Tekijä: graduparaati

Tutkimuksen taustaa

Matemaattiset taidot ovat tärkeitä lapsen koulumenestyksen sekä tulevan yhteiskunnassa toimimisen näkökulmasta. Matemaattiset ilmiöt näkyvät arjen toiminnassa, ja tämä korostuu entisestään nykyisessä teknologiakeskeisessä ympäristössämme. Jo pienillä lapsilla on havaittu eroja siinä, miten he havainnoivat ympäristön matemaattisia piirteitä. Tällöin toiset lapset saavat jo pienestä pitäen enemmän harjoitusta varhaisissa matemaattisissa taidoissa kuin toiset ja on riski, että koulun alkaessa taitoerot ovat suuria. Matematiikkaa olisikin tärkeää tuoda tutuksi varhaiskasvatuksessa jo pienille, 1–3-vuotiaille lapsille. Matemaattisten ilmiöiden tutkiminen pienten ryhmän kiireisessäkin arjessa mahdollistuu, kun opettajat tarttuvat arjen toiminnassa sekä lasten leikeissä esiintyviin matemaattisiin ilmiöihin ja lasten tekemiin matemaattisiin aloitteisiin ja lähtevät laajentamaan niitä.

Tutkimuksen tavoitteet ja toteutus

Varhaisten matemaattisten taitojen tukemisesta pienillä, 1–3-vuotiailla lapsilla on toistaiseksi vähän tutkimusta. Halusin tutkimuksellani tuoda esiin näkökulmia siitä, miten varhaiskasvatuksen opettajat näkevät matematiikan opettajuuden 1–3-vuotiaiden lasten ryhmissä sekä tämän ikäiset lapset matematiikan oppijoina. Toteutin tutkimuksen haastattelemalla kahdeksaa Uudellamaalla sijaitsevan kunnan varhaiskasvatuksen opettajaa. Haastattelut olivat avoimia teemahaastatteluja, joiden tukena oli etukäteen tehty haastattelurunko. Analysoin haastatteluaineiston laadullista sisällönanalyysia sekä diskurssianalyysia hyödyntäen.

Tulokset

Haastatellut varhaiskasvatuksen opettajat kertoivat havainnoivansa matemaattisia ilmiöitä lasten kanssa monen eri arjen tilanteen ja toiminnan yhteydessä: pukemistilanteissa, ruokailuissa, wc-käyntien yhteydessä, leikeissä, peleissä, retkillä, lauluhetkillä, askarteluhetkillä, aamu – tai päiväpiireillä, ulkoilussa sekä erillisillä, matematiikkaan keskittyvillä toimintatuokioilla. Opettajat kertoivat tukevansa laskemisen taitoja, avaruudellista hahmottamista, luokittelua ja vertailua sekä ohjaavansa lapsia kiinnittämään huomiota ympäristön lukumääriin. Osa opettajista kertoi myös havainnollistaneensa lukukäsitteen rakentumista sekä sarjoittamista lapsille, ja osa taas näki nämä liian hankalina vielä tälle ikäryhmälle. Opettajat kuvailivat lapsia oppijoina osaavina, osaamattomina/ei vielä valmiina, innostuvina ja kiinnostuvina sekä aloitteellisina. Matematiikan opettajuuden opettajat kuvailivat tapahtuvan osana läsnäoloa ja vuorovaikutusta, tiedostettuna ja tiedostamattomana arjen matematiikan havainnoimisena sekä mahdollistamalla matematiikan oppiminen kaikille lapsille. Kaikki opettajat näkivät ryhmän toiminnassa sekä arjessa esiintyvien matemaattisten ilmiöiden havainnoimisen lasten kanssa tärkeämmäksi kuin erilliset, matematiikkaan keskittyvät toimintatuokiot. Haastatellut opettajat kuvailivat matematiikkaa arjen taidoksi. He kokivat, että matematiikkaa esiintyy joka paikassa ja joka puolella, jolloin matematiikan tuominen osaksi jo pienten ryhmän toimintaa on pääosin helppoa ja luontevaa.

Pohdintaa

Haastatellut opettajat näkivät varhaisten matemaattisten taitojen opettamisen tärkeäksi osaksi jo 1–3-vuotiaiden lasten toimintaa. Arki kuitenkin koettiin kiireiseksi ja opettajat kuvailivat joutuvansa tekemään valintoja sen suhteen, mitä ehditään tekemään. Arjen kiireen takia opettajat kokivat, että matematiikka olisi tärkeää osata nivoa osaksi ryhmien muuta toimintaa. Arjen matemaattisten ilmiöiden havainnointi tapahtuu haastattelujen perusteella osin tiedostamatta, jolloin se ei ole välttämättä riittävän suunnitelmallista. Opettajat näkivätkin tärkeäksi lisätä tietoisuutta arjen matematiikasta. Lisätutkimukset sekä niihin pohjautuva lisäkoulutus varhaisten matemaattisten taitojen tukemisen tavoista 1–3-vuotiaiden lasten ryhmissä voisivat tuoda lisää tietoa aiheesta myös varhaiskasvatuksen kentälle. Myös matemaattista ajattelua tukevan toimintaympäristön rakentaminen koettiin haasteelliseksi arjen kiireiden ja puutteellisten resurssien takia. Aiempien tutkimusten mukaan matematiikkaa on mahdollista tuoda jo pienille, 1–3-vuotiaille lapsille tutuksi juuri tarttumalla arjen matemaattisiin ilmiöihin sekä luomalla matemaattista ajattelua ruokkiva toimintaympäristö. Olisikin tärkeää, että tälle olisi varhaiskasvatuksen arjessa aikaa ja tilaa.

