Söpöyteen törmää jatkuvasti eri konteksteissa. Se on universaalia, puoleensa vetävää, ärsyttävää ja viehättävää, mutta samalla niin jokapäiväinen ja itsestään selvä ilmiö, ettei sitä välttämättä pysähdytä tarkemmin pohtimaan. Tämän opinnäytetyön tavoitteena on lisätä ymmärrystä söpöydestä vallankäytöllisenä ilmiönä sekä osallistua keskusteluun söpöyden käsitteen merkityksistä. Tutkimuksessa kysytään, millaisia vallankäytöllisiä ulottuvuuksia söpöyteen liittyy lastenkulttuurin konteksteissa. Söpöyden akateeminen tutkimus on verrattain tuoretta, eikä aihetta ole tarkasteltu laajasti kasvatustieteen näkökulmista. Aiheella onkin merkitystä varhaiskasvatuksen arjessa, jossa söpöys on läsnä niin lasten ja aikuisten välisissä suhteissa kuin visuaalisissa ja materiaalisissa kulttuurintuotteissa.
Toteutuksesta ja tuloksista
Söpöyttä lähestytään tutkielmassa monitieteellisesti materiaalisena, affektiivisena, semioottisena ja kulttuurisena ilmiönä. Lapsenomaisissa ruumiillisissa piirteissä on affektiivista vetovoimaa, joka herättää tyypillisesti myönteisen lähestymisorientaation. Tämä motivoi sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja hoivaan. Söpöyden kielelliset merkitykset ovat kehittyneet sittemmin kulttuurievoluutiossa tavalla, jossa söpöyden käsite on alkanut identifioitua feminiiniseen. Samalla käsite on saanut myös kielteisiä – esimerkiksi heikkouteen tai manipulatiivisuuteen liittyviä – merkityksiä. Söpöt kulttuurintuotteet rakentuvatkin usein monimerkityksellisinä hybrideinä.
Diskursiivis-dekonstruktiivista luentaa soveltavassa analyysissa pyrittiin paikantamaan hierarkkisia valtasuhteita ja tunnistamaan millä tavalla söpöys toimii näissä konteksteissa. Aineistoon valittiin Tatu ja Patu – Kovaa menoa kiskoilla -kirja sekä Molang – Juhlat -animaatio. Söpöyden vallankäytöllisiä ulottuvuuksia paikannettiin näissä teoksissa käytäntöihin, jotka koskevat lapsuutta ja aikuisuutta, tunnetta ja järkeä, outoa ja normaalia, naista ja miestä, feminiinistä ja maskuliinista, rakastettavaa ja inhottavaa, eläintä ja ihmistä sekä moraalitonta ja moraalista toimijaa. Tulokset osoittivat, kuinka söpöys kytkeytyy erilaisiin konteksteihin ottaen osaa valtasuhteisiin. Söpöydessä todettiin olevan potentiaalia sekä toista objektivoivaan vallankäyttöön että vastarintaan. Pienenä ja triviaalina pidetyn söpöyden havaittiin koskevan suuria eettisiä kysymyksiä.
Johtopäätelmiä
Merkityksiltään ristiriitaiseksi ilmiöksi jäävän söpöyden kohtaamisen pohdittiin edellyttävän kriittistä ajattelua ja eettistä pohdintaa. Esimerkiksi söpöyden kulttuurisiin representaatioihin voi olla syytä suhtautua epäilevästi erityisesti silloin, kun ne on tuotettu kaupallisen hyödykkeen muotoon. Toisaalta söpöyden vahvuuden katsottiin olevan sen kyvyssä haastaa valtasuhteita vastavuoroisesti ja rakastettavan leikillisesti. Tutkielma voikin tarjota eväitä reflektoida totuttuja käsityksiä siitä, mihin söpöydellä viittaamme. Se myös avaa varhaiskasvatuksen kontekstissa uuden näkökulman vuorovaikutus- ja valtasuhteita koskevaan pohdintaan. Suhteisiin keskittyvä postkvalitatiivinen tutkimus voisi tarjota uusia avauksia söpöystutkimukseen. Päiväkotia voitaisiin pyrkiä ymmärtämään kompleksisena monilajisen elon, valtasuhteiden ja hoivakäytäntöjen paikkana, jossa myös söpöydellä on osansa asetelmassa.
Minna Saarela
Söpöyden vallankäytölliset ulottuvuudet lastenkulttuurin konteksteissa