Monikielisyys ja saksa Suomessa: konferenssi ja työpaja 21.-23.4.2016

Konferenssi järjestetään saksaksi. Ilmoittautumisia pyydetään 29.2. mennessä. Lisätietoa konferenssin verkkosivuilla

Kutsu:

Wir laden alle diejenigen, die sich in ihrem beruflichen Kontext (in Schule, Hochschule oder anderen Institutionen) mit dem Lehren und Erforschen des Deutschen im Zusammenhang mit anderen Sprachen beschäftigen oder daran interessiert sind, zu einem Austausch ein. Das Stichwort „Mehrsprachigkeit“ (monikielisyys / flerspråkighet / plurilingualism) wird in Finnland immer relevanter, was sich ab 2016 u.a. auch in den nationalen Lehrplänen (OPS, LOPS) wiederspiegelt.

Auf der Konferenz werden Erfahrungen mit und Chancen für Deutsch im (mehrsprachigen) Unterrichtsalltag thematisiert und Einblicke in die in Finnland laufende Forschung zum Deutschen im mehrsprachigen Kontext gegeben; Plenarreferate international bekannter ForscherInnen zu aktuellen länder- und sprachübergreifenden Fragen der Mehrsprachigkeitsforschung und -didaktik zeigen darüber hinaus, welche Impulse aus diesem Bereich für das Deutsche in Finnland verstärkt genutzt werden könnten.

An die zweitägige Konferenz schließt sich ein weiterer, praxisbezogener Tag an, an dem in Workshops die Umsetzung von konkreten mehrsprachigkeitsdidaktischen Ideen für Schule, Universität, Lehrerfortbildung, Lehrwerkentwicklung etc. diskutiert und erarbeitet wird.

Selkokieli kuuluu kaikille

Suomessa on arviolta jopa 650 000 ihmistä, joilla on vaikeuksia yleiskielen ymmärtämisessä. Heidän arkeaan helpottaa selkokieli. Se on kielen muoto, jossa tekstin tai puheen sisältöä, sanastoa ja rakennetta mukautetaan niin, että asia on helpompi hahmottaa.

Suomalaista selkokieltä alettiin alun perin kehittää 1980-luvulla kehitysvammaisia varten. Sittemmin selkokielen käyttäjiksi on ryhtynyt myös mm. maahanmuuttajia ja ikäihmisiä, joilla on vaikeuksia lukea pitkiä tekstejä.

Selkokielen käyttäjäryhmät ovat keskenään hyvin erilaisia. Suomea vieraana kielenä opettelevan maahanmuuttajan kielitaito kehittyy harjoituksen myötä, jolloin selkokielen tarve yleensä vähenee. Muistisairailla tai niillä vanhuksilla, joilla kognitiiviset kyvyt heikkenevät, tarve on kasvava. Vammaisilla taas kyse voi olla pysyvästä tarpeesta.

Tärkeää on ymmärtää, ettei voida tietää, kuka tarvitsee selkokieltä huomenna.

– Aivoinfarkti tai jokin kognitiivinen sairaus voi iskeä kenen tahansa kohdalle, huomauttaa yliopistonlehtori Camilla Lindholm. Hän tutkii muistisairaiden ihmisten vuorovaikutusta.

Väestön ikääntyminen ja lisääntyvä maahanmuutto kasvattavat selkokielen kysyntää. Aihe on erityisen ajankohtainen nyt, kun Suomeen virtaa turvapaikanhakijoita.

– Turvapaikanhakijoiden suomen oppimisen kannalta olisi hyödyllistä, jos vastaanottokeskusten työntekijöillä olisi käsitys selkokielen periaatteista. Maahanmuuttajat oppivat kieltä käyttämällä sitä, joten heille kannattaa pyrkiä puhumaan selkeää suomea mieluummin kuin vaikkapa pelkkää englantia, ehdottaa vieraileva tutkija Ulla Vanhatalo.

Kirjallisuutta kaikille

Monivivahteiselle ja kimurantille kielellekin on paikkansa esimerkiksi kaunokirjallisuudessa. Tosin myös selkokieliselle kirjallisuudelle on kysyntää.

– Ruotsissa selkokielisen kirjallisuuden taustalla on demokraattinen ajatus siitä, että kaikilla pitää olla perusoikeus lukemiseen ja kirjallisuudesta nauttimiseen – myös niillä, joilla on lukemisen ja luetun ymmärtämisen kanssa haasteita, Lindholm kertoo.

