Tutkielmablogi – Avhandlingblogg

Suomen kouluissa laulaminen on vuosisatojen ajan toiminut musiikkikasvatuksen pohjana ja laulamisen on nähty sopivan yhdenvertaisuutta tuovana työskentelymenetelmänä kaikelle oppilaille. Maailmanlaajuisen koronaepidemian myötä koululaisten yhdessä laulamista kuitenkin rajoitettiin ja osassa kouluista kiellettiin lopetettiin kokonaan. Tämä ihmetytti niin opettajia kuin vanhempiakin, sillä yhdessä laulamisella tiedetään yleisesti olevan laajoja vaikutuksia ihmisen hyvinvointiin.

 

Tutkimuksen tavoitteet ja toteutus

Pro gradu -tutkielmani tarkoituksena oli selvittää, miten yhdessä laulaminen edistää alakoululaisten hyvinvointia sekä miten korona-ajan laulurajoitteet vaikuttivat oppilaiden hyvinvointiin. Lisäksi tarkastelin, miten alakoululaisten yhdessä laulamista on mahdollista edistää.

Laadullisen tutkimuksen aineisto kerättiin viiden opettajan puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla, jotka analysoitiin teorialähtöisellä sisällönanalyysillä. Haastattelun teemoina toimi laulamisen hyvinvointivaikutukset, laulaminen korona-aikana sekä opettajan rooli yhdessä laulamisen edistäjänä. Teemat johdettiin aiemmasta tutkimuskirjallisuudesta: Hyvinvoinnin ulottuvuudet, fyysinen, psyko-emotionaalinen, sosiaalinen ja henkinen muodostettiin Allardtin (1993) hyvinvointimääritelmän sekä Ryan ja Decin (2000) itsemääräämisteorian hyvinvointiin liittyvien näkemysten pohjalta. Lisäksi työssä käytettiin korona-ajan laulamista käsitteleviä artikkeleita sekä laulamisen hyvinvointivaikutuksista kirjoitettuja tutkimuksia, joissa myös opettajan rooli korostui.

 

Tutkimustulokset

Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että yhdessä laulaminen edistää alakoululaisten hyvinvointia laajasti ja monipuolisesti, tukien kokonaisvaltaista kehitystä.

• Yhdessä laulettaessa on mahdollista edistää fyysistä hyvinvointia paremman ryhdin, syvällisemmän hengityksen sekä rentoutumisen ja energisoitumisen kautta.
• Yhdessä laulettaessa on mahdollista edistää psyko-emotionaalista hyvinvointia tunnetyöskentelyn ja empatiakyvyn vahvistamisen, onnistumisen ja pätevyyden kokemusten kautta sekä oppimisen, toiminnanohjauksen ja tarkkaavuuden kehittymisen avulla.
• Yhdessä laulettaessa on mahdollista edistää sosiaalista hyvinvointia yhteenkuuluvuuden tunteiden, osallisuuden ja yhdenvertaisuuden avulla.
• Yhdessä laulettaessa on mahdollista edistää henkistä hyvinvointia myönteisten tunteiden peilautumisen ja yhteisöllisyys sekä flow-tilan, voimaantumisen kokemusten ja leikin kaltaisen tilan avulla.

Hyvinvointivaikutusten mahdollistumiseksi opettajan on kuitenkin luotava luokkaan laulamisen kulttuuri, jossa keskeistä on turvallinen ilmapiiri, enenevät laulumahdollisuudet sekä jokaisen laulamisen arvostaminen. Oppilaiden laulamiseen tulee suhtautua sensitiivisesti ja laulamista on suositeltavaa käyttää monipuolisesti asioiden opetteluun ja kertaamiseen, taukona työskentelyyn sekä virittämään yhteiseen tekemiseen.

Korona-ajan laulurajoitteista oli tutkimukseni perusteella nostettavissa esille joidenkin oppilaiden hyvinvointiin selvästi kielteisesti vaikuttavia kokemuksia, kuten pelkoa ja ahdistusta sekä opettajien ärsyyntymistä. Myös oppitunnit tuntuivat pitkiltä ja tylsiltä. Voidaankin pohtia, oliko laulukiellosta enemmän haittaa vai hyötyä oppilaiden hyvinvoinnin kannalta.

Tutkimuksessa esiin tulleet näkökulmat ovat tärkeitä pohdittavaksi niille, jotka alakoululaisia laulattavat, tai jättävät laulattamatta. Samoin tutkimuksen tieto on arvokasta niille, jotka mahdollisesti tekevät päätöksiä laulamisen rajoittamisesta korona-aikaa vastaavissa tilanteissa. Lisäksi tutkimustulokset vahvistavat opettajankoulutuksessa huomioitavia näkemyksiä siitä, kuinka merkittäviä riittävät musiikilliset taidot ja ennen kaikkea musiikillinen itseluottamus ovat luokanopettajille.

 

Elisa Kontio

Yhdessä laulaminen alakoululaisten hyvinvoinnin edistäjänä – haastattelututkimus opettajien käsityksistä

 

Taustaa

Ruoka merkitsee nykypäivänä biologisen välttämättömyytensä lisäksi jatkuvasti enemmän vapaa-aikaa, elämäntapaa sekä kulinaarisia kokemuksia. Ruoan vapaa-aikaistuminen on osaltaan tulosta ruoan medioitumisesta ja viihteellistymisestä. Näiden kehityskulkujen voidaan nähdä vauhdittuneen ruokasisältöjen siirtyessä televisioon. Esimerkkinä ruoan medioitumisen luomista ilmiöistä ovat eteläkorealaiset mukbang-syömisvideot. Kyseiset videot jäljittelevät digitaalista ruokaseuraa ja niissä esiintyvä henkilö eli ”mukbangaaja” syö tavallisesti suurta annosta ruokaa samalla kommunikoiden katsojallensa.

