Tag Archives: vuorovaikutus

Pliis on uinut suomeen – ja se on ihan jees?

|

Kirjoitetussa kielessä pliis näkyy toistaiseksi lähinnä internetissä.Helsingin yliopiston englannin ja suomen kielen tutkijat Elizabeth Peterson ja Johanna Vaattovaara kartoittivat opiskelijoidensa kanssa, kuinka englannin pliis-sanan käyttöön suomen kielessä suhtaudutaan. Tulokset osoittavat, että sanaa käytetään koko maassa kaikissa ikäryhmissä. Tutkijoiden mukaan pliis onkin nyt suomea.

Tutkimukseen osallistuneet vastaajat pitävät pliis-ilmauksen tyypillisimpinä käyttäjinä nuoria eteläsuomalaisia kaupunkilaisnaisia.

– Pliis-sanaa pidetään tyypillisesti pissiskielenä ja urbaaniin tyyliin kuuluvana nuorten naisten ilmauksena, samaan tapaan kuin esimerkiksi nousevaa intonaatiota ja sihisevää ässää, mutta tämä ei ole ilmiön koko kuva, Kielikeskuksessa pedagogisena yliopistonlehtorina työskentelevä Vaattovaara sanoo.

Nuoret kaupunkilaiset naisvastaajat kertovat muita useammin käyttävänsä sanaa. Tästä huolimatta pliis tunnetaan kaikkialla Suomessa, ja myös lähes puolet miesvastaajista tunnusti käyttävänsä sanaa joskus.  Naisista jopa kolme neljästä katsoi, että pliis kuuluu heidän sanavarastoonsa. Sanan laajasta alueellisesta ja sosiaalisesta levinneisyydestä kertoo se, että joka kolmannen vastaajan mukaan ilmauksen voi kuulla kenen hyvänsä suusta.

Englannin kielestä lainattujen sanojen joukossa pliis on erityinen, sillä se on asettunut meillä omanlaiseensa tehtävään. Tutkijoiden mukaan pliis ei suomen kielessä olekaan enää englantia, vaan se on asettunut osaksi suomalaista puhekieltä.

– Englannin kielessä please voidaan sujauttaa lähes mihin tahansa lauseeseen. Suomessa pliis ei sen sijaan ole neutraali ja rutiininomainen ilmaus, sanoo englantilaisen filologian yliopistonlehtori Elizabeth Peterson.

Tutkijoiden mukaan sanalle oli suomen kielessä tilaus, sillä pliis tekee jotain, mihin ”kiitos” ei pysty.  Puheessa pliis ei enää välttämättä edes herätä huomiota, mutta kirjoitettuun muotoon se on levinnyt ainakin toistaiseksi vain internetissä.

Kielitoimiston sanakirjasta pliis-sanaa on turha etsiä. Esimerkiksi jees kirjasta kuitenkin jo löytyy.  Kotimaisten kielten keskuksesta kerrotaan, että sanakirjan seuraavaan versioon pliis saatetaan hyvinkin lisätä.

Helsingin yliopiston nykykielten laitoksen rahoittamaan tutkimukseen osallistui 415 ihmistä eri puolilta Suomea kesällä 2011. Vastaajat tavoitettiin Facebookin kautta. Valtaosa heistä oli 20–34-vuotiaita, mutta joukossa oli myös tätä nuorempia ja vanhempia vastaajia.

Johanna Vaattovaara: Myyttejä ja faktoja puhekielestä
10. tammikuuta kello 17.40 ”Tiesitkö tämän? Tiedettä Kampissa” -tiedetapahtumassa Kampin kauppakeskuksessa.

