Haastattelin Kepa ry:n Etelän vapaahtoisohjelma Etvon koordinaattoria Anni Vihriälää. Kepa ry on kehitysyhteistyötä, kehityspolitiikkaa ja globaalikasvatusta tekevien suomalaisten kansalaisjärjestöjen kattojärjestö. Etelän vapaaehtoisohjelman kautta voi lähteä vapaaehtoistyöhön järjestöihin Latinalaisessa Amerikassa, Afrikassa ja Aasiassa.

Vihriälän perustoimenkuva on vapaaehtoisohjelman koordinoiminen. Hänen tehtävänään on markkinoida Etvo-ohjelmaa ja tiedottaa ohjelmasta, valita sopivat vapaaehtoistyöntekijät, valmentaa heidät tehtäviinsä ja tukea heitä kentällä työskenneltäessä. Lisäksi Vihriälä kehittää ohjelmaa eteenpäin yhdessä siihen osallistuvien suomalaisten lähettävien järjestöjen kanssa. Työhön kuuluu myös Kepan globaalikasvatustiimin yhteisiä tehtäviä. Tyypillinen työpäivä täyttyy esimerkiksi sähköposteilla, järjestötapaamisilla, Kepan sisäisillä palavereilla ja koulutusten pitämisellä.

Anni Vihriälä ei ole suunnitellut työuraansa systemaattisesti. Järjestöissä työskentelyn lisäksi hän on kartuttanut työkokemusta mm. opetustehtävissä ja ulkoministeriössä. Kepassa työskentelemisessä häntä miellyttää arvomaailman lisäksi toimimisen vapaus ja luovuuden salliminen.

Vihriälän maisterintutkinnon pääaine on espanjalainen filologia. Sivuaineena hänellä on mm. Latinalaisen Amerikan tutkimus ja pedagogiset opinnot. Hän on suorittanut myös valtiotieteiden kandidaatin tutkinnon pääaineenaan kansainvälinen politiikka.

Espanjan kielen taitoa Vihriälä on tarvinnut jokaisessa pidempikestoisessa työpaikassaan. Pedagogisten opintojen antia hän on soveltanut koulutuksissa, ryhmänvetäjänä ja sivutoimisena opettajana. Valtiotieteiden ja Latinalaisen Amerikan tutkimuksen asiasisällöt ovat laajan, nykyisessäkin työssä tarvittavan, asioiden taustojen ja syy-yhteyksien ymmärtämisen pohja.

Opiskeluaikana Anni Vihriälä osallistui monenlaiseen oheistoimintaan. Hän oli espanjalaisen filologian ainejärjestön sihteeri ja mukana ainejärjestön lehden tekemisessä sekä opiskelijaedustajana laitosjohtoryhmässä. Hän oli aktiivinen myös osakunnalla, HOASin
asukastoimikunnassa ja vapaaehtoistyössä. Näiden aktiviteettien parissa Vihriälä oppi järjestötoiminnan perusasiat. Hän pitää tärkeänä myös toiminnasta saatavaa aktiivisuuden tunnetta sekä oman kiinnostuksen ja innostuksen ruokkimista. Aktiivisuus myötävaikutti varmasti myös ensimmäisen oman alan työpaikan saamiseen Suomen ylioppilaskuntien liitossa.

Vihriälän työn kannalta tärkeä taito, jota ei opita luennolla, on erilaisten ihmisten kohtaaminen ja ihmissuhdetaidot. Niiden harjoittelu on ensisijaisesti oman aktiivisuuden varassa. Opiskelun kautta Vihriälä on harjaantunut analyyttiseen ajatteluun ja itseilmaisuun. Myös tieto- ja viestintätekniikkataidot sekä äidinkielen hallinta ovat osoittautuneet hyödyllisiksi.

Vihriälä on avoin työskentelemään monilla eri kokemustansa ja koulutustaustaansa vastaavilla aloilla edellyttäen, että työ on hänen arvojensa mukaista. Hän mainitsee työmarkkinoilla vahvuuksikseen koulutustaustan, aktiivisen kansalaistoiminnan, aikaisemman työkokemuksen ja ihmissuhdetaidot. Erityisesti hän painottaa omaa aktiivisuutta ja kykyä saada itsensä innostumaan työstään. Ja jos niitä ei löydy, silloin voi olla hyvä tehdä rohkeita ratkaisuja.

Vihriälä näkisi mielellään, että globaalien kehityskysymysten parissa tapahtuisi vielä suurempia muutoksia ja maailmasta tulisi tasa-arvoisempi paikka. Työhön kuuluvan byrokratian (suunnittelu-, seuranta- ja arviointisysteemit) hän kokee mielekkäänä, koska niiden avulla oma toiminta kehittyy.

Vihriälä kannustaa kuuntelemaan omaa intuitiota ja syventämään itsetuntemusta. Jos ajattelee hylkäävänsä kohdalle osuvan tilaisuuden, kannattaa miettiä, onko sille hyvät perusteet vai onko syynä kenties se, että pelkää omien taitojen riittämättömyyttä. On tärkeää mennä kohti omia unelmiaan ja olla samanaikaisesti riittävän realistinen. Vihriälän mukaan aktiivinen asenne kantaa pitkälle, eikä turhaa pelkoa kannata lietsoa. Sen sijaan jokainen hyvin hoidettu työtehtävä jättää paitsi hyvän kuvan tekijästään pitää yllä myös hyvää työntekijän itsetuntoa.

Teksti: Laura Siivonen

Haastattelu on tehty Filologi kieli- ja kulttuuriasiantuntijana -kurssilla, jolla opiskelijoiden tehtävä oli haastatella oman alansa alumnia.