Sosiaalinen tuki kannattelee opettajia

Työ on olennainen osa jokapäiväistä elämäämme. Se rytmittää arkeamme, turvaa taloudellisen toimeentulon ja parhaimmillaan tarjoaa mahdollisuuksia itsensä toteuttamiseen. Taloudellisen toimeentulon lisäksi yhä useampi työelämässä oleva pitää työstä saatavan palkan lisäksi tärkeänä myös työssään viihtymistä, ilon ja onnistumisen kokemista työssään, mahdollisuutta oppia ja kehittyä sekä sitä, ettei työ vie kaikkia voimavaroja, vaan parhaimmillaan antaa energiaa toimia työpäivän aikana ja sen jälkeen. Näiden asioiden toteutuminen liittyy usein työpaikan sosiaalisiin suhteisiin ja työyhteisön vuorovaikutukseen, joilla parhaimmillaan on positiivinen vaikutus yksilön kokemukseen työhyvinvoinnistaan.

Opettajan työ on keskeisesti ihmissuhdetyötä, jossa vuorovaikutus on jatkuvaa sekä oppilaiden, huoltajien että koulun muun henkilökunnan kesken. Tässä tutkimuksessa selvitettiin sitä, miten peruskoulun opettajat kuvaavat työhyvinvointiaan, työssään ilmenevää kuormitusta sekä toisaalta sitä, millaiset asiat kannattelevat ja auttavat jaksamaan kuormittavienkin tilanteiden keskellä. Keskeinen havainto tutkimuksessa olikin, että sosiaaliset suhteet kouluarjessa ovat tärkeä opettajan työssä jaksamiseen liittyvä asia, niin hyvässä kuin pahassakin. Tutkimuksessa pyrittiin siksi kohdentamaan kiinnostusta sosiaalisen tuen merkitykseen opettajien työhyvinvointiin liittyvissä kokemuksissa.

Opettajan työn todellisuus on monen tekijän summa

Tutkimusaineisto koostui seitsemän peruskoulun opettajan haastattelusta, jossa he avasivat kokemuksiaan työhyvinvointiin ja työssä jaksamiseen liittyen. Opettajat kuvasivat työtään monipuoliseksi ja monella tapaa innostavaksi, mutta myös kuormittavaksi. Opettajat kokivat tekevänsä tärkeää työtä, jolla voivat omalta osaltaan vaikuttaa oppilaiden ja näiden perheiden elämän ja arjen sujumiseen. Toisaalta koulun resurssien ja niiden puutteellisuuden koettiin heikentävän opettajan mahdollisuuksia tehdä työtään parhaalla mahdollisella tavalla oppilaiden eduksi. Vuorovaikutustilanteissa oppilaiden, huoltajien ja työyhteisön kesken ilmenevät konfliktit olivat keskeinen kuormitustekijä opettajien kokemuksissa. Toisaalta sujuva ja positiivinen vuorovaikutus myös auttoi jaksamaan työssä. Myös opettajan omat persoonallisuudenpiirteet, toimintatavat sekä elämäntilanne vaikuttivat opettajan kokemukseen senhetkisestä työhyvinvoinnistaan.

Oppilaat – työn suola ja sokeri

Oppilaiden merkitys opettajan työssä on suuri, sillä juuri heidän kanssaan opettaja jakaa suuren osan työviikostaan. Haastatellut opettajat kuvasivatkin oppilaita tärkeimpänä syynä tehdä työtään, mutta myös keskeisenä kuormituksen lähteenä. Erityisesti suuret opetusryhmät toivat haasteita opettajan työn toteuttamiseen, varsinkin jos opetukseen käytettävien resurssien määrä ei kasvanut samassa suhteessa oppilasmäärän kanssa. Toisaalta vuorovaikutus ja yhteinen toiminta oppilaiden kanssa oli opettajien kuvauksissa työn parhaita puolia ja opettajat kertoivat pitkänkin työuran jälkeen yhä innostuvansa oppilaiden kanssa työskentelystä ja mahdollisuudesta oppia itsekin yhdessä oppilaiden kanssa.