Lisätiedot:

Johanna Vaattovaara
pedagoginen yliopistonlehtori

puh. 040 555 1616
johanna.vaattovaara@helsinki.fi

Elizabeth Peterson
englantilaisen filologian yliopistonlehtori

puh. 045 650 7010
elizabeth.peterson@helsinki.fi

Väitös: Kökköenglanti uppoaa opiskelijoihin parhaiten

|
Jaana Suviniitty Kuva: Nykykielten laitosJaana Suviniitty. Kuva: Nykykielten laitos 

Tuore väitös osoittaa, että suomalaiset opiskelijat ymmärtävät parhaiten englantia, kun se ei ole opettajan äidinkieli. Opiskelijoiden mielestä englanti yleiskielenä eli lingua francana (ELF) on helposti ymmärrettävää, koska se on riisuttu kielellisistä hienouksista. Opettajat myös varmistavat eri menetelmin, että he tulevat ymmärretyksi. FM Jaana Suviniityn englantilaisen filologian alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan 14. joulukuuta.

Yliopistot ovat panostaneet kansainvälistymiseen 90-luvulta asti. Käytännössä yliopistoihin on perustettu englanninkielisiä maisteriohjelmia ja lisätty englanninkielistä opetusta.

Väitöksessään Suviniitty selvitti englanninkielisen maisteriohjelman toimintaa ja opiskelijoiden näkemyksiä englanninkielisestä opetuksesta. Tutkimusaineisto koostuu luentojen videotallenteista ja niiden litteraateista sekä opiskelijoiden kyselylomakevastauksista.

Vastausten perusteella luennot jaettiin haastaviin ja helposti lähestyttäviin. Tavoite oli selvittää, mikä erotti näitä luentoja.

Litteraatit paljastivat, että helposti lähestyttävillä englanninkielisillä luennoilla opettajat käyttivät vuorovaikutteisia menetelmiä huomattavasti enemmän. Lisäksi aineisto osoitti, että suomenkielisillä luennoilla vuorovaikutteisia menetelmiä käytettiin odotusten vastaisesti vähemmän kuin ELF-luennoilla. Tulokset poikkeavat merkittävästi monista aiemmista tutkimuksista.

– Opiskelijat saattoivat kuvailla luennoitsijan kieltä kökköenglanniksi, mutta silti luento nousi vertailussa kaikista ymmärrettävimmäksi. ELF-luennoitsijat kuvittelevat usein kielitaitonsa riittämättömäksi ja haluavat tämän takia opiskelijoiden osallistuvan luentoihin, Suviniitty sanoo.

Tutkimus osoittaa, että ELF-luennot ja niihin perustuvat englanninkieliset maisteriohjelmat eivät haittaa oppimista tai luentojen ymmärtämistä. Tämä perustuu siihen, että englantia vieraana kielenä puhuvat luennoitsijat käyttävät kielessä
– tietoisesti tai vaistomaisesti – vuorovaikutteisia työkaluja viestin perille menon varmistamiseksi.

FM Jaana Suviniitty väittelee 14.12.2012 kello 12 Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa aiheesta Lectures in English as a Lingua Franca – Interactional Features (Englanninkielisten luentojen vuorovaikutteiset piirteet). Väitöstilaisuus järjestetään Metsätalossa,  Sali 1, Unioninkatu 40.

Vastaväittäjänä on dosentti Hilkka Stotesbury Itä-Suomen yliopistosta ja kustoksena professori Anna Mauranen.

Väitöskirjan elektroninen julkaisu on luettavissa E-thesis -palvelussa.

Väittelijän yhteystiedot:

Jaana Suviniitty
jaana.suviniitty@aalto.fi
050 590 3491

Suomalainen kielitieteilijä löysi uuden näkökulman espanjan ja portugalin rakenteisiin

|

Pekka Posio. Kuva: Nykykielten laitosPekka Posio. Kuva: Nykykielten laitos

Espanjan kielen suosio yliopistossa ja harrastuksena kasvaa jatkuvasti. Suomalaisten innostus espanjaan ja portugaliin on erityistä, sillä kielen opiskeluun motivoi useimmiten kiinnostus musiikkiin, jalkapalloon, tanssiin tai muuhun kulttuuriin, yleisestä kielitieteestä huippuarvosanalla marraskuussa väitellyt Pekka Posio sanoo.