Suomessakin on lukutukitoimintaa, jossa selkokielelle mukautettuja kirjoja luetaan ääneen esimerkiksi kehitysvammaisille.

Selkokirjallisuus on Suomessa selvästi marginaalissa, sillä kaupalliset kustantajat ja valtamedian kirjallisuusarvostelijat eivät ole kiinnostuneita siitä. Selkokeskus kuitenkin jakaa kirjoittajille, kustantajille ja kuvittajille valtion tukea, jonka avulla selkokirjoja julkaistaan sekä alkuperäisteoksina että mukautettuina versioina muusta kirjallisuudesta.

Selkokielen opettelu alkaa tietoisuudesta

Vaikka selkokieli on kirjallisesti kehitetty kielen muoto, monia sen periaatteista voi noudattaa myös puhutussa kielessä. Tärkeää on tietoisuuden lisääminen: maallikko, joka ei ole opiskellut kielitiedettä tai kieliaineita, ei välttämättä edes huomaa puhuvansa tarpeettoman mutkikkaasti.

– Tyypillistä on yrittää puhua korostetun hitaasti ja kovemmalla äänellä, jos keskustelussa toinen osapuoli ei ymmärrä. Todellisuudessa ymmärrysongelma voi kuitenkin johtua esimerkiksi monimutkaisesta lauserakenteesta, erikoisista sanavalinnoista tai liian epäsuorista ilmaisuista, Lindholm kuvailee. Hän on kirjoittanut hoitajaopiskelijoille ohjekirjan dementiapotilaiden vuorovaikutuksesta.

– Kirjakielessä on paljon puheelle vieraita rakenteita, jotka voivat vaikeuttaa ymmärtämistä. Lisäksi viranomainen saattaa alkaa luennoida sen sijaan, että puhuisi tavallisen keskustelun tapaan vuorotellen asiakkaan kanssa ja keskustelukumppanin tarpeista käsin, selittää Selkokeskuksen kehittämispäällikkö Leealaura Leskelä.

Selkokieli voisi ilahduttaa monia sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät varsinaisesti ole sen kohderyhmää. Kukapa ei olisi joskus lukenut virkamiehen kirjoittamaa ohjeistusta tai kuunnellut pitkällistä selostusta ja toivonut, että saisi siitä käännöksen selkeälle suomelle?

Teksti: Anni Aarinen

Lue lisää:

Musikaalin piiloviittaukset mukaan käännökseenkin – tuovat oivaltamisen iloa

Pian ensi-iltaan saapuva Vampyyrien tanssi -musikaali vaikuttaa pintapuolisella vilkaisulla kepeältä iloittelulta. Käsikirjoituksessa kuitenkin piilee älykäs ja kriittinen teos. Teoksen kääntäjä halusi välittää tekstin sisältämät nokkelat viittaukset myös suomalaiselle yleisölle.

Yliopisto-opettaja Marika Hakolan matka verenimijöiden kanssa alkoi reilu vuosikymmen sitten, kun hän oli opiskelijavaihdossa Salzburgissa Itävallassa. Siellä hän osallistui eurooppalaisen musiikkiteatterin kurssille, jolla käsiteltiin myös Tanz der Vampire -musikaalia.

Teos on täysiverinen goottiromanttinen komedia, joka kuitenkin sisältää myös yhteiskunnallista kritiikkiä esimerkiksi kapitalismia ja ahneutta kohtaan. Juuri musikaalin runsas intertekstuaalisuus eli sen sisältämät viittaukset muihin teksteihin herätti Hakolan mielenkiinnon.

– Aistin, että tekstin takana piili jotain, mistä en oikein saanut kiinni.

Kuva: Helsingin Kaupunginteatteri / Mirka Kleemola

Kuva: Helsingin Kaupunginteatteri / Mirka Kleemola

Mystiset viittaukset jäivät vaivaamaan Hakolaa niin, että hän päätti ottaa teoksen intertekstuaalisten viittausten kääntämisen gradunsa aiheeksi. Viitteitä löytyi niin Andersenin satuun punaisista kengistä, Raamattuun ja muuhun juutalais-kristilliseen perinteeseen kuin Kantin ja Nietzschen filosofiaankin. Gradun liitteeksi Hakola teki myös alustavan suomenkielisen käännöksen teoksesta.

