Kuukausi: toukokuu 2024

Miksi tutkia varhaiskasvatuksen strategista johtamista?

Tutustuessani tutkielman alussa varhaiskasvatuksen johtamiseen havaitsin, että suurissa muutoksissa korostuu strategisen johtamisen merkitys (Maury, Peltola & Valkamo, 2021, 31). Lähdinkin pohtimaan, mitä on varhaiskasvatuksen strateginen johtaminen. Strategiasta puhutaan varhaiskasvatuksessa usein vain kunnan arvojen yhteydessä tai uutta kuntastrategiaa esiteltäessä. Jäinkin pohtimaan tunnenko oikeasti varhaiskasvatuksen strategian.

Tutkimuksessa tarkastellaan kasvatus- ja koulutusalaan kuuluvan varhaiskasvatuksen johtamista. Tutkimuksen tavoitteena on kuvata ja lisätä ymmärrystä valtakunnallisesti kuntatason ylempien viranhaltijoiden johtamisesta ja rooleista varhaiskasvatuksen strategisen johtamisen näkökulmasta. Strategisen johtamisen tärkeyden nähdään korostuvan 1.8.2022 voimaan tulleen varhaiskasvatuslain muutoksen (1183/2021) myötä, jossa tarkennetaan lapsen tukea varhaiskasvatuksessa sekä nostetaan lain säädäntöön inklusiivisuus varhaiskasvatuksen järjestämisen periaatteena.

Varhaiskasvatuksen johtajuuden tutkimus ja kehittäminen on kokonaisuudessaan varsin uutta (Risku & Alava, 2021) ja varhaiskasvatuksen johtajuutta on tutkittu niin Suomessa kuin myös kansainvälisesti enimmäkseen yksikkötasolla (Alila & Parrila, 2011; Douglass, 2019; Hujala, 2004). Aiempaa tutkimusta varhaiskasvatusjohtajien roolista tai johtamisesta ei ole tehty Suomessa valtakunnallisesti. Eskelinen ja Hujala (2015, 97) nostavatkin esiin, että varhaiskasvatusta ei ole tutkittu osana kunnallista palveluorganisaatiota ja kuntaorganisaatio ilmenee varhaiskasvatuksessa vain talouden näkökulmasta, ei niinkään työnantajana tai päätöksentekoelimenä.

Miten tutkittiin?

Tutkimus toteutettiin teorialähtöisellä temaattisella analyysilla ja teoreettisena pohjana toimii Akselinin (2013) väitöskirjassa kehittämä varhaiskasvatuksen strategisen johtamisen teoreettinen jäsennys.

Tutkimuksen aineisto kerättiin osana VakaTuki- varhaiskasvatuksen palveluntuottajien tuen rakenteet ja hallinnon prosessit -tutkimushankeen ensimmäistä osatutkimusta, sähköisellä kyselyllä kuntien varhaiskasvatusjohtajille joulukuun 2022 ja tammikuun 2023 välillä. Kyselyaineisto on laajuudeltaan valtakunnallinen. Tutkimuksen pääasiallisena aineistona on käytetty avointa kysymystä sekä monivalintakysymyksiä tutkimukseen osallistuneiden taustatietoina.

Mitä strategisesta johtamisesta selvisi?

Tutkimuksen perusteella varhaiskasvatuksen strateginen johtaminen tapahtuu kolmella tasolla. Alla oleva kuva selventää näitä tasoja sekä esittelee teemat, jotka syntyivät analyysin pohjalta.

Varhaiskasvatusjohtaja yhdistää tietoa näiltä kolmelta tasolta johtaakseen koko kunnan varhaiskasvatusta mahdollistaen rakenteet, resurssit ja osaamisen, yhtenäisen, laadukkaan sekä pedagogisen varhaiskasvatuksen toteuttamiseksi. Varhaiskasvatuksen missio eli perustehtävä näyttäytyy tutkimuksen perusteella epäselvältä ja strategiapuhe vähäiseltä. Varhaiskasvatuksen johtamista tulisikin kehittää edelleen huomioiden julkisten johtajien vaativa tehtävä ja siinä tarvittava osaaminen. Varhaiskasvatuksen ylimpien viranhaltijoiden johtamista olisi hyvä tutkia lisää heidän työlleen saaman tuen ja tehtävien monimuotoisuuden sekä työajan riittävyyden näkökulmista.

Johanna Sipovaara

”Tärkeää on kokonaisuuden hahmottaminen”
Varhaiskasvatusjohtajien strateginen johtaminen tuen ja inkluusion muutoksessa

Oppivelvollisuus pidentyi vuonna 2021

Kaikilla Suomessa pysyvästi asuvilla lapsilla ja nuorilla on oppivelvollisuus. Vuonna 2021 oppivelvollisuus piteni 18 ikävuoteen. Oppivelvollisuusiän pidentymisen myötä oppivelvollisuus ulottuu myös ensimmäistä kertaa peruskoulun jälkeisiin lukio-opintoihin ja ammatilliseen koulutukseen. Ennen oppivelvollisuuden pidentämistä 18 ikävuoteen oppivelvollisuus suoritettiin useimmiten peruskoulussa, ja oppivelvollisuus päättyi viimeistään kun nuori täytti 16 vuotta. Pidentämällä oppivelvollisuutta 18 ikävuoteen pyrittiin siihen, että kaikilla nuorilla olisi mahdollisuus suorittaa toisen asteen koulutus, eli lukio tai ammatillinen koulutus, loppuun.

Kuka tai ketkä päättivät oppivelvollisuuden pidentymisestä

Oppivelvollisuuden laajentamisesta päätti eduskunta, perustuen Sanna Marinin johtaman hallituksen tekemään lakiesitykseen eduskunnalle, jossa hallitus esitti oppivelvollisuuden laajentamista. Kansanedustajat keskustelivat eduskunnan täysistunnoissa oppivelvollisuuden laajentamisesta useaan otteeseen. Tämän tutkielman tavoitteena on analysoida sitä, mitä perusteita kansanedustajat käyttivät puhuessaan siitä, että kaikille nuorille tulisi saada toisen asteen koulutus.

