Kuukausi: tammikuu 2022

Tutkimuksen tausta ja tarkoitus

Keväällä 2020 koulut siirtyivät etäopetukseen koronaviruksen aiheuttaman pandemian vuoksi. Etäopetukseen siirtyminen yllättäen asetti niin opettajat kuin oppilaatkin uusien haasteiden eteen.

Pro gradu -tutkielmani tarkoituksena on tutkia käsityönopettajien kokemuksia käsityön etäopetuksesta sekä heidän näkemyksiään sen tulevaisuudesta. Käsityössä korostuu materiaalisuus sekä luova toiminnallisuus. Nämä käsityöoppiaineen erityiset piirteet ovat merkityksellisiä huomioida myös etäopetustilanteessa. Jaetuilla kokemuksilla ja ajatuksilla voidaan edistää niin opetuksen kuin myös oppimisen laatua sekä tasa-arvoisuutta.

Tutkimuksen toteutus

Tutkielmassa tarkastellaan ja analysoidaan Helsingin yliopiston käsityötieteen kouluttajien järjestämässä ”kässää etänä”- webinaarissa kerättyjä, käsityötä opettavien opettajien sekä tulevien käsityönopettajien pienryhmäkeskustelujen kirjauksia ja huomioita etäopetusjaksolta keväältä 2020. Pienryhmien keskusteluista kirjattua aineistoa analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin.

Tulokset ja johtopäätökset

Tutkimuksen tuloksina käsityönopettajien etäopetuskokemukset ja tulevaisuuden näkymät jakaantuivat niin myönteisiin kuin kielteisiin kokemuksiin. Etäopetuksen koettiin lisäävän oppilaiden eriarvoisuutta ja kasvattavan työn kuormittavuutta. Opetuksen ja oppimisen ajan ja paikan joustavuus sekä oppilaan uudenlaiset kehittymismahdollisuudet nähtiin etäkäsityön etuina. Tietotekniikalla koettiin tulevaisuudessa olevan merkittävä rooli etäkäsityössä. Tietotekniikka ja digitaaliset laitteet sekä sovellukset tarjoavat monipuolisia mahdollisuuksia opetukseen ja oppimiseen, mutta niiden käyttöön nähtiin liittyvän myös eriarvoistavia piirteitä.

Käsityönopettajat näkivät etäopetuksella myös monia mahdollisuuksia, vaikkakin erityisesti käsityölle ominaisien toimintatapojen siirtäminen kokonaan etäopetukseen koetiin haastavaksi.

Pohdintaa

Käsityönopettajaopiskelijana ja koululaisen vanhempana herännyt huoli käsityön erityisyyden ja merkittävyyden säilyttämisestä nousi oman etäopiskelun sekä lapseni etäkoulun myötä ja johdatti näin tämän pro gradu- tutkielman aiheen valintaan. Opettajien kokemukset ja jaetut näkemykset sekä toteutukset tuovat runsaasti hyödyllistä tietoa tulevaisuuden varalle. Näillä on suuri merkitys myös jatkossa, jotta käsityö oppiaineen erityisyyttä vaaliva, laadukkain mahdollinen ja tasa-arvoisin opetus ja oppiminen turvataan, myös etänä.

Toiveeni on, että tutkimukseni herättää tarkastelemaan ja ymmärtämään opettajien kokemuksien kautta nousseiden tunteiden ja ajatusten merkitystä opetustyössä. Yhdessä jakamalla omia kokemuksia luodaan yhtenäisyyttä ja turvataan yhdessä käsityön opetuksen tulevaisuutta.

 

Anni Vakkilainen

 

Käsityö etäopetuksessa

Käsityönopettajien kokemuksia ja tulevaisuuden näkymiä

 

 

 

 

Bakgrund

Internationella styrdokument rekommenderar att barn ska få åldersanpassad sexualundervisning, men det är oklart om det här uppfylls i praktiken. Sexualundervisning för yngre elever är ett nytt fenomen som utmanar den traditionella bilden av sexualundervisning. Samtidigt har samtycke och förebyggandet av sexuella trakasserier och övergrepp blivit allt viktigare i samhället. Sexualundervisningen i skolan kan vara en arena för att bland annat lära ut färdigheter och strategier för att främja trygghet och välmående. Det finns väldigt lite forskning om sexualundervisning för yngre elever och därför är den här studien aktuell. Syftet med den här studien är att undersöka hur sexualundervisning genomförs i åk 1–2 och att undersöka hurdana uppfattningar lärare har om sexualundervisning för yngre elever. 

Genomförande 

Det här är en kvalitativ studie. Data samlades in genom intervjuer. Studiens sampel består av fem lärare som vid deltagandet arbetade i årskurs 1–2. Intervjuerna har transkriberats och analyserats med tematisk analys. 

Resultat 

I resultaten framkom det att lärarna hade svårt att definiera vad sexualundervisning är och vilka teman som bör behandlas. Lärarna undervisade sexualundervisning ämnesöverskridande, spontant och ibland omedvetet. För att sporra lärare att undervisa sexualundervisning och för att se till att alla elever får sexualundervisning behöver man skriva in sexualundervisningen som en självklar del av läroämnet omgivningslära i den nationella läroplanen. Sexualundervisningen planerades, utvärderades eller utvecklades inte egentligen i någon av skolorna, vilket är ett allvarligt problem som behöver åtgärdas. Undervisningen skulle gynnas av långsiktig planering och utveckling. Lokala planer för sexualundervisning borde skrivas för att stödja lärare i sitt arbete att undervisa sexualkunskap. 

