Author Archives: Anni Aarinen

Language is social

|

Jutun suomenkielinen versio on englanninkielisen tekstin alla.

Aurelija Tamošiūnaitė is a lecturer at Vytautas Magnus University at Kaunas, Lithuania. What brought her to Helsinki for spring 2014 is her interest in sociolinguistics: the study of how people use language in social situations.

Tamošiūnaitė’s main research focus is on the historical development of written Lithuanian language in the 19thcentury and the first half of the 20th century. The end of the 19th century attracts her particular interest, since it was a turbulent time of sociolinguistic changes: Latin alphabet was banned and Cyrillic was introduced for the Lithuanian, and the use of Lithuanian was restricted in schools and public institutions. Lithuanian was used mainly by the lowest social class whereas the official language in the region was Russian and the language of the church and nobility was Polish.

To study the historical development of Lithuanian, Tamošiūnaitė decided to study letters written by the people of lower social classes.

‘I examine how the written language entered Lithuanians’ daily lives. How did Lithuanians start writing? What did it mean to them? How did they adopt the developing standard Lithuanian and which of their dialect features they maintained?’ she explains.

Aurelija Tamošiūnaitė

Aurelija Tamošiūnaitė

Language of the ancestors

Since attaining her PhD from the University of Illinois in Chicago, Tamošiūnaitė has been interested in Lithuanian also from a heritage language perspective. There she studied the attitudes that immigrants in the United States have towards their heritage language, especially in terms of the economic and symbolic value that the heritage language holds for these people. The multilingual environment of the US is especially interesting from the perspective of small language groups.

‘For many second- or third-generation American Lithuanians, English has become their dominant language. How do they see the role of Lithuanian as their heritage language? How do they attempt to pass it on to their children?’ Tamošiūnaitė describes some typical questions.

Unexpected popularity

In May 2014, students at the University of Helsinki Department of Modern Languages have the chance to tap into Tamošiūnaitė’s expertise on an intensive course called ‘Research methods in sociolinguistics’. This course explores multiple techniques for gathering and analyzing data about spoken and written language.

‘I expected that maybe 10 students would be interested in such a specific topic. I was glad and surprised when I heard that the course was so popular that it was already full on the first day of registration. Some extra slots were opened, and now I’m looking forward to teaching thrice the number of students’, Tamošiūnaitė rejoices.

Tamošiūnaitė was fascinated by sociolinguistics already when she was a student herself. One reason for this was that the methods in sociolinguistics are very much applicable to everyday life.

‘For example, interview skills and ability to conduct surveys are useful not only when doing research but work life as well’, she explains.

Exploring the research subject – and yourself

If Tamošiūnaitė had to pick two favorite research methods, she would choose surveys and sociolinguistic interviews. Even though she uses corpus-based methods as well, she prefers the qualitative research techniques.

‘I can remember my first sociolinguistic interview very well, as I do my most recent one. I have to say these two times were very different from each other. What’s fun about such interviews is that while doing them you learn about yourself too – they are quite self-exploratory’, she continues.

Interdisciplinary melting pot for researchers

Tamošiūnaitė came to Helsinki when she was awarded the Kone Foundation fellowship in the highly competitive fellowship program of the Helsinki Collegium for Advanced Studies, which is an independent institute within the University of Helsinki.

‘The Collegium is a wonderful place for researchers because you get to focus on your research, make unexpected contacts, and work in an interdisciplinary environment. Where else would I share an office with a neuroscientist?’ Tamošiūnaitė points out.

Text: Anni Aarinen. Photo: Kaisa Apell.

More information:

Tamošiūnaitė’s profile

Kieli kehittyy sosiaalisesti

Aurelija Tamošiūnaitė, liettualaisen Vytautas Magnus -yliopiston lehtori, saapui Suomeen sosiolingvistiikan houkuttelemana. Kevään 2014 ajan hän perehtyy siihen, miten ihmiset käyttävät kieltä sosiaalisissa tilanteissa.

Tamošiūnaitė tutkii erityisesti sitä, miten kirjallinen liettuan kieli on kehittynyt historiallisesti 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa. 1800-luvun loppu oli liettuan kielelle kuohuva, merkittävien sosiolingvististen muutosten sävyttämä ajanjakso: Liettuan kirjoittaminen latinalaisilla aakkosilla kiellettiin ja kyrilliset aakkoset otettiin käyttöön.  Liettuan kielen käyttämistä kouluissa ja julkisissa laitoksissa rajoitettiin. Alueen virallinen kieli oli venäjä, ja kirkko ja ylhäisö käyttivät puolaa – liettuaa puhuivat pääasiassa vain alimmat yhteiskuntaluokat ja maalaiset.

