Tutkielmablogi – Avhandlingblogg

Miten eri ammattilaisten näkemyksiä tutkittiin?

Tutkimustehtävänä oli tarkastella eri ammattilaisten näkemyksiä sijoitettujen lasten koulunkäynnin järjestämisen toteutumisesta sekä sitä, eroavatko ryhmät toisistaan vastausten perusteella. Moniammatillisen yhteistyön laadukas toteuttaminen tukee sijoitetun lapsen oppimista, hyvinvointia ja koulunkäyntiä ja yksi yhteistyön onnistumisen tekijä on eri ammattilaisten yhtenevät käsitykset kokonaistilanteesta. Moniammatillisia näkemyksiä sijoitettujen lasten koulunkäynnin järjestämisen toteutumisesta tutkittiin tarkastelemalla vastauksia kyselystä, johon vastasi kolmen eri ammattiryhmän edustajia: hallinnon ja esihenkilötyön, kasvatus- ja opetustyön sekä opiskeluhuollon ammattilaisia (N = 40). Kyselyssä kartoitettiin ammattilaisten näkemyksiä koulunkäynnin järjestämisen tilanteesta. Analyysi toteutettiin kvantitatiivisesti SPSS-ohjelmaa hyödyntäen.

Mitä tulokset kertovat?

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että eri ammattiryhmien mukaan sijoitettuja lapsia tukevat toimet osittain toteutuvat. Ammattiryhmien käsitykset sijoitettujen lasten koulunkäynnin järjestämisestä ovat pääasiassa linjassa keskenään, mutta pieniä eroja on havaittavissa. Opiskeluhuollon edustajien vastauksissa oli eniten hajontaa ja he raportoivat hieman vahvemmin, että koulunkäyntiä tukevat toimet eivät toteudu. Hallinnon ja esihenkilötyön edustajien vastausten perusteella kuva koulukäynnin järjestämisen toteutumisesta oli myönteisin, kun taas kasvatus- ja opetustyön edustajien vastaukset ilmaisivat neutraalimpaa näkemystä. Jokseenkin yhtenevät näkemykset sijoitettujen lasten koulunkäynnin järjestämisen tilanteesta voivat kertoa siitä, että tämän osa-alueen suhteen moniammatilliselle yhteistyölle voi olla edellytyksiä.

Miten tuloksia voi hyödyntää?

Sijoitettujen lasten koulunkäynnin kontekstissa tutkimustietoa moniammatillisesta yhteistyöstä on vähän. Tämä tutkimus tarjoaa suuntaa antavaa tietoa yhteistyön edellytyksistä. Sekä aiemman tutkimuksen että tämän tutkimuksen perusteella moniammatillisen yhteistyön kehittäminen edelleen on tarpeellista. Sen keinoin voidaan tehokkaasti tukea sijoitettua lasta: edistää tämän oppimista, koulunkäyntiä ja hyvinvointia. Lisäksi hyvin toimiessaan moniammatillinen yhteistyö voi edistää myös ammattilaisten työssä jaksamista.

 

Emma Björkbacka

Moniammatillisia näkemyksiä sijoitettujen lasten koulunkäynnin järjestämisen toteutumisesta

Winner takes it all

Vain voittajat muistetaan. Mörkö löi sisään. Den glider in. Virenin kaatuminen. Miedon sadasosa ja Käärijän viisufarssi.

Kilpaurheiludiskurssia tuntevat tietävät voittamisen ja häviämisen näyttelevän isoa roolia urheilubisneksessä.

Tavoiteorientaatioteoria

Tavoiteorientaatioteoriaan kuuluu kaksi orientaatioperspektiiviä:

Tehtäväorientoituneessa tavoiteperspektiivissä yksilö, esim. oppilas tai urheilija arvioi omaa osaamistaan omaan aikaisempaan tasoonsa. Hän arvioi omaa kehittymistään. Onnistumisen kokemuksia saa parhaansa yrittämisestä ja kehittymisestä.

Minäorientoituneessa tavoiteperspektiivissä esim. oppilas tai urheilija arvioi omaa osaamistaan vertaillen itseään muihin. Menestymisestä, voittamisesta ja muita paremmin tekemisestä saadaan onnistumisen kokemuksia.

Arvaatko jo kumpaa orientaatioperspektiiviä urheilijoilla on enemmän?

…… Kyllä vain, tehtäväorientaatiota!

Pelaajat saavat keskiarvollisesti onnistumisen kokemukset parhaansa yrittämisestä ja kehittymisestä eivätkä esim. voittamisesta ja menestymisestä.
Itseasiassa aikaisemman tutkimuksen mukaan lajista, tasosta, maasta, sukupuolesta tai iästä riippumatta kaikki tarkastelemani tutkimukset ja niiden otokset ovat keskiarvollisesti enemmän tehtäväorientoituneita verrattuna minäorientaatioon. Ja ero on jopa melko selvä.

Mittarit

Urheilun kenttää ja siellä toimivia ihmisiä tuntevana olin puulla päähän lyöty katsoessani aikaisempia tutkimuksia. Vielä enemmän ihmetytti mittarit, joilla tutkimuksia oli tehty. Toinen yleisimmin tavoiteorientaatioteoriaa tutkiva mittari TEOSQ (Task and Ego Orientation in Sport Questionnaire) ei kysy lainkaan voittamiseen liittyvää kysymystä. Kilpaileminen on tavoiteorientaatioteorian alkuperäistutkimusten mukaan minäorientaation ytimessä. Urheilu on kilpailua, joku voittaa joku häviää. Toinen mittari POSQ (Perception of Success Questionnaire) kysyy aikuisversiossaan yhden voittamiseen liittyvän kysymyksen.

