Peruskoulujen käsityönopetus koki melkoisia muutoksia viimeisimmän (2014) opetussuunnitelman myötä. Peruskouluissa ryhdyttiin toteuttamaan yhteistä käsityöoppiainetta, jossa oppilas ei enää tee valintaa tekstiilityön tai teknisentyön välillä, vaan opiskelee koko peruskoulun pakollisen käsityön oppimäärän kaikille yhteistä käsityötä, jonka tehtävänä on ohjata oppilaita kokonaiseen käsityöprosessin hallintaan. Tällä hetkellä suurimmassa osassa peruskouluja käsityön opetus on jaettu kahden opettajan, teknisentyön opettajan ja tekstiilityönopettajan kesken. Opetussuunnitelma määrittelee oppiaineen tavoitteet ja sisällöt, mutta koulut/opettajat saavat itsenäisesti päättää, millä tavalla opetussuunnitelman mukaista käsityötä oppilaille opetetaan.
Tutkimuksen lähtökohta
Maisterintutkielmani on jatkoa 2019 valmistuneelle kandidaatintutkielmalleni, jossa tutkin sitä, miten peruskouluissa järjestetään yhteistä käsityöoppiainetta, sekä miten opettajat ymmärtävät monimateriaalisuuden ja kuinka se näkyy oppilaiden työskentelyssä. Tutkimuksen tuloksena selvisi, että opetus järjestettiin vuorojaksoina, jolloin oppilaat olivat vuoroin teknisentyön opettajan ja tekstiilityönopettajan ohjauksessa. Monimateriaalisuus ymmärrettiin niin, että oppilaat saivat omissa käsityöprojekteissaan vapaasti valita käyttämänsä materiaalit ja tekniikat. Tutkimus osoitti, että yhteisen käsityön opetuksen ja monimateriaalisten käsitöiden onnistuminen peruskoulussa vaatii ennen kaikkea molempien, tekstiilityön ja teknisentyön opettajan toimivaa yhteistyötä. Tutkimuksen tulosten myötä minulle heräsi halu tutkia lisää käsityöopettajien välistä yhteistyötä ja vuorovaikutusta.
Tutkimuksen tarkoitus ja toteutus
Tutkielmani tarkoituksena oli kuvata, analysoida ja tulkita käsityönopettajien välistä yhteistyötä. Tavoitteenani oli selvittää, kuinka käsityönopettajat tekevät yhteistyötä, millä tavoin heidän yhteistyönsä ilmenee, mitkä ovat sen tavoitteet sekä miten yhteistyötä voisi mahdollisesti parantaa. Tutkimuksen kohteena oli samassa koulussa työskentelevien yhteistä käsityötä opettavien käsityönopettajien välinen yhteistyö. Tutkimuksen toteutin kvalitatiivisin menetelmin. Aineistoa varten haastattelin yhdeksää opettajaa viidestä eri koulusta. Haastatelluista neljä oli teknisentyön opettajia ja viisi tekstiilityönopettajaa. Haastattelut toteutin puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Lopullista aineistoa kertyi kahdeksasta haastattelusta. Aineistoa analysoin teorialähtöisellä sisällönanalyysilla.
Tutkimuksen tulokset
Tulosten pohjalta teknisentyön opettajan ja tekstiilityönopettajan muodostamista työpareista muodostui kolme erilaista yhteisopetuksen tyyppikuvausta. Vähiten yhteistyötä tekevän työparin yhteistyö rajoittui yhteiseen arviointiin. Tämän työparin oppilaat eivät tehneet yhteistä projektia, toisin kun kahden muun työparin oppilaat. Vähiten yhteistyötä tekevä työpari ei halunnut myöskään lisätä yhteistyötä. Kahden muun työparin tekemä yhteistyö erosi hieman toisistaan. Yhteistä molemmille oli kuitenkin se, että molemmat työparit suunnittelivat ja arvioivat opetusta yhdessä. Kummallakaan työparilla ei ollut yhteistä opetusta, mutta oppilaat tekivät lukuvuoden loppupuolella opettajien yhteistyössä ohjaaman, kokonaisen käsityön mukaisen projektin. Opettajat olivat tyytyväisiä yhteistyöhön ja halusivat lisätä sitä.
Johtopäätökset
Käsityönopetuksessa onnistunut yhteistyö vaatii ennen kaikkea molempien opettajien työpanosta ja halua sitoutua yhteisiin tavoitteisiin. Yhteistyö lisää arvostusta toisen opettajan opettamaa käsityön osa-aluetta kohtaan sekä halua opetella myös kollegan opettamia käsityön tekniikoita ja työtapoja. Myös oppilaat hyötyvät kahden opettajan jakamasta, yhteisestä asiantuntijuudesta.
Ani Johansson
”Tavoitteena onnistunut, yhteinen käsityönopetus”