Tavoitteet ja toteutus

Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää YouTube-kommentteja analysoimalla mukbang-videoiden katsomisen syitä. Olin kiinnostunut tutkimaan miksi videoita kulutetaan. Lisäksi halusin tarkastella tutkimuksellani katsojien ruokaan ja syömiseen liittämiä sosiaalisia ja kulttuurillisia merkityksiä. Tutkimukseni oli laadullinen sekä tutkimusmenetelmänä käytettiin netnografiaa. Netnografia on internetissä toteutettava etnografinen tutkimus. Mukbang-yhteisön havainnointi sekä siihen tutustuminen alkoi sosiaalisen median eri alustoilta, joista lopulta päädyin valitsemaan tutkimuskentäkseni videoalusta Youtuben. Tutkimusaineisto kerättiin kuuden (n=6) eri videon kommenttiketjuista. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä, ja lopulliseen analyysiin päätyi yhteensä 221 kommenttia.

 

Tulokset ja johtopäätökset

Tutkimukseni perusteella mukbang-videoiden katsomista aktivoivat niistä saatavat aistinautinnot, ruokainspiraatio sekä yhteyden tunteminen mukbangaajaan eli videon tekijään. Lisäksi tutkimuksen tuloksena voidaan pitää videoiden kuluttamisen monikerroksisuutta, sillä kommenteissa ilmeni useampia katsomisen syitä. Ruokaan ja syömiseen liitettävistä merkityksistä nousivat esille erityisesti yhteiskunnan syömisnormit ja niissä pysyminen, ruoan ihannointi sekä kommensaalisuus eli yhdessä syömisen merkitys.

Tutkimukseni lisää ymmärrystä ruoan ympärille syntyneistä yhteisöistä sekä ruoan monimerkityksellisyydestä ihmiselle. Lisäksi se auttaa edistämään ruokasisältöjen kuten mukbangin positiivisia vaikutuksia kuin myös lisäämään tietoutta sen mahdollisista haitoista. Tutkimukseni lisää myös tietoutta ruokasisältöjen merkityksistä identiteetille sekä ruokakäyttäytymiselle ja -suhteelle, mikä on hyödyllistä esimerkiksi ruokakasvatuksen piirissä työskenteleville.

Ella Totro

Netnografinen tutkimus mukbang-videoiden katsomisen syistä ja merkityksistä

Tämä blogiteksti esittelee artikkeligradun kirjoitusprosessia osana kansainvälistä tutkimushanketta. Mahdollisuus päästä mukaan hanketyöhön ja olla osa kansainvälistä tutkimusryhmää on ollut samaan aikaan sekä äärimmäisen opettavainen että haastava kokemus. Toisaalta se on ollut myös ainutlaatuinen tilaisuus päästä näkemään aitoa tutkimustyötä ja kehittämään omaa englannin kielen taitoa kulttuurien välisessä kontekstissa. Koska tutkimukseni lopputuotos on tieteelliseen lehteen tarjottava artikkeli, on tutkimuksen tulokset pidettävä salassa, kunnes artikkeli julkaistaan. Tästä syystä keskityn tässä blogitekstissä kuvaamaan omaa oppimistani ja artikkelin kirjoittamisen prosessia osana tutkimushanketta.

Työ on toteutettu CocoEd nimisessä tutkimushankkeessa, jonka tavoitteena on kehittää hybridiopetusta osana ghanalaisen opettajankoulutuksen kehittämistä. Hankkeessa ovat mukana Helsingin Yliopisto, Åbo Akademi sekä Cape Coastin Yliopisto Ghanasta. Tarkennuksena todettakoon, että oma roolini hankkeessa oli sekä tutkimusavustajana työskentely että oman tutkimuksen toteuttaminen ja artikkeligradun kirjoittaminen. Sain hyvin vapaat kädet tutkimukseni suunnitteluun ja toteutukseen, toki hankkeen tavoitteiden raameissa mutta oman kiinnostukseni mukaan. Valitsin itse oman työni aiheen, aineistonkeruun menetelmän sekä tutkimuksen toteutustavan, saaden tukea ja ehdotuksia hanketiimiltä. Artikkeligradun rakenne eroaa perinteisestä tutkielmasta hieman, sillä sen lopputuotoksena on tarkoitus kirjoittaa tieteellisen artikkelin käsikirjoitus. Käsikirjoituksen hiominen ja viimeistely lopulliseksi tieteelliseen lehteen tarjottavaksi artikkeliksi tehtiin yhteistyössä koko hanketiimin kesken. Tämän lisäksi artikkeligradusta kirjoitetaan tutkimusprosessia kuvaava yhteenveto-osio, joka muistuttaa rakenteeltaan hyvin pitkälti perinteistä gradupohjaa. Lopullinen palautettava gradu on näin ollen sekä artikkelin käsikirjoitus että yhteenveto-osio. Ajattelen, että tämä projekti oli minulle sopiva ja mielekäs tapa tehdä opinnäytetyö. Se myös kiteytti aiemmin opittua ja toi konkretiaa tutkimuksen teon käytänteisiin. Tutkimusavustajan työ puolestaan koostui erilaisten hankkeen käytännönasioiden hoitamisesta; kokousten koolle kutsumisesta, kokouksista, pöytäkirjoista, yhteyden pidosta Gintl-verkostoon (hankkeen rahoittaja), sekä vaihtelevista tehtävistä liittyen hankkeen aineistonkeruuseen, tutkimuslupiin yms.