Motivaatioilmasto

Motivaatioilmasto kumpuaa tavoiteorientaatioteoriasta. Motivaatioilmaston tehtävä- ja minäsuuntautuneisuus toimivat samalla logiikalla tavoiteorientaatioperspektiivien kanssa. Sen tarkastelun kohteena on yksilön orientaatioiden sijaan psykofyysissosiaalinen ympäristö. Ilmapiiri on kansanomainen sana kuvaamaan motivaatioilmastoa.

Tehtäväsuuntautuneessa motivaatioilmastossa arvotetaan henkilökohtaista kehittymistä ja parhaansa yrittämistä. Onnistumisen kokemukset saadaan oman itsensä ylittämisestä ja muihin vertailua vältetään.

Minäsuuntautunut ilmasto puolestaan on vertailua ylläpitävä. Siinä onnistumisen kokemukset saadaan paremmuudesta suhteessa muihin, eli esim. urheilussa voittamisesta. Voidaankin perustellusti sanoa, että urheilu ja varsinkin kilpaurheilu on hyvin minäsuuntautuneesti latautunut. Pisteitä ja maaleja lasketaan. Joku voittaa ja joku häviää.

Arvaatko jo kumpaa motivaatioilmastoa on havaittu olevan enemmän kaikilla tutkimusjoukolla…

Kyllä vain: Tehtäväilmastoa.

Mittarit

Myös tämä kummastutti. Milläs konstein näihin tuloksiin on päästy?
Perceived Motivational Climate in Sports Questionnaire -2 (PMCSQ-2) oli yleisimmin käytetty instrumentti. Siihen kuuluu kuusi ulottuvuutta kolme tehtäväsuuntautuneisuutta tarkastelevaa (yhteisöllinen oppiminen, yrittäminen ja kehittyminen sekä tärkeä rooli) sekä kolme minäsuuntautuneisuutta tarkastelevaa ulottuvuutta (sisäinen kilpailu, virheistä rankaiseminen ja eriarvoinen huomiointi).

Peruskoulu ja kilpaurheilu

Koulu ja urheilu toimivat muuten eri eetoksilla. Ainakin meillä suomessa. Edellä mainitut teoriat kumpuavat alun perin kasvatus- ja koulutuskontekstista. Mittarit on myös sovellettuja versioita alun perin koulukontekstiin luoduista mittareista. Tässä piilee kompastuskivensä.

Haastattelin

Tutkimusongelman ratkaisemiseksi haastattelin kuutta ammattijääkiekkoilijaa, joilla on keskimäärin n. 10-vuoden kokemus ammattilaisuudesta.

Voittaminen, yrittäminen ja peliaika ovat keskiössä

Tavoiteorientaatioista puhuttaessa yrittämistä arvostettiin todella paljon, mutta voittaminen näyttäytyi kaikista merkityksellisimpänä tavoitteena.
Tämä ei arkilogiikalla yllättänyt ja olisikin tärkeää, että POSQ-mittaria käytettäisiin jatkossa ainakin kilpavaiheen urheilijoilla. Siinäkin voisi tosin olla ainakin toinen voittamista käsittelevä väittämä sen ollessa minäorientaation ytimessä. TEOSQ-mittari ei huomioi voittamisen tai häviämisen ilmiötä lainkaan. Sen käyttäminen kilpaurheilussa on perusteetonta.

Motivaatioilmaston puolella taas tärkeän roolin ulottuvuus tunnistettiin olevan ”väärällä puolella” mittaria. Mittarissa se on tehtäväsuuntautunut aspekti, kun taas aineistossa se oli minäsuuntautunut. Tämäkin on melko loogista. Tärkeä roolihan on verrannollinen muihin. On tärkeitä rooleja ja vähemmän tärkeitä rooleja.
Peliaika oli keskeisin teema motivaatioilmaston kannalta. Se tarkoitti käytännössä samaa kuin tärkeä rooli. Tärkeä rooli on yhtä suuri kuin riittävästi peliaikaa. Jääkiekkoilijat haluavat pelata jääkiekkoa mahdollisimman paljon.
Valmentaja on usein ammattilaisvaiheessa pakotettu jakamaan peliaikaa epätasaisesti ja tällöin hän tulee julkituoneeksi pelaajien roolin tärkeyden. Peliaika on näkyväksi tuotu luottamus- tai epäluottamuslause. PMCSQ-2 mittarissa peliaika teemaa käsitellään todella vähän: 33 väittämästä 2 tulee hiukan viitanneeksi peliaikaan.

Summa Summaarum

Mittarit tarjoavat tehtäväorientaation osin melko oikeanlaisia tuloksia. Pelaajille on todella tärkeää kehittyä ja yrittää parhaansa. Se on urheilijaidentiteetin ytimessä. Minäorientoitunutta voittamista ja siihen liittyvää dynamiikkaa sekä peliajan ilmiötä ei kyseisillä mittareilla tulla saavuttaneeksi riittävän syvällisellä tavalla.

 

Teemu Mielonen

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on ollut kuvata, analysoida ja tulkita alakoulussa työskentelevien laaja-alaisten erityisopettajien kokemuksia omista valmiuksistaan tunnistaa ja tukea psyykkisesti oireilevia oppilaita. Toisena tutkimustehtävänä oli kartoittaa millaista tukea alakoulun erityisopettajat kokevat tarvitsevansa ja millaista tukea he saavat psyykkisesti oireilevien oppilaiden kanssa työskentelemiseen. Tutkimus kohdistettiin alakoulussa työskenteleviin laaja-alaisiin erityisopettajiin, joilla oli eri määrä työkokemusta ja kokemusta oppilaan psyykkisestä oireilusta.

Miten laaja-alaisten erityisopettajien kokemuksia tutkittiin?

