vertaissuhteet sekä lasten yhteistoiminta. Aineistonkeruun haasteet osoittivat sen, että varhaiskasvatusryhmien yhteisöllisyyttä tulisi tutkia jatkossa enemmän. Erityisesti opettajan roolin merkitys lapsiryhmän yhteisöllisyyden sekä yhteistoiminnan avaintekijänä nousi tutkimustuloksissa vahvasti esiin ja sitä tulisikin jatkossa tutkia tarkemmin. Tutkielma herätti pohdintoja laadukkaan opettajankoulutuksen sekä talouden aikaansaaman paineen merkityksestä varhaiskasvatusryhmän yhteistoiminnan ja yhteisöllisyyden rakentumisen näkökulmasta. Samalla tutkielman avulla on mahdollista luoda esimerkiksi varhaiskasvatuksen henkilöstölle selkeä kuva yhteisöllisyyden rakentumiseen vaikuttavista tekijöistä, joka helpottaa yhteisöllisyyttä vahvistavan pedagogiikan kehittämistä.

 

Sara Toivanen

Yhteisöllisyys varhaiskasvatuksen lapsiryhmässä – Narratiivinen kirjallisuuskatsaus

Elokuussa 2023 valtioneuvosto antoi tiedonannon yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja syrjimättömyyden edistämisestä suomalaisessa yhteiskunnassa. Tiedonannon määritelmä rasismista jättää kuitenkin epäilyksen, että sitä laatineilla on eriävät käsitykset siitä, mitä rasismi on. Työ rasismia vastaan edellyttää, että rasismi ja sen eri muodot, kuten rakenteellinen, kulttuurinen ja arjen rasismi tunnistetaan.

Teknologian kehittyminen ja internet ovat muokanneet arkeamme valtavasti. Käytämme useita tunteja päivässä ruudun ääressä ja erilaisissa digitaalisissa ympäristöissä hoidetaan ajanvarauksia, pankkiasioita, ostoksia, pidetään yhteyttä perheeseen ja ystäviin, vietetään vapaa-aikaa, tehdään töitä ja käydään koulussa. Näin ollen myös iso osa vuorovaikutuksestamme ja kokemuksistamme sijoittuu digitaalisiin ympäristöihin.

Rasismilla on vaikutusta ihmisten mahdollisuuksiin ja lisäksi rasismin kokemukset vaikuttavat yksilöiden pyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu rasismin olevan arkipäivää erilaisissa digitaalisissa ympäristöissä. Tutkimukset ovat kuitenkin harvemmin tarkastelleet rasismia kohtaavien kokemuksia.

Tutkimustehtävä ja tutkimuksen toteutus

Mutkien jälkeen päädyin lopulta toteuttamaan tutkielmani kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, millaista aiempaa tutkimusta on tehty rasismia digitaalisissa ympäristöissä kohtaavien kokemuksista, millaista on rasismi arjen digitaalisissa ympäristöissä ja millaisia selviytysmismekanismeja rasismia kohdatessa hyödynnetään. Tutkielman lopullinen aineisto koostui viidestä yhdysvaltalaisesta tutkimusartikkelista.

Jotta kotitalousopettaja pystyy antirasistiseen opetukseen, vaatii se myös häneltä kykyä tunnistaa rasismia. Tutkielman tarkoituksena on lisätä tietoa rasismista digitaalisissa ympäristöissä sen tunnistamiseksi ja antirasistisen työn edistämiseksi. Tutkimuksen haasteena oli tutkia ilmiötä, jolle herkästi itse on sokea. Lähdin tekemään tutkielmaa sillä ajatuksella, että itse oppisin mahdollisimman paljon.

Keskeiset tulokset

Aineisto jäi hyvin pieneksi, sillä aiempaa tutkimusta aiheesta on todella vähän. Lisää tutkimusta kaivataan, jossa tulisi tutkia monipuolisesti eri alustoja ja myös menetelmien monipuolistamista kaivataan.

Aineiston perusteella rasismi digitaalisissa ympäristöissä on useimmiten avointa ja piilorasismin muotoja tunnistettiin vain vähän. Tähän voi vaikuttaa se, että tutkimuksissa erilaisia digitaalisia alustoja oli tutkittu melko vähän ja useimmat tutkimukset keskittyivät sosiaaliseen mediaan. Tulevaisuudessa olisi tärkeää tutkia myös erilaisia asiakaspalveluita, verkkokauppoja viranomaispalveluita sekä työ- ja oppimisalustoja. Myös se, että avoimen rasismin koettiin olevan niin arkipäiväistä, voi vaikuttaa siihen, etteivät piilorasismin muodot nouse aineistossa samalla tavalla esille.

Siihen, miten rasismia kohtaava tilanteeseen reagoi, voi vaikuttaa esimerkiksi se, koetaanko, että tilanteessa on vaikutusmahdollisuuksia. Aineistosta tunnistetut selviytysmismekanismit jaettiin viiteen luokkaan, jotka olivat välttäminen, turtuminen, vertaistuki, puuttuminen ja oikeutus. Näistä monet antoivat viitteitä siitä, ettei tilanteissa nähty olevan vaikutusmahdollisuuksia. Lisää tutkimusta tarvitaan siitä, miten digitaalisista ympäristöistä saadaan turvallisempia tiloja ja miten jokainen voi omalta osaltaan edistää tavoitetta.

Lopuksi

Digitaalisissa ympäristöissä kohdattu rasismi vaikuttaa myös kohtaamisiin ja sosiaalisiin suhteisiin verkon ulkopuolella. Perusopetuksen opetussuunnitelma painottaa, että rasismia ei hyväksytä ja siihen tulee puuttua. Kuitenkin rasismi mainitaan opetussuunnitelmassa vain kerran ja antirasismia siinä ei mainita ollenkaan. Opettajille tarvitaan enemmän konkreettisia työkaluja rasismin tunnistamiseen ja antirasistista opetusta varten.

Sanna Elomaa

Rasismi arjen digitaalisissa ympäristöissä