Aihetta on tärkeä tutkia, sillä eduskunnalla on paljon valtaa lakien säätämisessä. Suuri valta lakiesitysten valmistelemisessa on myös Suomen hallituksella. Usein hallituksen esittämät lakimuutokset menevät läpi eduskunnassa, koska eduskunnan 200 kansanedustajasta enemmistö kuuluu usein hallituspuolueisiin ja näin ollen myös äänestää eduskunnassa hallituksen esittämien lakimuutosten puolesta. Eduskunta toimii kuitenkin hallituksen toiminnan valvojana, ja eduskunnassa kaikki kansanedustajat voivat kertoa omat poliittiset näkemyksensä riippumatta siitä, ovatko he hallituksessa vai hallituksen ulkopuolella oppositiossa.

Mistä eduskunnassa keskusteltiin liittyen toisen asteen tutkinnon suorittamiseen

Politiikassa on suosittua puhua erilaisista ongelmista, joihin poliitikot etsivät ratkaisuja. Tutkielmassa tarkastelinkin ilman toisen asteen koulutusta jäämistä eräänlaisena ongelmana, josta kansanedustajat  puhuvat eduskunnan keskusteluissa. Tutkielmassa tunnistettiin keskeisiksi eduskuntakeskustelussa esiintyneiksi ongelmiksi esitetyt riskit siitä, että ilman toisen asteen koulutusta olevat jäävät todennäköisemmin ilman töitä tulevaisuudessa ja ovat suuremmassa riskissä syrjäytyä. Näiden riskien taustalla esitettiin olevan työelämän muutos, jonka myötä yhä harvempi pelkän peruskoulun suorittanut jäisi ilman työtä. Kansanedustajat nostivat myös esille peruskoulun varassa olevien nykyistä työllisyysastetta, joka on alhaisempi kuin toisen asteen tutkinnon suorittaneiden työllisyysaste. Nuorista puhuttiin keskustelussa pitkälti joko koulutuksessa tai työelämässä olevina tai niiden ulkopuolella olevina. Toisen asteen tutkinnon suorittaminen esitettiin keskeisenä jakajana sille, saako nuori myöhemmin töitä ja näin pysyy mukana yhteiskunnassa, vai jääkö nuori ilman töitä ja tippuu yhteiskunnan ulkopuolelle.

Tulokset kertovat työelämän ja koulutuksen tiiviistä yhteydestä

Tutkielman tulokset osoittavat tiiviin yhteyden työelämän ja koulutuksen välillä. Kansanedustajat esittivät puheenvuoroissaan toisen asteen tutkinnon tarpeelliseksi kaikille nimenomaan sen vuoksi, että työelämä on muuttunut. Jatkossa olisi kiinnostavaa tutkia esimerkiksi sitä, millä perusteilla kansanedustajat puhuivat toisen asteen koulutuksen tekemisestä maksuttomaksi kaikille nuorille oppivelvollisuuden laajentamisen eduskuntakeskustelussa. Tutkielma oli rajattu pelkästään toisen asteen tutkinnon suorittamiseen liittyvien teemojen tarkasteluun, joten kaikkia eduskuntakeskustelussa esiintyneitä teemoja ei voinut ottaa tässä tutkielmassa huomioon.

Tutkielman tulosten perusteella voi myös pohtia, käytetäänkö nykyisessä yhteiskunnassamme työn tekemistä synonyymina yhteiskunnalliselle osallistumiselle. Kansanedustajien puheenvuoroissa työn tekeminen ja yhteiskunnallinen osallistuminen esiintyivät pääosin yhdessä, joka voi rakentaa kuvaa siitä, että ainoastaan olemalla työelämässä mukana voi olla mukana myös yhteiskunnassa.

 

Venla Kinnunen

Miksi pelkällä peruskoululla ei pärjää?: Ilman toisen asteen koulutusta jäämisen ongelmallistaminen oppivelvollisuuden laajentamisen yhteydessä.

 

Tutkimuksen tavoite

Tutkimuksessani lähdin etsimään hahmotelmia ja aineksia monilajisen kasvatustietoisuuden rakentumisesta. Kasvatustietoisuus on vahvasti kytköksissä maailmankuvaan, arvoihin ja tunteisiin. Monilajisuus viittaa ajatukseen siitä, että me ihmiset ymmärrämme enenevissä määrin muiden eläinten tärkeyttä itseisarvollisina olentoina, sekä osana luontoa. Se sisältää myös ajatuksen siitä, että ihmiskunta elää riippuvuussuhteessa muihin eläimiin. Tutkimuksessa pohdittiin erityisesti mehiläisten merkitystä osana monilajisen kasvatustietoisuuden kehittymisen mahdollisuuksia. Ekokriisien ja vaanivan ekokatastrofin ikeessä on tärkeätä tutkia monipuolisesti ihmisen ja muun maailman suhdetta monista näkökulmista.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimus sijoittuu teoreettisen ja käsitteellisen tutkimuksen piiriin, ja sen lisäksi siinä korostuu tulkinnallinen tutkimusote. Tulkinnan kautta tutkimuksen teoreettisesta kehyksestä muodostui myös tutkimuksen aineisto. Tutkimuksessa monilajisista ja kasvatustietoisuuden viitekehyksistä syntetisoitui kokonaisuus, joka paitsi ohjasi tutkimuksen pohdintaa, myös tarjosi valmiin pohjan yksittäisen opettajan monilajisen kasvatustietoisuuden kehittämisen tueksi. Työskentelytavaksi muodostui tutkimuspäiväkirjamainen lähestyminen tutkimusaihetta kohtaan

Tutkimuksen tulokset

Tutkimuksen valossa monilajinen ajattelu ja kasvatus eivät näyttäydy ihmiskeskeisyyttä poistavana, vaan sitä muuttavana voimana. Monilajista kasvatustietoisuutta voidaan kehittää pohdinnan perusteella muihin lajeihin liittyvällä erilaisella tietämisellä, kohtaamisella, tuntemisella ja oleskelulla. Konkreettisimpina toimina eläinten itsearvon ja merkityksen ymmärtämisen lisäämiseksi näyttäytyivät ongelmissa oleskelu muiden eläinten kanssa, sekä muille eläimille puhuminen. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan esittää monilajisen kasvatustietoisuuden kehittämisen olevan tärkeä osa ekokatastrofin välttämistä, ekokriisin hoitamista, sekä muiden eläinten oikeuksien parantamista kasvatuksellisessa kontekstissa, sekä yleisesti osana oman maailmankatsomuksen ja -suhteen kehittämistä.