Tamošiūnaitė tutkii liettuan kielen kehittymistä tarkastelemalla kirjeitä, joita tavalliset liettulaiset kirjoittivat toisilleen:

– Olen kiinnostunut siitä, miten kirjallinen ilmaisu on astunut liettualaisten elämään. Kuinka he alkoivat kirjoittaa? Mitä merkityksiä kirjoittamisella oli heille? Miten he ottivat käyttöön kehittyvän yleiskielen ja mitkä piirteet he säilyttivät omasta murteestaan?

Kieli perintönä

Tehtyään tohtorintutkinnon Illinois’n yliopistossa Chicagossa Tamošiūnaitė kiinnostui liettuasta myös perinnekielenä (heritage language). Hän tutki Yhdysvalloissa asuvien liettualaisten maahanmuuttajien asenteita omaa kieltään kohtaan.

– Monille toisen tai kolmannen sukupolven amerikanliettualaisille englannista on tullut heidän vahvin kielensä. Kuinka he näkevät liettuan roolin esi-isiensä perintönä? Miten hyvin he onnistuvat välittämään liettuan kielen taidon omille lapsilleen? hän kuvailee tyypillisiä kysymyksiä.

Suosio yllätti

Toukokuussa 2014 nykykielten laitoksen opiskelijat pääsevät Tamošiūnaitėn opettamalle intensiivikurssille, jolla perehdytään sosiolingvistiikan tutkimusmetodeihin. Osallistujat tutustuvat useisiin tekniikoihin, joilla puhutusta tai kirjoitetusta kielestä voi kerätä ja analysoida dataa.

– Odotin, että ehkä 10 opiskelijaa olisi kiinnostunut näin spesifistä aiheesta. Olin iloisesti yllättynyt, kun kurssi tulikin täyteen heti ensimmäisenä ilmoittautumispäivänä ja paikkoja jouduttiin lisäämään. Nyt kurssille osallistuu kolme kertaa enemmän opiskelijoita kuin odotin, Tamošiūnaitė kertoo.

Tamošiūnaitė kiinnostui sosiolingvistiikasta jo omina opiskeluaikoinaan. Osasyy tälle oli siinä, että sosiolingvistiikan tutkimusmetodit ovat hyödyllisiä myös tavallisessa arjessa.

– Työelämässä on hyötyä esimerkiksi haastattelutaidoista ja kyselyiden laatimiseen liittyvästä osaamisesta. On yllättävän vaikeaa laatia sellaisia kyselyitä, joista saa laadukasta dataa, hän selittää.

Tutkimus opettaa myös itsetuntemusta

Jos Tamošiūnaitėn pitäisi valita suosikkitutkimusmetodinsa, hän valitsisi kyselyt ja sosiolingvistisen haastattelun.

– Muistan hyvin sekä ensimmäisen että viimeisimmän sosiolingvistisen haastatteluni. Nämä haastattelukerrat olivat hyvin erilaisia. Erityisen hienoa on se, että haastatellessa ei opi tuntemaan paremmin ainoastaan tutkimuskohdettaan vaan myös itsensä, hän kertoo.

Poikkitieteellinen kohtauspaikka

Tamošiūnaitė tuli Helsinkiin, kun hän sai Kone Foundation Fellow -paikan Helsingin yliopiston arvostetusta Tutkijakollegiumista.

– Tutkijakollegiumi on upea paikka, koska siellä voi rauhassa keskittyä omaan tutkimukseensa, työskennellä poikkitieteellisessä ympäristössä ja tutustua ihmisiin, joihin ei todennäköisesti muuten törmäisi. Missä muualla kielitieteilijä jakaisin työhuoneen aivotutkijan kanssa? Tamošiūnaitė kysyy.

Teksti: Anni Aarinen. Kuva: Kaisa Apell.

Lisätietoa:

Tamošiūnaitėn profiili Tutkijakollegiumin sivuilla

Henry Sweet on Finnish: a recently discovered manuscript

|

The BAULT and VARIENG research communities are hosting

A guest lecture by Dr. Michael Ashby (UCL):

Henry Sweet on Finnish: a recently discovered manuscript

Monday 5th of May 2014, at 2 pm

Metsätalo seminar room 14 (3rd floor)

Everybody is warmly welcome to attend.

