Tag Archives: korpus

Maailman puhutuin kieli sai merkittävän tutkimusrahoituksen

|

Lingua franca eli maailmankieli

Englannin professorin ja humanistisen tiedekunnan dekaanin Anna Maurasen johtama englannin kieltä lingua francana tutkiva hanke on saanut Suomen Akatemialta 350 000 euron tutkimusrahoituksen.

 Tutkimushankkeen kuvauksessa englantia luonnehditaan aikamme globaaliksi lingua francaksi, joka on levinnyt laajemmalle kuin yksikään kieli aiemmin ja jolla on useampi puhuja kuin millään muulla kielellä. Valtaosa puhujista käyttää englantia toisena kielenä, sitä opiskellaan enemmän kuin mitään toista kieltä, ja sille on kehittynyt monia alueellisia muotoja siirtomaa-ajan seurauksena.

Kaiken tämän seurauksena englanti muuttuu nopeasti. Tutkimus etsii samankaltaisuuksia muutosten takaa: globaalin lingua francan, jälkikoloniaalisten englantien ja oppijoiden kielen yhtäläisyyksiä.

Tutkimuksessa selvitetään myös sitä, miten vierasta kieltä prosessoidaan eri ympäristöissä, millaiset yksiköt jäsentävät merkityksiä parhaiten, ja miten kaikki tämä muokkaa kieltä.

Lisäksi hankkeessa analysoidaan ja tuotetaan erilaisten englantien elektronisia aineistoja myös muiden tutkijoiden vapaaseen käyttöön. Analyysien pohjalta projekti pyrkii laajentamaan käsitystä englannin kielestä – sen prosessoinnista ja siitä, miten englantia opitaan ja käytetään tehokkaimmalla tavalla.

Suomen akatemian Kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunnalle osoitettiin kaikkiaan 311 hakemusta, joista Akatemia myönsi rahoituksen 42 hankkeelle. Maurasen vetämän projektin rahoitus ulottuu vuoteen 2017.

Anna Mauranen Tuhat-tutkimustietojärjestelmässä »

Matti Rissaselle Kordelinin tunnustuspalkinto

|

Matti Rissanen. Kuva: Veikko SomerpuroMatti Rissanen. Kuva: Veikko Somerpuro

Alfred Kordelinin yleinen edistys- ja sivistysrahasto on palkinnut emeritusprofessori Matti Rissasen suurista ansioista englannin kielen korkeatasoisen tutkimuksen ja yliopisto-opetuksen edistäjänä. Tunnustuspalkinnon arvo on 30 000 euroa.

Vuonna 1937 syntynyt Rissanen toimi Helsingin yliopiston englantilaisen filologian professorina lähes 25 vuoden ajan vuoteen 2001 asti, jolloin hän jäi eläkkeelle. Lukuisten valtakunnallisten ja kansainvälisten luottamustehtävien lisäksi Rissanen on toiminut muun muassa yliopiston kielikeskuksen johtajana.

Yksi Rissasen merkittävistä saavutuksista on englanninkielisen historiallisen tekstikorpuksen laatiminen. Vuonna 1991 julkaistu uraauurtava The Helsinki Corpus on kansainvälinen menestystarina.

Vuonna 1995 Matti Rissasen johdolla perustettiin englannin kielen vaihtelua tutkiva Varieng. Myöhemmin tutkimusyksikölle myönnettiin Suomen Akatemian huippuyksikön asema kahdeksitoista vuodeksi.

Rissanen jatkaa yhä työtään englannin kielen parissa, esimerkiksi vuosina 2007–2011 hän julkaisi 23 artikkelia. Hän myös ohjaa väitöstutkimuksia.

Alfred Kordelinin säätiö on suomenkielinen kulttuurirahasto, joka tukee tiedettä, taidetta, kirjallisuutta ja kansansivistystyötä. Säätiö on jakanut apurahoja sekä tunnustus- ja kannustuspalkintoja vuodesta 1920 lähtien.

Alfred Kordelinin säätiön tämän vuoden toisen tunnustuspalkinnon sai runoilija ja kääntäjä Pertti Nieminen.

Matti Rissanen Varieng-tutkimusyksikön sivuilla

Nykykielten laitos menestyi erinomaisesti tutkimuksen arvioinnissa

|

Metsätalon sisäänkäynti. Kuva: Jenni EnqvistKansainvälinen tutkimuksen ja tohtorikoulutuksen arviointi Helsingin yliopistossa on valmistunut. Nykykielten laitoksen tutkijat olivat hyvin edustettuina useissa arvioinnissa menestyneissä ryhmissä. Nykykielten laitoksen johtajan Arto Mustajoen mukaan tämä vahvistaa aiempien kansainvälisten rankingien tulokset laitoksessa tehtävän tieteen korkeasta tasosta.

Kuuden vuoden välein toteutettava arviointi tehtiin nyt kolmatta kertaa. Vuonna 2010 aloitettu prosessi erosi aiemmista, sillä tutkijat muodostivat ryhmänsä arviointia varten itsenäisesti. Toinen kansainvälisestikin ainutlaatuisen prosessin uutuus oli se, että ryhmät saivat valita vapaasti viidestä kategoriasta sen, johon ne ilmoittautuivat arvioitaviksi.

Mustajoki pitää uutta arviointia monipuolisena ja raikkaana.

– Arvioinnilla on todennäköisesti myös palkinnon ulkopuolelle jääneille yhteisöille hyviä seurauksia, sillä prosessi on auttanut monia samoista kysymyksistä kiinnostuneita tutkijoita löytämään toisensa.