Opinnäyte ei jäänyt pölyttymään kirjastoon vaan poiki Hakolalle töitä. Kun Seinäjoen Kaupunginteatteri päätti ottaa teoksen vuoden 2011 ohjelmistoonsa, he löysivät Hakolan gradun ja ottivat häneen yhteyttä. Siitä se sitten lähti.

Musiikki luo käännökselle raamit

Teatterit ostavat yleensä musikaalien esitysoikeuksia näytelmäagentuurin kautta. Seinäjoen Kaupunginteatterin aloitteesta agentuuri palkkasi Tanz der Vampiren kääntäjäksi Hakolan. Oli aika laatia virallinen käännös, joka auktorisoitiin teoksen omistajalla Vereinigten Bühnen Wienillä käännöksen laadun varmistamiseksi.

Modernit musikaalit ovat lähes kokonaan läpilaulettuja, joten kääntäjä ei pääse helpolla. Hakolan piti muun muassa noudattaa samaa riimikaavaa kuin alkuperäisteoksessa. Musikaalin kääntämisessä erityistä onkin musiikin huomioiminen.

– Teoksen nuottikuva määrää kaiken: on huomioitava tavujen määrä ja jokaisen yksittäisen tavunkin paino ja pituus.

Hakolan mielestä nuotinlukutaito on musikaalin kääntäjälle ehdoton.

– Täytyy ymmärtää, mitä äänteitä ylipäätään on mahdollista laulaa miltäkin korkeudelta ja miten laulajat artikuloivat. Kaikki äänteet eivät kuulu katsomoon yhtä selkeästi.

Kääntäjän työ on ongelmanratkaisua

Käännöstyötä helpotti se, että gradun myötä teoksen konteksti oli Hakolalle selvä. Jos musiikillisista syistä käännöksessä ei ollut mahdollista viitata täsmälleen samaan asiaan kuin alkuperäisteoksessa, kääntäjä pystyi kuitenkin käyttämään samantyylistä tematiikkaa, kun tiesi voivansa liikkua eurooppalaisen tarinaperinteen rajoissa.

Kuva: Helsingin Kaupunginteatteri / Mirka Kleemola

Hakola ei edennyt mitenkään lineaarisesti, vaan hänellä oli yleensä työn alla 2-3 kohtausta samaan aikaan. Teoksessa oli useita tekstinsisäisiä viittauksia kohtausten välillä: samaan asiaan viitattiin eri kohdissa, jolloin käännös piti hoitaa niin, että sanat sopivat molempien kohtien musiikkiin.

– Piti olla tarkkana, ettei kääntäessä maalannut itseään nurkkaan.

Tanz der Vampiren saksankielinen levytys soi taustalla koko ajan, kun Hakola työskenteli. Aivot työstivät aihetta silloinkin, kun hän ei aktiivisesti pohdiskellut käännöstään.

– Välillä heräilin yöllä, kun mieleen tuli sopiva ratkaisu johonkin riimipulmaan!

Aktiivisuus palkitaan oppimisella

Seinäjoella Hakola osallistui myös teoksen taiteellisen työryhmän työskentelyyn. Hän otti huomattavasti aktiivisemman roolin kuin kääntäjät yleensä: Koska tämä oli hänen ensimmäinen musikaalikäännöksensä, hän osallistui kaikkeen mahdolliseen oppiakseen teatterityöstä.

Käännöstyö oli valmis jo kahdeksan kuukautta ennen Seinäjoen ensi-iltaa.

– Ensimmäisen lukuharjoituksen jälkeen minulla oli todella helpottunut olo. Teksti, jota olin vääntänyt ja viilannut, oli nyt taitavien ammattilaisten käsissä. Matkalla kotiin tajusin, että käsillä on ainutkertainen kokemus: ensimmäisen käännöksen ensi-ilta ei toistu koskaan uudestaan.

Mieleen on jäänyt vahvasti myös Seinäjoen viimeinen näytös.

– Esityksen jälkeen minutkin kutsuttiin lavalle ja sain kokea, miltä tuntuu, kun monisatapäinen yleisö hurraa joukkohurmoksessa.

Vuonna 2016 Vampyyrien tanssi nähdään myös Helsingin Kaupunginteatterissa. Koska käännös on jo valmis, Hakolan rooli on tällä kertaa pienempi. Katsomosta hänet kuitenkin löytää varmasti.