Emma Stenroos
”Matikka vois olla enemmän arjen taitoa” – Varhaiskasvatuksen opettajien näkemyksiä 1–3-vuotiaiden lasten varhaisten matemaattisten taitojen tukemisesta

Bakgrund

Klättring är en mångsidig gren som ökat i popularitet. Allt fler har klättring som hobby men det finns begränsat med forskning om klättring. Den tidigare forskning som gjorts visar att klättring har en stor pedagogisk potential. Klättring är en social gren där man utmanar sig själv. Syftet med min studie är att skildra och analysera klättringstränares uppfattningar om lärande. Tränarnas syn på lärande belyses genom att analysera hur de uppfattar att lärande sker inom klättring. Därmed hoppas jag kunna ge en insikt i hur lärande uppfattas inom en klättringskontext.

Hur genomfördes studien?

Jag intervjuade fyra klättringstränare, med erfarenhet av att vara som tränare för klättringsgrupper. Studiens forskningsfrågor är följande: 1. Hur ser klättringstränare på lärande inom klättring? 2. Hur förhåller sig klättringstränarnas uppfattningar om lärande till teorin om sociokulturellt lärande? 3. Hur förhåller sig klättringstränarnas uppfattningar om lärande till teorin om upplevelsebaserat lärande. Forskningsfrågorna utformade jag utifrån att det som intresserar mig är den sociala aspekten av klättring, samt hur det påverkar lärande.

Vilka var resultaten?

Resultaten tyder på att klättringstränarna uppfattade lärande som en kroppslig process. Lärande inom klättring innebar lärande av fysiska, psykiska och sociala färdigheter. I lärandeprocessen betonades fysisk och praktisk aktivitet samt repetition i samband med reflektion. Även samarbete och gemenskap betonades som en viktiga delar av lärande. Tränarna delade uppfattningen om att lärande sker tillsammans och av varandra.  Gemenskapen betonades i intervjusvaren. Det framkom också att man inom klättring lär sig av varandra och tillsammans. Tränarens roll uppfattades som stöttande i stället för styrande. Fokuset i lärande låg på problemlösning och reflektion.

Learning by climbing – Klättringstränares syn på lärande

Jere Lehtola

Tutkimuksen tausta

Positiivisessa psykologiassa pyritään selvittämään, miten elämä on kaikista eniten elämisen arvoista. Nykypäivän työn intohimon tutkimus myös pyrkii vastaamaan tähän kysymykseen. Tutkimuksen kiinnostuksen kohteena työn intohimo keskittyy nimenomaan työntekijän koettuun intohimoon työtä kohtaan. Intohimoksi yleisesti käsitetään aktiviteetti, jonka vuoksi on valmis ponnistelemaan, käyttämään aikaansa ja, joka koetaan merkitykselliseksi. Tässä tutkimuksessa työn intohimo jaettiin dualistisen mallin mukaisesti harmoniseen ja pakonomaiseen intohimoon, jotka eroavat toisistaan tavalla, joilla intohimo on sisäistetty osaksi identiteettiä. Harmonisesta intohimoa kokevat pystyvät säätelemään omaa sitoutumistaan intohimon kohteeseensa eivätkä koe siihen käytetyn ajan olevan pois muusta elämästä. Pakonomaisesti sisäistetylle intohimolle taas on tyypillistä ristiriita muun elämän kanssa ja esimerkiksi työhön käytetty aika koetaan tällöin taakkana. Aikaisemmin on myös ehdotettu, että työhyvinvointia ja yleistä hyvinvointia tulisi tutkia rinnakkain – onhan työ iso osa jokaisen elämää ja siihen liittyy useita kysymyksiä uravalinnoista eläköitymiseen. Työhyvinvoinnin ja yleisen hyvinvoinnin tarkastelu oli myös tämän tutkimuksen mielenkiinnon kohteena.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa työn intohimon profiileita suomalaisten työntekijöiden keskuudesta sekä tarkastella niiden yhteyttä yleiseen hyvinvointiin. Yleisen hyvinvoinnin muuttujina tutkimuksessa käytettiin elämäntyytyväisyyttä ja masennuksen oireita. Tutkimusaineistona tutkimuksessa käytettiin FinEdu tutkimuksessa vuonna 2020 kerättyä aineistoa. Tutkimukseen vastanneet olivat aineiston keräämisen aikaan 31–34-vuotiaita. Tutkimuksen analyysit toteutettiin kahdessa vaiheessa. Ensin työn intohimon profiilit tunnistettiin käyttämällä latenttia profiilianalyysia, jonka jälkeen profiilien eroavaisuuksia tarkasteltiin kovarianssianalyysin avulla.

Tutkimuksen tulokset

Työn intohimon profiileita pystyttiin aineistosta tunnistamaan kolme: Harmonisen intohimon profiili (54,85 % vastanneista), Matalan intohimon profiili (30,55 % vastanneista) ja Korkean intohimon profiili (14,60 % vastanneista). Harmonisen intohimon profiilissa kuvaavaa oli korkea harmoninen intohimo ja matala pakonmainen intohimo. Matalan intohimon profiilissa sekä harmoninen, että pakonomainen intohimo olivat matalaa, kun taas korkean intohimon profiilissa molemmat olivat korkeat. Harmonisen intohimon profiilin koettu elämäntyytyväisyys oli korkeinta ja koetut masennuksen oireet matalinta. Matalan intohimon profiilissa taas koettu elämäntyytyväisyys oli matalinta ja koetut masennuksen oireet korkeimpia. Mielenkiintoista oli, että pienimmän ryhmän eli korkean intohimon profiilin vaihteluväli oli suurin, joka voi kertoa pakonomaiselle intohimolle tyypillisestä ristiriidasta intohimon kohteen ja muiden elämän osa-alueiden välillä. Yllättävää oli myös, että suurin osa suomalaisista työntekijöistä koki harmonista intohimoa työtään kohtaan, vaikka tutkimukseen vastanneita oli monilta eri aloilta sekä eri koulutustaustoista.