Jatkotutkimusaiheina näyttäytyvät erityisesti teknologian roolin huomioiminen monilajisen maailmankuvan rakentumisessa, sekä opetussuunnitelmatutkimus liittyen monilajiseen pedagogiikkaan ja ymmärtämiseen.

Lopuksi

Tätä tutkimusta tehdessäni olen ryhtynyt puhumaan muun muassa linnuille ja mehiläisille niitä kohdatessani. Kerran ohjeistin ulkona leikkipihalla keskenään tapelleita lintuja lopettamaan nujakoinnin, ja ne yllättäen siitä hieman rauhoittuivatkin. Haasteelliseksi on osoittautunut erityisesti sääskille ja banaanikärpäsille puhuminen, mutta olen tiedostanut oleskelevani ongelmissa ja olen päättänyt opetella puhumaan myös niille. Lähentyminen muihin eläimiin voi paradoksaalisella tavalla auttaa meitä myös etääntymään niistä. Utopistisena tulevaisuuden mahdollisuutena siintää tilanne, että voimme jättää kasvatuksessa ja yleisestikin eläimet rauhaan niiltä osin kuin se on oikein, eikä muiden eläinten tarvitse vaikuttua tai liikuttua enää meidänkään haitallisista toimistamme. Voimme lakata olemasta huolissamme, jatkaa kasvatustyötämme, ja rakastaa ympärillämme pörräävää elämää ja olevaisuutta.

 

Mikko Varjanne

Me eläimet! eli: kuinka lakata olemasta huolissaan ja oppia rakastamaan mehiläisiä – Varhaiskasvatuksen opettajan monilajista kasvatustietoisuutta etsimässä

Språkkunskaperna i det andra inehmska språket hos elever blir allt sämre och tröskeln till att våga använda språket blir allt högre. Skolelever i Finland har inte längre lika hög motivation till att lära sig det andra inhemska språket utan allt fler elever intresserar sig mer för engelska. För att råda bot på detta skulle eklasstandem kunna vara ett bra tillägg till språkundervisningen. Eklasstandem innebär att elever med olika modersmål träffas virtuellt och samarbetar ömsesidigt och på så vis lär sig språket av varandra.

Avhandlingens syfte är att ta reda på om eKlasstandem är ett bra tillägg till undervisningen i det andra inhemska språket genom att undersöka områdena språkinlärning, motivation och attityd för att få fram dess inverkan till att lära sig det andra inhemska språket. Min avhandling är en kvalitativ enkätstudie var 42 elever och 3 lärare deltog för att få fram resultatet.

Avhandlingens resultat

Avhandlingens viktigaste resultat är att eklasstandem är ett bra tillägg till undervisningen i det andra inhemska språket. Majoriteten av eleverna upplever att eklasstandem har varit nyttigt och de har lärt sig mycket mer än under vanliga lektioner. Det framkom att eleverna tycker eklasstandem påverkat positivt på deras språkinlärning eftersom de lärt sig bland annat att ljuda och uttala ord bättre. Eleverna nämner även att de lärt sig samarbeta och kommunicera bättre. Många elever upplever även att det har varit roligt att få jobba i par tillsammans med jämnåriga. Ur resultatet framkom även att många elever har vågat använda det andra inhemska språket utanför skolan och tandemlektionerna, vilket var väldigt roligt.

Mina egna slutsatser

På basen av resultatet ur studien kan man konstatera att eklasstandem är någonting som borde implementeras i språkundervisningen i allt flera skolor. Eklasstandem har bidragit med att allt fler elever känner sig säkrare på det andra inhemska språket. En av de viktigaste aspekter när man lär sig ett språk är att få använda det för då lär man sig språket påriktigt. I och med eklasstandem får elever möjlighet att kommunicera med jämnåriga och lära sig språket av varandra, vilket jag tror är en bra metod för att öka bland annat motivationen och attityden till det andra inhemska språket.

Jessica Johansson
”Man fattar mycket mer än på vanliga lektioner”
En kvalitativ studie kring eKlasstandems påverkan på elevers språkinlärning samt attityder och motivation till det andra inhemska språket

Taustaa

Motivaatio on jokaiselle tuttu ilmiö, ja on tärkeä toiminnan ja oppimisen käynnistäjä erityisesti koulukontekstissa. Astuin tutkimuksessani viidesluokkalaisten luokkahuoneeseen tekemään havaintoja motivaatiosta. Halusin selvittää, miten opettajat pyrkivät todellisessa koululuokassa vaikuttamaan oppilaiden motivaatioon, ja miten oppilaiden koulumotivaatio käytännössä näkyy. Tutkimuksen keskeisenä teoriana toimii Decin ja Ryanin itsemääräämisteoria, jonka mukaan motivaatio jakautuu sisäiseen eli omasta kiinnostuksesta kumpuavaan motivaatioon sekä ulkoiseen eli erilaisten rangaistusten ja palkintojen ohjaamaan motivaatioon.

Toteutus

Toteutin tutkimuksen laadullisena tutkimuksena, käyttäen tutkimusmenetelmänä etnografista havainnointia. Halusin tarkastella niin sanallista kuin sanatontakin viestintää luokkahuoneessa, ja havainnointi tarjosi mahdollisuuden kurkistaa aitoihin opetustilanteisiin. Sain mahdollisuuden havainnoida kymmenen päivän ajan neljää (N=4) eri opettajaa, kahta (N=2) opetusharjoittelijaa sekä seitsemäätoista (N=17) oppilasta. Havainnoituja oppitunteja kertyi yhteensä 37.

Analyysi

Analysoin aineistoni laadullisen sisällönanalyysin avulla, teoriaohjaavana. Analyysi muodostui siis teorian ja aineiston yhteistyössä. Aineisto on jaettu analyysissä sisäistä motivaatiota tukeviin keinoihin, ulkoista motivaatiota tukeviin keinoihin sekä motivaation näkymiseen oppilaiden toiminnassa. Näistä muodostuivat yläkategoriat, joiden alle tarkentui erilaisia alakategorioita.