Tanz der Vampire -musikaali perustuu Roman Polańskin ohjaamaan elokuvaan Vampyyrintappajat (The Fearless vampire killers). Helsingin Kaupunginteatterin versiota Vampyyrien tanssista esitetään Peacockissa 1.2.2016 alkaen.

ANTON TŠEHOV -helmikuu: yleisöluentoja

Vietä ANTON TŠEHOV -helmikuu Helsingin yliopiston Metsätalossa! Venäläisen kirjallisuuden seuran ja Venäjän kielen ja kirjallisuuden oppiaineen uusi luentosarja johdattaa venäläisen kirjallisuuden rakastettuun prosaistiin ja näytelmäkirjailijaan eri näkökulmista.

Maanantaisin klo 18-20 Metsätalon salissa № 1.

Ohjelma ja esiintyjät

Opiskelijat valitsivat saksan kielen kivoimmat sanat

Germaanisen filologian opiskelijoille järjestettiin leikkimielinen kilpailu, jossa he saivat ehdottaa mielestään erikoisinta tai hauskinta saksankielistä sanaa.

Suomen Goethe-Institut inspiroitui julkaisemaan kilpailun perusteella sarjan postikortteja, joissa perustellaan kunkin sanan erityisyys. Suomalaisopiskelijoiden panos leviää laajalle, sillä saksalaiset kulttuuri-instituutit aikovat jakaa näitä kortteja ympäri maailmaa!

ikkunalaudalla-iso

Valikoima kortteja. Voit klikata kuvan isommaksi.

Näin opiskelijat kuvailevat lempisanojaan saksaksi:

Brise (tuulenvire) – „Meiner Meinung nach is das Wetter am besten, wenn es schön windig ist. Deswegen gehört dieses Wort zu meinen Lieblingswörtern.“ Soile, 1. vuosikurssi

Quatsch! (Hölynpölyä!) – „Ganz schön einfach: Klingt gut und hat eine lustige Bedeutung.“ Katariina, 1. vsk

Herausforderung (haaste) – „Mir fällt nicht ein, wo ich dieses Wort zum ersten Mal gehört habe. Auf jeden Fall gefällt es mir, ich finde es sehr zierlich. Meiner Meinung nach drückt dieses Wort anmutig aus, was Sprachenlernen ist: schön, aber auch schwierig.“ Niklas, 1. vsk

Kuscheltier (pehmolelu) – „Kuscheltier ist mein Lieblingswort, weil es so süß und herrlich klingt.“ Sonja, 1. vsk

Morgenmuffel (aamuinen hapannaama) – „Wenn ich Morgenmuffel höre, denke ich immer an ein kleines, mürrisches Tier, das zwischen den Bettdecken wohnt und falls jemand den Fehler macht, dieses Tier anzusprechen, antwortet es nur mit Knurren.“ Emma, 2. vsk

Papperlapapp (höpöhöpö) – „Mir gefällt das Wort Papperlapapp. Ich kenne es aus der Kinderliteratur. Es bedeutet so viel wie Unsinn.“ André, 2. vsk

Plattdeutsch (alasaksa) – „Es klingt sehr schön und es ist auch als Sprache sehr interessant.“ Päivi, 1. vsk

Rhabarberschorle (raparperista tehty juoma) – „Ich habe früher nicht gedacht, dass ich ein besonderes Lieblingswort hätte. Es gibt viele schöne Wörter, aber jetzt ist mir das Wort Rhabarberschorle aufgefallen. Ich habe oft die Apfelschorle in Deutschland bestellt. Es ist auch ein schönes Wort. Einmal habe ich die Rhabarberschorle auf einer Getränkekarte in einem Café gesehen und ich fand das Wort toll. Das Wort klingt eigentlich nicht so schön, sondern eher lustig. Das Wort hat viele Rs, aber das R im Deutschen ist sanfter als im Finnischen.“ Heidi, 1. vsk

Schmetterling (perhonen) – „Das Wort gefällt mir sehr gut, weil es so leicht klingt und auch Schmetterlinge leicht und schön sind.“ Roosa, 1. vsk

Tätzchen (pikkuinen tassu) – „Das Wort hört sich süß an und erinnert mich an Katzen. Tätzchen sind meiner Meinung nach sehr flauschig und warm und genau deswegen mag ich das Wort auch.“ Saara, 1. vsk

Idean takana olivat yliopistonlehtori Hans Giessen ja yliopisto-opettaja Petra Schirrmann germaanisen filologian oppiaineesta.