Avainsana: luonteenvahvuudet

Julkaistu

Interventiotutkimus luonteenvahvuuksien vaikutuksista oppilaiden hyvinvointiin

Tutkimuksen taustaa

Luonteenvahvuuksiin keskittyvä opetus on lisääntynyt valtavasti niin eri kouluissa kuin varhaiskasvatuksen yksiköissä viime aikoina. Opettajat etsivät keinoja oppilaiden hyvinvoinnin tukemiseen eri koulutusten ja tehtäväkokonaisuuksien kautta. On tärkeää, että lasten kohdalla löydettäisiin jo varhain keinoja hyvinvoinnin vahvistamiseen, jotta jokainen lapsi saisi mahdollisuuden voida hyvin nyt mutta myös tulevaisuudessa. Tätä varten tarvitaan konkreettisia ja ennen kaikkea toimivia menetelmiä ja työkaluja. Lisäksi koronapandemia on tuonut omat haasteensa ja lisännyt oppilaiden pahoinvointia. Tämä lisää entisestään hyvinvoinnin tukemisen merkityksellisyyttä.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millainen vaikutus luonteenvahvuusopetuksella on oppilaiden hyvinvointiin. Hyvinvointia tarkasteltiin subjektiivisen hyvinvoinnin eli yleisen onnellisuuden, kouluonnellisuuden ja itsetunnon kautta. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena oli tarjota uutta tietoa luonteenvahvuusopetuksen vaikutuksista oppilaiden hyvinvoinnin kannalta sekä lisätä luonteenvahvuuskasvatuksen merkityksellisyyttä kasvatusalan ammattilaisten keskuudessa.

Tutkimuksen toteutus

Tämä tutkimus toteutettiin interventiotutkimuksena ja aineistoa kerättiin kolmena erillisenä ajankohtana: syyskuussa 2019, joulukuussa 2019 ja keväällä 2020 sähköisellä kyselylomakkeella. Tässä tutkimuksessa hyödynnettiin aineistoa sekä syyskuun 2019 että joulukuun 2019 mittauksista. Kevään 2020 aineistoa ei hyödynnetty vallitsevan koronapandemian takia. Aineistoa analysoitiin määrällisin menetelmin, tarkemmin sanottuna Wilcoxonin merkittyjen järjestyslukujen testillä.

Luonteenvahvuusinterventio oli osa laajaa #uuttakoulua -hanketta ja hankkeen 19:sta eri peruskoulusta ja 12:sta kunnasta halukkaat koulut saivat ottaa osaa tutkimukseen ja interventioon. Tämän tutkimuksen luonteenvahvuusinterventio perustui Lotta Uusitalon ja Kaisa Vuorisen -luonteenvahvuuspedagogiikkaan ja tutkimukseen osallistui sekä koe- (184 oppilasta) että kontrolliryhmä (56 oppilasta). Yhteensä osallistujia oli 240 oppilasta.

Tutkimustulokset

Tutkimustulokset osoittivat, että tilastollisesti merkitseviä eroja ei koe- ja kontrolliryhmän yleisessä vertailussa ilmennyt. Kuitenkin tarkemmassa eri sukupuolten ja ikäluokkien välisessä vertailussa kävi ilmi, että luonteenvahvuusinterventiolla oli maltillinen myönteinen vaikutus oppilaiden hyvinvointiin. Tutkimustulokset eivät kuitenkaan anna selkeitä viitteitä luonteenvahvuusintervention positiivisista vaikutuksista oppilaiden subjektiivisen hyvinvoinnin eli yleisen onnellisuuden, kouluonnellisuuden ja itsetunnon osalta. Tämä tarkoittaa sitä, että jatkotutkimusta aiheesta tarvitaan lisää. Etenkin laadullisen ja määrällisen tutkimusaineiston yhdistäminen voisi tuoda uusia näkökulmia aiheeseen. Luonteenvahvuusopetuksen vaikutuksia oppilaan hyvinvointiin voitaisiin tutkia esimerkiksi myös vanhempien ja opettajan kokemusten kautta.

 

Eeva Bäckström

Luonteenvahvuusintervention vaikutukset oppilaiden hyvinvointiin

Julkaistu

Vahvuuspedagogiikka vakituiseksi osaksi peruskouluamme?

Mitä on vahvuuspedagogiikka ja mihin tämä tutkimus pyrki?

