Toiseus kokemuksena maahanmuuttajataustaisen nuoren näkökulmasta
Suomalainen peruskoulu on lisääntyvän maahanmuuton myötä yhä monikulttuurisempi. Kuitenkaan koulutusjärjestelmämme rakenteet eivät aiempien tutkimusten mukaan ole yhdenvertaisia tai tue monimuotoisuutta. Tekemässäni tutkielmassa tarkastellaan nuorten maahanmuuttajataustaisten toiseuden kokemuksia yläkoulussa sekä kotitaloustunneilla. Toiseuden käsitteen avulla voi analysoida yhtä lailla naisen asemaa ja rooleja kuin suomalaisten näkemyksiä maahanmuuttajista. Toiseuden tutkimuksen avulla pyritään paljastamaan ja purkamaan valtahierarkioita. (Löytty, 2005, 163.) Toiseus voi olla joko ulkopuolelta määriteltyä toiseutta (toiseuttaminen) tai toiseksi itsensä tuntemista. Toiseus on ulkopuolelle jäämistä, erilaisuutta tai poikkeavuutta suhteessa johonkin muuhun. (Haasio, 2015,3.)
Tutkimalla toiseuden kokemuksia koulukulttuurimme sisällä, voimme vaikuttaa koulujen toiminnan ja rakenteiden yhdenvertaisuuteen sekä rakentaa monimuotoisuutta kunnioittavan ilmapiirin. Kunnioittaminen tulee näkyväksi, kun pyritään kulttuurisesti tietoiseen ja sensitiiviseen toimintaan, tällöin erilaisuus on ”normaalia” eikä silmiä suljeta syrjintää kohdatessa (Karvinen, 2021, 11). Tutkimusta ohjasi seuraavat kysymykset; millaisia toiseuteen liittyviä kokemuksia maahanmuuttajataustaisten nuorten yläkoulua ja kotitaloustunteja koskevassa kerronnassa esiintyy? Sekä, millaista toiseuttavaa toimintaa nuoret kohtasivat kuvaustensa perusteella yläkoulussa? Tutkimus perustuu pääkaupunkiseudulla asuvien olevien maahanmuuttajataustaisten nuorten aikuisten haastatteluihin.
Tutkimustulokset ja oma osallisuus
Tutkimuksen mukaan kotitaloustunnit koettiin miellyttävinä ja yhdenvertaisuutta edistävinä. Kotitaloustunneilla omat etniset juuret tulivat esiin positiivisena voimavarana. Opetukseen kaivattiin kuitenkin elementtejä, joissa oppilaiden taustat tulisivat näkyvämmäksi osaksi opetusta. Myös kotitalousopetuksen ryhmäjaolla voidaan edistää oppilaiden keskinäistä kunnioittamista. Kotitaloustuntien toiminnallinen rakenne sopii vuorovaikutustaitojen harjoitteluun.
Haastateltavien puheessa toiseuden ja toiseuttamisen kokemukset olivat läsnä koulussa mutta myös sen ulkopuolella. Kouluissa kohdattu rasismi ja syrjintä koettiin erityisen vaikeaksi kohdata, koska koulukulttuurin sisällä niistä ei aktiivisesti puhuta. Tutkimuksen mukaan oppilaat ovat voimattomia tuomaan esiin rasistista, syrjivää ja epäoikeudenmukaista kohtelua, jota he ovat kohdanneet koulussa. Rasismiin puuttuminen edellyttää siitä puhumista. Tutkimuksen mukaan myös käsite maahanmuuttajataustainen lisää nuorten ulkopuolisuuden tunnetta. Nuoret kokivat myös, että valtakulttuurin edustajien oli vaikea hyväksyä heidän identifioitumistaan suomalaisiksi.
Tulosten myötä haluan korostaa seuraavia näkökulmia. Kun kotitaloustunneilla opitaan muista kulttuureista ruokien ja juhlapyhien kautta, ei opetus saisi yksinkertaistaa tai yleistää niissä esiintyviä piirteitä. Ruokakulttuuriopetus tulisi myös yhdistää osaksi laajempaa oppimiskokonaisuutta. Opetuksessa tulee huomioida kulttuurien sisällä vallitseva moninaisuus. Mikään kulttuuri tai etninen ryhmä ei ole homogeeninen. Kulttuurisesti sensitiivinen opetus huomioi myös, ettei oppilaat välttämättä halua tulla esitetyiksi jonkin tietyn etnisen ryhmän edustajana. Opettajien on hyvä välttää asemoimasta oppilaitaan jonkin tietyn kulttuurin sisälle.
Yleisesti kouluissa opettajien tulisi kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin. Oppilaat tarvitsevat opettajan ohjausta purkamaan rasistisia tilanteita. Rasismiin puuttuminen edellyttää siitä puhumista. Sukupolvea, joka on syntynyt ja kasvanut Suomessa ei tulisi nimetä maahanmuuttajataustaiseksi. Ja, kasvatuksen ja koulutuksen kentillä tulisikin purkaa vahvemmin vahingollisia käsityksiä suomalaisuudesta. Kansallisen identiteetin rakentaminen ei saisi olla liitettävissä ulkonäköön, etnisyyteen tai uskontoon. Toiseuden kokemukset korostuvat ympäristöissä, joissa vaalitaan tiettyjä rajoitettuja ihanteita.
Tutkimuksen teon myötä reflektoin myös omaa osallisuuttani valtakulttuurin edustajana. Olen aina pyrkinyt olemaan toimissani, puheessani ja ajatuksissani kulttuurisesti sensitiivinen. Tutkimuksen edetessä huomasin, mitä kaikkea kulttuurisensitiivisyys tarkoittaa. Jatkossa, pyrin välttämään käsitteen maahanmuuttaja tai maahanmuuttajataustaisen käyttöä. Myös oma käsitykseni suomalaisuudesta on kokenut muutoksen. Tiedostin, kuinka ympäristön, koulutuksen ja kasvatuksen kautta syötetyt kansallisihanteet vaikuttavat myös minuun. Tutkimusprosessin aikana opin myös tiedostamaan selkeämmin oman etuoikeutetun asemani sekä syitä niiden takana.
Susanna Hakkarainen
Lähteet:
Haasio, A. (2015.) Disnormatiivinen ja normatiivinen informaatio [Disnormative and normative information]. Informaatiotutkimus 34(4).
Karvinen, M. (2021). Sateenkaari oppilaitoksessa. Opas sateenkaarevasta yhdenvertaisuudesta ja turvallisemmasta toimintakulttuurista. Seta ry.
Löytty, O. (2005). Toiseus. Teoksessa L. Huttunen, O. Löytty & A. Rastas (toim.) Suomalainen vieraskirja; kuinka käsitellä monikulttuurisuutta (161–189). Vastapaino. Tampere.