Tutkielmablogi – Avhandlingblogg

Tutkimuksen taustaa

Pro gradu -tutkielmassani selvitin sitä, mitä inkluusio tarkoittaa eri tehtävissä toimiville varhaiskasvatuksen ammattilaisille. Kiinnostukseni aihetta kohtaan on lähtöisin sekä varhaiskasvatuksen erityisopettajan työstä että korkeakouluharjoittelusta, jossa pääsin tutustumaan Oikeus oppia -kehittämisohjelmaan. Ohjelmassa selvitellään ja uudistetaan varhaiskasvatuksen tuen rakenteita. Tutkielmassa tarkastelin etenkin sitä, mitä inkluusio tarkoittaa varhaiskasvatuksen henkilöstön käytännön työn kannalta ja toisaalta sitä, millaisina arvoina se vaikuttaa toiminnan taustalla. Aihe on merkittävä, sillä tunnistamalla henkilökunnan käsityksiä inkluusiosta voidaan löytää keinoja edistää lasten osallisuutta varhaiskasvatuksen arjessa. Teoreettisena viitekehyksenä toimi inklusiivisen varhaiskasvatuksen ekosysteeminen malli. Keskeinen käsite tutkielman kannalta oli osallisuus, joka ymmärrettiin etenkin sosiaalisen osallisuuden ja yhteenkuuluvuuden valossa.

Aineiston kerääminen ja analyysi

Aineisto tutkielmaan saatiin laajemmasta varhaiskasvatuksen tuen nykytilan selvityksestä (Heiskanen, Neitola, Syrjämäki, Viljamaa, Nevala, Siipola & Viitala 2021), ja aineisto koostui selvitykseen liittyvän kyselyn yhdestä kysymyksestä. Analyysin menetelminä käytettiin soveltavasti dialogista tematisointia ja fenomenografiaa. Vastaajat olivat varhaiskasvatuksen erityisopettajia, varhaiskasvatuksen opettajia, lastenhoitajia, perhepäivähoitajia ja päiväkodin johtajia.

Tulokset ja johtopäätökset

Saaduista vastauksista muodostettiin seitsemän teemaa: inkluusiota tukevat pedagogiset ratkaisut ja apuvälineet, inkluusio arvona, yhteistyötahot inklusiivisen varhaiskasvatuksen tukena, inkluusio lapsen oikeutena, inkluusio lapsen paikkana, inklusiivisen varhaiskasvatuksen haasteet sekä riittävä koulutus ja osaaminen inkluusion toteuttamiseen.

Teemoja tarkasteltiin ekosysteemisen mallin valossa. Lapsen lähiympäristöön eli mikrosysteemiin sijoittuivat etenkin inkluusiota tukevat pedagogiset ratkaisut ja apuvälineet. Varhaiskasvatuksen opettajat ja erityisopettajat toivat eniten esille näitä konkreettisia keinoja tukea lasten osallisuutta. Yleisemmällä tasolla inkluusion taustalla oleviksi arvoiksi tunnistettiin osallisuus, tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja erilaisuuden hyväksyminen. Lapsella koettiin olevan oikeus kuulua ryhmään, oikeus tulla kuulluksi ja nähdyksi sekä oikeus saada varhaiskasvatusta omassa lähipäiväkodissaan. Nämä teemat esiintyivät kaikkien ammattiryhmien vastauksissa. Yhteistyötahoja inklusiivisen varhaiskasvatuksen tukena olivat niin vanhemmat, varhaiskasvatuksen erityisopettaja kuin moniammatillinen tiimi. Tähän teemaan liittyviä vastauksia saatiin etenkin varhaiskasvatuksen opettajilta ja erityisopettajilta. Inkluusio näkyi lapsen paikkana eniten varhaiskasvatuksen erityisopettajien vastauksissa, kun taas päiväkodin johtajat ja lastenhoitajat toivat esille inklusiivisen varhaiskasvatuksen haasteita. Riittävää koulutusta ja osaamista inkluusion toteuttamiseen toivoivat kaikki ammattiryhmät, erot olivat pieniä.

Tutkielmani johtopäätösten mukaan inkluusion taustalla olevat arvot tunnistettiin hyvin, mutta osaamista ja resursseja kaivattaisiin lisää. Varhaiskasvatuksen erityisopettajan rooli koettiin tärkeänä osaamisen jakamisessa. Henkilökunnan neuvottomuuden tunnetta voisi helpottaa jo tieto siitä, ettei inkluusio vaadi erityisosaamista, vaan laadukas arjen varhaiskasvatus ja jokaisen lapsen osallisuuden tukeminen usein riittävät. Inkluusion taustalla vaikuttavien arvojen tulee siirtyä arjen toimintaan erilaisina lasten osallisuutta tukevina pedagogisina keinoina. Kun huomioidaan inkluusio niin arvoina, toimintana kuin päämääränäkin, matka kohti inklusiivista varhaiskasvatusta on jo hyvässä vauhdissa. Kiinnostava jatkotutkimuksen aihe olisi selvittää, miten Oikeus oppia -kehittämisohjelma on varhaiskasvatuksen inklusiivisuuteen arjen tasolla vaikuttanut.

