Autismin lääketieteellisen diagnoosin teolle voi tulevaisuudessa olla hyötyä kielitieteellisestä tutkimuksesta.
Nykykielen laitoksen tutkija Mari Wiklund kiinnostui autismista vuosia sitten. Hän tunsi harrastustensa kautta Asperger-diagnoosin saaneen henkilön ja halusi selvittää, mistä sairaudessa on kyse.
Lue koko juttu Humanistilehdestä
Humanistinen tiedekunta osallistuu Kirjamessuille omalla näyttelyosastollaan ja tarjoaa neljä päivää humanistien tuottamaa ohjelmaa. Messut järjestetään Helsingin Messukeskuksessa 23.–26.10.2014.
11.00 Korvapuusti yleiselle maulle! Venäläisen avantgarden manifestit
Venäläinen avantgarde oli omintakeinen keitos eurooppalaisia vaikutteita ja aitovenäläisiä ideoita. Uuden antologian toimittaja Tomi Huttunen ja kääntäjä Siiri Anttila esittelevät distien manifesteja. Haastattelijana Henriikka Tavi. Järjestäjä: Osuuskunta Poesia.
14.30 Tieteellinen kilpajuoksu
Keskustelutilaisuus tieteen ja tiedon nykytilasta akateemisessa kilpailutaloudessa. Aiheena teokset Julkaise tai tuhoudu! ja Tutkimuksen kansallinen tehtävä. Paikalla keskustelemassa Reetta Muhonen, Erkki Karvonen ja Arto Mustajoki. Järjestäjä: Vastapaino
15.00 Boccaccio – kertojien kuningas
Professori Elina Suomela-Härmä kertoo, kuka oli Boccaccio. Esityksessä kuullaan myös Boccaccio-aiheisen kirjoituskilpailun voittajateksti. Italialaisen filologian oppiaine ja ainejärjestö Divina Compagnia esittää.
16.00 Miltä Suomi näyttää saksattarien silmin?
Suomeen muuttaneiden saksalaisnaisten elämäntarinoita kirjaksi koonneet Ulrike Richter-Vapaatalo ja Petra Schirrmann kertovat koskettavia tarinoita vieraaseen kulttuuriin sopeutumisesta. Haastattelijana tiedottaja Anni Aarinen.
12.00 Boccaccio – kertojien kuningas
Kuka oli Boccaccio? Se selviää esityksen aikana, kuten myös se, millainen on italian opiskelijoiden Boccaccio-aiheisen kirjoituskilpailun voittajateksti. Italialaisen filologian oppiaine ja ainejärjestö Divina Compagnia esittää.
13.00 Venäläinen avantgarde – ristiriitojen ja räjähdysten pyörre
Venäläisen avantgarden manifestit -teoksen tekstien suomentamiseen osallistuneet opiskelijat Anni Lappela ja Elisa Harvala sekä professori Tomi Huttunen kertovat, mikä 100-vuotiaassa venäläisessä avantgardessa oli vallankumouksellista. Tiedottaja Anni Aarinen haastattelee.
17.30 Komisario Montalbanon matkassa Sisiliassa: Andrea Camillerin teokset kääntäjän ja tutkijan silmin
Millaisia haasteita kääntäjä kohtaa suomentaessaan murretta sisältävää teosta? Mitä murre romaanissa viestittää? Miten murteen paikallisvärin säilyttäminen käännöksessä onnistuu? Tutkija Riikka Ala-Risku haastattelee kääntäjä Helinä Kangasta ja professori Liisa Tiittulaa. Järjestäjä: Helsingin yliopisto
15.30 Voiko murretta ja slangia kirjoittaa?
Käännöstieteen professori Liisa Tiittula, Kotimaisten kielten keskuksen johtaja Pirkko Nuolijärvi ja yliopisto-opettaja Riikka Ala-Risku keskustelevat puhekielen käytöstä kaunokirjallisuudessa.