Tämä tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena, jonka tutkimusaineisto on kerätty empiirisesti teemahaastattelujen avulla. tutkimusstrategiaksi valittiin fenomenologis-hermeneuttinen lähestymistapa, jossa pyritään syvällisesti ymmärtämään ja tulkitsemaan ihmisen kokemusta ja kokemusmaailmaa. Tutkimuksen aineisto koostuu seitsemän alakoulussa työskentelevien laaja-alaisten erityisopettajien haastatteluista. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä hyödyntäen Gioia- metodologiaa.

Mitä erityisopettajien haastatteluista nousi esille?

Tutkimuksen tulosten mukaan erityisopettajat tunnistivat oppilaan psyykkinen oireilun normaalista poikkeavana lapsen ulospäin ja sisäänpäin suuntauvana oireiluna. Psyykkisen oireilun ilmenemisessä painotettiin yksilöllisyyttä ja muutosten tunnistamisessa tärkeäksi koettiin hyvä oppilastuntemus.  Erityisopettajat tunnistivat psyykkisen oireilun taustalla ympäristötekijöitä, neurologisia tekijöitä ja ikäkausiin liittyviä muutoksia. Työkokemus, haasteet, uuden oppiminen ja oppilaan asioiden edistämisen koettiin lisäävän voimavaroja ja työn antoisuutta. Toisaalta liialliset odotukset, resurssien puute ja käyttäytymisen haasteet koettiin uuvuttavana. Yleisesti erityisopettajan koulutus nähtiin hyödyllisenä, mutta sen ei koettu antavan riittävästi valmiuksia kohdata psyykkisesti oireilevia oppilaita. Erityisopettajat kokivat saavansa valmiuksia työkokemuksesta, työyhteisöltä sekä koulutuksista. Erityisopettajat mainitsivat saavansa tukea psyykkisesti oireilevien oppilaiden kanssa työskentelyssä oppilashuollosta, luokanopettajilta, erityisluokan opettajilta, mentoriopettajilta ja lähiesihenkilöiltä. Ammatillisen yhteistyön toimivuudesta huolimatta oppilashuollon koettiin olevan liian työllistetty.

Miten tuloksia voidaan hyödyntää tulevaisuudessa?

Tutkimuksessa nousi esille, että nykyinen erityispedagogiikan yliopistotutkinto ei anna tarpeeksi valmiuksia kohdata ja tukea psyykkisesti oireilevia oppilaita koulussa. Erityispedagogiikan yliopistotutkinnon sisältöä tulisi päivittää vastaamaan enemmän tämänhetkisiä tarpeita käytännön työssä. Koulutuksen tulisi antaa enemmän tietoa sekä työkaluja lasten psyykkisen oireilun tunnistamiseen ja tukemiseen kouluympäristössä.  Jatkotutkimuksia tarvitaan siitä, kuinka erityispedagogiikan laitos voisi kehittää lapsen psyykkisen oireilun tukemiseen liittyvää kurssisisältöä enemmän vastaamaan tämänhetkisen työelämän vaatimuksia.

Lisäksi Tämän tutkimuksen perusteella vaikuttaisi siltä, että edelleen myös erityisopettajat kaipaavat työhönsä käytännönläheistä, vertaistuellista fyysisesti toteutettavaa koulutuksellista tukea psyykkisesti oireilevien oppilaiden kanssa työskentelyyn. Osalla tämän tutkimuksen erityisopettajista oli mahdollisuus osallistua koulutuksiin työajalla ja heillä oli mahdollisuus anoa palkallista virkavapaata koulutuksen ajaksi. Tämä ei kuitenkaan ollut mahdollista kaikkien tutkimukseen osallistuvien erityisopettajien paikkakunnilla, mikä vaikuttaa erityisopettajien eriarvoisuuteen kouluttautumisessa ja oman asiantuntijuuden ylläpitämisessä. Havainto on merkittävä, koska haastatteluissa koulutukset koettiin yhtenä suurimpana valmiuksien antajana kohdata ja tukea psyykkisesti oireilevia oppilaita koulussa. Koulutuksiin osallistumiseen liittyvää eriarvoisuutta riippuen erityisopettajan asuinkunnasta tulisi tutkia enemmän. Lisäksi tulisi tutkia kuinka tällaista eriarvoisuutta voidaan pyrkiä vähentämään.

Minna-Maria Hooli

Alakoulun laaja-alaisten erityisopettajien kokemuksia psyykkisesti oireilevien oppilaiden kanssa työskentelystä

Tutkimuksen lähtökohtia

Tutkin pro gradu työssäni yläasteikäisten osallisuuden kokemusta ja sitä, mitä tekijöitä voidaan koulun arjessa pitää osallisuutta selittävinä ja siten mahdollisesti tukevina. Osallisuuden tarkempi tarkastelu lähti laajemmasta tavoitteesta ymmärtää enemmän mahdollisuuksista tukea koululaisten hyvinvointia opettajan roolissa. Yleinen käsitys hyvinvoinnin tukemisesta ja nuorten mielenterveydestä on herättänyt paljon huolipuhetta. On tutkittu, että hyvinvointia tukee kokemus osallisuudesta, joka tiivistetysti nähdään mahdollisuutena vaikuttaa omassa arjessa sekä kokemuksena ryhmään kuulumisesta. Siten tämän työn avulla tavoittelin tarkempaa ymmärrystä jokseenkin hämärästi määritettävissä olevan osallisuuden kokemuksen muodostumisesta kouluarjen kontekstissa. Siten ainakin teoreettisesti voisin lisätä ymmärrystä osallisuuden tukemisen mahdollisuuksista opettajana.