Fortsatt forskning 

Några förslag på fortsatt forskning är att undersöka samarbetet mellan skola och skolhälsovård i planerandet av och genomförandet av sexualundervisning, att undersöka hur mycket utbildning lärarstudenter i Finland får att undervisa sexualkunskap samt att granska läroböcker och undervisningsmaterial om sexualkunskap. 

Julia Laaksonen 

“Det borde vara lika obligatoriskt som matte” – tematisk analys av intervjuer med lärare om sexualundervisning i åk 1–2 

Tutkimuksen tausta

Koronapandemia on asettanut ihmiset täysin uudenlaisen arjen eteen, ja vaikutukset ulottuvat aina perheiden arkiruokailuun saakka. Lapsiperhearjen ajatellaan usein olevan melko kiireistä ja arkiruokailu onkin tasapainottelua nopeiden ratkaisujen aikaa vievien aterioiden välillä. Koronapandemian myötä kotona vietetty aika on etätöiden ja -opintojen myötä lisääntynyt, mutta arjen kiire ei välttämättä ole hävinnyt. Arjen painottuessa yhä enemmän koteihin, on myös ruokaa valmistettava aiempaa enemmän. Uudenlaisen arjen ymmärtäminen on tärkeää, ja sen innoittamana lähdin laajentamaan ymmärrystä korona-arjen ruokailun ympärille kytkeytyvistä muutoksista.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia muutoksia lapsiperheiden arkiruokailussa, ruoanhankinnassa ja ravintolapalveluiden käytössä on tapahtunut koronapandemian rajoitusten myötä. Tarkoituksena oli myös tutkia perheiden kokemuksia koronapandemian aikaisesta arkiruokailusta sekä sen myötä tulleista muutoksista.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimus toteutettiin laadullisena haastattelututkimuksena. Tutkimusjoukko koostui kuudesta Helsingin keskusta-alueella asuvasta lapsiperheestä, ja yksilöhaastatteluissa haastateltiin toista vanhempaa. Haastattelut olivat luonteeltaan teemahaastatteluja, joissa käytettiin myös virikkeitä eli blogitekstiä ja kuvia. Virikkeiden tavoitteena oli helpottaa tutkittavien kokemusten muistelua kevään 2020 koronarajoitusten ajalta. Saatu aineisto litteroitiin, teemoiteltiin ja analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.

Tulokset ja johtopäätökset

Koronapandemian aikana tutkitut lapsiperheet kokivat arkiruokailusta kuormitusta. Kasvanut kotona vietetty aika lisäsi kotona tapahtuvaa ruoanlaittoa, ja sen myötä myös ruokaostoksia oli tehtävä enemmän. Ruokailu vaati myös enemmän suunnittelua ja ennakointia. Ruoankulutuksen uudenlainen arviointi koettiin haastavana, ja joidenkin perheiden keskuudessa työläänä koettu suunnitelmallisuus vähentyi pandemian jatkuessa.

Suuremman ruoankulutuksen myötä lisääntynyt ruoanhankinta oli siirtynyt fyysisistä kaupoista enemmän verkossa tehtäviin ruokaostoksiin. Kauppakassipalveluja hyödynsivätkin kaikki tutkitut perheet. Koronapandemian alussa kauppakassipalveluja käytettiin sosiaalisten kontaktien ja tarvikkeiden varastoon ostamisen takia, mutta pandemian edetessä ruokaostosten tilaaminen koettiin enemmänkin arjen helpottajana. Korona-arjen ruoanlaittoa taas haluttiin helpottaa erityisesti koronapandemian alkupuolella, ja ruoanlaitosta selviydyttiin puolivalmisteita ja valmisruokia käyttämällä sekä ravintolaruokaa tilaamalla. Jokaisessa tutkimusperheessä olikin tilattu ruokaa kotiin enemmän kuin ennen koronapandemiaa, mutta toisaalta tilausruokaan myös kyllästyttiin sen arkipäiväistyttyä.

Jatkotutkimus

Ruoanhankinnassa tapahtuneet muutokset olivat yksi keskeisimmistä tutkimustuloksista. Kiinnostava jatkotutkimusaihe olisi näiden muutosten pysyvyys ja toisaalta niiden pidempiaikaiset vaikutukset. Mikäli esimerkiksi perheiden tekemät ostosreissut painottuvat vielä koronapandemian jälkeenkin fyysisen ruokakaupan sijaan verkossa tehtäviin ostoksiin, olisi paikallaan tutkia näitä vaikutuksia myös ruokakasvatuksen näkökulmasta. Ostosreissut ovat kuitenkin merkittävä osa lasten ja nuorten ruokasuhteen rakentumista sekä ruokakulttuuriin kasvamista.

Myös ravintolapalveluiden käytön muutoksia olisi tärkeää tutkia pidemmälläkin aikavälillä, onhan ravintolaruokailu suuressa roolissa myös suomalaisessa ruokakulttuurissa. Lisäksi tutkimuksessa tuli myös ilmi hyvin erilaisten perheiden kokemuksia korona-arjesta, ja perhetutkimuksen kentällä jatkotutkimuksena olisikin mielenkiintoista selvittää koronapandemian vaikutuksia perheenjäsenten keskinäisiin suhteisiin.

 

Noora Nikitin

Arkiruokailu koronapandemian rajoitusten aikana – Arkiruokailu, ruoan hankinta ja ravintolapalveluiden käyttö kaupunkilaisperheissä