Posio itse kiinnostui jo yläasteiässä espanjankielisistä elokuvista ja musiikista. Tämä innostus johti hänet myöhemmin opiskelemaan romaanisia kieliä Helsingin yliopistoon. Väitöskirjatutkimuksen lisäksi hän on ehtinyt opettaa espanjan ja portugalin kieltä muun muassa Kielikeskuksessa ja laatia portugalin kieliopin ja espanjan oppikirjan.

Neljästä artikkelista rakennetussa väitöskirjassa Posio tutki subjektin ilmaisemista puhutussa espanjassa ja portugalissa.  Käytännössä hän selvitti persoonapronominien roolia kielissä, jossa subjekti ilmenee verbien taivutusmuodosta eikä pronominien käyttö ole pakollista. Ilmiö on tuttu myös suomen kielestä ensimmäisestä ja toisesta persoonasta.

– Itse asiassa tämä on yleinen ilmiö kielissä. Suomalaisille tutut englanti, ruotsi, saksa ja ranska ovat harvinaisuuksia, koska niissä subjektia ei yleensä voi jättää lauseesta pois.

Vaikka väitöskirjan aihe on yksi espanjalaisen kielitieteen tutkituimmista kysymyksistä, vertaileva näkökulma portugaliin on jäänyt aiemmin huomiotta. Posion mukaan portugalin kielen opiskelu on Brasilian nousevasta taloudesta huolimatta Espanjassa marginaalista.

Monelle espanjan puhujalle on yllätys, että yksikön ensimmäisen persoonan verbimuodoista yleisimmin käytettyjä ovat creo ’uskon’ ja sé ’tiedän’. Yleisimmin käytettyjen verbien yhteydessä subjektin ilmaiseminen poikkeaa muista verbeistä.

– Ihmiset ovat yleensä sokeita äidinkielensä rakenteille. Emme useinkaan mieti, mitä sanoja käytämme, vaan kielen usein toistuvista rakenteista tulee rutiinia. Vieraskielinen tutkija tuleekin usein kiinnittäneeksi huomiota sellaiseen, mikä kielen natiivipuhujalta jää havaitsematta.

Tutkittuaan subjektin ilmaisemista Posio aikoo seuraavaksi keskittyä espanjan ja portugalin impersonaalisiin rakenteisiin, joissa subjekti tai tekijä häivytetään kokonaan taka-alalle.

– Usein kielitieteessä törmää ajatukseen, että kielen pääasiallinen tehtävä on kertoa mahdollisimman yksiselitteisesti kuka teki mitä ja kenelle. Aidon kielenkäytön tutkimus kuitenkin osoittaa, että jotakin yleensä jätetään sanomatta ja monitulkintaisuus on kielessä pikemminkin sääntö kuin poikkeus.

Pekka Posio väitteli 2. marraskuuta aiheesta Pronominal subjects in Peninsular Spanish and European Portuguese: semantics, pragmatics, and formulaic sequences.
Väitöskirjan  elektroninen versio löytyy E-theis-palvelusta.

Pekka Posio Helsingin Yliopiston Tuhat-tutkimustietojärjestelmässä

 

Tiedote: Tutkijat käyvät verbaalisen väkivallan kimppuun

|

Helsingin yliopisto
Humanistinen tiedekunta
Nykykielten laitos
14.8.2012


Kielen pimeä puoli, kuten verbaalinen väkivalta ja väärinymmärrykset,
ovat kielitieteilijöiden teemana Uusfilologisen yhdistyksen
järjestämässä Dialog3-seminaarissa Tieteiden talossa Helsingissä 15. – 17. elokuuta.

Suomessa dialogisuuden nurjasta puolesta käy esimerkiksi muodikas
uudissana “vihapuhe”. Teema on kuitenkin ajankohtainen myös
kansainvälisesti. Tieteiden taloon kokoontuukin valottamaan aihetta
kolmella kielellä lähes 100 tutkijaa eri puolilta maailmaa.