Tulokset

Opettajilla on mahdollisuus vaikuttaa oppilaiden sisäiseen koulumotivaatioon korostamalla itsemääräämisteorian mukaan oppilaiden pätevyyden, autonomian ja yhteenkuuluvuuden tunteita. Pätevyyden korostamiseen opettajien keinona oli erityisesti positiivisen palautteen antaminen, mutta lisäksi selvät odotukset, oppilaisiin kohdistuvat odotukset ja uskomukset, sopivat haasteet ja eriyttäminen sekä riittävä tuki. Autonomiaa korostavista keinoista opettajilla painottui monipuolisten työtapojen käyttö, minkä lisäksi näkyvissä olivat myös oppilaiden aktivoiminen, valinnanmahdollisuuksien tarjoaminen sekä aiheiden yhdistäminen oppilaiden kiinnostuksen kohteisiin ja elämäntilanteisiin. Oppilaiden yhteenkuuluvuuden tunnetta opettajat paransivat huumorin keinoin, minkä lisäksi käytössä oli muitakin nonverbaalisen ja verbaalisen välittömyyden keinoja, kuten katsekontakteja, ilmeitä, vartalon asentoja, fyysistä läheisyyttä, kehuja, oppilaiden kohtaamista, kysymysten kysymistä sekä opettajan kertomuksia itsestään. Kaikkiin yllä mainittuihin kategorioihin liittyy analyysissä vielä tarkempia alakategorioita, ja tutkielmassa on esitetty niistä runsaasti konkreettisia esimerkkejä.

Oppilaiden ulkoiseen koulumotivaatioon opettajat vaikuttivat toimimalla auktoriteettina, korostamalla tehtävän tärkeyttä sekä palkitsemalla ja rankaisemalla. Eniten luokassa näistä keinoista korostui auktoriteettina toimiminen, johon liittyi ryhmänhallintaa, tekemiseen johdattelua, pakkoa, käskyjä ja pyyntöjä sekä valta-asemaan vetoamista. Tehtävän tärkeyttä opettajat korostivat vetoamalla aiheen, tehtävän tai taidon tärkeyteen. Palkitsemiseen liittyi niin materiaalisia palkintoja kuin kannustuksia ja mielekästä tekemistäkin. Rankaiseminen oli harvoin suoraa, vaan sen sijaan opettajan toiminta tai sanat sisälsivät jonkinlaisen rangaistuksen mahdollisuuden tai uhan.

Oppilaiden koulumotivaatio näkyi sekä sanojen että tekojen kautta. Autonomiaan liittyen he ilmaisivat kiinnostusta ja halua panostaa sekä pohtivat toiminnan tarkoitusta. Pätevyyden osalta oppilaat ilmaisivat turhautumista, halua pärjätä sekä haasteen kaipaamista. Yhteenkuuluvuuden merkitys näkyi kavereiden kanssa jakamisena sekä kiinnostuksena yhteisöllisyyttä kohtaan. Tekojen kautta motivaatio näkyi siinä, työskentelivätkö oppilaat omaehtoisesti, välttelivätkö he toimintaa, olivatko he tuntiaktiivisia, millaista heidän työnsä laatu oli sekä miten he osoittivat turhautumista tai motivaation puutetta.

Tutkimustulokset auttavat opettajia saamaan konkreettisen kuvan siitä, miten oppilaiden koulumotivaatio näkyy ja miten opettaja voi siihen käytännössä eri tavoilla vaikuttaa. Motivointi ei siis ole esimerkiksi vain jälki-istunnolla uhkailua, tarrojen tarjoamista ja videoiden katsomista, vaan siihen liittyy paljon muutakin, ja eri motivointikeinoilla on erilaisia vaikutuksia oppilaiden motivaatioon. Jatkossa voisi olla mielekästä selvittää, mitkä keinot ovat kaikkein otollisimpia oppilaiden koulumotivaation kannalta.

Aino Kemppi
”Onks pakko?” Etnografisia havaintoja oppilaiden koulumotivaatiosta ja opettajien vaikuttamistavoista luokkahuoneessa

Taustaa

Ammatillinen identiteetti kehittyy sekä koulutuksen että ammatissa toimimisen aikana osana yksilön identiteettiä. Sen avulla pyritään ymmärtämään itsensä suhteessa ammatillisuuteen ja työhön sekä millaiseksi ammatissaan halutaan tulla. Oman ammatillisen identiteetin määritteleminen ja tiedostaminen ovat nykypäivän työelämässä erityisen merkityksellisessä roolissa. Kasvatustieteen kentällä on tutkittu erityisesti opettajaidentiteettiä ja sen rakentumista. Opettajaksi kasvu nähdään pitkänä prosessina, joka usein alkaa jo ennen opettajakoulutukseen osallistumista ja jatkuu myöhemmin työssä. Mutta kun tarkastelun kohteeksi otetaan generalisteihin kuuluvat yleisen ja aikuiskasvatustieteen asiantuntijat ja opiskelijat, joiden akateeminen koulutus ei johda tietyn ammatillisen pätevyyden saavuttamiseen, ei ammatillisen identiteetin määrittely alan monipuolisuuden ja generalin luonteen vuoksi ole kuitenkaan mielestäni kovin helppoa. Olen itse oppialan opiskelijana paljon pohtinut omaa osaamistani sekä persoonallisen ja ammatillisen identiteetin kehittymistä opintojen aikana, joten halusin tämän tutkielman avulla selvittää muiden opiskelijoiden kokemuksia.

Tutkimustehtävä ja tutkimuksen toteutus

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella, minkälaisena yleisen ja aikuiskasvatustieteen loppuvaiheen opiskelijoilla näyttäytyy heidän kasvatustieteilijän identiteettinsä. Lisäksi halusin tutkia opiskelijoiden kokemuksia opinnoista, harjoittelusta ja aikaisemmasta työelämästä, sekä niiden vaikutuksista heidän kasvatustieteilijän identiteettinsä rakentumiseen.