Abstract

This paper reports the discovery and preliminary investigation of a hitherto unknown manuscript by Henry Sweet (1845–1912).

In 1898, Sweet was invited to deliver a series of lectures on phonetics at Cheltenham Ladies’ College.  This newly discovered manuscript indicates that whilst there, he also undertook a series of transcriptions of verse and prose extracts in Finnish. Two publications on Finnish language and literature have been identified as the sources of Sweet’s material.

The notation Sweet used was a modified version of his ‘Current Shorthand’ of 1892, but the manuscript also contains occasional detailed annotations in Melville Bell’s ‘Visible Speech’ (1867), which raises the question of the source of Sweet’s information about Finnish pronunciation.  Nothing is said in the manuscript about an informant, but a native speaker living in Cheltenham and associated with the College has now been identified as the most likely informant; her relationship to Sweet will be discussed.

The manuscript came to light in 2010 in a collection of uncatalogued archive material in the library of University College London, where it had apparently lain unnoticed for about a century.  However, annotations indicate that Daniel Jones was aware of it, and regarded it as an important piece of work. A plausible route by which the manuscript may have come into the possession of UCL has been identified.

This paper will outline the background to the manuscript, and especially what it can tell us about Sweet’s sense of Finnish phonology.

Filologi taipuu vaikka toimittajaksi

|

Kielten ja kirjallisuuden asiantuntijoiden uramahdollisuudet nähdään helposti kapeina: leipä olisi ansaittavana joko opettajana, kääntäjänä tai tulkkina. Yksi Nykykielten laitoksen vastaus tähän haasteeseen on Filologi kieli- ja kulttuuriasiantuntijana -kurssi. Sen tavoitteena on kehittää opiskelijoiden itsetuntemusta ja työelämän tuntemusta.

Kurssin Media ja alueasiantuntijuus -luennolla 11.4. vähemmän perinteisiin töihin päätyneet humanistialumnit kertoivat valinnoistaan ja urapoluistaan.

Muutakin kuin filologiaa

Kun filologi päätyy tekemään jotain muuta kuin kieliammattilaisen töitä, koulutuksen ja työn yhteyttä on tyypillisesti vaikea hahmottaa.

– Humanistit eivät usein osaa kertoa, missä ja miksi he ovat hyviä. Eräs ratkaisu tähän voisi olla alueasiantuntijuuden käsite. Sen avulla on mahdollista kuvata osaamista, joka ylittää pelkän kielen ja kulttuurin tuntemuksen, kertoo Max Wahlström, yksi kurssin opettajista.

Oman alan tietämyksen lisäksi korkeakoulutuksessa kuitenkin oppii yleiskäyttöisiä taitoja.

– Yliopistossa opin erityisesti selvittämään asioita, ajattelemaan analyyttisesti ja kirjoittamaan selkeästi. Lisäksi pelkällä hyvällä asenteella pääsee jo pitkälle: ei tarvitse osata kaikkea etukäteen, jos osoittaa haluavansa ottaa selvää ja opetella uusia asioita, kertoo Maahanmuuttovirastossa työskentelevä Laura Čupić. Hän opiskeli eteläslaavilaisia kieliä ja kulttuureita.

Enemmän kieliä

Toimittajat Maxim Fedorov (Ylen venäjänkieliset tv-uutiset) ja Maria Pettersson (Helsingin Sanomat) korostavat, että useamman kielen osaaminen kannattaa.

– Englannin osaamista pidetään niin itsestäänselvyytenä, että sitä ei enää oikein lasketa. Pitää osata suomen ja englannin lisäksi mielellään ainakin kahta vierasta kieltä, esittää Maxim. Hän puhuu äidinkielenään venäjää ja opiskeli suomen kieltä ja kulttuuria.

Jos työ ulkomaantoimituksessa kiinnostaa, kaikesta kieliosaamisesta on hyötyä.

– Vieraan kielen vahva osaaminen voi mahdollistaa siihen kielialueeseen erikoistumisen. Lisäksi on paljon hyötyä siitä, jos pystyy seuraamaan muuta mediaa esimerkiksi italiaksi, ranskaksi tai saksaksi. Jälkikäteen toivoisin, että olisin lukenut kieliä enemmän ja jo lukiosta asti, kertoo venäjän kieltä ja kirjallisuutta opiskellut Maria.

– Työelämässä humanisteilta odotetaan, että myös suomenkielinen kirjallinen ilmaisu on hallussa. Sitä kannattaa harjoitella esimerkiksi bloggaamalla tai kirjoittamalla ainejärjestölehtiin, Max lisää.

