Ympäristöopin oppikirjojen diskurssit seksuaalisuudesta ja sukupuolesta

Tausta             Opettajien taidot tasa-arvoisen seksuaalikasvatuksen ovat olleet puutteelliset muun muassa koulutuksen vähäisyyden takia. Seksuaalikasvatuksen pitäisi antaa eväitä seksuaaliseen hyvinvointiin ja sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvien kysymysten tarkasteluun, mutta seksuaalikasvatuksessa on sen sijaan tyypillisesti korostettu heteroydinperheen käsitettä, ja unohdettu esimerkiksi nautinnon käsite kokonaan. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön kuuluvat oppilaat voivat uusimpien kouluterveyskyselyiden valossa huonosti, ja koululla on parantamisen varaa ollakseen hyvä ja turvallinen tila sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön kuuluville lapsille ja nuorille.

Seksuaalikasvatus ei ole aiheena yksinkertainen, ja moni opettaja saattaa kokea seksuaalikasvatuksen toteuttamisen vaikeaksi. Esimerkiksi luokanopettajien tiedetään yleisesti työssään tukeutuvan oppimateriaaleihin paljon. Kiinnostukseni heräsi luokissa käytettäviin oppimateriaaleihin – Kun seksuaalikasvatus koetaan aiheena vaikeaksi, on oppikirjoilla sen toteuttamisessa todennäköisesti iso rooli. Lähdin tutkielmassani tarkastelemaan, millaisia diskursseja ympäristöopin oppikirjojen seksuaalikasvatuksen osiot rakentavat seksuaalisuuden ja sukupuolen teemoista.

Toteutus          Tarkastelin tutkimuksessani Pisara ja Tutkimusmatka 3–6-digioppikirjojen seksuaalikasvatuksen osioita. Oppikirjat sain käyttööni ottamalla yhteyttä kirjojen kustantamoihin Sanoma Pro:hon ja Otavaan, kun kerroin tarvitsevani oppikirjoja seksuaalikasvatusta käsittelevässä pro gradussani. Tutkimuskysymykseni olivat:

1. Millaisia diskursseja ympäristöopin oppikirjojen seksuaalikasvatuksen osiot rakentavat sukupuolesta?
2. Millaisia diskursseja ympäristöopin oppikirjojen seksuaalikasvatukset osiot rakentavat seksuaalisuudesta?

Tutkimukseni metodina oli kriittinen diskurssianalyysi. Diskurssianalyysi-metodiin kuuluu keskeisenä ymmärrys siitä, että käyttämämme kieli rakentaa, muokkaa ja ylläpitää maailmaa ja käsityksiämme kaikesta, ja että kielen ja todellisuuden välille ei voida vetää rajaa, vaan ne ovat tiiviisti yhteydessä toisiinsa. Diskurssianalyysi tarkastelee siis käytettyä kieltä läheisesti, ja pyrkii katsomaan sen taakse ymmärtääkseen sen merkitykset ja vuorostaan seuraukset. Kriittisessä diskurssianalyysissa tarkastellaan erityisesti valtasuhteita ja niiden merkitystä ja sitä, miten kielenkäytön avulla ylläpidetään ja rakennetaan valtasuhteita, joissa jotkut tahot ovat alisteisessa asemassa.

Tulokset          Tutkimukseni tulos oli, että Pisara ja Tutkimusmatka 3–6-oppikirjat rakensivat sukupuolesta binääristä diskurssia sekä kehitysbiologiaa korostavaa diskurssia. Binäärisellä diskurssilla tarkoitan, että oppikirjat kuvasivat sukupuolta selkeästi kaksijakoisena käsitteenä, johon liittyy vain mies ja nainen, ja heille yksiselitteisesti kuuluvat sukuelimet ja fyysiset ja hormonaaliset piirteet. Kehitysbiologisella diskurssilla tarkoitan, että sukupuolta käsiteltiin näkökulmasta, joka korostaa sukusolusta aikuiseksi kasvamista ja luonnontieteellisiä seikkoja käytännön elämän sijaan. Toinen tutkimukseni tulos oli, että oppikirjat rakensivat seksuaalisuudesta lisääntymiskeskeistä diskurssia sekä heteronormatiivista diskurssia. Lisääntymiskeskeisellä diskurssilla tarkoitan, että oppikirjoissa seksuaalisuus kuvattiin pitkälti miehen ja naisen välistä yhdyntää korostaen suvunjatkamisen näkökulmasta. Heteronormatiivisella diskurssilla tarkoitan, että kirjoista välittyi oletus siitä, että kaikki ihmiset ovat heteroita.

Oppikirjojen diskurssit sukupuolesta ja seksuaalisuudesta olivat tiiviisti yhteydessä myös toisiinsa. Kaikissa diskursseissa luonnontieteet olivat erityisen korostettuna, ja yhteiskunnallisesta näkökulmasta sukupuolesta ja seksuaalisuudesta korostettiin keskiarvoistavaa ja normatiivista näkökulmaa.

Johtopäätös    On ymmärrettävää, että ympäristöoppi-oppiaineessa korostuu luonnontieteellinen näkökulma. Olisi kuitenkin tärkeää, että myös muunlaiset näkökulmat tulisivat oppikirjoista ilmi. On myös huomioitava, että esimerkiksi jyrkän luonnontieteellisestäkään näkökulmasta ei esimerkiksi sukupuoli ole vain kaksijakoinen. Vallitsevat normit määrittävät meille sen, millaiset ihmisyyden muodot nähdään mahdollisina. Kun seksuaalikasvatus korostaa lähinnä binääristä sukupuolijakaumaa, lisääntymistä ja kehitysbiologiaa sekä vahvistaa heteronormia, (eli ajatusta siitä, että heterous olisi muita luonnollisempi ja toivotumpi seksuaalinen suuntaus), on jotain jätetty pois.