Kutsuesitelmöitsijät ovat aihepiirin kansainvälisesti maineikkaita
huippututkijoita: Tony McEnery (Lancaster university) ja Derek Bousfield
(University of Central Lancashire) esiintyvät englanniksi, Monika
Schwarz-Friesel (Technische Universität Berlin) ja Arnulf Deppermann
(Institut für deutsche Sprache Mannheim) edustavat saksaa ja Ruth Amossy
(Université de Tel-Aviv) ja Claudine Moïse (Université Stendhal Grenoble
3) ranskankielistä maailmaa.

Yksi mielenkiintoisista vieraista on Claudine Moïse. Kanadasta lähtöisin
oleva Moïse hoitaa Grenoblessa sosiolingvistiseen etnografiaan ja
vuorovaikutuslingvistiikkaan erikoistuneen professorin tehtäviä. Moïsen
erikoisalaa ovat mm. lähiönuorten kielenkäyttö, nuorten seksuaalinen
väkivalta, etnisten vähemmistöjen kieli ja syrjäytyminen, tekstiviestit
(Sud4science-projekti Ranskassa) ja hip hop -musiikin lyriikka.

Seminaarin esitelmien aiheet kytkeytyvät eri tavoin väärinymmärryksiin
tai verbaaliseen väkivaltaan. Yksi osa käsittelee epäsopivan
kielenkäytön kääntämiseen liittyviä kysymyksiä, toinen kytkee aihepiirin
kaunokirjallisuuden kieleen ja kolmas lähestyy teemaa verkkokielenkäytön
ja joukkoviestimien näkökulmasta.

Uusfilologinen yhdistys viettää tänä vuonna 125-vuotisjuhlavuottaan.
Juhlan kunniaksi järjestetään dialogisuutta käsittelevän kansainvälisten
konferenssien sarjan 3. osa 15. – 17.8. Tieteiden talossa.

Tapahtuman verkkosivut ja tarkka ohjelma osoitteessa:
https://blogs.helsinki.fi/dialog3/

Lisätietoja antaa:

Ulla Tuomarla
Ranskalaisen filologian yliopistonlehtori
050-3411 657
ulla.tuomarla@helsinki.fi

Ville Korhonen
tiedottaja
Nykykielten laitos
050-318 3956
ville.korhonen@helsinki.fi

Englannin kielen tutkijoille rahoitus Akatemiasta

|

Englantilaisen filologian professori Minna Palander-CollinEnglantilaisen filologian professori Minna Palander-Collinin vetämä tutkimushanke palkittiin Suomen Akatemian rahoituksella

Kolmen tutkijan ryhmä nykykielten laitokselta on saanut merkittävän rahoituksen Suomen Akatemiasta.  Tutkimusprojektissa Minna Nevala, Minna Palander-Collin ja Anni Sairio selvittävät, kuinka ihmiset ja ryhmät rakentavat identiteettiään kielen kautta. Tutkimuksen aineistona ovat erityisesti 1700-1900-luvulla kirjoitetut yksityiskirjeet, sanomalehtitekstit ja mainokset.

Kielitieteen lisäksi tutkimus ammentaa myös yhteiskuntatieteistä, sillä tutkijat ovat kiinnostuneita siitä, miten kielellä luodaan sosiaalisia merkityksiä ja miten yhteiskunnalliset muutokset vaikuttavat kieleen.

Projektin johtaja ja englantilaisen filologian professori Minna Palander-Collin pitää tärkeänä, että nelivuotisen rahoituksen ansiosta post doc -tutkijat saavat mahdollisuuden pätevöityä tutkijoina.

–Työmme tulee näkymään muun muassa julkaisuina, luentoina ja seminaareina. Saamme myös kehitettyä kansainvälistä ja monitieteistä yhteistyötä.  Uskon, että tutkimuksemme kiinnostaa muitakin kuin kielitieteilijöitä.

Vuoden 2016 syyskuuhun asti ulottuva rahoitus on noin 600 000 euroa.

Lisätietoa tutkimushankkeesta löytyy projektin kotisivuilta:
Dynamics of Change in Language Practices and Social Meaning (1700–1900)