Tutkimuksen toteutus

Hyödynsin tutkielman aineistona vuoden 2019 kouluterveyskyselyn tuloksia, josta rajasin aineistoksi 8. ja 9. luokkalaisten vastaukset. Luokanopettajan näkökulmasta hedelmällisintä olisi ollut tarkastella alakouluikäisten vastauksia, mutta 4. ja 5. luokkalaisten kouluterveyskysely ei sisältänyt ainakaan vuoden 2019 aineistossa osallisuutta mittaavaa kysymystä. Tarkastelin siten tutkielman tutkimusosuudessa, miten yläkouluikäisten kouluterveyskyselyssä mitatut kokemukset luokan ilmapiiristä, opettajista, vaikutusmahdollisuuksista sekä yhteisöllisyydestä selittävät mitattua osallisuuden kokemusta. Käsitin kyseisten muuttujien ilmentävän teorian valossa osallisuuden kokemusta tai ainakin osaa siitä ja erityisesti koulun kontekstissa. Osallisuuden kokemusta mitattiin kouluterveyskyselyssä validoidulla kymmenen väittämän osallisuusindikaattorilla, jonka väittämien käsitin määrittävän osallisuuden kokemusta yleisesti nuoren elämässä. Aineistoa analysoitiin käyttämällä kvantitatiivisia menetelmiä – regressioanalyysiä.  Tarkemmin esiteltynä lineaarinen regressioanalyysi toteutettiin ensin yhden selittävän muuttujan mallina kaikilla valituilla muuttujilla ja sen jälkeen suoritettiin vielä monimuuttujaregressioanalyysi. Käytännössä siis tarkasteltiin, miten kokemus luokan ilmapiiristä, omista opettajista, vaikuttamismahdollisuuksista liittyen koulutyöhön ja yhteisöllisyyden kokemuksesta selittävät yksin ja lopuksi yhdessä mitattua osallisuuden kokemusta.

Tutkimuksen tuloksia ja tulkintaa

Tutkimustulosten perusteella saatiin tarkempaa ymmärrystä tutkitusta ilmiöstä. Osallisuuden kokemusta selittävät noin kolmanneksen (28,9 %) tutkitut muuttujista yhdessä. Tutkitut muuttujat yhdessä selittivät eniten osallisuuden kokemuksesta verrattuna yhden muuttujan malleihin, mikä osattiinkin arvata teorian pohjalta. Kun muuttujien yhteyttä osallisuuden kokemukseen tarkasteltiin yksi kerrallaan, selitti yhteisöllisyyden kokeminen selkeästi eniten osallisuuden kokemisesta. Tulosten perusteella voidaan olettaa, että koulussa voidaan vaikuttaa oppilaiden osallisuuden kokemiseen esimerkiksi oppilaiden yhteisöllisyyden kokemusta tarkoituksenmukaisesti työstämällä tukemalla. Regressioanalyysin tulosten nähtiin olevan melko hyvin linjassa ennakkokäsitysten sekä aikaisempien tutkimusten kanssa. Tulosten perusteella ei kuitenkaan saatu selville muita osallisuuden kokemusta selittäviä muuttujia, sillä malliin valittiin ennakkokäsitysten perusteella vain yllä mainitsemani. Siitä huolimatta tämän tutkielman tulosten perusteella osallisuuden kokemisen tukemista luokanopettajana voidaan pitää mahdollisena ja kannattava.

Aino Saari

Yläkouluikäisten osallisuuden kokemusta selittävät tekijät koulun arjessa

 

Pro gradu-avhandlingen är skriven på finska och går under namnet: Suomen ruotsinkielisten yläkoulun erityisluokanopettajien kokemuksia työstään

Introduction
I Finland har skolornas kultur och undervisning genomgått stora förändringar de senaste åren och man har börjat sträva efter mera likvärdig och inkluderande undervisning i Finlands skolor. De här förändringarna har resulterat till att specialklass undervisning och specialskolor har avskaffats och eleverna har integrerats till den allmänna klasserna. Enligt min erfarenhet, skriverier i media och andra undersökningar verkar det som om inkludering och integreringen inte har varit så lyckad i och med att resursserna inte har öket i jämförelse med hur behovet har ökat. Jag intresserade mig för det här ämne eftersom jag själv arbetar som specialklasslärare för elever i grundskolan 7–9. Varje dag möter jag elever med olika inlärningssvårigheter och utmaningar och tror inte att de allmänna klasserna är till för alla elever.

Syftet med avhandlingen
Med den här studien var att identifiera de utmaningar som lärare i specilaklassundervisnin möter i sitt arbete med att undervisa elever med särksilt stöd från årskur 7–9. Samtidigt ville jag också höra deras åsikt om specialklassundervisningen borde avskaffas eller utvecklas ännu mera och i såfall på vilka sätt. I och med att arbetet som specialklasslärare kan vara väldigt utmanande och påfrestande tyckte jag att det också var viktigt att höra vilka fenomen i arbetsvardagen ger specialklasslärare glädje och ork i arbetet.

Avhandlingen metodologi
Jag genomförde min undersökning med att skicka ut ett strukturerat elektroniskt frågeformulär som riktades till specialklasslärare som arbetar med specialklassundervisningen i Finlands svenska högklass skolor. Jag genomförde undersökningen både kvantitativt och kvalitativt. Frågeformuläret innehöll först några frågor om specialklasslärares bakgrundsinformation, därefter delades enkäten in i fyra avsnitt: (1) respondenternas erfarenheter av sitt dagliga arbete och huruvida de anser att deras kunskaper och professionalism är tillräckliga för att undervisa elever med särskilda behov, (2) vilka typer av uppgifter som ingår i deras dagliga arbete, (3) vilka utmaningar relaterar rakt till eleverna inlärningssvårigheter (4) frågor som rör samarbete.
I slutet av formuläret hade jag 2 stycken öppna frågor som gällde vad som ger specialklasslärare glädje i sitt arbete och hur de motiverar att specialklassundervisningen borde forsätta eller anser de att specialklassundervisning borde avskaffas och eleverna flyttas över till de allmänna klasserna.
Avhandlingens resultat
Resultatet baserade sig på 39 svar, varav drygt 60 % hade en specialklass lärarexamen och resten hade en speciallärarexamen, annan pedagogisk examen eller annan examen. Resultaten av undersökningen visade att specialundervisningen bör bibehållas men att förändringar i praktiken bör göras för att säkerställa att specialundervisningen är lämplig och att elever i specialundervisning får det stöd som de är berättigade till. Många lyfte fram hybridundervisning så att eleverna hade bättre möjligheter att få stöd i de ämnen som det fanns behov som skulle resultera i att specialklass-undervisninge kunde tjäna en större volym av elever och inte enbart de 10 som är flyttade till specialklassundervisninge. Speciallärarna gav många förbättringsförslag, varav många var värdefulla och genomförbara utan ytterligare finansiering.