Kuten otsikko jo paljastaakin, on tutkimukseni aiheena etäopetuksen ja -oppimisen tarkastelu ghanalaisten kotitalousopettajaksi opiskelevien näkökulmasta. Tutkimukseni aineisto on kerätty etänä, hyödyntäen WhatsAppia haastattelun välineenä. Haastattelut toteutettiin sovittuna ajankohtana ja keskustellen reaaliaikaisesti kirjoitettujen viestien välityksellä. Lopullinen aineisto koostui yhdeksästä keskusteluketjusta.

Myös hanketiimin kokoukset toteutettiin täysin etänä, mikä toi esiin niin etätyöskentelyn hyödyt kuin haasteetkin. Vaikka sekä haastatteluissa että hanketiimin kokouksissa törmättiin toisinaan konkreettisiin verkko-ongelmiin ja huonoihin yhteyksiin, olivat hyödyt etämahdollisuuksista lopulta paljon suuremmat. WhatsApp aineistonkeruu menetelmänä oli äärimmäisen mielenkiintoinen ja tuotti laadukkaan aineiston. Itse menetelmästä heräsi niin monta uuttaa tutkimusideaa, että toivon tulevaisuudessa vielä pääseväni työskentelemään aiheen parissa.

Sukellus ghanalaiseen koulutusjärjestelmään ja kulttuurin, sekä kansainväliseen yhteistyöhön, on tarjonnut mahdollisuuden tarkastella omaa roolia, ennakko oletuksia ja vastuuta tutkijana. Olen saanut koko prosessin ajan apua, tukea ja kannustusta sekä ohjaajaltani että tutkimusryhmältä. Jos olen aiemmin ajatellut tutkimuksen tekemisen yksinäisenä puurtamisena, ovat ajatukset tämän kokemuksen jälkeen hyvin erilaiset. Prosessiin on toki mahtunut myös haastavia hetkiä, jännitystä ja epätoivon tunnetta. Oman työn esittäminen kokeneille tutkijoille on jännittävää ja palautteen, sekä kehitysehdotusten saaminen on tuntunut toisinaan musertavalta. Prosessin tässä vaiheessa on päällimmäisenä tunteena kuitenkin kiitollisuus ja ymmärrys siitä, miten tutkimusryhmän palaute on pyrkinyt edistämään oppimistani ja kehittämään työtäni eteenpäin.

Tulevaisuuden etäopetuksen kehittäminen – Ghanalaisten opettajaksi opiskelevien näkemyksiä̈ etäopetuksesta ja -oppimisesta

Jenni Topp

Bakgrund
Var och en av oss kan säkert lista upp en massa saker som talats om gällande elevernas skolframgång i Finland, som till exempel de sjunkande PISA resultaten och de försämrade läs- och skrivförmågorna. I ljuset av allt snack om de försämrade resultaten målas det en ganska dyster bild av det finländska skolsystems framtid. Vad kan vi då göra som lärare?
Motivationens och engagemangets roll i lärandet talas mycket om. Det finns mängder med forskningar om motivation och engagemang. Det finns också flera väletablerade motivationsteorier utav vilka vi kan dra nytta för att bättre förstå motivationens och engagemangets roll i lärandeprocessen. Genom att förstå den underliggande mekanismen kan man som lärare bättre och mer flexibelt anpassa sin undervisning till de växlande behoven och kraven som finns i klassen.

Syfte och utförande
Studiets syfte var att ge en översikt av de senaste forskningsresultaten kring motivation och engagemang och hur dessa inverkar på elevernas lärande i skolan. Dessa resultat speglas sedan mot den teoribas som redan finns inom motivationsforskningen för att ge insikt till hur dessa teorier kan användas av lärarna i deras vardag i skolan.
Studien utfördes som en kvalitativ systematisk litteraturstudie. Sammanlagt 13 artiklar användes i studien och materialet analyserades och sammanfattades genom en narrativ allmänöversikt.

Resultat och slutsatser
Resultaten från studien visade att motivation och engagemang har en direkt och gemensam inverkan på elevernas lärande och prestationer i skolan. Elever som kände sig motiverade och engagerade använde sig av flera strategier som stödde deras lärande och hjälpte dem att göra framsteg. Studien visade också hur sambandet mellan motivation, engagemang och lärande är komplext. Flera olika inre och yttre motivationskonstruktioner spelar en viktig roll i elevernas skolvardag och då de engagerar sig i uppgifterna.
Lärarna borde således satsa allt mera på att skapa sådana klassrum och använda sådana metoder som stöder, motiverar och engagerar eleverna att lära sig. Detta är dock lättare sagt än gjort. Man kan prova saker som spelifiering (gamification), omvänt klassrum (flipped learning), utgå från elevers intressen, arbeta i par/grupper osv. Slutligen handlar det ändå om att hitta just det sättet som fungerar i det egna klassrummet. Det viktiga är att vi som lärare är alerta och lär oss att identifiera de stunder i vår undervisning då eleverna inte känner sig mera motiverade eller engagerade, för då vet vi att inget lärande sker heller.