Pohdintaa

Tutkimuksessa saatujen tulosten perusteella on parempi tuntea jonkinlaista intohimoa työtään kohtaan, kuin ei intohimoa ollenkaan. Intohimon laatua eli harmonisen ja pakonomaisen intohimon välisiä eroja ei voida kuitenkaan täysin sivuuttaa. Jo aiemmin on ehdotettu, että työhyvinvointia ja yleistä hyvinvointia tulisi tutkia rinnakkain ja myös tässä tutkimuksessa osoitettiin työhyvinvoinnin läikkyvän yleiseen hyvinvointiin. Seuraavaksi olisi mielenkiintoista tutkia työn intohimon ja yleisen hyvinvoinnin välisiä yhteyksiä pitkittäisotannalla ja selvittää, että missä vaiheessa työuraa työn intohimo alkaa laskemaan. Lisäksi olisi mielenkiintoista tutkia, että kokeeko työntekijä ensin matalaa intohimoa vai heikkeneekö hyvinvointi, jonka myötä intohimo työtä kohtaan laskee.

Jukka Mäkinen

Työn intohimon profiilit ja niiden yhteydet hyvinvointiin

Tutkimuksen taustaa

Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet varhaisten numeeristen taitojen kehittyvän kumuloituvasti eli siten, että vanhat taidot muodostavat pohjaa uusille taidoille. Tämän vuoksi taitojen perusteellinen opettaminen alakoulun ensimmäisillä luokilla on ensisijaisen tärkeää. Matemaattisissa taidoissa on myös hajontaa, joten opetukseen on hyvä käyttää tarpeeksi aikaa ensimmäisinä kouluvuosina. Suomessa matematiikan opetuksen on todettu olevan oppikirjakeskeistä, joten opetuksessa käytettävillä oppikirjoilla on iso merkitys oppilaiden oppimiselle. Erityisesti PISA-tulosten kääntyessä laskuun vuoden 2006 jälkeen, huomio kiinnittyy entistä enemmän koulujen matematiikan opetukseen ja siinä käytettyihin oppikirjoihin. Voiko oppimistulosten lasku selittyä esimerkiksi käytössä olevilla oppikirjoilla?

Tutkimuksen tavoitteet ja toteutus

Tutkimukseni tarkoituksena oli tutkia, miten 1. luokan oppikirjojen tavat opettaa varhaisia numeerisia taitoja eroavat toisistaan. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, onko voimassa olevalla opetussuunnitelmalla vaikutusta varhaisten numeeristen taitojen opetukseen oppikirjoissa. Tutkimusaineisto koostui neljästä 1. luokan matematiikan oppikirjasarjasta, jotka on julkaistu kolmen viimeisimmän perusopetuksen opetussuunnitelman aikana. Valitut kirjasarjat olivat Tuuma 1, Tuhattaituri 1, Laskutaito 1 ja Mieti ja laske 1. Analyysissä mukana olivat sekä syys- että kevätlukukauden kirjat. Oppikirjojen analyysi jakautui kahteen vaiheeseen. Ensimmäisessä vaiheessa oppikirjoihin merkittiin analyysiyksiköt. Toisessa vaiheessa suoritettiin teorialähtöinen sisällönanalyysi, jossa analyysiyksiköihin merkittiin sitä vastaava varhaisten numeeristen taitojen pääkategoria ja mahdolliset alakategoriat.

Tutkimuksen tulokset ja pohdintaa

Tulokset osoittavat, että oppikirjojen tavat edetä numeeristen taitojen opetuksessa ja painottaa taitoja erosivat toisistaan. Kirjasarjat aloittivat opetuksen varhaisista matemaattis-loogisista periaatteista, mutta tämän jälkeen etenemisjärjestyksessä alkoi olla suurtakin hajontaa. Esimerkiksi paikka-arvon ja kymmenjärjestelmän opettamiseen edettiin kirjoissa hyvin eri tahtiin. Huomattavia eroja löytyi myös numerosymbolien opetuksesta sekä yhteen- ja vähennyslaskusta. Tämän lisäksi kirjasarjat painottivat numeeristen taitojen opetusta eri tavoin. Selkeitä eroavaisuuksia löytyi muun muassa siitä, miten paljon lukujonotaitoja, paikka-arvoa ja kymmenjärjestelmää sekä aritmeettisia periaatteita, kuten lukujen hajotelmia, opetettiin kirjoissa.

Opetuksen erot olivat osittain yhteydessä opetussuunnitelmiin. Selkein yhteys opetussuunnitelmaan oli Tuumalla, jonka tapa opettaa varhaisia matemaattis-loogisia periaatteita ja lukujen hajotelmia oli yhtenevä opetussuunnitelman kanssa. Myös kirjasarjojen erot lukujonotaidoissa olivat yhteydessä opetussuunnitelmiin. Osa erovaisuuksista ei ollut kuitenkaan selitettävissä opetussuunnitelman kautta. Mielenkiintoisena havaintona oli, että vaikka Laskutaito ja Tuhattaituri olivat saman opetussuunnitelman aikaisia julkaisuja, kirjat eivät opettaneet numeerisia taitoja aina samalla tavalla. Lisäksi esimerkiksi Tuumalla ja Tuhattaiturilla oli opetuksen samankaltaisuuksia, vaikka kirjat on julkaistu eri opetussuunnitelmien aikaan.