Vahvuuspedagogiikan juuret ovat positiivisen psykologian PERMA-teoriassa. Vahvuuspedagogiikkaa on tutkittu Suomessa 2010-luvulta lähtien enenevässä määrin sekä kansainvälisesti jo 2000-luvun alusta. Tutkimustulokset kertovat sillä olevan myönteisiä vaikutuksia muun muassa inklusiiviseen koulujärjestelmään, kouluiloon, erityisen tuen oppilaiden opiskelumotivaatioon sekä oppilaiden osallisuuteen. Tutkimukseni pyrkimys oli kartoittaa luokanopettajien kokemuksia ja käsityksiä luonteenvahvuuksien tunnistamisen, tunnustamisen ja kehittämisen merkityksestä ja vaikutuksista. Tutkimuksen kohteena oli myös, mitä merkityksiä luokanopettajat kokevat vahvuuspedagogiikalla olevan neuropsykiatrisesti poikkeaville oppilaille (jatkossa: nepsy-oppilaat), sekä mitä käsityksiä luokanopettajilla on 5–6-luokkalaisten tietoisuudesta omista luonteenvahvuuksistaan. 

Miten tämä tutkimus tehtiin ja mitä tuloksia saatiin?

Tutkimus toteutettiin haastattelu- ja kyselytutkimuksena. Analyysi tehtiin niin laadullisesti kuin määrällisesti sekä mixed methods -menetelmän keinoin. Haastatteluaineisto oli kuusi luokanopettajaa. Kyselyaineisto oli 106 vastaajaa.

Tutkimuksen tulokset puoltavat vahvuuspedagogiikan käyttöä peruskoulussa. Koettuun tärkeyteen vaikuttavat paljon toteuttamisen koettu helppous, koulun panostus vahvuuspedagogiikkaan sekä se, miten perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet -asiakirjan koetaan ohjaavan vahvuuspedagogiikkaan. Vahvuuspedagogiikan yhtenä yleisimpänä vaikutuksena aineistossa oli sen positiivinen vaikutus esimerkiksi koulumyönteisyyteen ja luokan ilmapiiriin. Haastatteluaineistossa korostui vahvasti vahvuuspedagogiikan ennaltaehkäisevä merkitys, etenkin käyttäytymisen haasteita omaavien oppilaiden tai ADHD-oppilaiden kohdalla.

Miksi halusin tätä tutkia?

Tarpeeni ja haluni tutkia tätä aihetta on peräisin seuraavista kysymyksistä:

  • Mikä saa oppilaan jaksamaan koulussa?
  • Mitkä asiat tekevät oppilaan mielestä koulusta kivaa?
  • Miten opettaja kehuu oppilasta?

Nämä kysymykset johtivat minut positiivisen psykologian, vahvuuspedagogiikan ja luonteenvahvuuksien äärelle. Koen oleelliseksi tutkia, mitä vahvuuksia ja luonteenvahvuuksia oppilas, ja ylipäänsä ihminen, tunnistaa ja tunnustaa itsessään. Lasten ja nuorten eheän minäkuvan ja terveen itsetunnon tukeminen ovat minulle äärimmäisen merkityksellisiä asioita.

Yleisesti peruskouluoppilaiden käyttäytymisen haasteet ovat lisääntyneet ja olisikin äärimmäisen tärkeää panostaa käyttäytymisen haasteiden riskitekijöiden ja -oireiden varhaiseen tunnistamiseen, tunnustamiseen ja hoitamiseen. Etenkin nepsy-oppilaan käyttäytymisen ja vuorovaikutuksen takana on usein paljon sellaisia syitä, joiden vuoksi hänen on ajoittain liki mahdotonta toimia ja olla mukana yhteisissä toiminnoissa ilman, että hänen käyttäytymisensä koetaan ja määritellään haastavaksi.

Lähtökohtaisesti kuitenkaan ihminen ei ole ongelma, vaan käyttäytyminen suhteessa ympäristöön voi olla haastavaa. Erityisesti nyt 2000-luvulla Suomeenkin ovat tulleet systemaattisempina käytänteinä positiivinen psykologia ja sen kautta vahvuuspedagogiikka. Jokaisella ihmisellä on vahvuuksia ja etenkin luonteenvahvuuksia. Niiden tunnistaminen, tunnustaminen, kehittäminen ja käyttäminen voivat olla avaintekijä monen oppilaan parempaan kouluviihtyvyyteen ja opiskelumotivaatioon sekä terveempään itsetuntoon ja eheämpään minäkuvaan.

Mitä hyötyä saaduilla tuloksilla voisi olla?

Näin inklusiivisen koulun ja erityispedagogisen näkökulman korostumisen aikana toivon, että tämänkin tutkimuksen tulosten perusteella tulevat tutkimukset pyrkivät pitkäaikaisseurannan keinoin selvittämään, mitä vaikutuksia vahvuuspedagogiikalla on esimerkiksi nepsy-oppilaiden akateemisiin taitoihin ja valmiuksiin. Tarkemmin esimerkiksi niiden oppilaiden asenteisiin ja tuntemuksiin, joilla on selkeitä kielellisiä tai matemaattisia haasteita tai esimerkiksi matematiikka-ahdistusta. Tämän tutkimuksen valossa vaikuttaa myös siltä, että on syytä yhtenäistää peruskouluhenkilöstön keskinäistä ymmärrystä vahvuuspedagogiikasta, kuten myös kodin ja koulun välistä ymmärrystä vahvuuspedagogiikasta sekä laajemmin positiivisesta psykologiasta ja ylipäänsä positiivisuudesta.