Robert Miettunen
Motivera, engagera och lär! – En litteraturstudie kring motivation, engagemang och deras inverkan på lärande

Taustaa

Vanhempien alkoholinkäyttö koskettaa suurta osaa suomalaisista lapsista ja nuorista. Mannerheimin lastensuojeluliiton (MLL) mukaan Suomessa noin joka viides nuori kokee vanhemman alkoholinkäytön elämäänsä haittaavana. Myös suomalaisten juomatavoissa tapahtuneet muutokset, kuten naisten alkoholinkäytön lisääntyminen ja alkoholinkäytön siirtyminen enenevissä määrin koteihin, ovat lapsia suuresti koskettavia ongelmia. Myös koulukiusaaminen koskettaa monia lapsia ja nuoria, vuoden 2019 Kouluterveyskyselyssä vuonna 2019 vastaajista 17,4 prosenttia oli osallistunut kiusaamiseen kuluneen lukuvuoden aikana. Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisten nuorten vanhempien alkoholinkäytön yhteyttä koulukiusaamiseen vuoden 2019 Kouluterveyskyselyn perusteella. Tutkimusongelmana oli selvittää, onko vanhempien liiallinen alkoholinkäyttö yhteydessä nuoren koulukiusaajana toimimiseen, kun muut kiusaamiskäytökselle altistavat riskitekijät on otettu tutkimuksessa huomioon. Vanhempien alkoholinkäytöllä on todettu yhteys lasten kiusaajana toimimiseen koulussa, vaikka aikaisempia tutkimuksia aiheeseen liittyen oli varsin vähän saatavilla.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimuksen aineisto koostui vuoden 2019 Kouluterveyskyselyn vastauksista, joita aineistossa oli yhteensä 87 215 kappaletta. Näistä vastauksista 52 821 kappaletta otettiin tässä tutkimuksessa huomioon, sillä muista vastauksista puuttui tämän tutkimuksen kannalta oleellisia tietoja. Aineiston tutkimiseen ja analysointiin käytettiin kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä, tarkemmin ottaen lineaarista regressioanalyysia. Vanhempien alkoholinkäytön lisäksi ennustavina tekijöinä koulukiusaajana toimimiselle tarkasteltiin 16 muuta muuttujaa.

Tulokset

Tutkimustulokset osoittivat, että vanhempien alkoholinkäytöllä oli yhteys kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisten todennäköisyyteen osallistua kiusaamiseen koulussa. Myös useiden muiden tutkimuskirjallisuudesta nousseiden riskitekijöiden yhteys kiusaamiseen löydettiin. Vanhempien alkoholinkäytöllä voi siis olla vaikutusta nuoren todennäköisyyteen toimia koulukiusaajana, mutta tässä tutkimuksessa löydetty yhteys oli kuitenkin heikko.

Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää kiusaajana toimimiseen erityisessä riskissä olevien lasten ja nuorten tunnistamiseksi. On tärkeää, että osaamme tunnistaa niitä tekijöitä, jotka lisäävät lapsen tai nuoren kiusaamiseen osallistumisen riskiä, jotta voimme tarjota tukea erityisen suuressa riskissä oleville lapsille ja nuorille mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Koska tässä tutkimuksessa löydetty yhteys oli kuitenkin heikko, myös erilaisia uusia näkökulmia koulukiusaamisen taustatekijöiden tutkimiseksi tarvitaan ja uudenlaisten näkökulmien huomioiminen tulevissa tutkimuksissa on erityisen tärkeää.

 

Salla Laine

Kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisten nuorten vanhempien alkoholinkäytön yhteys koulukiusaamiseen vuoden 2019 Kouluterveyskyselyssä

Tutkielman taustaa

Yhteisöllisyys ja sen merkitys on noussut viime aikoina julkisissa keskusteluissa esiin. Sama ilmiö korostuu myös varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa. Suomalainen varhaiskasvatus perustuukin oppimiskäsitykseen, jonka mukaan lasten aktiivinen ja sosiaalinen toimijuus ryhmämuotoisessa kasvatuksessa ja opetuksessa tunnustetaan merkittävänä tekijänä lapsen oppimisen, kasvamisen sekä kehityksen kannalta. Lämpimillä vuorovaikutussuhteilla sekä vertaisryhmään kuulumisella on todettu aiemmissa tutkimuksissa yhteyksiä pienten lasten hyvinvointiin, oppimiseen ja kehitykseen. Yhteisöllisyyden vahvistamisen merkitystä on korostettu myös pienten lasten kiusaamisen sekä yksinäisyyden ehkäisyn näkökulmasta. Vaikka yhteisöllisyyttä pidetään tärkeänä ja tavoiteltavana tilana, on sen juurille pääseminen ollut haastavaa. Yhteisöllisyys on moniulotteinen ilmiö ja erityisesti varhaiskasvatusikäisten lasten tutkimuksessa yhteisöllisyyteen käsiksi pääseminen on vaatinut syvempää ymmärrystä yhteisöllisyyden liitännäisilmiöistä, jotka kytkeytyvät lasten yhteistoimintaan, yhteenkuuluvuuden politiikkaan, vertaissuhteiden muodostumiseen sekä laadukkaiden vuorovaikutussuhteiden vaikutuksiin varhaiskasvatusryhmän yhteisöllisyyden rakentumisessa.