Olin yllättynyt siitä, miten paljon eroja kirjasarjojen välillä löytyi. Erityisesti opetuksen etenemisjärjestysten eroavaisuudet olivat kiinnostavia. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet yhteyden käytössä olevan matematiikan oppikirjasarjan ja oppilaan oppimisen välillä. Jäinkin pohtimaan, millaisia yhteyksiä oppilaiden oppimisen ja tutkimusaineiston kirjasarjojen välillä voisi olla. Aihetta voitaisiin tosin tutkia vain nykyisten käytössä olevien kirjasarjojen kohdalla. Tutkimus voitaisiin myös toteuttaa seuraavaksi laajemmalla aineistolla. Näin voitaisiin tehdä esimerkiksi vahvempia johtopäätelmiä oppikirjojen yhteydestä opetussuunnitelmaan. Lisäksi aineiston laajentaminen koskemaan myös opettajan oppaita voisi tarjota uusia näkökulmia. Opettajan oppaat sisältävätkin usein sellaisia tehtävä- ja toimintaideoita, joita oppilaan kirjoista ei löydy.

Vilma Hakkarainen

Varhaisten numeeristen taitojen opetuksen erot 1. luokan matematiikan oppikirjoissa. Teorialähtöinen sisällönanalyysi vuoden 1994, 2004 ja 2014 opetussuunnitelmien aikana julkaistuihin oppikirjoihin.

Käsityön opetus ja tilat

Käsityön oppiaine on yhtenäinen, mutta kahdesta eri sisältöalueesta koostuva kokonaisuus, jossa teknisen työn ja tekstiilityön työtavat vuorottelevat erilaisilla jaoilla lukuvuoden aikana. Koulujen opetustilat voivat olla lähekkäin tai sijaita esimerkiksi aivan eri päissä rakennusta tai jopa eri rakennuksissa. Kuitenkin vuoden 2014 opetussuunnitelmassa käsityön oppiaine kuvataan monimateriaaliseksi oppiaineeksi, jossa käytetään laajasti erilaisia työtiloja, menetelmiä, materiaaleja sekä teknisen työn ja tekstiilityön työtapoja. Minua alkoi mietityttää, onko tilojen sijainnilla merkitystä sen suhteen, miten opetus toteutuu OPSin mukaisena. Olin sijaistaessani eri kouluissa pääkaupunkiseudulla kuullut opettajien tuskailevan sen suhteen, että esimerkiksi työtapojen välinen yhteistyö kärsii, kun tilat ovat kaukana toisistaan. Myös opetussuunnitelmassa usein toistuva ”monimateriaalisuuden” käsite nousi usein näissä keskusteluissa esiin ja sille löytyikin melkein yhtä monta tulkintaa, kuin tulkitsijoita oli.

Tutkimustehtävä ja tutkimuksen toteutus

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää vaikuttavatko käsityön fyysiset opetustilat aineen opetuksen antamiseen ja jos vaikuttavat, miten. Lisäksi tutkimus nojasi vahvasti monimateriaalisuuden käsitteeseen, jolle ei ollut olemassa minkäänlaista virallista määritelmää esimerkiksi opetussuunnitelmassa. Tämän vuoksi tutkimukseni haastattelut tuottivat myös ”sivutuotteenaan” määritelmän tämän kyseisen otannan ajatuksesta siitä, mitä monimateriaalisuus tarkoittaa käsityön opetuksessa, tai miten se on OPSista tulkittu.

Tutkimus toteutettiin etähaastatteluina Zoom-alustalla, jonka jälkeen se litteroitiin. Haastatteluihin osallistui kuusi käsityön opettajana toimivaa henkilöä eri puolilta suomea. Haastatteluista etsittiin teemoittelun avulla erilaisia teemoja. Haastattelut olivat vapaamuotoisia ja ne seurasivat kysymysrunkoa, josta oli mahdollista jättää pois välikysymyksiä, esimerkiksi jos vastaaja oli jo aiemmissa vastauksissaan sivunnut tai vastannut tulevaan kysymykseen.

Tutkimuksen tulokset

Haastattelujen litterointeja tarkastellessa nousi esiin, että tilakysymyksiä suuremmiksi ongelmiksi opetussuunnitelman mukaisen opetuksen antamiseen koettiin kiire, sekä OPSin monitulkintaisuus tai jopa sen koettu epäselvyys tai sekavuus. Työtapojen välistä yhteistyötä hankaloittivat esimerkiksi oppituntien vähyys, sekä ryhmäkoot. Oppitunnit saattoivat kulua esimerkiksi siihen, että oppilaat saapuoivat, hakivat työnsä ja työskenneltyään vielä veivät ne pois ja siivosivat luokan. Oppitunneilla tekemiseen jäi siis melko vähän aikaa. Myös pidettyjen opetuskertojen määrä suhteessa opetettavien sisältöjen tai tekniikoiden suhteen tuntui olevan usean haastatellun mielestä aivan liian vähäinen.

Opetussuunnitelman avoin muotoilu ja epäselvyys vaikeuttivat esimerkiksi opettajien työtä sen suhteen, että mitä tunneilla tulisi tai voisi opettaa. Opettajat kokivat OPSin antavan heille niin laajan ja monitulkintaisen ohjeen, että oppituntien sisältöjen suunnittelu ja niiden vakiinnuttaminen oli ottanut joiltain haastateltavilta vuosia. Yhteistyö tekstiilityön ja teknisen työn työtapojen välillä koettiin myös tulkinnanvaraiseksi asiaksi, jolloin jokaisessa haastattelemassani koulussa opetusta toteutettiin hyvinkin eri tavoilla.
Mitä tulee monimateriaalisuuden käsitteeseen, otannan sisällä esiin nousi kahta erilaista tulkintatapaa. Toinen tapa tulkita monimateriaalisuutta oli lähteä määrittelemään sitä työtapojen sisällä. Esimerkiksi teknisen työn työtavoissa metallin ja puun, tai muiden materiaalien ja työstötapojen yhdistäminen nähtiin monimateriaalisena jo itsessään. Samoin oli myös tekstiilityön puolella. Tämän tulkinnan rinnalla kuitenkin esitettiin myös tulkintoja, jossa monimateriaalisuutta ilmeni niin työtapojen välillä, kuin myös niiden sisällä. Työtapojen välinen monimateriaalisuus ei kuitenkaan saisi olla ”päälleliimattua”, vaan sen tulisi toteutua luontevasti ja tarkoituksenmukaisesti.