Piia Nevala

”Lapsen pitää tuntea, että hän kuuluu ryhmään” – käsityksiä inkluusiosta varhaiskasvatuksessa

Kansainvälisillä organisaatioilla on ollut kasvava rooli eri maiden koulutuspolitiikassa. Puhutaan globalisaatiosta, joka on vaikuttanut laaja-alaisesti yhteiskuntiin. Suomen koulutuspolitiikan kannalta ehkä kaikkein merkittävimmät kansainväliset organisaatiot ovat OECD ja Euroopan unioni. Näiden järjestöjen on arvioitu edistävän niin sanottua uusliberalistista koulutuspolitiikkaa, jonka rooli on kasvanut erityisesti 1990-luvulta alkaen.

Oppilaiden yhdenvertaisuus on ollut tärkeä päämäärä, jonka varaan koulutuspolitiikkaa on kehitetty Pohjoismaissa. Uusliberalistisen koulutuspolitiikan on sen sijaan nähty edistävän ennen kaikkea taloudellista tehokkuutta ja kilpailukykyä.

Tutkimuksen ideana oli lisätä tietoa tästä aiheesta tutkimalla sitä, miten kysymys oppilaiden yhdenvertaisuudesta näkyy OECD:n ja EU:n koulutuspoliittisissa maaraporteissa. Lisäksi tutkittiin sitä, mitä muita erityispedagogiikan kannalta relevantteja kokonaisuuksia raportit nostavat esiin.

Tutkimus oli luonteeltaan laadullinen. Se toteutettiin aineistolähtöisenä sisällönanalyysina. Aineistona hyödynnettiin OECD:n koulutuspoliittisia maaprofiileja ja Euroopan komission maaraportteja, jotka julkaistaan osana niin sanottua Eurooppalaista ohjausjaksoa. Tutkimuksessa näitä raportteja tarkasteltiin Suomen, Viron ja Tanskan tapauksissa. Tutkimus sisälsi siis myös maakohtaisen vertailun elementtejä.

Tuloksia ja pohdintaa

Yhdenvertaisuuden näkökulmasta OECD:n ja EU:n raporteissa painotettiin neljää eri teemaa. Ensinnäkin järjestöt kantoivat huolta maahanmuuttajataustaisten oppilaiden yhdenvertaisuudesta suhteessa kantaväestöön. Toiseksi aineistossa näkyi kysymys oppilaiden sosioekonomisesta taustasta ja yhdenvertaisuudesta. Kolmas yhdenvertaisuuden näkökulma liittyi sukupuoleen. Lisäksi aineistossa tuotiin esiin rakenteellisia ratkaisuja, joilla yhdenvertaisuutta voidaan kehittää. Esimerkiksi viimeksi mainitusta voi nostaa varhaiskasvatuspolitiikan, jonka avulla voidaan tukea yhdenvertaisuuden toteutumista.

Järjestöjen analyysissa näkyi myös monia erityispedagogiikan kannalta mielenkiintoisia asioita. Nämä voi jaotella oppilaiden suoriutumiseen sekä koulujen laatuun ja luonteeseen liittyviin kysymyksiin. Oppilaiden suoriutuminen pitää sisällään oppilaiden oppimistulokset ja koulutukseen osallistumisen. Koulujen luonne ja laatu puolestaan jakautuu osallisuuteen koulutuksessa ja kouluihin oppimisympäristöinä.

Tutkimusta voisi hyvin jatkokehittää esimerkiksi lisäämällä tarkasteltavien maiden joukkoa syvemmän kokonaiskuvan saavuttamiseksi. OECD julkaisee vastaavia raportteja käytännössä koko jäsenkunnastaan. Myös Euroopan komission maakohtaiset raportit löytyvät kaikista EU-jäsenmaista.

Koulutuspoliittisen kansainvälisen vertailun on todettu lisääntyneen merkittävästi 2000-luvulla. Toisaalta erityispedagogiikkaa koskevaa kansainvälistä vertailua on edelleen tehty melko vähän. Erityispedagogiikka ei myöskään ole ollut OECD:n tai EU:n koulutuspoliittisen mielenkiinnon ytimessä tähän mennessä. OECD:n ja EU:n koulutuspoliittisissa raporteissa tosiasiallisesti kuitenkin käsitellään myös erityispedagogiikan kannalta olennaisia aiheita, kuten tutkimuksesta ilmenee. On hyvä huomata, että samaan aikaan OECD:n PISA-tutkimuksiinkin on lisätty erityispedagogiikkaan liittyviä indikaattoreita. Globalisaation huomioimiseen myös erityispedagogiikassa on siis varmasti aihetta.

Anni Kangasniemi

Pro gradu: Oppilaiden yhdenvertaisuus ja erityispedagogiikka Euroopan komission ja OECD:n maaraporteissa

Taustat ja tavoitteet
Vuoden 2020 maaliskuussa alkoi globaalilla tasolla tarkasteltuna  yhteiskunnallinen muutos. Koronaviruksen (COVID-19) aiheuttaman pandemian vuoksi, etäopiskelusta tuli osa korkeakouluopiskelijoiden tavallista arkea. Verkkopohjainen opetus kuitenkin mahdollisti opintojen jatkamisen, sen fyysisen paikan muutoksesta huolimatta.

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata globaalin pandemian aikaista etäopetusta korkeakouluopiskelijoiden kokemana. Tavoitteena oli selvittää, miksi osa opiskelijoista koki etäopetuksen mieluisampana ja itselleen sopivampana kuin toiset. Mielekkään oppimisen teoria toimi apuna sen toteutumisen arvioinnissa.

