Tutkimuksen tausta:
Tohtorikoulutus yhdistää opiskelun ja akateemisen työn väitöskirjatutkijoiden laatiessa väitöskirjaansa, ja suorittaessa samanaikaisesti tohtorintutkintoonsa vaadittuja opintoja yliopistossa. Väitöskirjatutkijoiden tutkimustyön avulla kehitetään uusia innovaatioita ja luodaan ratkaisuja paikallisiin sekä globaaleihin ongelmiin.
Väitöskirjatutkijat kokevat usein stressiä ja uupumusta tohtoriopintojensa aikana. Monet eri tekijät voivat kuormittaa väitöskirjatutkijoita, esimerkiksi tohtoriopintoihin liittyvä suuri työmäärä, taloudelliset haasteet, tulevan uran epävarmuus, ongelmat ohjaussuhteessa tai rooliristiriidat yliopistolla. Ylikuormitus pitkittyessään voi johtaa myös muihin ongelmiin, kuten etääntymiseen tiedeyhteisöstä, väitöskirjaprosessin kesken jättämiseen ja väitöskirjatutkijan loppuun palamiseen.
Sosiaalinen tuki väitöskirjatutkijalle tarkoittaa sellaisia sosiaalisia resursseja, joita tämä sosiaalisesta ympäristöstään ja tutkijayhteisöstään voi saada. Erilaisia tuen lähteitä väitöskirjatutkijalle ovat esimerkiksi ohjaajat, tutkimusinstituutiot, tutkijayhteisö ja muu yliopiston väki, vaikkakin sosiaalisen tuen lähteet ulottuvat usein myös tiedeyhteisön ulkopuolelle, perheelle ja ystäville.
Väitöskirjatutkijoiden hyvinvointiin liittyen on jo aiemmin enemmän tutkimusta, mutta kuormittumisen yhteyttä sosiaaliseen tukeen on tutkittu niukemmin. Tutkimuksessani tarkastelenkin muun muassa tätä yhteyttä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Helsingin yliopiston väitöskirjatutkijoiden kokemuksia tohtoriopintojen kuormittavuudesta, sekä ohjaajalta ja tiedeyhteisöltä saadusta sosiaalisesta tuesta. Tämän lisäksi tarkasteltiin onko ohjaajalta ja tiedeyhteisöltä saatu sosiaalinen tuki yhteydessä väitöskirjatutkijoiden kuormittumisen kokemuksiin.
Tutkimuksen toteutus:
Pro gradu -tutkielmani on luonteeltaan kvantitatiivinen. Tarkastelun kohteena tutkimuksessani ovat Helsingin yliopiston väitöskirjatutkijat. Tutkimusaineiston muodostaa toukokuussa 2021 Helsingin yliopiston väitöskirjatutkijoilta osana laajempaa tohtorikoulutuksen tutkimus- ja kehittämishanketta kerätty kyselyaineisto. Tutkimuksen aineisto kerättiin sähköisellä lomakkeella keväällä 2021 ja se koostuu 768 väitöskirjatutkijan vastauksista.
Uupumusoireiden, stressin sekä ohjaajalta ja tiedeyhteisöltä saadun sosiaalisen tuen esiintyvyyttä tutkittiin muodostettujen summamuuttujien keskiarvojen, -hajontojen, jakaumien huipukkuuden sekä vinouden, Cronbachin alfojen ja Kolmogorov-Smirnovin testin tuloksen perusteella. Aineistolle tehtiin Mann-Whitneyn U-testi selvitettäessä eroavatko osa- ja kokoaikaisesti, sekä yksin ja ryhmässä työskentelevät väitöskirjatutkijat toisistaan uupumusoireiden, stressin ja/tai ohjaajalta sekä tiedeyhteisöltä saadun sosiaalisen tuen suhteen. Varianssianalyysin avulla tutkittiin eri tutkijakouluihin kuuluvien väitöskirjatutkijoiden kokemuksia. Uupumusoireiden, stressin ja sosiaalisen tuen välistä yhteyttä lähestyttiin summamuuttujien tarkastelulla Spearmanin korrelaatiokertoimen, ja edelleen lineaarisen regressioanalyysin avulla.
Tutkimuksen tulokset ja johtopäätökset:
Helsingin yliopiston väitöskirjatutkijat kokivat tutkimuksen tulosten mukaan jonkin verran uupumisoireita; uupumusasteista väsymystä ja kyynisyyttä, sekä melko paljon stressiä. Kokoaikaisesti työskentelevien todettiin olevan keskimäärin kuormittuneempia kuin osa-aikaisesti työskentelevien väitöskirjatutkijoiden. Eri tieteenaloilla työskentely ei ollut yhteydessä kuormittumisen vaihteluun ja eri tutkijakoulut erosivat toisistaan vain tiedeyhteisöltä saadun tuen suhteen humanistisyhteiskuntatieteelliseen tutkijakouluun kuuluvien väitöskirjatutkijoiden raportoidessa saavansa vähemmän tukea tiedeyhteisöltään kuin luonnontieteelliseen ja terveyden tutkimuksen tutkijakouluun kuuluvat väitöskirjatutkijat. Ryhmässä työskentelevät raportoivat saavansa keskimäärin enemmän tukea, kuin yksin työskentelevät väitöskirjatutkijat, mutta kuormittuneisuuden suhteen nämä ryhmät eivät eronneet toisistaan. Ohjaajalta ja tiedeyhteisöltä saatu tuki näyttäisivät tulosten mukaan voivan vähentää koettua stressiä, sekä uupumuksen oireita; ekshaustiota ja kyynisyyttä.
Tutkimustuloksista on hyötyä esimerkiksi tohtoriopintojen kehittämisen kannalta. Sosiaalisen tuen yhteyttä uupumukseen ja stressiin ei ole aiemmin vielä paljolti tutkittu väitöskirjatutkijoilla, joten tällainen tutkimus tuo uutta tietoa tekijöistä, jotka voivat lisätä hyvinvointia väitöskirjatutkijoiden keskuudessa ja siitä, kuinka sosiaalinen tuki voi vaikuttaa väitöskirjaprosessin aikana väitöskirjatutkijoiden jaksamisen ja muun hyvinvoinnin kannalta.
Laura Sundström
”Väitöskirjatutkijoiden kuormittuminen ja sosiaalinen tuki – Ohjaajalta ja tiedeyhteisöltä saadun tuen yhteys uupumukseen ja stressiin”