Anna Rantamäki

”Siellä on sitä punaista lankaa joka suuntaan solmussa” – Peruskoulun opetustilojen vaikutus monimateriaalisen käsityön opetukseen

Moninaisuuden tukeminen on mielestäni koulun ja koko yhteiskunnan suurimpia haasteista. Kehollisella oppimisella on tutkimuksissa saatu paljon myönteisiä vaikutuksia aikuisten kielen oppimiseen. Lasten ja erityisesti nuorten kielen oppimista kehollisin menetelmin on kuitenkin tutkittu liian vähän. Tämän lisäksi kehollisen oppimisen käsitettä käytetään tutkimuksissa vaihtelevasti. Toiset näkevät sen työkaluna sanaston tai kieliopin omaksumiseen ja toiset kokonaisvaltaisena oppimismenetelmänä.

Tutkimukseni pohjautui ELLA-hankkeessa valmistavalla luokalla 2022–2023 toteutettuun projektiin, jossa kehollinen oppiminen ja taide olivat keskiössä. Tutkimustehtävänäni oli tutkia kyseisen projektin luokanopettajan, kielentutkijan ja kahden taiteilija-tutkijan käsityksiä kehollisesta oppimisesta sekä analysoida heidän kuvailemiaan tehtäviä ja tilanteita. Keräsin aineistoni haastatteluiden kautta ja käytin analyysissäni sekä aineistolähtöistä että teorialähtöistä analyysiä. Yritin tutkimuksessani rakentaa siltaa luokanopettajan opintojeni ja tanssitaiteilijan ammattiini välille. Jälkeenpäin ajateltuna tutkimus antoi minulle mahdollisuuden tarkastella kumpaakin kokemustani hiukan uudesta näkökulmasta.

Tulosten perusteella luovat keholliset tehtävät rohkaisivat vuorovaikutusta ja kielenkäyttöä.
Tutkimuksessa keskeiseksi muodostui ulkona toteutettu kehollinen työskentely. Se konkretisoi oppimista yhdistämällä kielen kokemuksiin ja tarjosi apuvälineitä, jotka tekivät oppimisesta luontevaa. Tutkimuksessa luovat keholliset tehtävät synnyttivät tunteita, jotka olivat yhteydessä empatian lisääntymiseen ympäristöä ja muita ihmisiä kohtaan.
Tulokset viittaavat siihen, että kehollisella oppimisella voisi koulussa kasvattaa yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä syventää oppilaiden luontosuhdetta.

Koulun aikapaineet ja lukuisat tavoitteet kuitenkin haastoivat luovaa työskentelyä. Tutkimuksen mukaan taidetta ei tulisi koulussa nähdä vain välineenä vaan myös itseisarvona. Tämä tarkoittaa sitä, että taiteen hyötyjen sijaan tulisi korostaa luovia prosesseja. Tutkimuksen mukaan vuoden 2014 opetussuunnitelma antaa hyvät edellytykset keholliselle oppimiselle. Tästä huolimatta opettajankoulutuksessa ei siitä oman kokemukseni perusteella puhuta juuri lainkaan. Opetuskäytänteet, kuten etäopiskelun lisääntyminen, eivät myöskään auta opettajien kehollisen tiedon kasvattamista tai kehollisen opettamisen taitojen kehittämistä.

Osallistuminen yhteiseen toimintaan on tutkimuksen mukaan olennaista äskettäin Suomeen muuttaneelle oppilaalle. Tämä edellyttää kuitenkin turvallista ja myönteistä ilmapiiriä. Leikit, yhdessä ulkoilu ja vuorovaikutusta korostava opetus rakensivat tässä tutkimuksessa hyvän yhteishengen. Tutkimuksen perusteella kehollinen oppiminen, erityisesti luovassa yhteydessä, voi tarjota hyvät mahdollisuudet erilaisista taustoista tulevien oppilaiden kohtaamiseen.

Elias Girod
Kehollinen oppiminen toisen kielen opetuksessa ELLA-hankkeessa

Tausta

Hyvinvointi on yksi mielenkiinnon kohteistani ja koen sen ylläpitämisen tärkeäksi. Hyvinvointi koostuu monista eri tekijöistä ja sitä pystytään säätelemään useiden eri keinojen avulla. Jokaisella on eri tapoja ylläpitää ja kehittää omaa hyvinvointia. Käsityö voi olla yksi tapa jolla voidaan vaikuttaa omaan hyvinvointiin ja sen eri osa-alueisiin. Käsityöt voivat olla esimerkiksi terapeuttista toimintaa, ajanvietettä tai yhdessä tekemistä. Ikäihmiset kaipaavat usein sosiaalista kanssakäymistä ja aktiviteettejä. Seniorikeskuksen kulttuuritoiminta mahdollistaa ikäihmisille erilaisia aktiviteettejä sekä sosiaalista toimintaa. Kulttuuritoiminnassa järjestetään esimerkiksi erilaisia käsityöryhmiä, joissa jokainen pääsee tekemään käsillä, oppimaan uutta sekä keskustelemaan muiden kanssa.