Tutkimus toteutettiin fenomenologisella tutkimusotteella, jossa keskiössä on tutkimukseen osallistuneiden kokemukset, ja joka on ohjannut tutkimuksen etenemistä ja analyysin tekemistä. Tutkimuksen aineisto on kerätty puolistrukturoidulla haastattelulla Helsingin yliopiston yleisen ja aikuiskasvatustieteen opintojen loppuvaiheessa olevia opiskelijoilta touko-kesäkuussa 2024. Kokemuksia kasvatustieteilijän identiteetistä tarkastelin neljän alateeman avulla: osaaminen, akateemisuus, työelämäarvot ja tulevaisuususko.

Tutkimustulokset ja johtopäätökset

Tutkimustulokset osoittavat, että opiskelijoiden kasvatustieteilijän identiteetti näyttäytyy heidän kokemustensa mukaan epävarmalta ja epäselkeältä. Oman osaamisen määrittely koetaan vaikeaksi, mutta opiskelijat tiedostavat kuitenkin omat vahvuutensa ja kehityskohteensa, mikä on tärkeä osa ammatillisen identiteetin kehittymistä. Akateemisuutta ei nähdä isona osana sen hetkistä identiteettiänsä, sen sijaan työelämäarvot ovat hyvin tärkeässä osassa heidän kasvatustietelijän identiteetin muodostumisessa. Opiskelijoilla korostuvat pehmeät ja inhimilliset arvot, joita he haluavat hyödyntää myös tulevaisuuden työelämässä. Erityisesti vapaavalintaiset opinnot ja aikaisempi työkokemus koetaan tärkeäksi kasvatustieteilijän identiteettinsä kehittymisessä.

Jotta työelämän vaatimuksiin pystytään vastaamaan, opiskelijat toivovat koulutuksen muuttuvan selkeämmäksi ja painottavan enemmän generaaliutta ja sen vahvuuksia. Myös konkreettisuuden ja käytännönläheisyyden lisääminen opintoihin nousi kehityskohteina esiin. Esimerkiksi yhteistyön lisääminen yri-tysten ja muiden oppilaitosten kanssa nähtiin tärkeänä. Tämä voisi auttaa tarjoamaan opiskelijoille enemmän käytännön kokemuksia ja tukea työelämään siirtymisessä. Lisäksi opiskelijat nostivat esiin tarpeen lisätä oppialan selkeyttä ja tunnettavuutta sekä työelämässä että opiskelijoiden keskuudessa. Selkeät ura- ja ammatilliset näkymät auttaisivat houkuttelemaan ja sitouttamaan opiskelijoita alalle.

Kristiina Rautio

Yleisen ja aikuiskasvatustieteen opiskelijoiden kokemuksia opinnoista ja omasta kasvatustieteilijän identiteetistään

Tilkkutäkkien tekijänä olen ollut aina kiinnostunut amissien tilkkutäkeistä, joskaan en ole selvittänyt tarinaa ja oppeja niiden taustalla. Käytän myös paljon YouTubea, mistä löytyy ohjeita, inspiraatiota ja tietoa varsinkin käsityöharrastusteni tueksi. Pohtiessani maisterintutkielmani aihetta, tuntui näiden kahden asian yhdistäminen kiinnostavalta ja hyödylliseltäkin.

Tutkimuksen tavoitteet ja toteutus

Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää miten amissien tilkkutäkit näkyvät YouTubessa yleisesti sekä myös millä tavoin tutoriaalit ilmentävät oikeita amissien tilkkutäkkien lainalaisuuksia. Aihealue oli kiinnostava erityisesti siksi, että amissit eivät itse käytä sähköä, teknologiaa tai sosiaalista mediaa, eivätkä he pidä siitä, että heitä valokuvataan tai videoidaan. Lähes kaikki videot, mitkä löytyvät YouTubesta aihetta koskien, ovat muiden, kuin amissiyhteisöjen jäsenten tekemiä. Tavoitteenani oli tehdä niin sanotusti kokeellinen pistokoe melko satunnaisesti valittujen videoiden avulla, jotta näkisin, ovatko opit ja sanomat yhdenmukaisia aihetta koskien. Tämän taustalla taas oli intressi selvittää, voiko YouTubesta saatava oppi perinnekäsityötä ajatellen olla teoriapohjaan verraten oikeanlaista, jolloin YouTube voisi toimia yhtenä modernimpana kanavana käsityöperinteiden säilymistä ajatellen.

Tutkimukseni metodi oli laadullinen mediatutkimus ja aineistoa taas analysoin representaatioanalyysin sekä teorialähtöisen sisällönanalyysin kautta, jotta pystyin luotettavasti ja perustellusti vastaamaan tutkimuskysymyksiini. Valitsin karsinnan päätteeksi viisi aihevideota ja viisi tutoriaalivideota, jotka edustivat mielestäni hyvin perinteitä eikä niissä ollut kaupallista näkökulmaa. Näitä videoita lähdin analysoimaan kahdessa osassa niin, että sain tulkittua videot kattavasti teoriapohjaan verraten.

Yhteenveto

Tutkimuksen tuloksien mukaan videomateriaali, mitä YouTubesta löytyy, tukee varsin hyvin ja yhdenmukaisesti amissien tilkkutäkkiperinteitä. Heidän tilkkutäkkiperinteissään on pähkinänkuoressa kolme eri kategoriaa: värit ja materiaalit, kuviointi ja symboliikka sekä tekniikka ja tikkaus. Värien käytössä oleellista on se, että värejä käytetään toinen toistaan korostavasti niin, että kirkkaat värit, pastellisävyt ja tummat sävyt vuorottelevat, jolloin kontrasti on valtavan hieno. Väreistä vältellään keltaista ja oranssia, sillä ne eivät ole vaatteissa käytettyjä värejä, joista taas tilkkutäkkien materiaalit yleensä tulevat sen jälkeen, kun vaatteet on käytetty loppuun. Kuviointi on usein yksinkertaista ja abstraktia ja hyvin usein täkeissä on iso kuvioneliö keskellä, jota reunustavat ensin ohuemmat sisäkehykset ja sitten leveämmän ulkokehykset. Kuviot ilmentävät abstraktisti esimerkiksi hirsimökkiä, tähteä, tai vaikkapa avioliittoa, jolloin nähtävillä on myös symboliikkaa. Täkit on teknisesti toteutettu täysin käsin (poljettava ompelukone sallittu) ja lopputikkaus on suoritettu yhteisön jäsenten kesken talkootyönä. Nämä kaikki asiat tulivat videoista esiin hyvin yhdenmukaisesti, joskin kattavan kuvan saamiseksi oli tarve katsoa useampia videoita. Ainoa hieman ristiriitainen asia teoriapohjaan verraten oli se, että joissain videoissa oli käytetty kuosillisia kankaita tilkkutöissä, mikä ei ole amissien sääntöjen mukaista muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Näissäkin videoissa tosin yleensä kerrottiin, että vain yksiväriset kankaat ovat yleisesti käytössä.