Liknande forskningar har inte gjorts Finland och jag anser att resultaten av min forskning kan vara betydelsefull för att få veta hurdana utmaningar det finns i specialklasslärarnas vardag och för att kunna utveckla smågruppsundervisningen mera ändamålsenligt enligt behovet. Resultatet kan också användas då beslutsfattare skall besluta om specialklassundervisningen skall utvecklas eller avskaffas för att istället öka på inklusionen. Forskningsresultatet kan också användas i fortsatta forskningar.

Micaela Ståhlberg

Miten nuorten kansalaisosallisuus digitaalisessa mediassa tutkittiin?

Nuorten mediaosaamista ja kansalaisaktiivisuutta digitaalisessa mediassa tutkittiin Suomessa, Norjassa ja Romaniassa vertailevalla tutkimusmenetelmällä. Tutkimuksessa hyödynnettiin Mediataidot -kyselyä, joka sisälsi sekä monivalinta- että avoimia kysymyksiä joihin 18-29 vuotiaat nuoret Norjassa, Suomessa ja Romaniassa vastasivat. Aineiston analyysi suoritettiin tilastollisella ohjelmistolla tarkastellen mm. media käytön ja taitojen esiintyvyyksiä, prosentteja ja malleja kolmessa maassa.

Mitä tuloksissa selvisi?

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että nuoret Suomessa, Norjassa ja Romaniassa kokevat olevansa kyvykkäitä digitaalisen median käyttäjiä ja siksi raportoivat vahvaa itsevarmuutta mediataidoissaan. Lisäksi tutkimus selvitti, että nuoret kaikissa tutkituissa maissa pitivät digitaalisessa mediassa tapahtuvaa viestintää kaikkein tärkeimpänä mediataitona. Yhteisiä huolenaiheita kolmen vertailumaan kesken havaittiin syväväärennöksistä, valeuutisista ja algoritmien vaikutuksesta. Kuitenkin, nuoret osoittivat itseluottamusta tiedon etsimisessä ja hyödyntämisessä, mutta epävarmuutta vastaajien kesken havaittiin vastuullisen mediasisällön tuottamisessa. Oli mielenkiintoista havaita, että merkittävä osa nuorista kolmessa tutkitussa maassa arvioivat, etteivät tarvitse apua mediataitojen kehittämisessä.

Tutkimuksen tulokset korostavat erityisesti tarvetta lisätä tietoisuutta turvallisesta ja eettisestä toimimisesta verkossa. Nuorten aktiivinen osallistuminen digitaalisen median alustoilla, kuten Facebookissa, TikTokissa ja Instagramissa, on merkittävä mahdollistaja nuorten kansalaisaktiivisuuden kentällä. Tutkimus tarjoaa merkityksellisiä ja vakuuttavia oivalluksia digitaalisen median, mediataitojen ja nuorten kansalaisaktiivisuuden välisestä suhteesta.

Mihin tutkimustuloksia voidaan hyödyntää tulevaisuudessa?

Tutkimustiedosta voi olla hyötyä ja apua nuorten mediakasvatuksen kehittämisessä. Tulokset korostavat vastuullisten ja tietoisten digitaalisten kansalaisten kasvatuksen tärkeyttä. Tutkimus herättää myös uusia kysymyksiä ja tutkimusaiheita, jotka voivat edistää nuorten kansalaisuuden ymmärtämistä ja tukemista digitaalisessa mediaympäristössä.

 

Sharon Laine

Yksityiset yritykset nuorten koulutuksen tehostajina

Suomessa tapahtuva nuorten koulutus on kokenut yhteiskunnallista muutosta uusliberalismin ja globalisoituvan koulutuspolitiikan myötä kohti markkinoitumista ja yksityistämistä. Muutos on tarkoittanut sitä, että julkisen sektorin palvelut ovat muuttuneet hiljalleen kohti yksityisen sektorin kaltaista toimintaa. Näin koulutuksessa ja oppimisessa ollaan sivistyksen sijaan kiinnostuneita oppimisen tehokkuudesta ja mitattavassa muodossa olevista oppimistuloksista. Muutos pitää sisällään myös individualistista vastuuta sisältävää eetosta, jossa pyritään auttamaan nuorta löytämään oma yrittäjämäinen toimijuus sekä taloustalkoohenkiset valmiudet yhteiskunnassa pärjäämiseen. Samaan aikaan vahvistuvan markkinoitumisen myötä yhteiskunnan palveluiden järjestäminen on avautunut yksityisille toimijoille markkina-alustaksi.