Tutkimustehtävä ja tutkimuksen toteutus

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää käsityön tuomia positiivisia hyvinvointi vaikutuksia ikäihmisillä seniorikeskuksen kulttuuritoiminnassa. Hyvinvoinnin osa-alueista keskityttiin käsityön tuomista vaikutuksista psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin sekä motorisiin taitoihin. Tutkimuksen tavoitteena oli myös selvittää kulttuuritoiminnan käsityöryhmien osallistujien kokemuksia yhteisöllisestä ryhmästä. Tutkimuksen avulla selvitettiin myös millaisia käsitöitä kulttuuritoiminnan käsityöryhmissä on tarjolla.

Tutkimus toteutettiin Kustaankartanon seniorikeskuksen kulttuuritoiminnan käsityöryhmissä. Aineisto kerättiin ryhmähaastattelujen sekä havainnoinnin avulla. Ryhmähaastattelut olivat avointa keskustelua, jossa haastatteluja oli tukemassa teemat ja apukysymykset. Aineiston analysoinnissa käytin laadullisen tutkimuksen sisällönanalyysia.

Tutkimuksen tulokset

Tutkimuksen tuloksista on nähtävissä käsitöiden tekemisellä olevan vaikutusta ikäihmisten hyvnivointiin positiivisesti. Käsitöiden koetaan tuottavan iloa ja ne saavat aikaan positiivisen mielen. Uuden oppiminen ja onnistumisen tunteet kohensivat omaa pystyvyyden tunnetta. Käsityöt koettiin rentouttavaksi tekemiseksi sekä hyväksi ajanvietteeksi. Käsityöt ovat osa jokaisen ryhmäläisen arkipäivää ja niiden puuttuminen on koettu vaikuttavan negatiivisesti omaan hyvinvointiin. Kulttuuritoiminnan käsityöryhmissä käyminen mahdollistaa sosiaalisen kanssakäymisen ja sosiaalisten taitojen ylläpitämisen mikä on koettu tärkeäksi. Erityisesti yksinasuvat korostivat ryhmän tärkeyttä sosiaalisen hyvinvoinnin ylläpitäjänä. Kulttuuritoiminnan käsityöryhmät tarjoavat monipuolista käsityötoimintaa ja siellä pääsee työskentelemään vapaasti oman mielen mukaan. Ryhmillä voi myös olla valmiiksi suunniteltuja aiheita tai muilta osastoilta tulleita toiveita tuotteista joita valmistetaan. Käsitöillä ja kulttuuritoiminnan käsityöryhmillä on tärkeä rooli ikäihmisten hyvinvoinnin ylläpitämisessä ja kehittämisessä.

Tutkimuksen avulla käsityöt ja niiden tärkeys sekä yhteys hyvinvoinnille saivat lisää näkyvyyttä. Myös seniorikeskuksen kulttuuritoiminta saa tärkeää tietoa tutkimuksen avulla käsityöryhmän osallistujien kokemuksista sekä sen tuomista monipuolisesta hyödyistä eri tahoilla. Jatkotutkimusta voisi tehdä miesten näkökulmasta, sillä suurin osa käsityön ja hyvinvoinnin tutkimuksiin osallistuneita on naisia. Myös teknisentyön tuomia vaikutuksia hyvinvointiin olisi mielenkiintoista tutkia, sillä usein käsityöt näissä tutkimuksissa ovat tekstiilityötä.

Elisa Erwe

Käsityön vaikutukset hyvinvointiin ikäihmisillä – Käsityöt kulttuuritoiminnan käsityöryhmissä

Intohimon kahdet kasvot

Rehtorit ovat koulumaailman avainhenkilöitä, ja heidän hyvinvointinsa vaikuttaa merkittävästi sekä kouluyhteisöön että laajemmin koko yhteiskuntaan. Samalla rehtorin työ vaatii kuitenkin yhä enemmän aikaa, työperäinen stressi on lisääntynyt, ja rehtorit kaipaavat sekä sosiaalista tukea että uusia selviytymiskeinoja jaksaakseen lisääntyneen työtaakan alla. Mikä sitten saa rehtorin syttymään työhönsä yhä uudestaan ja jaksamaan siinä vuodesta toiseen? Yksi tällainen tekijä on intohimo työhön. Intohimo on kuin moottori, joka saa meidät tavoittelemaan unelmiamme ja ylittämään esteitä, mutta toisaalta intohimo voi olla myös kuin kuluttava tuli, joka saattaa ajaa uupumukseen. Maisterintutkielmassani tutkin suomalaisten rehtoreiden työn intohimoa ja psykologista joustavuutta. Tarkastelin näitä tekijöitä rehtoreiden henkilökohtaisina resursseina, jotka tukevat heidän jaksamistaan työssä.

Mitä tutkittiin ja miksi?

Tutkimukseni yhtenä tavoitteena oli selvittää, millaisia työn intohimon profiileja suomalaisten rehtoreiden joukosta voidaan tunnistaa. Tarkastelin intohimon kaksia kasvoja intohimon dualistisen mallin avulla. Mallissa intohimo jaetaan harmoniseen (tasapainoinen suhde työhön) ja pakonomaiseen (työ hallitsee elämää) ulottuvuuteen. Harmonisen intohimon on havaittu tukevan hyvinvointia ja ruokkivan motivaatiota sekä työhön sitoutumista. Pakonomainen intohimo voi puolestaan johtaa pakonomaiseen suorittamiseen, negatiivisiin tunteisiin ja joustamattomaan sinnikkyyteen.