Tutkimuksen toteutus
Tutkimuksen aineisto kerättiin yksilöhaastatteluina, jotka toteutettiin syksyllä 2020. Sen hetkisten koronarajoitusten vuoksi suurin osa haastatteluista pidettiin etäyhteydellä, zoomin välityksellä. Taustoiltaan suhteellisen heterogeenin aineisto koostui kymmenestä 21–25-vuotiaasta korkeakouluopiskelijasta. Haastateltavat opiskelivat ympäri Suomea, aina Helsingistä Rovaniemelle saakka. Tutkimusaineiston analysointi suoritettiin laadullisin keinoin, aineistolähtöistä sisällönanalyysiä hyödyntäen. Analysoinnin tuloksena muodostui kolme yhdistävää luokkaa, joissa kuvattiin verkkoympäristön merkitystä opiskelussa, organisaatiolähtöisiä tekijöitä sekä yksilöllisten ominaisuuksien yhteyttä opiskeluun.

Tulokset ja johtopäätökset
Haastateltavat kertoivat kokemuksistaan ja mielipiteistään hyvin avoimesti. Etäopetus näyttäytyi yksilöllisistä eroista riippuen, joko mielekkäänä tai epämieluisana. Ongelmat teknologian ja yhteyksien kanssa koettiin pääsääntöisesti ärsyttävinä ja mielekkyyden tunnetta laskevina. Myös selkeiden ohjeiden puuttuminen laskivat mielialaa ja motivaatiota kurssisuorituksen tekemistä kohtaan. Opiskelijat nostivat myös tuen merkityksen esille. Suurin osa koki vertaistuen puuttumisen omaa opiskeluaan ja jaksamistaan haastavina.

Sosiaalisuuden ja vuorovaikutuksen kaipaaminen oli yhteydessä persoonallisuuseroihin. Persoonallisuuden orientoitumisen piirteistä introvertit pitivät pääsääntöisesti etäopetusta mielekkäämpänä kuin ekstrovertit. Introverteille etäopetus mahdollisti rauhallisen ympäristön, jossa ulkoisia ärsykkeitä pystyi minimoimaan. Samalla kuitenkin ekstrovertit kaipasivat muiden läsnäoloa ja yhteisöllistä luonnetta opiskeluun. Myös kuitenkin omalla asennoitumisella etäopetusta kohtaan oli merkitystä mielekkyyden tunteen kokemisessa. Näin tutkielma rakentaa ymmärrystä akuutin pandemian merkityksestä etäoppimisessa.

Vaikka koronapandemia selätettäisiin, ei paluuta aikaisempaan normaaliin ehkä enää täysin ole. Tutkimuksen tulokset antavat tukea ajatukselle, että verkon välittämä opetus voidaan kokea mielekkäänä. Sen tulisi kuitenkin huomioida yksilölliset erot opiskelumieltymyksissä. Tutkimus voi tuoda korkeakouluille uusia näkökulmia etäopetuksesta suoraan opiskelijoiden silmin. Jatkoa ajatellen mielekkääseen verkko-opetukseen ja sen kehittämiseen olisi tärkeä keskittyä jo koulutuksessa, sillä opettaja omaa etäopetuksessa keskeisen roolin pedagogisen pätevyytensä puolesta.

Lotta Honkanen

Korkeakouluopiskelijoiden kokemuksia etäopiskelusta pandemian aikana – ”Zoom University”

Milloin viimeksi olet puhunut, lukenut tai kuullut jotain kouluun liittyvää? Jos tarkastellaan pelkästään yle.fi-verkkopalvelua, voidaan todeta, että perusopetukseen tai toisen asteen koulutukseen liittyvää sisältöä ilmestyi vuonna 2019 kahtena päivänä kolmesta. Lisäksi tulevat kaikki muut erilaiset mediat kuten sanomalehdet, televisio, sosiaalinen media, aikakauslehdet ynnä muut. Puhumattakaan ihmisten välisistä keskusteluista niin epävirallisissa kuin virallisissakin yhteyksissä. Kaikista mahdollisuuksista tutkielmaani valikoituivat opettaja-kirjailija Tommi Kinnusen yle.fi-verkkopalveluun kirjoittamia koulua koskevia kolumneja.

Faktan ja fiktion rajalla

Kolumnien määrä erilaisilla julkaisualustoilla on kasvamassa, mutta sen asema tekstilajina ei ole kiistaton, jonka vuoksi se on tutkimuskohteena herkullinen. Tekstilajikäsityksen mukaan tekstilajiksi eli genreksi määritetään sellainen, jonka tekstit täyttävät tietyt tyypilliset piirteet, on suunnattu rajatulle lukijajoukolle ja niillä on yhteisiä päämääriä. Kolumnille tyypillistä on sen liikkuminen fiktion ja faktan rajamailla, mutta sen muoto, lukijajoukko ja päämäärät vaihtelevat.

Aineistokseni olen valinnut viisi Tommi Kinnusen yle.fi-verkkopalvelussa julkaistua kolumnia vuosilta 2017–2020. Tähän tutkielmaan valitut käsittelevät kaikki aiheiltaan jollain tapaa opetuk-sen järjestämistä tai siihen liittyvää julkista keskustelua. Jokainen teksteistä on samalla yhden opettajan kirjoittamia näkemyksiä koulusta. Tätä kautta katson niiden olevan vahvasti kytköksissä myös kouludiskurssin tuottamiseen. Näkökulma vaikutti mielenkiintoiselta, koska tällä hetkellä ei muiden opettaja-kirjailijoiden ajatuksia tuoda nähdäkseni yhtä vahvasti valtakunnallisella ilmaisella alustalla esiin.