Hyödyksi koen myös sen, että tämänkin tutkimuksen tulokset tuovat esiin sitä, että vahvuuspedagogiikkaa tulisi harkita otettavaksi vieläkin kiinteämmäksi osaksi peruskoulusysteemiämme.

 

Ville Mustonen

Luokanopettajien kokemuksia ja käsityksiä vahvuuspedagogiikasta

Julkaistu

Digitaalinen palvelu positiivisen pedagogiikan työkaluna

Tutkimuksen taustaa

Tällä hetkellä kiinnostus positiiviseen pedagogiikkaan on Suomessa suurta. Kasvatusalaa ohjaavat lait ja asiakirjat kuten esimerkiksi perusopetuslaki ja esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet sisältävät monia positiivisen pedagogiikan teemoja ne ovatkin osaltaan vauhdittaneet positiivisen pedagogiikan jalkautumista arjen toimintaan. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, ettei vaurio- tai ongelmakeskeisellä lähestymistavalla saavuteta toivottuja tuloksia kasvatustoiminnassa. Sen sijaan että kiinnitetään huomiota negatiivisiin asioihin, tulisikin keskittyä positiivisiin tekijöihin esimerkiksi lasten vahvuuksiin ja voimavaroihin.

Tutkimus nojautuu positiiviseen psykologiaan ja positiiviseen pedagogiikkaan missä lähtökohtana on asioiden ongelmakeskeisen lähestymistavan sijaan lasten omat vahvuudet, osallisuus ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Se liittyy Espoon kaupungin varhaiskasvatuksen ja Positive Learning Oy:n yhteiskehittämishankkeeseen. Tutkimuksen kohteena olivat esiopetuksen opettajat ja tavoitteena oli selvittää heidän kokemuksiaan ja näkemyksiään digitaalisen palvelun käytöstä esiopetuksessa. Digitaaliset palvelut ja sovellukset ovat tänä päivänä osa arkeamme, joten on luonnollista, että niitä pyritään hyödyntämään myös kasvatustoiminnassa. Palvelu sisältää oppimateriaaleja luonteenvahvuuksien opettamiseksi, sekä työkalun hyvän huomaamisen tueksi. Tutkimukseni antaa tuoretta tietoa siitä, miten varhaiskasvatuksen opettajat voivat hyödyntää digitaalista palvelua työssään ja opetuksessaan, lisäksi tutkimustulokset antavat viitteitä siitä mitä ongelmia tai haasteita palvelun käyttöön saattaa liittyä.

Tutkimustulokset

Tutkimustulosten mukaan opettajilla oli pääosin myönteisiä kokemuksia digitaalisen palvelun käytöstä esiopetuksessa. Se toimi heidän mielestään hyvin lasten vahvuuksien tunnistamisen tukemisessa. Opettajat kokivat myös itse oppineensa tunnistamaan lasten vahvuuksia eri tavalla kuin aiemmin ja ymmärsivät että jokin asia lasten toiminnassa minkä he olivat ennen kokeneet negatiiviseksi voikin olla oikeassa tilanteessa lapsen vahvuus. Lisäksi he havaitsivat, että kun he asettivat tavoitteeksi jonkin vahvuuden, se lisääntyi ryhmässä huomattavasti. Huomaa hyvä! -työkalu toimi opettajien mukaan hyvin myönteisen palautteenannon välineenä. He kokivat, että myönteinen palaute kannusti lapsia pohtimaan omia vahvuuksiaan ja näin he oppivat myös tunnistamaan niitä. Opettajien mukaan Huomaa hyvä! -työkalu toimi hyvin pedagogisen dokumentoinnin välineenä. He kokivat tärkeäksi, että koettuihin onnistumisen hetkiin voidaan työkalun avulla myöhemmin palata ja käsitellä niitä yhdessä lasten kanssa. Työkalu tuki myös heidän työtään ja esiopetuksen eri prosesseja kuten toiminnan suunnittelua, toteuttamista ja arviointia. He kokivat, että digitaalisen palvelun käytön aloittaminen vaikutti heidän toimintatapaansa kokonaisuudessaan.

Tiina Junni

Pro gradu -tutkielma:

Positiiviseen pedagogiikkaan liittyvä digitaalinen palvelu esiopetuksen opettajan työkaluna esiopetuksessa