Laatua johtamiseen

Myös johtamisella on koulumaailmassa väliä, sillä laadukas ja johdonmukainen johtaminen tuki opettajien työssä jaksamista. Laadukas johtaminen ilmeni opettajien kokemuksissa esimerkiksi selkeänä ja johdonmukaisena viestintänä rehtorin ja opettajien välillä sekä rehtorin empaattisena suhtautumisena opettajiin ja kiinnostuksena myös työhyvinvointiin liittyviin seikkoihin. Laadukkaaseen johtamiseen liittyi myös erilaisten työtehtävien selkeä kuvaaminen ja rajaaminen niin, että kukin opettaja tietää tarkalleen, mitä häneltä työssään odotetaan.

Sosiaalinen tuki opettajan työssä

Sosiaalista tukea opettajan työssä oli saatavilla sekä kouluyhteisön sisältä että sen ulkopuolelta. Keskeisimpänä tuen lähteenä opettajien kokemuksissa nousivat esiin muut opettajat, joiden kanssa oli mahdollista huoletta jakaa työssä kohdattuja haasteita ja saada siten vertaistukea. Myös muu koulun henkilökunta sekä rehtori olivat opettajille tärkeä tuen lähde. Erityisesti kouluyhteisön sisällä vallitseva yhteishenki ja huumori nousivat usein esiin opettajien kokemuksissa työhyvinvoinnin edistäjinä. Kouluyhteisön ulkopuolelta opettajat kokivat saavansa tukea sekä omalta lähipiiriltään että esimerkiksi työnohjauksen kautta.

Sosiaalinen tuki on opettajille tärkeää aivan jokapäiväisessä kouluarjessa, sillä sen avulla on mahdollista purkaa työssä kohdattuja haasteita niin, että työpäivän päätyttyä työasioita ei tarvitsisi enää käsitellä kotona, vaan opettaja voisi olla aidosti läsnä läheisilleen ja palautua työkuormituksesta parhaalla mahdollisella tavalla.

Eveliina Koskela

Samalla puolella. Opettajien kokemuksia sosiaalisesta tuesta työssään.

Tohtoriopintojen kuormittavuus ja sosiaalinen tuki väitöskirjaprosessissa

Tutkimuksen tausta:

Tohtorikoulutus yhdistää opiskelun ja akateemisen työn väitöskirjatutkijoiden laatiessa väitöskirjaansa, ja suorittaessa samanaikaisesti tohtorintutkintoonsa vaadittuja opintoja yliopistossa. Väitöskirjatutkijoiden tutkimustyön avulla kehitetään uusia innovaatioita ja luodaan ratkaisuja paikallisiin sekä globaaleihin ongelmiin.

Väitöskirjatutkijat kokevat usein stressiä ja uupumusta tohtoriopintojensa aikana. Monet eri tekijät voivat kuormittaa väitöskirjatutkijoita, esimerkiksi tohtoriopintoihin liittyvä suuri työmäärä, taloudelliset haasteet, tulevan uran epävarmuus, ongelmat ohjaussuhteessa tai rooliristiriidat yliopistolla. Ylikuormitus pitkittyessään voi johtaa myös muihin ongelmiin, kuten etääntymiseen tiedeyhteisöstä, väitöskirjaprosessin kesken jättämiseen ja väitöskirjatutkijan loppuun palamiseen.

Sosiaalinen tuki väitöskirjatutkijalle tarkoittaa sellaisia sosiaalisia resursseja, joita tämä sosiaalisesta ympäristöstään ja tutkijayhteisöstään voi saada. Erilaisia tuen lähteitä väitöskirjatutkijalle ovat esimerkiksi ohjaajat, tutkimusinstituutiot, tutkijayhteisö ja muu yliopiston väki, vaikkakin sosiaalisen tuen lähteet ulottuvat usein myös tiedeyhteisön ulkopuolelle, perheelle ja ystäville.

Väitöskirjatutkijoiden hyvinvointiin liittyen on jo aiemmin enemmän tutkimusta, mutta kuormittumisen yhteyttä sosiaaliseen tukeen on tutkittu niukemmin. Tutkimuksessani tarkastelenkin muun muassa tätä yhteyttä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Helsingin yliopiston väitöskirjatutkijoiden kokemuksia tohtoriopintojen kuormittavuudesta, sekä ohjaajalta ja tiedeyhteisöltä saadusta sosiaalisesta tuesta. Tämän lisäksi tarkasteltiin onko ohjaajalta ja tiedeyhteisöltä saatu sosiaalinen tuki yhteydessä väitöskirjatutkijoiden kuormittumisen kokemuksiin.