Puolifiktiivisenä tekstinä kolumnin voi ajatella olevan lukijakeskeinen eri tavoin kuin journalistinen sisältö, jossa kirjoittajalla on erityinen vastuu tiedon välittäjänä. Tällöin lukijan voi ajatella ennemmin vastaanottajaksi. Olen analysoinut aineistoani retorisen analyysin avulla ja tarkastelen erityisesti erilaisia lukijan ideaaleja. Niiden analyysiin taas olen hyödyntänyt kertomusteoreettista mallia. Tästä näkökulmasta ajateltuna on kiinnostavaa pohtia, kuinka hyvin kertomuksellisten tekstien retoriikan analysointiin tarkoitettu näkökulma lukijasta soveltuu kolumnien retoriikan tarkasteluun

Opettajan rooli kouluun kohdistuvissa muutoksissa

Tutkielmani tulokset muodostuvat yhdeksi kouludiskurssin osaksi ja tarjoavat kurkistuksen opettajan näkökulmaan koulua koskevaan puheeseen mediassa. Teksteistä välittyy ihanne oppilaiden tasa-arvoisesta osallistumisesta ja mahdollisuuksista opiskeluun. Ne kumpuavat juuri perinteisestä yhteiskunnallisen tasa-arvon käsitteestä eikä niinkään uusliberalistisessa puheessa vallitsevasta tasa-arvokäsityksestä. Puheen lajien vaihtelu eri lukijaideaalien välillä tuottaakin koulupuhetta, jossa opettaja nähdään puskurina koulun sisällä tapahtuvan toiminnan ja kouluun kohdistuvan muutospuheen välissä. Se vaikuttaa asettuvan poikittain tuohon diskurssiin yleisesti kuuluvien arvojen suhteen. Ilmiö vaatisi kuitenkin edelleen tarkempaa tutkimusta. Olisikin mielenkiintoista lukea pohdintaa tilanteesta, jossa päästäisiin havainnoimaan tätä roolia muualtakin kuin asiakirjoista.

Kreetta Kalske

Pro gradu: ”Miksi koululaitos ei ole tätäkään onnistunut hoitamaan kuntoon”  Retorinen analyysi Tommi Kinnusen kolumneista

Tutkimuksen taustaa

Jo ennen opintojeni alkamista opettajan sijaisuuksia tehdessäni sekä omia kouluaikoja miettiessäni olin pohtinut sitä, minkälainen merkitys tunteilla on oppimisessa. Positiiviset tunteet opittavaa asiaa kohtaan tekevät opittavasta asiasta mielekästä ja oppimisesta mukavaa. Ikävät tunteet puolestaan voivat vaikuttaa oppimiseen kielteisesti ja saada opittavan asian tuntumaan ikävältä.

Kiinnostukseni matemaattista ongelmanratkaisua kohtaan heräsi puolestaan opintojen aikana. Kiinnostuksen heräämiseen vaikutti se, että omana kouluaikanani ongelmanratkaisua ei juurikaan opetettu, joten aihe oli uusi minulle. Lisäksi ongelmanratkaisu on hyvin keskeinen osa opetussuunnitelmaa sekä mielekäs tapa kehittää matemaattista ajattelua. Matematiikka kun ei ole vain kirjan tehtävien tekemistä, vaan sitä voi opettaa monipuolisesti eri tavoin. Ongelmanratkaisutehtävissä minua kiehtoo se, että niitä voivat tehdä hyvin eritasoiset oppilaat. Lisäksi ne tarjoavat onnistumisen kokemuksia kaiken tasoisille oppilaille. Avoimissa ongelmanratkaisutehtävissä on useita eri vastauksia ja monesti ensimmäisiin ratkaisuihin on helppo päästä, mutta toisaalta tekijä voi myös haastaa itsesään ja keksiä useita eri ratkaisuja tehtävään. Oli luontevaa yhdistää nämä kaksi kiinnostuksen kohdetta gradussani.

Tutkielmassani tutkin kuutta alakouluikäistä lasta kun he tekivät matemaattista ongelmanratkaisutehtävää. Tutkin minkälaisia vaiheita lasten ongelmanratkaisuprosessiin sisältyi sekä minkälaisia tunteita sen aikana heräsi.

Tutkimuksen toteutus ja tulokset

Toteutin tutkimukseni keskellä koronapandemian ensimmäistä aaltoa. Koronan suljettua koulut, jouduin luopumaan alkuperäisestä suunnitelmastani mennä alakouluun tutkimaan oppilaiden kokemia tunteita kun he tekivät ongelmanratkaisutehtävää. Lopulta tutkimus toteutettiin siten, että tutkimani lapset olivat etäyhteydessä kanssani samalla kun he tekivät ongelmanratkaisutehtävää.

Saamani tutkimustulokset noudattelivat aikaisempia tutkimustuloksia, lasten ongelmanratkaisuprosessista löytyi kolme eri vaihetta, joista ensimmäisessä he tutkivat ongelmaa, seuraavassa vaiheessa lapset alkoivat miettiä ratkaisuja ja viimeisessä vaiheessa he kokeilivat ratkaisujaan. Nämä vaiheet olivat osittain päällekkäisiä ja lapset liikkuivat eri vaiheiden välillä joustavasti. Tunteita, joita pääasiassa havaitsin olivat ilon tunteet kun lapset onnistuivat pääsemään eteenpäin tehtävässä ja turhautumia, mikäli heistä tuntui, ettei tehtävä edistynyt.