Valmistuminen kannattaa

Jotkut opiskelijat onnistuvat saamaan jalan työnantajan oven väliin jo opintojen aikana. Valmistumista ei kuitenkaan kannata sivuuttaa, vaikkei se olisikaan edellytys uran alkuun pääsemiseksi.

– On olemassa joustavia ja vähemmän joustavia työnantajia. Erityisesti julkisella alalla vaaditaan ylempi korkeakoulututkinto. Opinnot kannattaa siis viedä loppuun asti, huomauttaa Aalto-yliopistossa opintokoordinaattorina työskentelevä Jaakko Kölhi. Lauran lailla hänkin opiskeli eteläslaavilaisia kieliä ja kulttuureita.

Kaikki irti akateemisuudesta

Jaakko oli opintojensa aikana töissä nykykielten laitoksella tutkimusavustajana. Hän pääsi tekemään gradustaan artikkelin tieteelliseen julkaisuun.

– Julkaisua tehdessäni opin kirjoittamaan ja tekemään tiedettä ja ymmärtämään, mitä on tieto ja hyvä tieteellinen teksti. Pääsin tieteellisiin konferensseihin esittelemään julkaisuani. Niissä esiintyminen on kasvattanut itseluottamustani, Jaakko kertoo.

Vaikka Jaakko ei olekaan jatkanut akateemisella uralla enää maisterintutkinnon jälkeen, hän suosittelee tutkimustöiden kokeilemista:

– Jos tänne on päässyt opiskelemaan, kannattaa ottaa tilaisuudesta kaikki ilo irti!

Wannabe-suurlähettiläästä ulkomaantoimittajaksi

18-vuotiaana Maria Petterssonilla oli suunnitelma: hän halusi suurlähettilääksi. Maria oli niin motivoitunut tavoitteestaan, että hän haki ja pääsi opiskelemaan jopa kolmelle haavetta tukevalle alalle: valtiotieteelliseen, Venäjän kieleen ja kirjallisuuteen sekä Kauppakorkeakouluun.

Marialle selvisi vasta opintojen aikana, millaista suurlähettilään työ on ja mitä lähetystössä tehdään.

– Aloin ymmärtää, että ehkä diplomatia ei olekaan minulle. Aiheuttaisin poliittisen selkkauksen luultavasti noin kahdessa ja puolessa minuutissa, Maria heittää ja aiheuttaa opiskelijoissa naurunremakan.

Maria kokeili opettajan sijaisuuksia, mutta ei kokenut alaa omakseen. Hän ei kokenut soveltuvansa myöskään kääntäjäksi, tulkiksi tai tutkijaksi. Marialla kuitenkin oli monia toimittajakavereita, ja hän innostui kokeilemaan, sopisiko toimittajan ura hänellekin.

Maria lähetteli juttuehdotuksia eri lehtiin ja moni niistä meni läpikin, joten hän pääsi hommaan kiinni freelancerina. Sittemmin hän on työskennellyt City-lehdessä, Ylioppilaslehdessä sekä Ylellä. Viimeisen vuoden hän on viettänyt Helsingin Sanomissa tehden juttuja muun muassa ulkomaan- ja matkailutoimituksille.

Maria on asunut neljä kuukautta Serbiassa ja muutaman kuukauden Ukrainassa. Kansainvälisestä kokemuksesta ja kielten osaamisesta on ollut hyötyä toimittajan työssä: ulkomaantoimituksessa Maria pääsi pitkälti tekemään Ukrainan kriisiin liittyvää uutisointia siksi, että hän osaa venäjää ja ukrainaa.

– Työurani on ollut yhtä epäpätevyyden sinfoniaa. Harvat työtehtäväni ovat käytännössä liittyneet siihen, mitä olen opiskellut. Toisaalta toimittajan työ on sellainen, että siihen haetaan työnäytteet ja CV edellä, tutkinto on toissijainen. Tärkeää on olla hyvä kirjoittamaan, vainuamaan uutisaiheita ja keksimään kiinnostavia näkökulmia, Maria kertoo.

Frühlingskonzert Germanistenchor 28.4.

|

Das traditionelle Frühlingskonzert des Germanistenchores findet in diesem Jahr am 28.4. um 17 Uhr im Festsaal des Sprachenzentrums (Fabianinkatu 26) statt. Unter Leitung von Michael Möbius erklingen u.a. Chorwerke von Eisler und  Mozart. Einen besonderen Teil des Programmes bilden die Vertonungen von sieben ”Gedichten des Monats” von Michael Möbius. Das Gedicht des Monats ist seit vielen Jahren fester Bestandteil der Internetseiten des Fachbereichs Germanistik.