Tutkimuksen toteutus:

Pro gradu -tutkielmani on luonteeltaan kvantitatiivinen. Tarkastelun kohteena  tutkimuksessani ovat Helsingin yliopiston väitöskirjatutkijat. Tutkimusaineiston muodostaa toukokuussa 2021 Helsingin yliopiston väitöskirjatutkijoilta osana laajempaa tohtorikoulutuksen tutkimus- ja kehittämishanketta kerätty kyselyaineisto.  Tutkimuksen aineisto kerättiin sähköisellä lomakkeella  keväällä 2021 ja se  koostuu 768 väitöskirjatutkijan vastauksista.

Uupumusoireiden, stressin sekä ohjaajalta ja tiedeyhteisöltä saadun sosiaalisen tuen esiintyvyyttä tutkittiin muodostettujen summamuuttujien keskiarvojen, -hajontojen, jakaumien huipukkuuden sekä vinouden, Cronbachin alfojen ja Kolmogorov-Smirnovin testin tuloksen perusteella. Aineistolle tehtiin Mann-Whitneyn U-testi selvitettäessä eroavatko osa- ja kokoaikaisesti, sekä yksin ja ryhmässä työskentelevät väitöskirjatutkijat toisistaan uupumusoireiden, stressin ja/tai ohjaajalta sekä tiedeyhteisöltä saadun sosiaalisen tuen suhteen. Varianssianalyysin avulla tutkittiin eri tutkijakouluihin kuuluvien väitöskirjatutkijoiden kokemuksia. Uupumusoireiden, stressin ja sosiaalisen tuen välistä yhteyttä lähestyttiin summamuuttujien tarkastelulla Spearmanin korrelaatiokertoimen, ja edelleen lineaarisen regressioanalyysin avulla.

Tutkimuksen tulokset ja johtopäätökset:

Helsingin yliopiston väitöskirjatutkijat kokivat tutkimuksen tulosten mukaan jonkin verran uupumisoireita; uupumusasteista väsymystä ja kyynisyyttä, sekä melko paljon stressiä. Kokoaikaisesti työskentelevien todettiin olevan keskimäärin kuormittuneempia kuin osa-aikaisesti työskentelevien väitöskirjatutkijoiden.  Eri tieteenaloilla työskentely ei ollut yhteydessä kuormittumisen vaihteluun ja eri tutkijakoulut erosivat toisistaan vain tiedeyhteisöltä saadun tuen suhteen humanistisyhteiskuntatieteelliseen tutkijakouluun kuuluvien väitöskirjatutkijoiden raportoidessa saavansa vähemmän tukea tiedeyhteisöltään kuin luonnontieteelliseen ja terveyden tutkimuksen tutkijakouluun kuuluvat väitöskirjatutkijat.  Ryhmässä työskentelevät raportoivat saavansa keskimäärin enemmän tukea, kuin yksin työskentelevät väitöskirjatutkijat, mutta kuormittuneisuuden suhteen nämä ryhmät eivät eronneet toisistaan. Ohjaajalta ja tiedeyhteisöltä saatu tuki näyttäisivät tulosten mukaan voivan vähentää koettua stressiä, sekä uupumuksen oireita; ekshaustiota ja kyynisyyttä.

Tutkimustuloksista on hyötyä esimerkiksi tohtoriopintojen kehittämisen kannalta. Sosiaalisen tuen yhteyttä uupumukseen ja stressiin ei ole aiemmin vielä paljolti tutkittu väitöskirjatutkijoilla, joten tällainen tutkimus tuo uutta tietoa tekijöistä, jotka voivat lisätä hyvinvointia väitöskirjatutkijoiden keskuudessa ja siitä, kuinka sosiaalinen tuki voi vaikuttaa väitöskirjaprosessin aikana väitöskirjatutkijoiden jaksamisen ja muun hyvinvoinnin kannalta.

Laura Sundström

”Väitöskirjatutkijoiden kuormittuminen ja sosiaalinen tuki – Ohjaajalta ja tiedeyhteisöltä saadun tuen yhteys uupumukseen ja stressiin”