Salakirjoituksia etäohjauksena

Teksti ja kuvat: Heini Auvinen

Ohjausten toteuttaminen etänä on tuonut mukanaan omat haasteensa ohjaamiseen liittyen. Suunnitelmia on pitänyt hiukan sovellella etäilyyn sopiviksi. Kuitenkin kaikki on sujunut yllättävän vaivattomasti. Palataan kuitenkin vielä ihan alkuun, aikaan ennen ensimmäistä ohjauskertaa.

Etäopetus on ollut kevään ja syksyn teema. Keväällä kaikki mahdollinen siirtyi etätyöskentelyyn niin ryminällä, ettei meinannut pysyä perässä. Nyt, kun itsellänikin on kokemusta etäohjaamisesta, voin sanoa, ettei siirtyminen tähän ollut helppoa. Etäopetuksessa on vaikeampaa saada kontakti oppilaisiin. Sosiaalinen kanssakäyminen ja oppilaat huomioon ottaminen on vaikeampaa teknologian välityksellä. Ensimmäistä ohjauskertaani helpotti kuitenkin se, että luokka ei ollut tällöin etäopetuksessa. Säästyimme siis ongelmilta teknologian kanssa, eikä oppilaiden tarvinnut liittyä Zoomiin omilla koneillaan, joka olisi saattanut aiheuttaa ongelmia teknologian suhteen. Tällöin myös helpottavaa oli se, että opettaja pystyi pitämään kontrollia luokassa ja valvomaan oppilaita. Opettajan kanssa kommunikointi toi hyvän lisän ohjaukseen, sillä opettaja pystyi välittämään myös osittain, että mikä tuntui vaikealta ja mikä helpolta. Tämä oli ihan toimiva ratkaisu, mutta opettajan rooli luokassa oli myös suhteellisen tärkeä, sillä tämä helpotti oppilaiden kanssa kommunikointia.

Ensimmäinen haaste tulikin vastaan jo ennen ohjauskertaa, kun piti jotenkin saada tulostettua Pikku-Enigma myös itselle. Kampus oli tällöin jo mennyt kiinni syyslukukauden osalta. No, tulostus kuitenkin onnistui, mutta etäilyn vuoksi oli myös keksittävä jotain soveltavaa haaraniittiä sijaistamaan. Päädyimme toisen ohjaajan kanssa siihen, että ratkaisuna on korvakoru. Tämä toimi korvaavana haaraniittinä yllättävän hyvin!

Työpöydän asettelu oli tärkeää suunnitella ennen ohjauksen alkamista. Kaiken piti olla kätevästi saatavilla, kun koko ajan oli tarkoitus ruudulta näyttää jotakin. Yllä olevasta kuvasta näkee, kuinka Pikku-Enigman käyttöä näytettiin. Tämä osoittautui suhteellisen hankalaksi, mutta ei mahdottomaksi. Oppilaat ottivat ideasta kopin todella nopeasti olosuhteisiin nähden, ja tehtäväkin tuli tehtyä todella reippaaseen tahtiin. Tämä oli ehdottomasti positiivinen yllätys ja antoi varmuutta sille, että etänä opetuskin voi onnistua hyvin.

Eniten aikaa opetuksen aikana kului Enigman rakennukseen. Olimme antaneet ohjeet opettajalle ennen tuntia, jotta hänelläkin on mahdollisuus auttaa oppilaita. Selostuksen jälkeen luokassa alkoikin hälinä, kun kaikki lähtivät toteuttamaan omia Pikku-Enigmojaan. Olisi ollut mahtavaa nähdä tämä myös paikan päällä. Etäopetuksesta jääkin mielestäni sellainen fiilis, ettei ole pystynyt olla niin läsnäoleva ohjauksen aikana, kuin mitä olisi halunnut olla. Etäopetuksen positiivisena puolena onkin esimerkiksi se, että matkoja ei ole. Niihin ei mene aikaa ja on siis mahdollista pitää ohjausta vaikkapa ympäri maailmaa. Mielestäni se on hienoa, ja edistää tasa-arvoa, kun kaikilla on mahdollisuus osallistua ohjaukseen.

Tunti oli kokonaisuudessaan onnistunut, vaikka aluksi hieman jännittikin, mitä etäohjaus tuo tullessaan. Diaesitys tuki opetusta hyvin ja oli tärkeää, että se oli selkeä. Yhteyden kanssa ei ollut häikkää ja ääni ei pätkinyt. Onneksi teknologia on jo niin kehittynyttä, että tallainen opetusmuoto on mahdollista toteuttaa, ja vielä onnistuneesti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.