Pohdinta

Amissien tilkkutäkkejä ympäröi vahva perinne ja ne edustavat taloudellisuutta, käytännöllisyyttä, kädentaitoa ja jatkuvuutta. Ne edustavat myös osittain suljettuja yhteisöjä, joissa arvostetaan ahkeruutta ja nöyryyttä, eikä tilkkutäkkejä tehdä taiteen vuoksi turhaan vaan käyttöesineeksi yhteisöjen naisten toimesta. Tilkkutäkit tosin ovat myös sallittu keino ilmentää yksilöllistä luovuutta, sillä tilkkutäkkien tilkkuosa on yksilötyötä, vasta tikkaus tiimityötä. Sosiaalinen media, kuten YouTube taas on moderni kanava, missä tietoa jakavat aivan tavalliset ihmiset joko harrastusmielessä tai ammattimielessä. YouTubesta löytyy materiaaleja jokaiselle harrastajalle omannäköisesti. Samankaltaisen aiheen ympäriltä löytyy valtava määrä videoita, jotka on tehty eri tavoin ja hieman eri näkökulmasta. Videoiden valinta ja tiedon löytäminen ovat täysin YouTuben katsojien käsissä. Toki tiedon tulkintakin jää näin katsojalle. Perinteet ja moderni tekniikka eivät ole toisiaan poissulkevia asioita vaan toisiaan täydentäviä.

Tutkimuksessa ilmeni, että varsin satunnaisesti valitut YouTube-videot ilmentävät hyvin amissien tilkkutäkkiperinnettä ja tutoriaaleistakin nousee monia oikeita lainalaisuuksia esiin niitä katsoessa. Oli kuitenkin tarpeen katsella useampi video kokonaiskuvan tarkentumiseksi, jolloin varsinaiset perinteet tulivat toistettuna ilmi. Jatkotutkimusaiheena voisi olla samojen yhteisöjen joku toinen käsityölaji tai sitten vastaavasti jokin toinen perinnekäsityö vähän toisenlaisesta näkökulmasta videoita tutkien.

Voidaan todeta, että YouTubella on edellytyksiä toimia perinnekäsityön viestin viejänä, kiinnostuksen levittäjänä ja oikeiden oppien antajana. Tämä on varsin lohdullinen asia ainakin tällaisen perinteitä vaalivan käsityöläisen näkökulmasta.

Satu Rantanen – Yhdysvaltojen Amissien tilkkutyöt: Käsityöperinteet YouTube-videoissa

Työ on yksi elämän tärkeimpiä tekijöitä nyky-yhteiskunnassamme. Työn tekemistä voidaan pitää ihmisoikeutena, jota kuuluu edistää ja suojella. Työn suuren merkityksen takia voidaan puhua työntekijäkansalaisuudesta. Käsite viittaa siihen sosiaaliseen ja taloudelliseen siteeseen, jonka työ muodostaa yksilön ja yhteiskunnan välille. Työntekijäkansalaisuuden voi saavuttaa osallistumalla palkkatyöhön. Valitettavasti kaikille työntekijäkansalaisuus ei ole yhtä helposti saavutettavissa. Vammaisten ihmisten työllistymisluvut ovat matalia, vaikka osalla onkin hyvä tai erinomainen työkyky. YK:n vammaissopimus takaa vammaisten ihmisten oikeuden työhön, mutta yhdenvertaiseen työelämään on vielä pitkä matka. Monissa tutkimuksissa työvalmennuspalvelut ovat osoittautuneet hyväksi keinoksi tukea vammaisten ihmisten työllistymistä. Työvalmennuspalvelut yksilöllisiä työllisyyspalveluita vammaisille ihmiselle. Palvelun tavoitteena on palkkatyö.

Tässä tutkielmassa lähdin tutkimaan vammaisten työvalmennus Virtaamoa. Virtaamo on pitkään ja menestykkäästi toiminut työvalmennuspalvelu Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella. Tutkielmassani halusin kuvata sitä, miten työvalmennus Virtaamo edistää vammaisten ihmisten työllistymistä ja miten nämä palvelut koetaan. Lisäksi lähdin selvittämään mitä haasteita ja mahdollisuuksia vammaiset ihmiset kohtaavat työelämässä. Tutkin näitä haasteita ja mahdollisuuksia suhteessa vammaisten ihmisen työntekijäkansalaisuuden rakentumiseen.
Toteutin tutkimukseni puolistrukturoidulla haastattelulla ja haastattelin yhteensä seitsemää henkilöä. Haastateltavina oli Virtaamon asiakkaita, työvalmentajia ja Virtaamon yhteistyökumppaneita. Analyysin toteutin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä.

Tulosten mukaan Virtaamo tarjoaa asiakkailleen monipuolista tukea ja palveluun ollaan yleisesti ottaen tyytyväisiä. Virtaamon palveluista tässä tutkielmassa nousi esiin henkinen tuki, työpaikkakäynnit, toiveiden huomiointi ja yritysyhteistyö. Ristiriitaisia tunteita herätti eniten työpaikkakäynnit, joiden tarpeellisuutta asiakkaat kyseenalaistivat. Työvalmentajat nostivat esiin sen, että työnkuva on ajan saatossa muuttunut ja asiakkaiden haasteet ovat yhä suurempia elämän kaikilla osa-alueilla.

