*** suomenkielinen versio alempana ***

Am Dienstag, dem 11.11.2014, hielt Professor Kari Keinästö von der Universität Turku eine Vorlesung über deutsche Lehnwörter im Finnischen. In der Vorlesung präsentierte er näher einige, schon in der Überschrift genannte Beispiele, etwa das Idiom ”der rote Faden”.

Nach der Vorlesung interviewten wir Professor Keinästö und er erzählte sowohl über die Geschichte und den heutigen Stand der deutschen Sprache an finnischen Schulen als auch über sein Interesse für die Etymologie. Dank seiner guten Lehrerin begeisterte er sich für die deutsche Sprache und begann sofort nach dem Abitur, an der Universität Germanistik zu studieren. Damals war Sprachgeschichte ein wichtiger Teil des Studiums, weshalb er sich für die Herkunft der Wörter interessierte. Das Wort ”Krambambuli” weckte in den 80er Jahren Keinästös Faszination für Etymologie.

Heutzutage machen sich viele Germanisten Sorgen über die Zukunft des Deutschen in Finnland. Immer mehr Schüler und Studierende lernen lieber Englisch und Schwedisch als Deutsch. Als Keinästö zur Schule ging, war Deutsch die wichtigste Fremdsprache. Heute wird Deutsch aber nicht unbedingt mehr an allen Schulen unterrichtet. Nach Keinästö liegt das Problem an dem geringeren Interesse für die Sprache, obwohl Deutsch und Germanistik in Finnland eine lange Tradition und gute Ressourcen haben. Trotzdem ist die Zusammenarbeit zwischen den Universitäten in Finnland und Deutschland eng, und in Europa spielt die deutsche Sprache noch eine große Rolle, besonders in den Bereichen Politik und Wirtschaft. Keinästö hofft, dass die Politiker keine kurzsichtigen Entscheidungen treffen – wir brauchen auch andere Sprachen als nur Englisch. ”Die Lage der Germanistik ist schwierig, aber wir geben nicht auf!”

Text und Bild: Tuuli Malava, Jenni Pietilä, Eve Petrakidou ja Kaisa Matveinen

Professori Kari Keinästö esitteli saksalaislähtöisiä idiomeja suomen kielessä

Tiistaina 11.11.2014 pidettiin luentosarjan ”Saksalaisvaikutteita Suomen kulttuurissa ja yhteiskunnassa” ensimmäinen luento. Vierailijaluennoitsijana oli Turun yliopiston saksan kielen professori Kari Keinästö, joka luennoi etymologian alalta otsikolla ”Punainen lanka, laamapaita ja überhieno – uusimman ajan saksalaislainoja suomen kielen sanastossa”.

Professori Keinästö on tutkinut suomen ja ruotsin saksalaisperäisiä lainasanoja jo parinkymmenen vuoden ajan. Luennolla hän kertoi erilaisista vierassanojen ja lainasanojen tyypeistä ja esitteli tarkemmin muutamia, jo otsikossakin mainittuja esimerkkejä, joiden leviämishistoriaa hän on tutkinut tarkemmin. ”Punainen lanka” on yksi näistä. Keinästö on kirjoittanut aiheesta mm. artikkelissa Der rote Faden. Zur Geschichte des goetheschen Phraseologismus. Ilmaisu esiintyy oletettavasti ensimmäisenä Johann Wolfgang von Goethen romaanissa Vaaliheimolaiset (alkuteos Die Wahlverwandtschaften) vuodelta 1809. Ilmaisu tarkoittaa johtavaa ajatusta, joka kulkee kokonaisuuden läpi ja yhdistää sen osat. Konkreettisesti punainen lanka oli, kuten Goethen teoksessakin mainitaan, Englannin laivaston köysissä ollut punainen säie.

Suomen kieleen punainen lanka kulkeutui pohjoismaisten kielten kautta. Tanskalaisessa tekstilähteessä se esiintyi ensi kerran vuonna 1848, ruotsinkielisessä 1861 ja suomenkielisessä Helsingin Wiikko-Sanomia -lehdessä 1882. Ensimmäinen suomenkielinen ilmaisun selitys löytyy vuoden 1890 sanakirjasta, mutta tuolloin sillä tarkoitettiin vain taideteoksen johtavaa ajatusta. Tämän jälkeen punaisen langan merkitys on laajentunut eikä rajoitu ainoastaan taiteeseen. Nykyään tämä fraseologismi on meille jokapäiväinen.

Luennon yhteydessä haastattelimme professori Keinästöä, ja hän kertoi sekä saksan oppiaineen historiasta ja nykytilanteesta että omasta kiinnostuksestaan etymologiaan. Saksan kielestä Keinästö oli innostunut aikoinaan hyvän opettajan ansiosta ja haki yo-tutkintonsa jälkeen heti opiskelemaan saksaa yliopistoon. Tuohon aikaan kielihistoria oli tärkeä osa tutkintovaatimuksia. Etymologiasta Keinästö kiinnostui 80-luvulla sanan ”Krambambuli” myötä – se tarkoittaa nykyään tietyn tyyppistä alkoholijuomaa, mutta oli alun perin vain yhden tehtaan tuotteen nimi. Nykyistä vieras- ja lainasanatutkimusta Keinästö on tehnyt 90-luvulta alkaen, minkä tiimoilta hän julkaisee lähitulevaisuudessa mm. pakinakokoelman, jossa varsinkin idiomit ovat keskeisessä osassa.

Monet germanistit ovat nykyään huolissaan saksan kielen tulevaisuudesta. Kouluissa luetaan entistä enemmän vain englantia ja ruotsia, ja kustannussyistä muista pitkistä kielistä on jouduttu luopumaan. Verraten: Keinästön käydessä koulua saksa oli tärkein pitkä kieli. Hänen mukaansa ongelma on niin koulutuksen järjestäjien kuin opiskelijoidenkin vähentynyt kiinnostus saksan kieleen, vaikka aineella on Suomessa paitsi pitkät perinteet myös hyvät opetusresurssit. Keinästö muistuttaa, että saksa on tärkeä kieli Euroopassa monella alalla. Se avaa suomalaisille ovet Keski-Eurooppaan. Saksa on olennainen kauppasuhteiden ja politiikan kieli, ja sitä paitsi ihmisiä ymmärtää parhaiten heidän omalla äidinkielellään. Saksan ja Suomen yliopistojen yhteistyö on tiivistä: Suomessa on paljon saksalaisia vaihto-opiskelijoita, ja Saksa on suomalaisten opiskelijoiden keskuudessa suosittu vaihtokohde. Keinästö toivookin, etteivät poliitikot tee tyhmiä ja lyhytnäköisiä päätöksiä kielten opiskelun suhteen – pelkkä englanti ei riitä kaikkeen. ”Germanistiikan asema on hankala, mutta emme aio luovuttaa!”

Teksti ja kuva: Tuuli Malava, Jenni Pietilä, Eve Petrakidou ja Kaisa Matveinen