Tulevaisuudessa opettajien olisi hyvä ottaa ongelmanratkaisu vielä kiinteämmäksi osaksi matematiikan opetusta, koska sen avulla voidaan monipuolistaa matematiikan opetusta ja lapset saavat  onnistumisen kokemuksia matematiikasta. Onnistumisen kokemukset voivat johtaa myös positiivisempiin ajatuksiin matematiikkaa kohtaan. Lisäksi oppimisen aikana koettuja tunteita on tärkeätä tutkia, koska tunteilla on suuri merkitys oppimisella ja tiedostamalla oppimisen aikana herääviä tunteita, opettaja voi tukea oppilaita, mikäli he kokevat usein ikäviä tunteita oppimistilanteissa. Aihetta olisi tärkeä tutkia nimenomaan lasten ja nuorten osalta lisää, koska heitä koskevia tutkimuksia ei vielä hirveästi ole.

Jessi Wirén,

Se on niin kuin sellainen hyvä tunne, tulee iloiseksi” Iloa ja turhaumia avoimessa
ongelmanratkaisuprosessissa

 

Tutkimuksen tausta ja tarkoitus

Ruokahävikki on kaikkia koskeva ajankohtainen ilmiö ja maailman laajuinen ongelma, jonka vähentämiseen tulisi pyrkiä erilaisin toimin. Ruokahävikin muodostumisella on vaikutuksia moniin eri asioihin, kuten esimerkiksi talouteen ja ympäristöön. Koko ruokaketjussa muodostuu hävikkiä yli miljardi tonnia vuodessa ja kolmasosa tuotetusta ja syötäväksi kelpaavasta ruoasta meneekin hukkaan eri tuotantoketjun vaiheissa. Koko ruokaketjussa kaikista eniten hävikkiä tuottavat kotitaloudet, ja jotta kotitalouksien hävikin vähentämiseen voitaisiin vaikuttaa, on siksi sen tutkiminen tarpeellista. Tutkimuksia kotitalouksien ruokahävikkiin liittyen onkin tehty viimeaikoina paljon.

Tutkielman tarkoituksena oli selvittää kotitalouksien toimintaa ruokahävikkiin ja sen vähentämiseen liittyen. Toiminnan teoriaa ja siitä pohjautuvaa toimintajärjestelmän mallia hyödyntäen selvitin kotitalouksien ruokahävikin syntymisen syitä, vähentämisen keinoja ja sitä, miten toimintajärjestelmä ja sen osa-alueet näyttäytyvät kotitalouksien ruokahävikkiin liittyvän vähentämisen toiminnassa. Toiminnan teorian mukaan toiminnalla on aina jokin kohde joka halutaan saavuttaa, ja toiminta ja teot määrittyvät aina välineiden kautta.

Tutkimuksen toteutus ja tulokset

Ruokahävikillä tarkoitettiin tutkielmassa poisheitettyä ruokaa, joka on ollut aiemmin syötäväksi kelpaavaa ja olisi voitu käyttää ihmisravintona.  Ruokahävikiksi ei laskettu perunan, kananmunan- ja hedelmien kuoria, kahvin ja teen poroja, luita, kalanruotoja ja nahkaa ynnä muita vastaavanlaisia tuotteita.

Tutkimus oli laadullinen tutkimus, jonka kohderyhmänä oli ruokahävikin vähentämisestä kiinnostuneet ihmiset. Tutkimuksen aineiston keräys toteutettiin kyselyhaastattelulla, jossa oli sekä strukturoituja, että avoimia kysymyksiä. Kysely lähetettiin kohderyhmälle Facebookin ruokahävikkiryhmän kautta ja vastauksia 89 kappaletta. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysiä apuna käyttäen.

Ruokahävikin syntymisen syiden ja vähentämisen keinojen tulokset noudattelivat aikaisempia tutkimustuloksia. Molemmissa painottuivat oman toiminnan, sekä muiden vaikutus, ja oikeanlaiset välineet. Tuloksissa näyttäytyi toimintajärjestelmän mukaisesti oppiminen ja kehitys, sekä korostui tutkittavien mielestä niiden tärkeys ruokahävikin vähentämisessä. Oikeanlaiset välineet koettiin tarpeellisiksi, mutta paikoitellen niiden saanti mainittiin puutteelliseksi. Tärkeäksi koettiin myös kokeilunhaluisuus ja rohkeus soveltaa. Monet kotitaloudet olivat myös laajentaneet ruokahävikin vähentämistään oman kotitaloutensa ulkopuolelle, hyödyntäen erilaisia ruokahävikki sovelluksia, sosiaalista mediaa, kauppojen hävikkituotteita, sekä lähipiirin ruokahävikkiä. Ruokahävikin vähentämistä oli laajennettu myös ruokajätteiden vähentämiseen.

Tulevaisuudessa tulisi entistä enemmän tiedottaa ja käydä keskustelua ruokahävikin vaikutuksista, sekä vähentämisen keinoista, varsinkin kun ihmiset kokevat tiedon saannin liian vähäiseksi. Aiheesta tulisi myös selvittää tarkemmin oppimisen ja kehittymisen, sekä välineiden merkitystä ruokahävikin vähentämiseen liittyen.

