Amerikkalainen kielitieteilijä kävelee 70-luvun puolivälissä talvisessa Helsingissä. Yhtäkkiä naisääni pysäyttää hänet: ”Eugene Holman, what the hell are you doing in Helsinki?” Se on pitkä tarina.

Ääni kuuluu Moskovassa asuvalle yhdysvaltalaisdiplomaatin vaimolle, joka on käymässä Helsingissä.  Hän on Holmanin luokkakaveri New Yorkista.

Heidän yhteinen koulunsa on maineikas The Bronx High School of Science. Julkinen koulu, josta valmistuneista seitsemän on voittanut Nobelin. Se on enemmän kuin yhdestäkään toisesta koulusta koko maailmassa. Holmanin tarina alkaa sieltä.

Huippukoulun pääsykoeseula on 50-luvulla tiukka. Koulussa on pärjättävä tai muuten näytetään ovea. Suurin osa Holmanin luokkakavereista on juutalaisia. Heistä monen isovanhemmat ovat kuolleet holokaustissa.

– Meillä koulusta valmistuneilla on pian 50. luokkakokous, Holman sanoo.

Vuonna 1945 syntynyt Holman varttuu sodan jälkeisessä New Yorkissa, joka on kielten ja kulttuurien sekamelska.

Tuolloin kadulla kuulee pelkän englannin sijaan satoja kieliä. Holmanissa syttyy innostus kulttuureihin ja ennen kaikkea kieliin. Ruotsia hän alkaa opiskella äänikirjoista 12-vuotiaana.

– Luettuani William Shirerin teoksen The Challenge of Scandinavia halusin oppia ruotsin. Loistava paikalliskirjastomme auttoi.

Tämän jälkeen Holman opiskelee lisää. Suomen, englannin ja ruotsin lisäksi hän puhuu unkaria, venäjää, japania, saksaa ja viroa sekä lukee harvinaisemmista ainakin vepsän kieltä, muinaisislantia, latinaa, goottia ja esperantoa.

Sodan ja kielten takia Holman päätyy Suomeenkin.

– Saksan ja Yhdysvaltojen välille haluttiin rakentaa 50-luvulla uudestaan vahvat suhteet. Kansainväliseen nuorisotyöhön keskittyvän järjestön kautta minulla oli ympäri Eurooppaa kirjeenvaihtoystäviä, Holman kertoo.

Suoritettuaan tutkinnon Cornellin yliopistossa New Yorkissa Holman lähtee maailmalle. Suomeen ja Helsingin yliopistoon hän saapuu Fulbrightstipendiaattina vuoden 1966 elokuussa. Marraskuussa hän alkaa kirjoittaa suomen kielen ja sen historian tenttivastauksiaan suomeksi.

– Niissä oli aluksi paljon kielivirheitä, mutta olen silti ylpeä, että sain kielestä kiinni niin nopeasti.

Vuosikymmenen vaihtuessa Holman opettaa opiskelun ohella elantonsa eteen englantia ja kääntää väitöskirjoja. Hän myös näyttelee muutamissa elokuvissa. Mustassa Lumikissa hän esittää suomalaiseen sairaanhoitajaan retkahtanutta somalialaislääkäriä. Kriitikot pitävät elokuvaa harjoitelmana, jossa on hetkensä.

Holmanin akateeminen ura lähtee käyntiin 70-luvun alussa, kun hänet palkataan yliopistolle opettamaan kielitiedettä. Vuonna 1971 hänestä tehdään yleisen kielitieteen assistentti. Näinä vuosina hän laskee opettaneensa kuutta nykyistä professoria.

Myöhemmin Holman saa englantilaisen filologian lehtorin viran. Uusi pesti pakottaa hänet suhtautumaan kielitieteeseen uudella tavalla.

– Historiallisen lähestymistavan lisäksi aloin syventyä sosiolingvistiikan saloihin.

Kielten lisäksi kansalaisoikeustaistelu on ollut tärkeässä osassa Holmanin elämässä. 50-luvun lopun Yhdysvalloissa hän ottaa osaa mustien kansalaisoikeusliikkeeseen ja osallistuu protestimarsseihin.

Neuvostoliiton aikaan Holman matkustaa paljon Virossa. Maan itsenäistyttyä hän toteuttaa projekteja, joissa edistetään vuoropuhelua venäjänkielisen vähemmistön ja valtaväestön välillä. Tärkeä osa työtä on kannustaa venäjänkielisiä oppimaan viroa kunnolla.

– Ei ihmisten ajattelua voi ohjata, mutta heidät voi saada näkemään, että toiset näkemykset ovat järkevämpiä kuin toiset. Moni humanisti tekee tärkeää työtä, mutta minä olen onnellinen, kun olen saanut nähdä myös työni tulokset.

Myös Suomi on muuttunut 40 vuodessa paljon. Maaseudulla Holman näkee yhä sitä Suomea, joka isoimmista kaupungeista on kadonnut.

– Tietenkin elämä Suomessa on vaatinut minulta sopeutumista, mutta eläminen vaatii sopeutumiskykyä myös kotimaassa.

Kielitieteeseen liittyy tekniikka.  Holman esittelee ylpeänä uutta mobiilisovellusta, jonka kehitykseen hän on osallistunut: Fraze – Phrasebook kääntää sanontoja 26 kielen välillä. Mukana kulkee myös iPad. Sen ansiosta hän on lahjoittanut lähes kaikki kirjansa pois.

– Tähän laitteeseen mahtuu koko kirjastoni, ja se on aina mukana. Se on varmasti suurin mullistus, mitä on tapahtunut. Sitä paitsi minun iässäni alkaa arvostaa sitä, että sillä voi suurentaa tekstin.

Kielitieteilijä osaa antaa arvoa myös Googlen käännöstyökaluille.

– Ajattele, pian minulla on aikaa ja mahdollisuus lukea uutisia vaikka kazakiksi.

Pian aikaa on myös muulle tärkeälle, kuten matkustamiselle. Silloin tällöin Holman lentää New Yorkiin tapaamaan vanhempiaan.

– He ovat toivoneet, että pidän Yhdysvaltojen kansalaisuuden ainakin niin kauan kuin he ovat elossa.

Yhden ison unelman Holman toteutti muutama vuosi sitten, kun hän pääsi laulamaan Suurkirkkoon kuorossa rakastamaansa Händelin barokkimusiikkia.

Viimeisen palveluksen yliopistolle ja nykykielten laitokselle hän teki kesäkuussa tarkastamalla englantia opiskelemaan pyrkineiden pääsykokeita. Eläkeiän täyttymisen myötä Holman jättää yliopiston heinäkuun lopussa yli 40 vuoden jälkeen.

– Se on hiukan haikeaa. Tiedän, että tästä alkaa uusi vaihe, mutta tämä on ollut minun elämäni.