Tutkielman tavoitteet ja toteutus

Tämän tutkielman tarkoituksena oli syventää käsitystä varhaiskasvatuksen lapsiryhmässä rakentuvasta yhteisöllisyydestä. Tavoitteena oli kuvata ja analysoida yhteisöllisyyden rakentumiseen vaikuttavia tekijöitä varhaiskasvatusryhmän arjessa. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jossa aineisto kerättiin narratiivisen kirjallisuuskatsauksen avulla. Lopullinen tutkimusaineisto koostui kahdeksasta väitöskirjasta sekä kahdesta tutkimusartikkelista, jotka käsittelivät pienten lasten yhteisöllisyyden rakentumista varhaiskasvatuksen arjessa.

Tulokset ja johtopäätökset

Loin aineiston pohjalta kolmitasoisen jäsennyksen varhaiskasvatusryhmässä rakentuvasta yhteisöllisyydestä. Jäsennyksen mukaan yhteisöllisyyttä rakennetaan varhaiskasvatuksen puitteiden, toimintakulttuurin sekä lapsen toiminnan tasolla. Varhaiskasvatuksen puitteiden tasolla yhteisöllisyyteen vaikuttivat varhaiskasvatusta ohjaavat asiakirjat, rakenteiden pakottamat säännöt sekä fyysinen oppimisympäristö. Toimintakulttuurin tasolla yhteisöllisyyden rakentumiseen vaikuttivat opettajan rooli, arjen rutiinit ja ilmapiiri. Lapsen toiminnan tasolla puolestaan yhteisöllisyyden rakentumiseen vaikuttavia tekijöitä olivat vertaissuhteet sekä lasten yhteistoiminta. Aineistonkeruun haasteet osoittivat sen, että varhaiskasvatusryhmien yhteisöllisyyttä tulisi tutkia jatkossa enemmän. Erityisesti opettajan roolin merkitys lapsiryhmän yhteisöllisyyden sekä yhteistoiminnan avaintekijänä nousi tutkimustuloksissa vahvasti esiin ja sitä tulisikin jatkossa tutkia tarkemmin. Tutkielma herätti pohdintoja laadukkaan opettajankoulutuksen sekä talouden aikaansaaman paineen merkityksestä varhaiskasvatusryhmän yhteistoiminnan ja yhteisöllisyyden rakentumisen näkökulmasta. Samalla tutkielman avulla on mahdollista luoda esimerkiksi varhaiskasvatuksen henkilöstölle selkeä kuva yhteisöllisyyden rakentumiseen vaikuttavista tekijöistä, joka helpottaa yhteisöllisyyttä vahvistavan pedagogiikan kehittämistä.

 

Sara Toivanen

Yhteisöllisyys varhaiskasvatuksen lapsiryhmässä – Narratiivinen kirjallisuuskatsaus

Elokuussa 2023 valtioneuvosto antoi tiedonannon yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja syrjimättömyyden edistämisestä suomalaisessa yhteiskunnassa. Tiedonannon määritelmä rasismista jättää kuitenkin epäilyksen, että sitä laatineilla on eriävät käsitykset siitä, mitä rasismi on. Työ rasismia vastaan edellyttää, että rasismi ja sen eri muodot, kuten rakenteellinen, kulttuurinen ja arjen rasismi tunnistetaan.

Teknologian kehittyminen ja internet ovat muokanneet arkeamme valtavasti. Käytämme useita tunteja päivässä ruudun ääressä ja erilaisissa digitaalisissa ympäristöissä hoidetaan ajanvarauksia, pankkiasioita, ostoksia, pidetään yhteyttä perheeseen ja ystäviin, vietetään vapaa-aikaa, tehdään töitä ja käydään koulussa. Näin ollen myös iso osa vuorovaikutuksestamme ja kokemuksistamme sijoittuu digitaalisiin ympäristöihin.

Rasismilla on vaikutusta ihmisten mahdollisuuksiin ja lisäksi rasismin kokemukset vaikuttavat yksilöiden pyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu rasismin olevan arkipäivää erilaisissa digitaalisissa ympäristöissä. Tutkimukset ovat kuitenkin harvemmin tarkastelleet rasismia kohtaavien kokemuksia.

Tutkimustehtävä ja tutkimuksen toteutus

Mutkien jälkeen päädyin lopulta toteuttamaan tutkielmani kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, millaista aiempaa tutkimusta on tehty rasismia digitaalisissa ympäristöissä kohtaavien kokemuksista, millaista on rasismi arjen digitaalisissa ympäristöissä ja millaisia selviytysmismekanismeja rasismia kohdatessa hyödynnetään. Tutkielman lopullinen aineisto koostui viidestä yhdysvaltalaisesta tutkimusartikkelista.

Jotta kotitalousopettaja pystyy antirasistiseen opetukseen, vaatii se myös häneltä kykyä tunnistaa rasismia. Tutkielman tarkoituksena on lisätä tietoa rasismista digitaalisissa ympäristöissä sen tunnistamiseksi ja antirasistisen työn edistämiseksi. Tutkimuksen haasteena oli tutkia ilmiötä, jolle herkästi itse on sokea. Lähdin tekemään tutkielmaa sillä ajatuksella, että itse oppisin mahdollisimman paljon.