Käännöstieteen oppiaineen järjestämällä kurssilla perehdytään kahteen kääntämisen lajiin, kielensisäiseen (suomesta suomeen) tekstitykseen sekä kuvailutulkkaukseen. Kurssin aikana tehdään autenttinen toimeksianto, teatteriesityksen tekstitys ja kuvailutulkkaus, jotka esitetään teatterissa ohjelmiston mukaisena ajankohtana joulu- ja tammikuussa.
Opiskelijat pääsevät oppimaan mm. kääntäjän roolista osana teatteriproduktiota sekä kuulo- ja näkörajoitteisista ihmisistä kulttuurin kuluttajina.
Yhteistyössä ovat mm. Suomen teatterit ry, Näkövammaisten kulttuuripalvelun puheenjohtaja Eija-Liisa Markkula sekä Aalto-yliopiston esteettömyysasiantuntija Antti Raike, Kuuloliitto (Sirpa Laurén) ja Näkövammaisten kulttuuripalvelu, Asiakasteatterit Virus ja Helsingin kaupunginteatteri, kuvailutulkki ja teatteriohjaaja Anu Aaltonen sekä saksan kääntämisen oppiaineen tohtorikoulutettava, kääntäjä Marika Hakola.
Kielen sisäinen tekstitys (CKT264) -kurssia vetää Maija Hirvonen.
Lue lisää: http://www.suomenteatterit.fi/2014/09/kielensisainen-kaantamisen-koulutus-alkaa-helsingin-yliopistossa/
Read the story in English: Mentoring Insights: Attitude Counts
Ryhmämentoroinnissa yhdistyy mentorin opiskelijoille antama tuki sekä opiskelijoiden vertaistuki.
Lukuvuoden 2013–2014 ryhmämentorointiohjelma veti ennätysmäärän opiskelijoita: yhteensä 23 mentorointiryhmää. Kunkin alumnin mentoroitavana oli 2-5 opiskelijaa. Ryhmät tapasivat vuoden aikana useamman kerran.
– Mentorointiin käytetty aika ei ole mitään verrattuna siihen, kuinka paljon siinä voi oppia itsestään ja omista mahdollisuuksistaan, sanoo mentorointiin osallistunut yleisen kielitieteen opiskelija Enni Valtonen.
Mentoroinnin alussa ryhmäläiset ja mentori sopivat yhdessä, mitä tavoitteita osallistujilla on ja mihin tapaamiskerrat käytetään. Ryhmässä keskusteltiin mm. humanistiopiskelijoiden vahvuuksista työnhaussa sekä työn ja muun elämän yhteensovittamisesta.
– Kansainvälisenä opiskelijana ymmärrän nyt paremmin, miten suomalainen työelämä ja rekrytointiprosessit toimivat, kertoo englantilaisen filologian opiskelija Xing Wang. Mentorointivuosi oli samalla hänen ensimmäinen opiskeluvuotensa Helsingin yliopistossa.
– Mentorimme teki meille kuvitteelliset työpaikkailmoitukset, joihin meidän tuli lähettää hakemus ja CV. Sen jälkeen hän piti meille työhaastattelusimulaation, jossa myös ryhmän muut jäsenet olivat paikalla. Kävimme yhdessä läpi kaikkien CV:t ja työhakemukset sekä keskustelimme siitä, miten haastattelu meni, Valtonen kertoo.
– Puhuimme myös siitä, miten yritykset toimivat, miten työntekijä puolustaa oikeuksiaan ja siitä, miten rakennetaan oma brändi ja verkostoja esimerkiksi LinkedInin avulla, Wang selittää.
Ryhmässä syntyy keskustelua ja oivalluksia ihan itsestään aktorien eli mentoroitavien kesken.
– Ryhmäläisten vertaistuki oli monissa keskusteluissa mentoriakin tärkeämpää, uskoo mentori Raisa Asikainen. Hän valmistui filosofian maisteriksi vuonna 2001 pääaineenaan Itä-Aasian tutkimus.