Tanja Heikkinen,

Kokeilijakokkeja ja kasvisliemiä- Ruokahävikin syntymisen syyt ja sen vähentäminen kotitalouksien toiminnassa

 

Kiinnostukseni ravintolaruokailuun ja ruoanvalmistuksen ulkoistamiseen oli herännyt jo ennen pro gradu -tutkielman aloittamista. Koronapandemian ja ravintoloiden rajoitusten myötä kotiinkuljetuspalveluiden käyttö kasvoi suuresti, mutta jo ennen koronapandemiaa aterioiden kotiinkuljetuspalveluiden käyttö oli kasvussa. Tutkielmani aihe rajautui koskemaan kotiinkuljetuspalveluiden käyttöä ja käytön syitä. Aihe on ajankohtainen ja melko uusi ilmiö kotitalouksien ruoanvalmistustyön ulkoistamisen saralla. Tutkielmani tarkoitus oli selvittää, mistä syistä aterioiden kotiinkuljetuspalveluita käytetään ja minkälaisia eroja palveluiden käytössä (esim. tilausajankohdassa) on löydettävissä eri syistä palveluja käyttävien välillä. Keräsin aineiston laatimallani kyselylomakkeella. Jo ennen koronapandemiaa aterioiden kotiinkuljetuspalveluiden käyttö oli kasvussa. Vaikka kerätty aineisto on suhteellisen pieni (145 vastausta) ja vinoutunut, eikä siitä tehtyjä tulkintoja voida yleistää koskemaan koko väestöä, antaa tutkielma suuntaviivoja aiheen tulevalle tutkimukselle ja korostaa aiheen tutkimuksen tärkeyttä.

Satunnaisesti vapaapäivinä

Aineistonkeruussa käytetyn otantamenetelmän takia tutkielman vastaajat koostuivat pääosin pääkaupunkiseudulla asuvista alle 30-vuotiaista, vähintään toisen asteen koulutuksen suorittaneista naisista. Tästä ei kuitenkaan voida päätellä, että naiset käyttäisivät kotiinkuljetuspalveluita enemmän. Itse asiassa kyselyyn vastanneet miehet käyttivät palveluita useammin kuin naiset. Ikäluokista 28–34-vuotiaat tilasivat aterioita kotiin muita ikäluokkia useammin. Koulutuksen, tulojen eikä kotitalouden koon välillä löydetty merkitseviä eroja. Tulosten perusteella tutkimusjoukon aterioiden kotiinkuljetuspalveluiden käyttö on satunnaista, muutaman kerran kuukaudessa tapahtuvaa toimintaa, joka useimmiten sijoittuu vapaapäivään. Aterioita tilattiin melko tasaisesti viikonloppuisin ja arkipäivisin. Viikonloppuisin tilaukset ajoittuivat iltaan, arkisin taas lounasaikaan ja iltapäivään. Aamuisin palveluita ei käytetty.

Arjen helpottamista ja herkuttelua

Tärkeimmiksi syiksi käyttää aterioiden kotiinkuljetuspalveluita nousivat ajansäästö, vaivan minimointi sekä herkuttelu. Myös kodin merkitys ruokailuympäristönä nousi esille tuloksissa. Sukupuolten välillä löydettiin eroja sekä syiden suhteen että ruoanvalmistukseen suhtautumisessa. Naiset suhtautuivat ruoanvalmistukseen myönteisemmin kuin miehet, mutta heille työmäärän minimointi oli kuitenkin yleisempi syy käyttää palveluita. Miehille taas ruoanvalmistustaitojen puute oli yleisempi syy aterioiden tilaamiseen. Tulojen, iän ja kotitalouden lasten määrän kohdalla löydettiin eroja sen suhteen, tilataanko ateria kotiin, jotta voidaan tehdä ohella jotain muuta.  Enemmän ansaitsevat, vanhemmat ikäluokat ja kotitaloudet, joissa asui lapsia eivät pitäneet television tai suoratoistopalvelun katsomista syynä tilata aterioita kotiin, toisin kuin etenkin yksin asuvat ja nuoremmat vastaajat.

Aineiston analyysillä onnistuttiin löytämään kolme eri tavalla ruoanvalmistustyöhön suhtautuvaa kotiinkuljetuspalveluita käyttävää ryhmää. Ryhmät nimettiin ruoanvalmistuksesta nauttiviksi, kotona viihtyviksi sekä vaivattomuuden arvostajiksi. Ruoanvalmistuksesta nauttivien ryhmässä nousivat esille naissukupuoli, 28–34-vuotiaat sekä korkeasti koulutetut. Kotona viihtyvien ryhmässä nousivat esille korkeasti koulutetut, useamman hengen kotitaloudet ja kotitaloudet, joissa asui lapsia. Vaivattomuuden arvostajien ryhmässä korostuivat vähiten pelkän peruskoulun käyneet, 20 000–39 999 euroa vuodessa ansaitsevat ja kolmen tai useamman hengen kotitaloudet.

Aterioiden kotiinkuljetuspalvelut ovat tulleet osaksi arkea, ja jotta voidaan tuntea kotitalouksien toimintaa ja tukea kotitalouksia nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa aihetta tulisi tutkia lisää ja laajemmassa tutkimusjoukossa, sekä erilaisissa tutkimusasetelmissa.

Tuuli Kanerva
Valmis ateria kotiovelle – ruoanvalmistustyön ulkoistaminen kotitalouksissa

Varför?
I en värld där allting går fort kan skolan som instans inte stå på stället utan även den måste leva med i tiden. Skolors verksamhet och verksamhetskultur påverkas av det ständiga utvecklingstrycket som bl.a. nya läroplaner, nya skolbyggen, sammanslagningar av skolor och nu även covid-19 pandemin bidrar till. Man är medveten om utvecklingsbehovet, men hur skall man gå tillväga?