Oppikirjojen parissa toimii oppilaita ja opettajia, jotka eivät mahdu kaskijakoiseen sukupuolijakaumaan, tai jotka eivät ole seksuaaliselta suuntautumiseltaan heteroita. Kukaan ei voi myöskään tietää, miten oma seksuaalinen suuntaus tai sukupuoli-identiteetti kehittyy elämän aikana, ja vaikka itse ei kuuluisi sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön, on elämässä todennäköisesti nyt tai tulevaisuudessa läheisiä, vertaisia ja perheenjäseniä, jotka vähemmistöihin kuuluvat. Ei ole yhdentekevää, millaista diskurssia oppikirjat rakentavat.

Emilia Korenius – ”Sukupuolen ja seksuaalisuuden diskurssit alakoulun ympäristöopin oppikirjoissa”

Kuvien ja videoiden tehtävät lukion oppikirjoissa ja ylioppilaskokeissa

Visuaalisen informaation käsittelytaito on jatkuvasti keskeisempää yhteiskunnassa, jossa huomiostamme kilpailevat lähes samanaikaisesti sadat, jopa tuhannet näköaistilla havaittavat viestit. Oppikirjoissa teksti ja kuvitus parhaimmillaan tukevat ja täydentävät toisiaan, ja muodostavat näin monipuolisen, multimodaalisen kokonaisuuden. Vaikka kuvituksen käytöstä oppimisen tukena on saatu positiivisia tutkimustuloksia, on niiden käyttötavoista oppikirjoissa ja korkean panoksen kokeissa on vähän tietoa, ja opiskelijoiden on huomattu väheksyvän kuvien informaatioarvoa. Millaisia tehtäviä kuvitukselle on lukion oppikirjoissa ja ylioppilaskokeissa annettu? Tämän tutkimuksen taustalla vaikuttavat oppikirjan keskeinen asema suomalaisessa lukiokoulutuksessa, lähdekriittisyyttä, luovaa ja soveltavaa ajattelua sekä monilukutaitoja yhä enemmän painottavat opetussuunnitelmat (LOPS 2015, LOPS 2019) sekä vuosina 2016–2019 digitalisoitu ylioppilastutkinto.

Tutkimustehtävä ja menetelmä

Tutkimus kartoittaa visuaalisen materiaalin (kuvien, taulukoiden, graafien ja videoiden) käyttötapoja ja suhdetta tekstiin lukion oppikirjoissa ja ylioppilastutkinnoissa. Tutkielman tavoitteena on lisätä ymmärrystä visuaalisen materiaalin ja kuvatekstien tehtävistä. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan painettujen ja digitaalisten oppikirjojen eroja kuvituksen osalta. Tutkimuksen aineisto koostuu lukion psykologian, biologian ja englannin ensimmäisen kurssin painetusta ja vastaavasta digitaalisesta oppikirjasta sekä näiden oppiaineiden ylioppilaskokeista vuosilta 2018–2020. Yhteensä visuaalista materiaalia mahdollisine kuvateksteineen analysoitiin tutkimuksessa oppikirjojen osalta 388 ja ylioppilaskokeiden osalta 127 kappaletta. Tutkimusotteena oli kvalitatiivinen, teoriaohjaava sisällönanalyysi.

Tutkimustulokset

Korkeatasoisen oppimisen mahdollistamiseksi oppimateriaalin tulisi tukea opiskelijaa erityisesti käsitteiden ja teorioiden hierarkkisen rakentumisen, tiedonmuodostuksen sekä soveltamisen alueilla. Analyysi osoitti, että tällaiset piirteet ovat kuvituksessa hieman harvinaisempia, ja visuaalinen materiaali on painottunut esittämään tekstissä käsiteltyjä sisältöjä. Harjoitustehtävissä ja ylioppilaskokeiden tehtävissä kuvituksella oli merkittävä rooli, mutta niissä esiintyi jonkin verran myös epäolennaisia, mahdollisesti opiskelijaa kognitiivisesti kuormittavia piirteitä. Kuvituksen avulla viitattiin suurimmaksi osaksi oppikirjan sisäiseen maailmaan ulkoisten tietolähteiden sijaan. Kuvatekstien rooli tiedon välittämisessä todettiin merkittäväksi, erityisesti sivujen ollessa runsaasti kuvitettuja. Tutkimuksen painetut ja digitaaliset oppikirjat erosivat kuvallisen materiaalin osalta toisistaan laadullisesti vähän, mutta määrällisesti ero oli suurempi.

Tutkimuksesta voidaan päätellä visuaalisella materiaalilla olevan monia mahdollisuuksia sekä oppimisen tukemisessa että sen arvioinnissa, mutta kuvitusta tulee käyttää harkitusti ja huolellisesti epäselvyyksien ja opiskelijan epätarkoituksenmukaisen kuormittamisen välttämiseksi.

Hilkka Honkanen

Gradu: Visuaalisen materiaalin tehtävät osaamisen tukemisessa ja arvioinnissa. Tarkastelussa lukion oppikirjat ja ylioppilaskokeet.