– Mentoroinnin aikana tajusin, että kaikki muutkin opiskelijat miettivät samoja kysymyksiä ja että muilla on samanlaisia ongelmia. Koska ilmapiiri oli hyvä ja luotettava, keskustelu sujui mukavasti, Valtonen kertoo.
Ryhmän tavoitteena on auttaa opiskelijoita ymmärtämään paremmin, mitä annettavaa heillä on ja mitä he itse toivovat.
– Olen alkanut aidosti miettiä, millaista työtä haluan tehdä – sen sijaan että pelkästään miettisin, mihin voin tällä koulutuksella hakea. Yksi suurimmista oivalluksistani mentoroinnin aikana oli se, että oikeastaan ei ole kovin paljon merkitystä, mitä alaa opiskelee tai mistä aiheesta kirjoittaa gradunsa – tärkeämpää on se, millainen on kokonaisuutena: ihmisenä, Valtonen kiteyttää.
Mentoroinnin aikana Valtosta onnisti: hän löysi työharjoittelupaikan.
– Ryhmäni kannustus, työhaastattelusimulaatio ja muilta saamani palaute vaikuttivat paljon siihen, että sain paikan. Myös kasvanut itsevarmuuteni ja positiivinen asenteeni kuulemma näkyivät työhaastattelussa, jonka perusteella minut valittiin, Valtonen iloitsee.
– Oikea asenne on jopa tärkeämpää kuin tutkinto ja työkokemus, myös Wang painottaa.
Yleisestä kirjallisuustieteestä vuonna 2001 valmistunut Otto Mattsson ryhtyi mentoriksi siksi, että hän halusi auttaa humanisteja löytämään paikkansa työelämässä.
– Ryhmäni jäsenten kuva työelämästä ja rekrytointiprosessista muuttui paljon realistisemmaksi. He saivat käytännön vinkkejä siihen, millä tavalla humanistin kannattaa tuoda osaamistaan esille, Mattsson kertoo.
Mentoreita yhdistää halu auttaa.
– Olen itse toivonut eri elämänvaiheissa, että minulla olisi mentori, mutta se ei valitettavasti ole ollut mahdollista – ajattelin sen takia ryhtyä itse mentoriksi ja laittaa sitä kautta hyvän kiertämään, Asikainen kertoo.
Mentori oppii kokemuksesta itsekin.
– Koen, että mentorointi on parhaimmillaan “peili”: tapa verrata omia oletuksia, toiveita ja uskomuksia muiden käsityksiin. Omien ajatusten sanallistaminen tekee hyvää. Työn arjessa ei aina ole aikaa pysähtyä ajattelemaan omia valintoja ja omassa työssä tarvittavia taitoja, mutta mentorointi tarjoaa mahdollisuuden pysähtyä miettimään niitä, Asikainen kertoo.
– Mentorointi on vuorovaikuttamista. Mentorina opin koko ajan ja testaan omia näkemyksiäni. Ainoa tapa pitää aivonsa nuorena on keskustella nuorten kanssa, Mattsson sanoo.
Asikainen ja Mattsson suosittelevat muillekin alumneille mentoriksi ryhtymistä.
– Mentorina toimimisen kautta pääsee aikamatkalle valmistumisvaiheeseen ja opiskelijan nykyarkeen. Uskon, että monilla humanisteilla on kyky auttaa valmistumassa olevia opiskelijoita ymmärtämään heidän hankkimansa osaamisen syvyys ja laajuus ja ne monet, opiskelijan näkökulmasta yllättävätkin, suunnat, joissa humanistien osaamiselle on tarvetta, Asikainen sanoo.
Englantilaisen filologian jatko-opiskelija Kaisa Kortekallio tutkii väitöskirjassaan spekulatiivisen fiktion henkilöhahmoja, jotka eivät ole enää kaltaisiamme. Miten kokee maailman se, joka tulee ihmisen jälkeen?
Lue juttu Kuukauden humanisti -palstalla