Hur?
Min studie är en fallstudie i en specifik skola, där syftet var att skapa en bild av lärarnas framtidsvision för skolans verksamhet samt att skissera en verksamhetskultur som stöder denna verksamhet. Studiens forskningsfrågor var ”Hur gestaltar lärare en framtidsvision för skolan?” samt ”En hurdan verksamhetskultur upplever lärare som stödjande av skolans framtida verksamhet?”. Forskningen fungerar som ett verktyg för skolans utveckling och är en del av en större utvecklingsprocess skolan genomgår. Materialet samlades in som essäer och analyserades utgående från analys av narrativ. Forskningsansatsen var abduktiv och studiens inriktning hermeneutisk. I skolan arbetade 15 lärare av vilka nio deltog i forskningen.

Vad?
Resultatet är att utgående från det analyserade materialet har en konkret framtidsvision för skolans verksamhet skapats och en verksamhetskultur som stödjer den framtida verksamheten har skisserats upp. Studien fungerar som en gemensamt skapad vision och handlingsplan för utvecklingen av verksamhetskulturen i skolan och används som ett verktyg i den fortskridande utvecklingsprocessen skolan befinner sig i. Det tydligaste i den gemensamma visionen var att man vill ha en trygg skola där både elever och vuxna mår bra, uppskattas och tas i beaktande. Den beskrivna verksamhetrskulturen innehåller också konkreta handlingar för hur man i skolan skall nå den gemensamma framtidsvisionen.

Igen, varför?
Utgående från teorin studien bygger på (nyckelord: verksamhetskultur, värdegrund, förändringsarbete och framtidsvisionering) är det viktigt för utvecklingsprocesser att personalen är delaktig i själva processen och känner att verksamhetskulturen återspeglar en värdgrund de själva är delaktiga i. Det här uppfylls i fallstudien, där lärarna aktivt är med och skapar en verksamhetskultur som speglar det egna kollegiet, vilket i bästa fall bidrar till en ökad känsla av bl.a. meningsfullhet, engagemang och motivation.

Och sen då?
Det som inte ursprungligen var meningen, men som nu är fallet, är möjligheten att använda studien som verktyg i andra skolor som genomgår liknande utvecklingsprocesser. Den i studien utarbetade metoden visade sig vara användbar och överförbar på andra skolor och kan därutöver vidareutvecklas och förädlas ytterligare, enligt egna behov.

Helena Bardy
”En trygg plats där små och stora trivs”  – Framtidsvision för skolans verksamhet och stödjande verksamhetskultur – en fallstudie

Kasvatustieteellisessä tiedekunnassa ja ainejärjestössä edunvalvontatehtävissä olen päässyt kuulemaan opiskelijoiden erilaisia kokemuksia ja mielipiteitä kotitalousopettajan opinnoista ja opintojen laadusta. Nämä keskustelut herättivät itsessäni mielenkiintoa päästä maisterintutkielmassani selvittämään kanssaopiskelijoideni kokemuksia kotitaloustieteen perus-, aine- ja syventävien opintojen opetuksen laadusta. Opiskelijoiden kokemuksia opetuksen laadusta on tutkittu kvalitatiivisesti vain vähän, vaan opetuksen laatua lähestytään yleensä oppimistuloskeskeisesti tai kvantitatiivisin metodein, jolloin opiskelijoiden omat henkilökohtaiset kokemukset eivät pääse kuuluviin. Tämän vuoksi tutkielman tarkoituksena oli selvittää kotitalousopettajaopiskelijoiden kokemuksia kotitalousopettajaopintojen perus-, aine- ja syventävissä opinnoissa saamasta opetuksen laadusta. Tutkielman tavoitteena oli kuvata opiskelijoiden moninaisia kokemuksia opetuksen laadusta sekä pohtia ja kuvata tämän kokemukseen vaikuttavia tekijöitä. Näiden avulla tutkielmassa pohdittiin myös erilaisia tapoja kehittää opetusta entistä laadukkaammaksi.

 

Tutkielman aineistona toimi kymmenen puolistrukturoitua Helsingin yliopiston kotitalousopettajaopiskelijan teemahaastattelua, jotka olivat luonteeltaan sisäpiirihaastatteluja haastattelijan ja haastateltavien kuuluessa samaan yhteisöön. Haastattelut analysoitiin laadullisesti aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmin.

 

Analyysin tuloksena tunnistettiin kahdeksan alateemaa, jotka jaettiin kahden yläteeman, opettajaan liittyvät tekijät ja opetukseen liittyvät tekijät, alle. Nämä ylä- ja alateemat on lueteltu taulukossa 1. Tutkielman tulokset osoittivat, että kotitalousopettajaopiskelijoiden kokemusten perusteella laadukas opetus on opiskelijalähtöistä, tieteellistä, monipuolista, ajankohtaista sekä yhdistää teorian, käytännön ja opetuksen. Laadukkaaseen opetukseen kuuluu myös, että opetusta antaa ammattitaitoinen henkilö, joka on innostunut opetettavasta aiheesta. Haastatelluilla opiskelijoilla oli erilaisia kokemuksia opetuksen laadusta, pääosan haastatelluista ollessa pääosin tyytyväisiä opetuksen laatuun. Opetuksen laadun kokemuksissa korostui opettajan pedagogiset taidot ja käytänteet, sekä opintojakson didaktiset ja pedagogiset valinnat. Tutkielman tuloksia voitaisiin tulevaisuudessa hyödyntää opetuksen kehittämistyössä. Nostamalla anonyymejä kokemuksia tästä työstä ja näin hyödyntämällä tämän työn tuloksia yksikään opiskelija ei joutuisi kertomaan julkisesti henkilökohtaisia ja mahdollisesti herkkiä kokemuksia opetuksen kehittämistyön aikana.