Koulutuksen rooli yhteiskunnassa ja nuoren elämässä on keskeinen, sillä sen avulla yksilöt osallistetaan yhteiskunnassa vallitseviin arvoihin, normeihin ja ihanteisiin. Yksityiset yritykset palveluntarjoajina ottavat jatkuvasti suurempaa roolia osana nuorten koulutusta. Yritykset tutkimuskohteena ovat mielenkiintoisia, sillä niiden tuottaessa nuorten koulutukseen uudenlaisia sisältöjä, samanaikaisesti ne oletettavasti haluavat toiminnallaan tehdä myös voittoa. Olinkin tätä tutkielmaa tehdessäni kiinnostunut yritysten asemasta nuorten koulutuksessa: miten he perustelivat ja näkivät tarpeen toiminnalleen. Kysyin aineistoltani, miten nuorten koulutukseen toimintansa suuntaavat yksityiset yritykset perustelevat toimintaansa osana Suomessa tapahtuvaa nuorten koulutusta? Perusteluissa olin kiinnostunut tarkastelemaan myös sitä, millaisia sisältöjä yritykset nuorten koulutukseen tarjoavat.

Toteutin tutkielman osana Interrupting Future Trajectories of Precision Education Governance (FuturEd) – tutkimushanketta. Tarkastelin aihetta tutkimalla nuorten koulutukseen toimintansa suuntaavien yksityisten yritysten verkkosivuja. Rajasin tutkimusaineiston tutkimusryhmän keväällä 2021 keräämästä aineistosta. Aineiston lukutavassa hyödynsin netnografiaa.

Tuloksia ja keskeisiä huomioita

Sain tutkielmaa tehdessäni kiinnostavia ja ajatuksia herättäviä tuloksia: yritysten toiminnan perusteluissa korostui tehokkuuden lisääminen, hyvinvoinnin parantaminen sekä tulevaisuuden työelämätaitojen valmentaminen. Kaikki tämän tutkielman tulokset liittyivät oleellisesti globaalien virtausten mukana tuomiin uusliberaaleihin arvoihin, jotka edesauttavat yhteiskunnassa pyrkimystä maksimaaliseen kustannustehokkuuteen, kilpailutukseen sekä yksilölliseen vahvistamiseen ja korostamiseen. Yritykset kertoivat tekevänsä oppimisesta helppoa, sujuvaa ja kustannustehokasta. Oppimisesta ja hyvinvoinnista tehtiin datan keräämisen avulla mitattavaa, jotta niihin voitiin puuttua ja kohdistaa opetuksen resursseja tehokkaammin. Samalla opettajan työnkuva muuttui enemmän yritysvalmentajan suuntaan. Yritykset perustelivat toimintaansa myös vahvistamalla nuorilta puuttuvia tulevaisuuden työelämätaitoja, jotta nuorista tulisi työmarkkinoille suuntaavia, joustavia ja tehokkaita yksilöitä.

Tutkielma herättää kysymyksiä nuorten koulutuksessa toimivien yksityisten yritysten asemasta yhteiskunnassa ja nuorten elämässä. Yritykset perustelivat toimintaansa esimerkiksi nuorten paranevilla oppimistuloksilla, hyvinvoinnilla ja unelmien työllisyysmahdollisuuksien saavuttamisella. Samaan aikaan yritykset kuitenkin välineellistävät yllä mainitut tekijät osaksi markkinoitaan, jossa raha ja tehokkuus nousevat kaiken keskiöön. Lisäksi yksittäisille yrityksille avautuu väylä vaikuttaa koulutuspoliittisiin sisältöihin. Yritysten toiminnasta herää kriittisiä näkökulmia suhteessa siihen, että nuorille itselleen tarjotaan näennäisesti hyvän tulevaisuuden eväitä, mutta samalla kuitenkin tullaan siirtäneeksi yhteiskunnallista vastuuta nuorille itselleen.

Kokonaisuudessaan yksityisten yritysten ja julkisen koulutuksen välinen yhteistyö on mielenkiintoinen ilmiö, sillä se ei näennäisen oletuksen vuoksi ole täysin näkyvissä. Suomalaisen koulutuksen oletetaan yhä julkisessa puheessa olevan kaikille ilmaista ja julkisin resurssein tuotettua. Koska yksityisten yritysten osallisuus nuorten koulutuksen sisältöihin vaikuttajana yhdessä julkisten toimijoiden rinnalla on tänä päivänä todellisuutta, on aiheen tarkastelu merkittävää ja tarpeellista. Suomalainen koulutus pitää oletettua yleistä käsitystä enemmän sisällään yksityisen sektorin toimintaa ja tästä syystä toiminnan sisältöjen näkyväksi tekeminen on tärkeää.

 

Louna Soronen

”Todistetusti tehokasta oppimista”- yksityisten yritysten toiminnan perustelu osana nuorten koulutusta

Pro gradu- tutkielmassani tutkin nokkosen varrella värjäämistä, sekä siitä saatujen sävyjen värinkestoa. Kestävä kehitys ja kiertotalouden tavoitteet ovat tärkeässä osassa jotta maapallo säilyttäisi kantokykynsä. Ympäristölle ja ihmisille haitallisten väriaineiden korvaajaksi täytyy kehitellä vähemmän myrkyllisiä väriaineita. Tutkimukseni liittyy osana Biocolour- tutkimushankkeeseen, jonka tarkoituksena on koota luonnonväriaineiden paletti. Nokkosella värjäämisestä löytyy vähänlaisesti tutkimusta, joten tutkimukseni antaa uutta tietoa värjäämisestä ja saatujen värisävyjen värinkestosta.

Tutkimuksen toteutus

Nokkosen varresta saatiin värilientä kahdella eri tavalla. Toisen väriliemen valmisti väitöskirjatutkija Samica Sadik, joka sai väriliemen nokkosen varresta kuituprosessoinnin sivutuotteena. Toisen väriliemen valmistin itse keittämällä nokkosen varsia. Vertailin myös näiden väriliemien eroja värjäytyvyydessä ja värinkestossa.