Toiseksi halusin selvittää psykologisen joustavuuden yhteyksiä tunnistettuihin työn intohimon profiileihin. Psykologisella joustavuudella tarkoitetaan kykyä keskittyä nykyhetkeen, tunnistaa omia sisäisiä kokemuksia sekä toimia omien arvojen ja tavoitteiden mukaisesti, vaikka kohtaisi sisäisiä pelkoja tai epäilyksiä. Psykologinen joustavuus lisää yleistä hyvinvointia sekä työtyytyväisyyttä ja -suoritusta.

Miten tutkimus toteutettiin?

Tutkimuksessa käytetty aineisto oli kerätty osana vuoden 2022 suomalaisten rehtoreiden työhyvinvointia tarkastelevaa rehtoribarometria. Verkkokyselyyn vastasi 666 rehtoria.

Työn intohimon profiilien tunnistamiseen käytettiin latenttia profiilianalyysia, jonka avulla oli mahdollista saada tietoa harmonisen ja pakonomaisen intohimon yksilöllisestä vaihtelusta vastaajien parissa.

Psykologisen joustavuuden ja sukupuolen yhteyksiä tiettyyn profiiliin kuulumiseen tarkasteltiin puolestaan R3STEP-menetelmällä. Tämä työkalu auttaa ymmärtämään, miten piilevät ryhmät liittyvät muihin tekijöihin, kuten psykologiseen joustavuuteen ja sukupuoleen.

Millaisia tuloksia saatiin?

Aineistosta tunnistettiin kolme työn intohimon profiilia:
1. Harmoniset (65 %): rehtorit, joilla oli tasapainoinen suhde työhönsä.
2. Harmonis-painotteiset (25 %): rehtorit, jotka kokivat pääasiallisesti harmonista mutta myös kohtalaisissa määrin pakonomaista työn intohimoa.
3. Harmonis-obsessiiviset (10 %): rehtorit, jotka kokivat yhtä suurta harmonista ja pakonomaista työn intohimoa.

Tutkimuksessa havaittiin myös, että mitä psykologisesti joustavampia rehtorit olivat, sitä todennäköisemmin he sijoittuvat harmonisten kuin harmonis-painotteisten profiiliin. Lisäksi sukupuoli oli yhteydessä profiilijäsenyyteen: naisrehtorit kuuluivat miehiä todennäköisemmin harmonis-obsessiivisten kuin harmonisten profiiliin.

Miksi tämä on tärkeää?

Meillä kaikilla on kokemusta siitä, kuinka asioilla on taipumusta kasaantua. Usein ajatuksella on negatiivinen sävy. Mutta myös hyvillä asioilla on taipumusta kasaantua, kuten resursseilla tässä tutkimuksessa. Tulokset osoittivat, että psykologinen joustavuus tukee rehtoreiden harmonisen intohimon kokemuksia työssä. Tämä kannattaa ottaa huomioon esimerkiksi rehtoreiden työhyvinvointia parantavia interventioita suunniteltaessa. Hyväksymis- ja omistautumisterapiaan pohjautuvien interventioiden on todettu lisäävän psykologista joustavuutta työssä ja vähentävän samalla stressiä, masennusta ja työuupumusta.

Tutkimustulokset korostavat, että työhyvinvoinnin tukemisessa on keskeistä vahvistaa sellaisia henkilökohtaisia resursseja (esim. psykologinen joustavuus), jotka edistävät harmonista työn intohimoa, sillä ne voivat tukea rehtoreita työelämän lisääntyvien haasteiden keskellä.

Sanna-Mari Muta

Suomalaisten rehtoreiden työn intohimon profiilit ja yhteydet psykologiseen joustavuuteen

Luokanopettajien sitouttaminen alalle on työnkuvan tulevaisuuden kannalta tärkeää. Luokanopettajan työnkuvan kehittämisen avulla voimme ennakoida luokanopettajien työllisyystilanteen tulevia muutoksia ja tukea opetusalan laajempaa työllisyystilannetta. Näin ollen myös luokanopettajien jakamilla muutostoiveilla tulisi olla painoarvoa työnkuvaa ja sen toimintamalleja kehitettäessä.

Opettajan sitouttavista tekijöistä aiempaa suomalaista tutkimusta ei oikein löydy muutamia maisteritutkielmia lukuunottamatta. Esimerkiksi suoraan sitouttavista tekijöistä olevia hankeraportteja tai muita laajempia selvityksiä ei Suomessa ole oikeastaan tehty. Tutkimusta on tehty lähinnä työhyvinvoinnin, varsinkin voimavaratekijöiden, näkökulmasta. Tämä on sinällään ymmärrettävää, koska opettajan ammatti on pitkään ollut arvostettu ja haluttu eikä tarvetta selvityksille ole ollut. Nyt kuitenkin tarvetta ennakoinnille olisi, jotta pystymme pitämään jatkossakin luokanopettajan ammatin houkuttelevana.

Monet alanvaihtoaikeisiin johtaneet syyt kuten työyhteisön ongelmat, tuen vähäisyys ja heikot vaikutusmahdollisuudet ovat myös opettajien työuupumukseen monesti johtaneita syitä. Sitouttavien tekijöiden ja työuupumukseen aiheuttavien syiden eroja on vaikea suoraan selvittää niiden osittaisen päällekkäisyyden takia. Voidaan kuitenkin pohtia, voisiko niillä olla keskenään eroja vai ovatko tekijät vastakohtia toisilleen. Tästä voidaan päätellä, että työhyvinvointia parantamalla lisättäisiin myös luokanopettajan ammatin houkuttelevuutta.

Tutkimuksen tehtävänä oli kuvata, analysoida ja tulkita luokanopettajan ammatin sitouttavia tekijöitä sekä kuvata luokanopettajien mahdollisia muutostoiveita. Haastattelin alalla kauan toimineita luokanopettajia ja selvitin mitkä tekijät ovat sitouttaneet heitä luokanopettajan ammattiin ja minkälaisia käsityksiä heillä oli luokanopettajan ammatin muutostoiveista.