Keskeiset tulokset

Aineisto jäi hyvin pieneksi, sillä aiempaa tutkimusta aiheesta on todella vähän. Lisää tutkimusta kaivataan, jossa tulisi tutkia monipuolisesti eri alustoja ja myös menetelmien monipuolistamista kaivataan.

Aineiston perusteella rasismi digitaalisissa ympäristöissä on useimmiten avointa ja piilorasismin muotoja tunnistettiin vain vähän. Tähän voi vaikuttaa se, että tutkimuksissa erilaisia digitaalisia alustoja oli tutkittu melko vähän ja useimmat tutkimukset keskittyivät sosiaaliseen mediaan. Tulevaisuudessa olisi tärkeää tutkia myös erilaisia asiakaspalveluita, verkkokauppoja viranomaispalveluita sekä työ- ja oppimisalustoja. Myös se, että avoimen rasismin koettiin olevan niin arkipäiväistä, voi vaikuttaa siihen, etteivät piilorasismin muodot nouse aineistossa samalla tavalla esille.

Siihen, miten rasismia kohtaava tilanteeseen reagoi, voi vaikuttaa esimerkiksi se, koetaanko, että tilanteessa on vaikutusmahdollisuuksia. Aineistosta tunnistetut selviytysmismekanismit jaettiin viiteen luokkaan, jotka olivat välttäminen, turtuminen, vertaistuki, puuttuminen ja oikeutus. Näistä monet antoivat viitteitä siitä, ettei tilanteissa nähty olevan vaikutusmahdollisuuksia. Lisää tutkimusta tarvitaan siitä, miten digitaalisista ympäristöistä saadaan turvallisempia tiloja ja miten jokainen voi omalta osaltaan edistää tavoitetta.

Lopuksi

Digitaalisissa ympäristöissä kohdattu rasismi vaikuttaa myös kohtaamisiin ja sosiaalisiin suhteisiin verkon ulkopuolella. Perusopetuksen opetussuunnitelma painottaa, että rasismia ei hyväksytä ja siihen tulee puuttua. Kuitenkin rasismi mainitaan opetussuunnitelmassa vain kerran ja antirasismia siinä ei mainita ollenkaan. Opettajille tarvitaan enemmän konkreettisia työkaluja rasismin tunnistamiseen ja antirasistista opetusta varten.

Sanna Elomaa

Rasismi arjen digitaalisissa ympäristöissä

Olen gradussani tutkinut 6. -luokkalaisten kirjoitettujen viestien kielellistä vaihtelua, eli variaatiota. Erityisesti olen tutkinut yleiskieltä ja puhekieltä, jotka luokittelen tutkimuksessani rekistereiksi. Rekisterit ovat tilanteissa käytettävää kieltä, jossa on odotuksenmukaista kirjoittaa tai puhua tietyllä tavalla. Rekistereiksi voidaan nähdä esimerkiksi uutisissa ja saduissa käytettävä kieli, mutta myös esimerkiksi asiakaspalvelukieli tai lähimmäisten kanssa puhuttu kieli. Yleiskieli ja puhekieli ovat suomen kielessä rekistereitä, joita voidaan käyttää erilaisissa tilanteissa.

Aineisto hankittiin pääkaupunkiseutulaisesta koulusta. Tutkimukseen osallistuneita oli 17. Analyysi toteutettiin lingvistisellä tekstintutkimuksella, joka pyrkii selvittämään sitä minkälaista käytetty kieli on ja kuinka kieltä käytetään erilaisissa teksteissä. 6. -luokkalaisia pyydettiin kirjoittamaan kaksi viestiä, joista toinen oli osoitettu opettajalle ja toinen hyvälle koulukaverille. Viestit pyydettiin mahduttamaan yhdelle sivulle. Oppilaat kirjoittivat tekstit tekstinkäsittelyohjelmalla, josta oli poistettu oikeinkirjoituksen tarkistaminen. Oppilailta pyydettiin myös erikseen tiedot heidän sukupuolestaan ja suomen kielen oppimäärästään.

Aineistossa on ollut apuna alkuun Mia Halosen (2009) tutkimuksen puhekielisten muoto- ja sanastopiirteiden taulukko, jota täydensin analyysin edetessä. Lopullisessa taulukossa on 19 puhekielen muoto- ja sanastopiirrettä. Sanasto- ja muotopiirteet puhekielessä tarkoittavat yleiskielestä poikkeavia äännemuotoja, kirjoitusmuotoja sekä erilaista sanastoa. Yleisiä puhekielisiä piirteitä ovat esimerkiksi persoonapronominin minä lyhentyminen muotoon mä, ja persoonamuodossa taipuvan olen verbin lyhentyminen muotoon oon.

Tutkimuksen toteuttamisen ajatuksena oli, että viestit erilaisille vastaanottajille toisivat ilmi kielellistä vaihtelua yleis- ja puhekielessä. Analyysissa kirjoitetuista teksteistä löytyikin yleiskielen lisäksi puhekielistä vaihtelua. Aineistossa oppilaat kirjoittivat molemmat viestinsä suurimmaksi osaksi yleiskielisesti, mutta eroja löytyi rekisterien käytössä. Käytön suhteen jaoin aineiston kahteen luokkaan:

1. yleiskielisempi viesti opettajalle ja puhekielisempi viesti koulukaverille
2. yleiskielisemmät viestit opettajalle ja koulukaverille.