Tutkimuksessani värjättävinä kankaina käytettiin puuvillaa, bambuviskoosia ja merinovillaa. Luonnonväriaineet tarvitsevat apuaineita, eli puretteita kiinnittyäkseen kuituihin. Puretteina käytin alunaa, rautaa, luonnon omaa tanniinia, sekä synteettistä tanniinia ja vertailin näiden vaikutusta värisävyihin, sekä värinkestoon.

Tutkimuksen tulokset

Tutkimuksessa saatiin selville, että nokkosen varsi tuottaa rusehtavia ja hieman harmaan vihertäviä värisävyjä. Värit tarttuivat hyvin valikoituihin testikankaisiin ja saadut värit olivat värinkestoltaan hyviä. Värinkestotestien onnistuminen on tärkeää, jotta kuluttaja käyttäisi tekstiileitä mahdollisimman pitkään, eivätkä ne päätyisi jätevuoren täytteeksi.

Tummimmat sävyt saatiin villakankaisiin luonnon tanniinilla puretettaessa, kun taas vaaleimmat sävyt tulivat alunalla puretettaessa puuvillakangasta ja bambuviskoosia. Vertailun vuoksi värjäsin kankaita myös ilman pureteaineita. Näihin kankaisiin väri tarttui kaikista huonoiten, joten pureteaineet ovat tarpeen, jos halutaan saada tummempia sävyjä.

Molemmilla väriliemillä saavutettiin melko samat värisävyt ja värinkestot. Sadikin väriliemi olisi siten ekologisempi ja kestävän kehityksen mukainen, koska väriliemi oli kuituprosessoinnin jätelientä eikä värjäykseen varta vasten tehtyä.

Ideoita jatkotutkimukseen

Koska nokkosesta saadaan myös kuitua, olisi mielenkiintoista värjätä nokkoskuidusta tehtyä kangasta. Tällöin nokkonen saataisiin käytettyä kokonaisuudessaan. Toisaalta myös erilaisten tekokuitujen värjäämistä tulisi tutkia, koska luonnonkuidutkaan eivät aina ole kaikkein ympäristöystävällisimpiä. Myös erilaisten luonnonpuretteiden käyttöä olisi tärkeä tutkia, jotta värjäysprosessi olisi mahdollisimman luonnonmukainen. Esimerkiksi nokkosta voidaan käyttää myös pureteaineena.

Taru Kauranen

Nokkosen varrella värjäys – varresta saatavat värit ja niiden värinkesto

Tutkimuksen tausta

Yhteiskunnan muutosten keskellä myös opettajan työ on jatkuvassa muutoksessa. Jotta luokanopettajaopiskelija voi tulevaisuuden työssänsä vastata näihin muutoksiin ja samalla kehittää omaa osaamistaan ja opettajuuden kasvua, tulisi opiskelijoiden toimijuutta tukea jo opiskeluaikana. Toimijuus on kykyä ja mahdollisuuksia aktiiviseen toimintaan, itsensä kehittämiseen ja valintojen tekemiseen. Opettajan vahva toimijuus mahdollistaa myös oppilaiden aktiivisemman oppimisen ja toimijuuden vahvistamisen. Toimijuus lisää myös työhön sitoutumista ja työssä viihtymistä, joka on erityisen tärkeää opettajan työssä. Mitä paremmin opettaja viihtyy työssänsä, sitä paremmin hän jaksaa tehdä työtänsä ja työn tekemisen tavat ja kehittäminen heijastuvat myös opetettaviin oppilaisiin.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena BAT-hankkeessa valmiiksi kerätyn haastatteluaineiston pohjalta. Haastatteluihin osallistui 12 luokanopettajaopiskelijaa Helsingin yliopistosta. Luokanopettajaopiskelijoita haastateltiin opiskeluvuosien aikana 2017─2022.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, ilmeneekö luokanopettajaopiskelijoiden puheesta toimijuutta, millaisia toimijuuden rajoitteita haastatteluista ilmenee, millaisia vaihtoehtoisia koulutusvalintoja luokanopettajaopiskelijoilla oli ollut ennen luokanopettajaksi pyrkimistä ja millaisia odotuksia luokanopettajaopiskelijoilla oli opintojen ja tulevaisuuden työn näkökulmasta.

 

Tulokset

Keskeisimpänä tuloksena tutkimuksessa nousi esiin luokanopettajaopiskelijoiden halu kehittyä ja kehittää itseään myös valmistumisen jälkeen tulevaisuuden työtä tehdessä. Kehittämismyönteisyys näkyi myös luokanopettajaopiskelijoiden puhuessa oppilaisiin ja opettamiseen liittyvistä asioista ja puheissa toistui usein osallistava aktiivinen oppimisympäristö, jossa toimijuudella on tilaa ja mahdollisuus toteutua.

Tuloksista oli havaittavissa myös erilaisia toimijuuden rajoitteita, jotka hidastivat tai estivät luokanopettajaopiskelijoiden toimijuuden toteutumista. Rajoitteita ilmeni kolmentasoisia; sellaisia, joihin opiskelija voi vaikuttaa, joihin voi vaikuttaa hieman tai ei voi vaikuttaa juuri ollenkaan.

Tulevaisuuden odotuksia tarkasteltaessa, mainittiin usein oman osaamisen kehittäminen. Kehittymisen odotukset liittyivät tietojen ja taitojen syventämiseen sekä opettajuuden kehittymiseen. Toimijuus ilmeni tulevaisuuden odotuksina ja kuvauksina omasta tulevaisuuden opettajuudesta. Opiskelijat kertoivat, etteivät he halua jämähtää paikoilleen, vaan heille tärkeää on oman osaamisen kehittäminen ja että on vuosienkin jälkeen innostunut omasta työstään. Osa opiskelijoista mainitsi haluavansa kehittää koko työyhteisöä.