Mikä luokanopettajia sitouttaa?

Haastattelemillani luokanopettajilla oli sitouttavista käsityksistä hyvin laajoja ja kattavia näkemyksiä. Osa sitouttavista tekijöistä kohdistui opettajuuteen ja suuri osa niistä olivat kouluun tai opetusalaan liittyviä tekijöitä. Opettajia alalle sitouttivat erilaiset koulun johtoon ja toimintamalleihin liittyvät tekijät, kuten henkilöjohtamista painottava rehtori, hyvä työyhteisö tai toimiva koulun toimintakulttuuri. Opettajuuteen sitouttivat eniten luokanopettajien sisäinen palo opettamiselle. Opettajan työnkuvassa sitouttavina tekijöinä toimivat muun muassa työkaverit, lapsiin koetut merkitykselliset suhteet sekä opettajan autonomia. Opetusalaan liittyvät sitouttavat tekijät käsittivät opetusalan imagon, palkan ja viran merkityksen sekä tuetun uran aloituksen.

Mitkä olivat luokanopettajien esille tuomat muutostoiveet?

Kouluun liittyvissä muutostoiveissa luokanopettajat toivoivat kehittämiselle raameja samalla, kun kouluarkea ja sen tehokkuuden tahtia laskettaisiin. Opettajan työnkuvaan liittyvissä muutostoiveissa esillä olivat luokanopettajan työnkuvan rajaaminen sekä perustyöhön panostaminen. Opetusalaan laajemmin liittyvissä muutostoiveissa käsitykset opetussuunnitelman muuttamisesta, resurssien lisäämisestä, luokkakoon rajaamisesta sekä kolmiportaisen tuen uudistuksesta olivat esillä.

Eri opettajakuntien työnkuvien muutoksista 2020-luvulle tultaessa sekä koulun muuttuneesta roolista yhteiskunnassa tulisi saada lisää tietoa. Kummatkin näistä näkökulmista antavat hyödyllisen lähtökohdan opetusalan kehittämiselle. Yhdistämällä syitä mitkä, ovat alalta lähteneiden sekä sinne sitoutuneiden opettajien päätösten taustalla, voidaan saada arvokasta tietoa koko alan kehittämisen kannalta.

Paula Simola
”Luokanopettajan työhön sitouttavat tekijät ja työnkuvan muutostoiveet”

Jag skrev min gradu avhandling om hur ungdomars fritidsintressen och föräldrars yrken påverkar ungdomarnas framtidstankar. Avhandlingen är skriven inom projektet INSPECT där Anna Slotte har huvudansvaret i Finland. Projektet utförs också i de andra nordiska länderna och har i sig ingenting att göra med det som jag har valt att analysera. Jag var intresserad av detta ämne eftersom det känns som viktiga faktorer som påverkar ungdomar när de kommer till vad de själva tror är möjligt gällande framtiden. Det är viktigt att lyfta fram och jobba emot vikten av härkomst, speciellt de som kommer från hem som har en lägre socioekonomisk status eftersom ungdomarna kan tro att de inte har samma möjligheter som ungdomar som lever i familjer med hög socioekonomisk status.
Forskningsmaterialet för avhandlingen var 10 stycken semistrukturerade intervjuer där 5 respondenter intervjuades under årskurs 7 och årskurs 8. Som forskningsmetod användes innehållsanalys och avhandlingen är en kvalitativ undersökning. Som forskare hade jag en mindre roll när jag fick ett färdig transkriberat material och således har jag inte gått igenom processen av att söka forskningslov eller skriva en dataskyddsblankett. Under analysen har jag färgkodat varje respondent och inom varje färg har det funnits 4 olika nyanser som har symboliserat ett visst specifikt tema. Det mest utmanade och det viktigaste beslutet jag måste ta var att preservera anonymiteten. För mig var det väsentligt att se till att ungdomarna inte kunde igenkännas. Dessutom valde jag att använda mycket citat i resultatdelen. Under skrivprocessen lärde jag mig mycket. Att skriva en avhandling känns som en stor sak att uppnå och en process som kräver uthållighet och målmedvetenhet.
Min avhandling är viktig för speciellt högstadie- och gymnasielärare, men också för utbildningsstyrelsen. Det är viktigt att veta vad som påverkar ungdomars utbildningsaspirationer för att kunna ge de stöd och hjälpmedel som behövs för att ge alla elever möjligheten att nå sin fulla potential. Min avhandling hade tre forskningsfrågor som besvarades. Det huvudsakliga resultatet är att föräldrars inflytande spelar en roll i ungdomars tankar om framtiden. De ungdomar som har akademiskt utbildade föräldrar funderade också i liknande banor. När det kommer till att ha sitt fritidsintressen som ett yrke hade ungdomarna varierande åsikter. Majoriteten av respondenterna såg inte detta som en möjlighet, medan någon annan hade höga ambitioner för att bli proffs inom sin gren. Det som resultaten också lyfte fram är att det sker mycket förändringar i ungdomars liv under högstadiet. Överlag hade tankarna om fortsatta studier, yrkesambitioner och hobbyer ändrats rätt så mycket under ett halvår. Det som var överraskande med resultatet var ungdomarnas tankar om pengar. Det var en viktig faktor och alla lyfte upp ekonomi som en väsentlig del av sin framtid. Det har utförts mycket forskning om ungdomars framtidstankar och det är fortfarande viktigt att genomföra studier inom detta eftersom ungdomars tankar kan variera mycket.

Greta Wirén

Föräldrars och hobbyers inflytande på ungdomars framtidsplaner