 

Taulukko 1: Tutkielman analyysissä tunnistetut ylä- ja alateemat

Yläteema	Alateema
Opettajaan liittyvät tekijät	Osaamisen kehittäminen
	Henkilökohtaiset ominaisuudet
	Pedagogiset taidot ja -käytänteet
	Opettaja-opiskelija-suhde
Opetukseen liittyvät tekijät	Opintojakson didaktiset ja pedagogiset valinnat
	Ajankohtaisuus
	Akateemisuus ja tieteellisyys
	Yhteiskunnalliset tekijät

 

Graduterveisin,

Meeri Heimo

Kotitalousopettajan opintosuunta

Pro gradu -tutkielmassani tutkin opettajien asenteita kestävästä kehityksestä käsityönopetuksessa sekä kyseisen aiheen tärkeyttä opettajille. Koska tutkimuksen kohteena olivat asenteet, haluttiin tutkimuksessa myös selvittää mitkä opettajien taustatiedoista vaikuttivat näihin asenteisiin ja aiheen tärkeyteen. Kestävä kehitys on aiheena aina ajankohtainen eikä opettajien asenteita kyseiseen aiheeseen ollut aiemmin tutkittu käsityönopetuksen näkökulmasta. Kestävän kehityksen opetus kuuluu opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen, joten jokaisen opettajan tulisi toteuttaa kestävän kehityksen opetusta sen mukaisesti integroiden sitä eri oppiaineisiin. Kestävän kehityksen periaatteiden ja toimintatapojen opettamisesta luodaan suuria paineita opettajille ja heiltä odotetaan ottavan kestävä kehitys huomioon omassa opetuksessaan muiden opetussuunnitelman tavoitteiden lisäksi. Opettajilla on todennäköisesti monenlaisia tapoja toteuttaa kestävän kehityksen opetusta etenkin käsitöissä, jossa kestävää kehitystä voidaan tuoda mukaan opetukseen muun muassa materiaalien, kierrätyksen ja kulttuurien kautta.

Tutkielman aineisto ja tulokset

Tutkimuksen aineistona oli kyselylomake, joka koostui kestävään kehitykseen liittyvistä asenneväittämistä sekä aiheen tärkeyteen liittyvistä osa-alueista. Kyselyyn vastaajat olivat peruskoulun opettajia, jotka opettavat käsitöitä joko ala- tai yläkoulussa tai molemmissa. Kysely kerättiin helmikuussa 2021, jonka aikana kyselyyn saatiin vastaajia sosiaalisen median ja sähköpostin välityksellä. Kyselyyn vastasi yhteensä 50 opettajaa. Aineisto analysoitiin kvantitatiivisin menetelmin, joista tilastollisia yhteyksiä opettajien taustatietojen ja kestävän kehityksen asenteiden ja tärkeyden väliltä tutkittiin tarkastelemalla korrelaatiokertoimia. Tilastollisia eroja tutkittiin t-testillä sekä yksisuuntaisella varianssianalyysillä.

Käsityönopettajien asenteet kestävän kehityksen opetukseen olivat suurilta osin myönteisiä. Opettajat myös kokivat kestävän kehityksen tärkeänä aiheena koulussa. Yhteyksiä opettajien asenteiden ja taustatietojen väliltä löytyi koulun oppilasmäärän osalta. Eroja taustatietojen ja kestävän kehityksen opetukseen liittyvien asenteiden väliltä löytyi sukupuolen sekä iän osalta. Naisten asenteet kestävän kehityksen opetukseen ja kestävän kehityksen tärkeyteen olivat hieman myönteisempiä mitä miesten. Mitä suuremmassa koulussa opettaja työskenteli, niin sitä myönteisempi hän oli kestävän kehityksen opetukseen mielekkyyteen. Opettajan iällä oli vaikutusta kestävän kehityksen opetuksen minäpysytyvyyteen. Vanhemmat opettajat olivat varmempia kestävän kehityksen opetuksesta. Tästä tutkielmasta saatiin osviittaa siitä, että opettajat ovat kiinnostuneita kestävän kehityksen opetusta kohtaan sekä pitävät sitä tärkeänä aiheena käsityönopetuksessa.

Jatkotutkimusideoita

Kestävän kehityksen opetus on tärkeä aihe lasten ja nuorten tulevaisuuden kannalta, joten aihetta voisi tutkia lisää suuremmalla otoskoolla. Suuremmalla otoskoolla voitaisiin selvittää, onko opettajien asenne kestävän kehityksen opetusta kohtaan yhtä myönteinen mitä tämän tutkielman vastaajat antoivat ymmärtää. Opettajilta voisi myös tiedustella ovatko he itse mukana esimerkiksi koulun kestävää kehitystä edistävässä toiminnassa ja onko koulu saanut jonkinlaista ulkoista tunnustusta kestävän kehityksen toimintaan liittyen, kuten Vihreä lippu ympäristösertifikaatti, joka tunnustaa koulun kestävän kehityksen toimintaa. Näiden avulla voitaisiin selvittää lisää niitä motiiveja ja muuttujia, joita löytyy opettajien kestävän kehityksen asenteiden takaa.

Greta Patronen

Pro gradu: Opettajien asenteet kestävästä kehityksestä peruskoulun käsityönopetuksessa.