Tulosten mukaan vammaisten työntekijäkansalaisuus on mahdollinen, mutta se on vaikeasti saavutettavissa ja erityismerkitty. Vammaisten työmahdollisuudet ovat hyvin rajattuja ja työhön päästäkseen on tehtävä ensin ilmaista työtä, jotta työnantaja oppisi luottamaan vammaisen ihmisen työkykyyn. Aineistossa ilmeni myös, että vammaiset kohtaavat työyhteisöissä paljon työpaikkakiusaamista, jonka taustalla on vammaisten ihmisten työnkyvyn yli- tai aliarviointi. Kaikissa työyhteisössä ei ole kaikille selvää täsmätyökykyisen työntekijän rajattu ja räätälöity työnkuva. Täsmätyökykyisyydellä viitataan siihen, että henkilöllä voi olla työkykyä kokoaikaiseen työhön, mutta hän tarvitsee yksilöllisiä mukautuksia työhönsä. Termin ajatellaan olevan osuvampi ja kunnioittavampi verrattuna viralliseen osatyökykyisen käsitteeseen. Palkkatuki, työvalmennuspalvelut ja onnistunut yritysyhteistyö toimivat vammaisten työntekijäkansalaisuuden mahdollistajina.

Tässä tutkielmassa työn tekemiselle annetaan suuri painoarvo. On kuitenkin hyvä muistaa, että ihmisarvoa ei tule mitata suhteessa työhön ja yhteiskuntaan voi osallistua monella eri tavalla. Työn tekeminen on vain yksi tapa olla osallisena yhteiskunnassa. Työn tekemistä voidaan pitää vain rahan lähteenä ja työstä ei tarvitse tehdä identiteettiään. Kapitalistinen järjestelmä painottaa työn merkitystä ja ihmisen merkitystä työvoimana, mutta yhteiskunnassa täytyy olla sijaa myös toisinlaisilla tavoille elää ja olla osallisena. Yhteiskuntamme ei halua päästä vammaisia osaksi työntekijäkansalaisuutta ja sillä tavalla sitoo heidät köyhyyteen. Jos yhteiskunta sulkee tietyt ryhmät ulos työntekijäkansalaisuudesta, pitää yhteiskunnan silloin tarjota tasa-arvoiset aineelliset edut myös tälle ulossuljetulle ryhmälle. Yhteiskunnan tulee siis entistä enemmän tukea aidosti työkyvyttömiä ja toisaalta myös purkaa työllistymisen esteitä heiltä, jotka on väitetty, oletettu tai nimetty työkyvyttömiksi.

Julia Tuoma

”Et siinä mitään ei menetä ja paljon voi saada” – työvalmennus Virtaamo työntekijäkansalaisuuden mahdollistajana

Tutkimuksen taustaa

Yhteiskunta on jakautunut yhteiskuntaluokkien välillä monella tavalla. Alueellinen segregaatio kasvaa, koska vanhempien tuloerot jatkavat kasvua ja lasten koulutustaso sekä tulevaisuuden tulotaso määräytyvät koko ajan enemmän vanhempien taustan mukaan. Koulutus luo mahdollisuuden sille, että yksilö voi hankkia lisää tietoa ja taitoja taustastaan riippumatta. Koulutus auttaa tavoittelemaan parempia työpaikkoja ja parempaa elämää. Suomessa nuori, jonka kumpikaan vanhemmista ei ole korkeasti koulutettu, päätyy keskimääräistä harvemmin lukioon ja jää keskimääräistä useammin vaille toisen asteen tutkintoa. Tutkinnon puuttuminen johtaa haavoittuvuuteen työmarkkinoilla. Yhteiskuntamme hyvinvointimalliin kuuluu tasa-arvoisuuteen pyrkiminen. Koulu on paikka, joka luo mahdollisuuden tasa-arvolle ja sosiaaliselle liikkuvuudelle. Koulu ei kykene tarjoamaan hyvää taloudellista pääomaa oppilailleen, mutta se on kuitenkin paikka, joka tarjoaa jokaiselle mahdollisuuden sosiaalisen pääoman kartuttamiseen ja onnistumiseen. Tämän takaa oppilaan oikeus opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen. Hyvä kouluhyvinvointi mahdollistaa oppimisen ja edistää nuoren kasvua. Kouluhyvinvointi on yhteydessä suoraan ja välillisesti nuoren henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Kouluhyvinvointi on myös yhteydessä elämäntyytyväisyyteen. Kaikilla lapsilla ja nuorilla tulisikin olla mahdollisuus saavuttaa riittävän hyvä kouluhyvinvointi.

Tutkimustehtävä

Tämän kvantitatiivisen tutkielman tarkoituksena oli selvittää, kuinka sosioekonominen taustan on yhteydessä oppilaan subjektiiviseen kokemukseen kouluhyvinvoinnista. Sosioekonomisen aseman vaikutusta kouluhyvinvointiin tarkasteltiin kouluinnon ja koulu-uupumuksen avulla. Tutkielman tavoite oli tarkastella nuoren sosioekonomista taustaa selittävänä muuttujana. Tutkielmassa sosioekonominen tausta koostui taloudellisen pääoman ulottuvuuksista. Teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassa peilattiin oppilaan sosioekonomisen aseman ja sosiaalisen pääoman merkitystä kouluhyvinvointiin. Sosioekonomisen aseman vaikutusta oppilaan kokemukseen kouluhyvinvoinnista peilattiin ekologisen systeemiteorian (Ecological Systems Theory) kautta. Sosiaalisen pääoman ja kouluhyvinvoinnin yhteyden selittävänä mallina ekologisen systeemien eri tasojen välillä toimi Demeroutin ym. (2001) työn vaatimusten ja voimavarojen malliin (Job demands – resources model JD-R) perustuva opiskeluhyvinvoinnin vaatimusten ja voimavarojen malli.

Tulokset

Tulokset osoittivat, että koti, joka tarjoaa nuorelle taloudellisesti vakaat lähtökohdat, luo oppilaalle paremmat resurssit koulunkäynnille. Tulokset osoittivat myös, että vaikka perheen taloustilanne ei olisi kaikilta osin vakaa, mutta oppilas itse kokee oman toimeentulonsa verrattain hyväksi suhteessa muihin, on tämä yhteydessä lisääntyvään kouluintoon ja matalampaan koulu-uupumukseen. Näin ollen oppilaan taloudellinen huolettomuus ennustaa oppilaalle parempaa kouluhyvinvointia. Tutkimustulokset myötäilevät aikaisempia tutkimustuloksia.
Koen, että tämä tutkimus antaa tärkeää tietoa ja lisää yhteiskunnallista ymmärrystä niitä oppilaita kohtaan, joilla ei ole yhdenvertaisia mahdollisuuksia koulupolulla. Erityisen tärkeää on, että niin yhteiskunnalliset päättäjät kuin arjessa toimivat opettajat tiedostavat eriarvoisuutta ja sosiaalista liikkuvuutta estävät tekijät. Tieto mahdollistaa muutoksen.