Ensimmäiseen kategoriaan kuuluu 5 tekstiparia ja loput 12 tekstiparia kuuluvat jälkimmäiseen kategoriaan. Ensimmäisessä kategoriassa puhekielistä rekisteriä on käytetty taajaan viestissä koulukaverille. Yleisesti puhekielen muotopiirteiden lisäksi analysoin tästä kategoriasta tarkemmin possessiivisuffiksia (omistusliite, esim. minun autoni, mun auto), slangia ja puhekielistä sanastoa, suunnitteluilmauksia (mm. niinku, siis, tai) tervehdyssanojen variaatiota ja persoonapronominien variaatiota. Toisessa kategoriassa ilmeni vain muutamia puhekielisen rekisterin elementtejä, joista tarkemmin analysoin tervehdyssanojen variaatiota.

Tutkimus osoittaa, että kielellistä vaihtelua ilmenee teksteissä. Pääosin tekstit on kirjoitettu yleiskielisen rekisterin mukaisesti. Puhekieliset viestit kaverille olivat tässä tutkimuksessa erityisen puhekielisiä, verrattaessa saman kirjoittajan kirjoittamaan viestiin opettajalle, joka oli taas yleiskielisempi.

Lempi Haapala
Kielellinen vaihtelu alakoululaisten teksteissä. Yleis- ja puhekieliset rekisterit oppilaiden kirjoittamissa viesteissä.

Suomessa toimii tällä hetkellä 16 kristillistä peruskoulua, joissa annetaan opetussuunnitelman mukaista perusopetusta. Tämän ajan muuttuvassa yhteiskunnassa on selkeästi kysyntää myös kristillisille kouluille, sillä monet koulut edelleen kasvavat. Maisterintutkielmassani tarkastelin yhden kristillisen koulun toimintakulttuuria ja sitä, miten kristillisyys siinä ilmenee. Koulun toimintakulttuurista oli erityisesti nostettu esille kohtaamisen pedagogiikka ja halusin myös selvittää, miten opettajat kohtaavat oppilaitaan koulupäivän aikana ja millaisia merkityksiä he näille kohtaamisille antavat. Kohtaamisen pedagogiikka koetaan myös luontevana nimityksenä koulujen kristilliselle toimintakulttuurille. Tämä kuvaa sitä, miten opetussuunnitelmissa painotetaan vuorovaikutussuhteiden tärkeyttä. Keskiössä on erityisesti opettajien ja oppilaiden välisen vuorovaikutuksen merkityksen korostaminen koulujen toimintakulttuurissa. Tutkielmani tulokset viittaavat samaan. Kristillisyyden koettiin näyttäytyvän erityisesti suhteissa työyhteisöön ja suhteessa oppilaisiin. Suhteita pidettiin tärkeinä ja niihin haluttiin panostaa. Niiden arvostamisen voidaan nähdä liittyvän myös koulun hyväksyvään ja kannustavaan ilmapiiriin, jossa opettajat hyvällä esimerkillään haluavat kannustaa oppilaita toisia huomioivaan käytökseen.

Menetelmät

Tutkielma toteutettiin laadullisena tutkielmana, jota varten haastateltiin teemahaastattelun keinoin kuutta opettajaa kristilliseltä koululta keväällä 2021. Vallitsevan koronapandemian takia haastattelut suoritettiin etänä. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä ja kiinnostuksen kohteena ovat nimenomaan haastateltavien kokemukset.

Tulokset

Opettajien omat arvot, maailmankuva, ihmiskäsitys ja usko loivat pohjan kristilliseen kasvatukseen ja opetukseen. Nämä ilmenivät luontevasti yhteistyössä oppilaiden, vanhempien ja työkavereiden kanssa. Voimavarana nähtiin työskentely omien arvojen mukaisessa koulussa, jolloin niistä voitiin puhua avoimesti. Opettajat kokivat saavansa uskostaan motivaatiota ja lisää merkitystä työhönsä. Tämä auttoi jaksamaan paremmin niin haastavissa kuin kasvatustyön toistuvissa tilanteissa. Opettaja toimivat esimerkkeinä oppilaille niin kunnioittamisessa, toisten kohtaamisessa, anteeksi antamisessa kuin myötätunnon osoittamisessa ja pyrkivät näin esimerkin voimalla myönteisesti kasvattamaan oppilaita. Samalla tämä toiminta nähtiin luovan myönteistä ilmapiiriä koululle.

Opetuksessa kristilliset teemat ja Raamatun kertomukset kulkivat luonnollisesti mukana. Kristillisyys ei kuitenkaan ollut päälle liimattua, vaan se kulki mukana niiltä osin, kun se tilanteeseen tai käsiteltävään aiheeseen soveltui. Käännyttämistä tai ehdotonta asennetta ei suvaittu, opettajat painottivat, etteivät he ole hengellisen työn työntekijöitä, vaan opettavat opetussuunnitelman mukaista opetusta.