Toimijuuden tutkiminen ja tunnistaminen on tärkeää, jotta opiskelijoita voidaan oikea aikaisesti tukea ja ohjata vahvemman toimijuuden kehittämiseen.

 

Hannamari Weurlander

Luokanopettajaopiskelijoiden toimijuus opiskeluaikana

Lastenkirjallisuudella on ainutlaatuinen paikka elämässämme. Se tarjoaa meille pakopaikan maagisiin maailmoihin, antaa arvokkaita elämän oppitunteja ja auttaa meitä ymmärtämään ympäröivää maailmaa. Tarinoiden tapahtumat ovat usein joko täysin mielikuvituksen tuottamaa fantasiaa, tai vaihtoehtoisesti hyvinkin lähellä lapsen arkea. Lasten- ja nuortenkirjallisuuden alalla harvat aiheet herättävät yhtä paljon tunteita ja itsetutkiskelua kuin vanhemman kuolema. Haastavien kokemusten, kuten vanhemman menettämisen, edessä kirjallisuudesta tulee lohdullinen kumppani, joka ohjaa nuoria sydämiä surun ja paranemisen vaikean matkan läpi. Tutkimusta tehdessäni pääsin sukeltamaan lasten- ja nuortenkirjallisuuden syvälliseen vaikutukseen vanhemman kuoleman kuvaamisessa ja sen rooliin nuorten lukijoiden emotionaalisen sietokyvyn kasvattajana.

Katsaus sivuille: tutkimustavoite

Tutkimukseni päätarkoituksena oli selvittää, miten lasten- ja nuortenkirjallisuus käsittelee vanhemman kuoleman arkaluonteista aihetta. Neljän kiehtovan kirjan analyysin avulla selvitin niiden ainutlaatuiset tarinat, pohdin tekijöiden lähestymistapaa menetyksen kuvaamiseen ja tutkin, kuinka nuoret päähenkilöt kamppailevat surukokemuksensa ja sitä seuraavien surun aaltojen kanssa. Tutkimukseni edetessä ymmärsin, että kirjallisuuden potentiaali tarjota vertaiskokemuksia ja tukea surun aikoina, on mielettömän suuri.

Näiden teosten piilotettujen helmien paljastamiseksi käytin kvalitatiivisia tutkimusmenetelmiä materiaalilähtöisen sisällönanalyysin ja lähiluvun avulla. Kasvatustieteiden sekä suomen kielen ja kirjallisuuden opintoihini pohjautuen lähdin valaisevalle matkalle tekstien läpi omaksuen niiden tarjoamia oivalluksia.

Sanoista viisauteen: tulokset

Sivujen kääntyessä paljastui merkittävä totuus – lasten- ja nuortenkirjallisuus kohtaa pelottomasti vanhemman kuoleman ja upottaa lukijan tunteiden sinfoniaan. Nämä huolellisesti valmistetut tarinat valaisevat eri-ikäisten lasten näkökulmia ja käsittelevät niin menettämisen fyysisiä kuin psyykkisiä ulottuvuuksia. Tarinoiden kautta nuoret lukijat voivat tutkia omia tunteitaan ja saada tietoa ja näkemyksiä suruprosessista.

Nämä kirjat toimivat tuen majakkana ja tarjoavat nuorille lukijoille lohdullisen syleilyn surun aikoina. Uppoutumalla lapsipäähenkilöiden kokemuksiin, nuoret lukijat saavat lohtua tiedosta, etteivät ole yksin. He voivat vapaasti tutkia omia tunteitaan ja löytää sanoja ilmaisemaan surunsa käsittämättömiä syvyyksiä.

Emotionaalisen sietokyvyn kasvattamista yksi sivu kerrallaan

Lastenkirjallisuus ei ole vain ikkuna kuvitteelliseen maailmaan; se on tehokas työkalu, joka vahvistaa nuoria mieliä. Lastenkirjallisuudella on keskeinen rooli emotionaalisen sietokyvyn kasvattamisessa, ja se opettaa nuorille lukijoille, että on normaalia kokea monenlaisia tunteita. Silloin, kun oma vanhempi kuolee, voi tunteiden kirjo olla moninainen ja jopa säikäyttää – moni kirjallisuuden päähenkilöistä kamppailee sen kanssa, mitä saa ja mitä pitäisi tuntea. Esittelemällä erilaisia selviytymismekanismeja ja ratkaisuja nämä kirjat antavat lukijoille mahdollisuuden navigoida omalla surumatkallaan – tai miksei myös läheisen surussa. Hahmojen sitkeys ja heidän paranemisensa herättävät toivoa muistuttaen nuoria lukijoita siitä, etteivät he ole kamppailuissaan yksin.

Kirjallisuuden voima koskettaa kaikkia

Lastenkirjallisuudessa on sanoin kuvaamaton viehätys – se on silta, joka yhdistää sydämet, lohduttaa sieluja ja inspiroi mieliä. Lastenkirjallisuuden voima piileekin sen kyvyssä käsitellä monimutkaisia ja haastavia aiheita empatialla ja herkkyydellä. Vanhemman kuoleman kuvauksen kautta nämä kirjat tarjoavat nuorille lukijoille opettavan tilan tutkia tunteitaan, löytää lohtua ja kehittää tärkeitä tunnetaitoja. Kun hyödynnämme kirjallisuutta, annamme nuorille mahdollisuuden parantua, kasvaa ja löytää voimaa vastoinkäymisten edessä. Vaalikaamme siis kirjallisuuden muutosvoimaa ja sen kykyä ohjata nuoria sydämiä synkimpien aikojen läpi, aivan jokaisella sivulla.

 

Iman Daher. (2023). Vanhemman kuoleman kuvaaminen lasten- ja nuortenkirjallisuudessa.