Johtopäätökset

Aiheesta on tärkeää käydä yhteiskunnallista keskustelua ja tehdä jatkotutkimusta, jotta yhdenvertaisuus mahdollistuu tulevaisuudessa. Sosioekonomisen taustan ja hyvinvoinnin jatkotutkimuksia olisi tärkeä tehdä erityisesti tämänhetkisten kaikkia koskevien talouspaineiden takia. Myös koronapandemian tuottamien sosiaalisten ja taloudellisten haittojen vaikutuksia suhteessa lapsiin ja nuoriin olisi syytä tutkia. Yhteiskunnalliset talouspaineet ja pandemian tarkastelu korostaa entisestään tasa-arvoa tukevien ratkaisuiden löytämisen tarvetta, niin lasten ja nuorten kuin varhaiskasvatus- ja kouluyhteisöjen näkökulmasta. Koulutusjärjestelmä ei pysty yksin tasoittamaan oppilaiden taustan tuottamia lähtökohta eroja. Osaamisen ja hyvinvoinnin erojen tasoittamiseksi olisikin tärkeää kiinnittää erityistä huomiota koulutusjärjestelmän kykyyn reagoida sosiaalisen ja alueellisen eriytymisen tuottamiin eroihin perusopetuksen resurssitarpeissa.

Laura Madetoja
Yhdenvertainen kouluhyvinvointi: sosioekonominen tausta kouluhyvinvoinnin selittäjänä

Taustaa

Kuluttajakasvatus on nähty tarpeelliseksi kautta aikojen. Suomessa kuluttajakasvatuksen tarve tunnistettiin jo 1800-luvulla, kun kotitalousopetuksessa alettiin opettaa säästäväisyyttä sekä raaka-aineiden huolellista käyttöä. Kotitalousopetuksen onkin havaittu olevan keskeisessä roolissa peruskoulun kuluttajakasvatuksessa. Vaikka kuluttajakasvatus on ollut esillä pitkään, kuluttajakasvatuksen opetusta ei ole vielä kovinkaan tutkittu. Sen sijaan tutkimuksen tarve kuluttajakasvatuksen opetuksesta oli havaittu.

Tutkimustehtävä ja aineisto

Tutkimuksen tarkoituksena olikin vastata tähän havaittuun tietoaukkoon ja tarpeeseen tutkia kuluttajakasvatuksessa käytettyjä opetuksen menetelmiä sekä selvittää millä tavoin kuluttajakasvatusta toteutetaan. Halusin siis selvittää, millä tavoin kotitalousopettajat toteuttavat kuluttajakasvatusta kotitalousopetuksessa. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineistona oli kolme erillistä aineistoa, joista kaksi oli Biocolour- hankkeessa tuotettuja. Ensimmäinen aineisto oli kyselytutkimusaineisto, joka sisälsi avokysymyksen kuluttajataitojen opettamisesta (Biocolour). Toinen aineisto oli haastatteluaineisto, jolla pyrittiin täydentämään kyselytutkimusaineistoa (Biocolour). Kolmas aineisto kerättiin kotitalousopettajien Facebook- ryhmässä julkaistulla verkkokyselyllä. Aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin.

Tutkimuksen tulokset

Tutkimuksen tulokset kiteytyivät opettajien näkemyksiin kotitalousopetuksen kuluttajakasvatuksessa käytetyistä opetuksen sisällöistä sekä opetusmenetelmistä. Opettajat näkivät kuluttajakasvatuksen tärkeänä lähtökohtana tavoitteen kestävästi toimivasta kuluttajasta, joka osaa tehdä sekä omaa että ympäristön hyvinvointia edistäviä ratkaisuja. Lisäksi opettajat pitivät tärkeänä, että kuluttajakasvatuksen sisältöjen tulisi olla nuorten arkea lähellä.

Opettajien käyttämät yleisimmät opetuksen sisällöt olivat talouden hallintaan, budjetointiin ja hintavertailuun liittyvät oppimistehtävät. Tutkimuksessa tuli esille myös kuluttajakasvatuksessa käytettyjä opetusmenetelmiä, joita käytettiin opetuksessa monipuolisesti. Hyödyllisinä ja toimivina menetelminä opettajat kuvasivat vierailut, pelilliset elementit, digitaalisuuden sekä oppiaineyhteistyön.

Tutkimuksen tuloksista voidaan tulkita, että kotitalouden opetuksessa kuluttajakasvatusta toteutetaan monipuolisien opetusmenetelmien avulla. Opetuksen sisällöt ovat opetussuunnitelman tavoitteita vastaavia, mutta joiltain osin kuluttajakasvatuksessa on myös kehitettävää.

Johtopäätökset

Vaikka tutkimus osoitti, että kuluttajakasvatusta toteutetaan monipuolisten sisältöjen ja opetusmenetelmien avulla, jatkossa olisi tärkeää tutkia aihetta lisää. Sekä tässä tutkimuksessa, että aiemman tutkimuksen pohjalta on noussut huolet kuluttajakasvatuksen määrän vähäisyydestä sekä opetuksen sisältöjen hajanaisuudesta. Näyttäisi myös siltä, että kuluttajakasvatuksen sisällöt ja toteutus nojaavat vielä liian paljon yksittäisten opettajien valintoihin toteuttaa kuluttajakasvatusta. Jatkossa olisikin hyödyllistä kehittää opettajille kuluttajakasvatukseen tarkempia sisältömääritelmiä sekä materiaaleja opetuksen tueksi. Jatkossa olisi myös hyödyllistä tutkia oppiaineyhteistyön potentiaalia kuluttajakasvatuksen toteutuksessa.

Enni Jurmu

Kotitalousopettajien näkemyksiä kuluttajakasvatuksen sisällöistä ja opetusmenetelmistä