Germanistenchor-kuoron kevätkonsertti

Perinteinen Germanistenchor-kuoron kevätkonsertti järjestetään maanantaina 28.4.2014  klo 17 alkaen Kielikeskuksen juhlasalissa (Fabianinkatu 26). Michael Möbiuksen johdolla esitetään mm. kuoroteoksia Eislerilta ja Mozartilta. Ohjelmassa erikoisuutena on Möbiuksen säveltämä sarja seitsemästä Kuukauden runosta. Kuukauden runo on ollut monien vuosien vakiojulkaisu Germaanisen filologian nettisivuilla.

19 May: Interfaces between Language, Literature and Culture

|

What: a one-day symposium called Interfaces between Language, Literature and Culture:  Research at Department of Modern Languages

When: on Monday 19 May 2014 from 9:15 am to 5 pm.

Where: in Metsätalo (Unioninkatu 40), 3rd floor, Room 6

Metsätalo, photo by Eeva Anundi

Metsätalo, photo by Eeva Anundi

Department of Modern Languages has a broad array of research interests including language, translation, literature, culture and digital humanities, often in combination. In order to make the research done at the department better known both at University of Helsinki and beyond, we are arranging a one-day symposium.

Since the symposium is open to all, please feel free to attend the entire symposium or any session you might find interesting. Most talks are in English.

In order for us to know how much coffee and tea to have at hand at the coffee break in the afternoon, please register for coffee/tea by Thursday 8 May by using this link: https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/50841/lomake.html

Program

Opening

9:15–9:20 Bo Pettersson (chair), Opening Words

9:20–9:25  Ulla Tuomarla, Greetings from the Department Head

Plenary

 9:25–10:20 Timo Honkela: “Digital Preservation and Computational Modeling of Language and Culture: Some Philosophical and Empirical Aspects”

Variations of English: Major Projects

10:20–10:40 Terttu Nevalainen, “What’s New in Varieng (Research Unit for Variation, Contacts and Change in English)”

10:40–11:00 Minna Palander-Collin, “Language Practices and Social Meanings in the History of English”

11:00–11:20 Minna Nevala, “Language of Evaluation: Constructing the Social Margins in England 1650–1900”

11:20–11:40 Sanna-Kaisa Tanskanen, ”Kielitaidon tasot: Edistyneiden kielenoppijoiden suullinen ja kirjallinen kielitaito”

11:40–11:50 Anna Mauranen, “ChangE Project: How does ELF change English?”

LUNCH BREAK

11:50–13:00 (lunch is not included in the event)

Language, Culture and Style

13:00–13:20 Eva Havu, “Presentation of the Research Community CoCoLaC (Contrasting and Comparing Languages and Cultures)”

13:20–13:35 Juhani Härmä, “Studying 19th-Century Finnish Letters Written in French”

Translation in Various Languages and Media

13:35–13:50 Svetlana Probirskaja ja Päivi Pasanen, ”Sodankäynnin tuntemattomat käännöskulttuurit”

13:50–14:05 Kristiina Taivalkoski-Shilov, ”Sexe=sukupuoli, sukupuolisuus ja/tai/vai seksi? Kaisa Siveniuksen Foucault-suomennoksen vastaanotosta”

14:05–14:20 Olli Philippe Lautenbacher, “Cohesive Structures (and Redundancy) in Subtitled Films”

COFFEE BREAK

14:20–14:45 (Please remember to register so we can prepare the right amount of coffee and tea.)

Literary Studies: Russians and Foxes, Native Americans and Shakespeare

14:45–15:00 Tomi Huttunen, “Research in Russian Literature and Culture”

15:00–15:15 Bo Pettersson, “What Does the Fox Say?”

15:15–15:30 Mark Shackleton, “Native North American Writing”

15:30–15:45 Nely Keinänen, “Shakespeare in Finland”

Computers, Language, Culture

15:45–16:05 Krister Lindén, “FIN-CLARIN (Common Language Resources and Technology Infrastructure): A Research Infrastructure for the Arts”

16:05–16:20 Graham Wilcock, “WikiTalk: Wikipedia-Based Open-Domain Conversations with Humanoid Robots”

16:20–16:35 Georg Gimpl, “Culture, History and Collective Memory: Virtual Museum Russbach – A Microstudy”

Discussion and closing of the symposium