Kristillisyys näkyi myös oppilaiden kanssa käydyissä keskusteluissa. Suhdekasvatus nähtiin tärkeänä. Tällä tarkoitettiin suhdetta itseen, lähimmäiseen, ympäröivään maailmaan ja Jumalaan. Nähtiin että suhdekasvatuksessa koulun arvopohja tulee selkeästi esiin erilaisten vuorovaikutustilanteiden kautta. Kohtaamisen kulttuuri oli kristillisellä koululla vahvasti esillä ja opettajat pyrkivät toimillaan lisäämään mahdollisuuksia kohtaamisiin. Lisäksi opettajat olivat tietoisia, miten omat tavat, asenteet ja mielialat vaikuttivat kohtaamistilanteisiin ja näihin pyrittiin vaikuttamaan. Koulu ympäristönä ja sen luomat aikataulut ja oppilaiden määrät luovat tietyt raamit, joiden sisällä kohtaamistilanteet ovat mahdollisia. Opettajat hyödynsivät ruokataukoja, välitunteja ja erilaisia pienryhmiä ja tukiopetusta oppilaiden kohtaamiseen. Tutkimuksen aikana vallalla oleva koronapandemia vaikutti myös merkittävästi kohtaamisen mahdollisuuksiin luoden uudenlaisia toimintamalleja kuin myös kiirettä opettajien työhön.

Turvallinen, positiivinen ja kannustava ilmapiiri korostui tutkielmassani sekä kristillistä toimintakulttuuria, että kohtaamisen pedagogiikkaa analysoitaessa. Tuntui, että hyvä ilmapiiri oli kaiken toiminnan keskiössä. Opettajat tekivät toimia sen parantamiseksi sekä ylläpitämiseksi ja samalla kokivat sen koulun yhdeksi suureksi vahvuudeksi ja tunnusomaiseksi piirteeksi. Hyvä ilmapiiri, opettajien esimerkin kautta tapahtuva kasvatus ja toisten kunnioitus luovat positiivisen kehän, jossa voidaan nähdä, miten hyvä ruokkii lisää hyvää ympärilleen.

Jenna Huttula
Kohtaamisia kristillisellä koululla -Opettajien näkemyksiä kristillisestä toimintakulttuurista ja oppilaiden kohtaamisesta

Förbättringar av stöd och resurser för elever med svenska som andra språk: En närmare titt på klasslärarnas upplevelser

I vår ständiga strävan efter att förbättra vårt utbildningssystem och säkerställa att varje elev har en rättvis chans att lyckas, måste vi noga granska och förstå de utmaningar och möjligheter som elever med svenska som andra språk (S2-elever) står inför. Mitt forskningsarbete har inriktats på att kasta ljus över detta ämne genom att utforska hur klasslärare upplever stöd och resurser för S2-elever, samt vilka språkstärkande undervisningsmetoder som används.

En av de mest påtagliga resultaten av min forskning är den ojämna fördelningen av resurser för S2-elever. Klasslärarna som deltog i min studie rapporterade att de ofta känner av bristen på stöd och resurser i sina klassrum. Denna brist på resurser omfattade bland annat brist på specialutbildade lärare, otillräckligt undervisningsmaterial och tidsbrist för att planera och genomföra en mångsidig undervisning.

Det är värt att notera att min forskning bekräftar tidigare studier som har påpekat dessa utmaningar. En undersökning utförd av NCU (Nationellt centrum för utbildningsinspektion) visade liknande resultat, där lärare rapporterade brist på utbildning i att undervisa S2-elever och problem med resurser och stöd i klassrummet.

Trots dessa utmaningar visade min forskning också en positiv inställning från klasslärarnas sida när det gäller deras egen kunskap och undervisning i språk. Många klasslärare känner sig säkra i sina förmågor att undervisa S2-elever och tror på elevernas möjligheter att lära sig och utvecklas. Detta är en viktig aspekt att uppmärksamma, då en positiv inställning och tro på elevernas förmågor är avgörande för deras framgång.

Med tanke på resultaten från min forskning föreslår jag flera områden där ytterligare studier och förbättringar kan göras:

En grundlig utvärdering av hur resurser fördelas inom skolsystemet är avgörande. Detta kan hjälpa till att identifiera brister och områden där resurserna behöver omfördelas för att bättre stödja S2-elever. Forskning bör inriktas på att utforska och utvärdera olika pedagogiska strategier och metoder som klasslärare kan använda för att stödja S2-elever på ett effektivt sätt. Detta kan inkludera språkstärkande undervisning och användning av digitala verktyg.

Att investera i lärarutbildning och fortbildning är avgörande. Lärare behöver utbildning och stöd för att effektivt undervisa S2-elever och anpassa sin undervisning till deras behov. Samarbetet mellan skolledning, lärare, föräldrar och samhället i stort är avgörande. Skolledningen bör spela en aktiv roll i att stödja S2-elever och säkerställa att resurser fördelas rättvist. Att inkludera elevernas röster och perspektiv i forskningen är viktigt. Det kan hjälpa till att forma mer effektiva stödinsatser och undervisningsmetoder som tar hänsyn till deras unika behov och erfarenheter.

Slutligen, en visionär tanke som jag vill lyfta fram är möjligheten att skapa en ny modell där resurser och stöd fördelas mer enhetligt och samordnat. I denna modell skulle samarbete och samordning vara nyckelkomponenter, och elevernas delaktighet skulle vara i fokus. Genom att skapa en sådan modell skulle vi kunna säkerställa att varje S2-elev får den bästa möjliga chansen att lyckas i skolan.

 

Sammanfattningsvis är mitt forskningsarbete en ögonöppnare för de utmaningar och möjligheter lärare står inför. Genom att fortsätta att undersöka och förbättra stödet och resurserna för dessa elever, kan vi bygga en mer inkluderande och rättvis utbildningsmiljö där varje elev har möjlighet att blomstra och uppnå sin fulla potential. Det är en utmaning vi alla bör omfamna och arbeta tillsammans för att lösa.

 

Mette Råman