”Et sil voi ilmasta paljon, pelkäl koskettamalla”
Reflektoidessani omaa opettajuuttani olen usein kokenut tärkeäksi pohtia nimenomaan opettaja-oppilassuhteen laatua ja keinoja rakentaa ainutlaatuista ja oppilaan huomioivaa vuorovaikutussuhdetta. Tämän tutkielman tavoitteena oli tarkastella opettajan ja oppilaan välistä myönteistä koskettamista koulussa. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että koulukontekstissa näkemykset koskettamisesta ja sen luontevuudesta vaihtelevat opettajien kesken. Myönteisen koskettamisen merkitys koulussa on kuitenkin tunnistettu: myönteisen kosketuksen on havaittu edistävän koskettajan ja kosketettavan välistä luottamusta, ja sitä voidaan käyttää apuna positiivisen ja läheisen vuorovaikutussuhteen rakentamisessa.
Tutkimuksen tavoitteet ja toteutus
Tutkielmani on osa Koneen säätiön rahoittamaa Koskettava koulu -hanketta, jossa tutkitaan kosketuksen merkityksiä ja normistoa vuorovaikutuksessa. Omassa laadullisessa tutkimuksessani tarkastelen myönteistä koskettamista sanattomana viestintänä opettajan ja oppilaan välillä. Tutkimukseni perustuu 19 opettajan puolistrukturoituihin haastatteluihin, joita analysoin teema-analyysin avulla. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää millaista opettajan ja oppilaan välistä koskettamista haastatellut opettajat kuvaavat myönteisenä ja millaisia merkityksiä opettajat kokivat myönteisellä koskettamisella olevan opettajan ja oppilaan väliseen vuorovaikutussuhteeseen.
Tulokset ja pohdintaa
Tutkielmassa tarkastelen opettajan ja oppilaan välistä myönteistä koskettamista koulussa ja esittelen aineistosta löytämäni viisi keskeistä teemaa, joissa kuvataan myönteistä koskettamista opettaja-oppilassuhteessa. Nämä teemat ja samalla koskettamisen tyypit ovat: huomioiva kosketus, ohjaava kosketus, kannustava ja kehuva kosketus, rauhoittava kosketus ja lohduttava kosketus. Aineiston valossa voidaan todeta, että moni opettaja koki myönteisen kosketuksen itselleen luontevana tapana toimia ja myönteinen kosketus toimii opettajan hyvänä ja tarpeellisena työvälineenä erilaisissa vuorovaikutustilanteissa.
Haastatellut opettajat perustelevat koskettamista ammatillisista lähtökohdista käsin oppilaiden tarpeisiin vastaamisena: opettajat tulkitsevat oppilaiden kosketusaloitteita nimenomaan tällaisten tarpeiden ilmauksina. Opettajien kuvauksissa korostui erityisesti oppilaantuntemus ja oppilaan taustahistorian tunteminen. Tällaiset tekijät auttavat opettajaa ymmärtämään paremmin oppilasta ja oppilaan yksilöllisiä tarpeita. Tulokset osoittavat, että monet opettajat kokevat myönteisen kosketuksen luontevana tapana toimia ja kosketus toimii monessa eri tilanteessa opettajan työvälineenä, mutta oppilaisiin liittyvät piirteet, kuten oppilaan ikä, sukupuoli, aistiyliherkkyys ja kulttuuritausta vaikuttavat opettajan kosketuskäyttäytymiseen.
Aineiston perusteella voidaan myös todeta, että opettajan näkökulmasta tarkastellen kosketus voi toimia tehokkaana tapana toimia ja sillä voidaan vaikuttaa opettajan omiin voimavaroihin: oppilaiden ohjaukseen, rauhoittamiseen tai huomioimiseen ei aina tarvita sanallista viestiä, vaan kosketus voi toimia tehokkaana ja jopa myönteisempänä viestinä. Opettaja voi myönteisen kosketuksen avulla huomioida oppilaitaan yksilöllisesti hektisessäkin kouluympäristössä. Opettaja ja oppilaat voivat yhdessä luoda rakentavan vuorovaikutuksen keinoin mielekkään ja turvallisen oppimisympäristön, jossa luontevaa kosketusta voidaan harjoitella ja ennen kaikkea tuoda esille sen luontevaa käyttämistä.
Pro gradu -tutkielma: ”Et sil voi ilmasta paljon, pelkäl koskettamalla” – Myönteinen kosketus opettaja-oppilassuhteessa
Heidi Antila