Arvioinnin toteutti viisi kansainvälistä asiantuntijapaneelia. Arviointia varten tutkijayhteisöt vastasivat arviointikysymyksiin. Sen lisäksi heidän julkaisunsa ja niiden saamien viittausten määrä analysoitiin.

Kaikkiaan mukaan ilmoittautui 136 tutkijayhteisöä ja noin 6 000 tutkijaa. Näistä yliopisto valitsi 43 tutkijayhteisöä, jotka palkittiin vuoteen 2016 asti ulottuvalla rahoituksella. Neljän vuoden aikana palkituilla tutkimusryhmillä on käytössä 30 000 euroa jokaista vastuullista tutkijaa kohti.

Oppiaineiden rajat ylittävä ryhmä palkittiin

Ranskalaisen filologian yliopistonlehtori Eva Havu.

Eva Havulle uutinen CoCoLaCin rahoituksesta tuli yllätyksenä.

Yksi palkituista tutkijayhteisöistä on kieliä ja kulttuureja vertaileva CoCoLaC. Monikielisessä tutkimusyhteisössä on kokeneita ja nuoria tutkijoita sekä tohtorikoulutettavia ranskan, saksan, italian ja espanjan kielen oppiaineista.

Yhteisön koordinaattorina toimiva ranskalaisen filologian yliopistonlehtori Eva Havu pitää uutista rahoituksesta loistavana.

– Toistaiseksi järjestämiemme seminaarien ja workshoppien kulut on maksettu tutkijoiden omasta pussista. Arvioinnin tulos osittaa, että varsin uuden ja oppiaineiden rajat ylittävän tutkimusyhteisön toimintamalli on tehnyt vaikutuksen, Havu sanoo.

Lisäksi nykykielten laitokselta palkittiin tiedekunnasta ainoana parhailla mahdollisilla pisteillä Kimmo Koskenniemen vetämä kieliteknologian  ja korpuslingvistiikan BAULT-tutkijaryhmä, Terttu Nevalaisen englannin kieltä tutkiva VARIENG ja Inkeri Vehmas-Lehdon käännöstieteen TraST. Lisäksi useita laitoksen tutkijoita on mukana Juha Janhusen vetämässä kielten diversiteettiä tutkivassa tutkimusryhmässä.

>> INTERNATIONAL EVALUATION OF RESEARCH AND DOCTORAL TRAINING AT THE UNIVERSITY OF HELSINKI 2005–2010
 
 

Yksi pieni sana taipuu ällistyttävän moneen

|

Anton Granvik on tutkinut yhden espanjan kielen yleisimmän sanan käyttöä viimeisen 800 vuoden aikana. On kiehtovaa, että ihminen pystyy ymmärtämään ja käyttämään kieltä niin paljon käännöskoneita paremmin, sanoo perjantaina 20. tammikuuta de-preposition monista merkityksistä väittelevä Granvik.

Anton Granvik

Anton Granvik työhuoneessaan nykykielten laitoksella

Väitöskirjan aineisto kattaa koko kirjoitetun espanjan kielen historian nykypäivään asti aina 1200-luvulta, jolloin kastilian murre nostettiin Espanjan viralliseksi kieleksi latinan rinnalle.

– Espanjan kielen sanasto on muuttunut huomattavasti vähemmän kuin vaikkapa ranskan tai englannin. Vaikka kieleen on ilmaantunut uusia sanoja ja toisia kadonnut, ei edes 800 vuotta vanhoja tekstejä ole erityisen vaikea ymmärtää. De-prepositiota käytetään toisaalta niin monessa yhteydessä, että tutkimuksessani jouduin ottamaan jokaisen kieliopin osa-alueen käsittelyyn, Granvik sanoo.

Väitöskirjan aineistoksi hän rajasi proosan, koska siinä kieli on asiatekstejä rikkaampaa. Teksteistä hän löysi de-prepositiolle kaikkiaan 48 käyttötapaa, jotka toistuvat jokaisena vuosisatana.  Esimerkkejä sanasta kertyi kieliaineistoon yli 16 000.  Väitöskirja onkin laajin koskaan tehty tutkimus de-prepositiosta, joka on keskimäärin joka 20. sana kirjoitetussa espanjassa.

Substantiivien kanssa de-sanaa käytetään genetiivin lailla. Verbien kanssa sen käyttö vastaa lähinnä suomen sijamuotojen elatiivia tai ablatiivia, joilla ilmaistaan siirtymistä tai liikettä jostakin tai joltakin. Yksi tutkimuksen historiallisen analyysin tuloksista on, että de-sanan käyttö genetiivinä substantiivien kanssa on ajan myötä yleistynyt ja käyttö verbin kanssa taas vähentynyt.

Ennen siirtymistään nykykielten laitokselle Granvik opiskeli kemiaa ja matematiikkaa. Hän pärjäsi laskutehtävissä, vaikka ei omien sanojensa mukaan ymmärtänyt, mistä kaavoissa ja teorioissa oli kyse. Kielitieteen kurssilla kaavat loksahtivat ensimmäistä kertaa kohdalleen, kun niillä yhdistettiin ja selitettiin kielen elementtejä.

Granvik innostui kielitieteestä ja jo lukiossa ja reppumatkoilla opiskelemastaan espanjan kielestä. Yhdistelmästä syntyi lopulta 600-sivuinen väitöskirja. Innostus kieliin on yhä tallella.

– Koko sivilisaatiomme ja ajattelumme perustuu kieleen. Kieli on kaikkia koskettava universaali asia, josta ihmisillä on yhteiskuntaluokasta riippumatta aina mielipiteitä.

FM Anton Granvik väittelee 20.1.2012 kello 12 Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa aiheesta “De “de” – Estudio histórico-comparativo de los usos y la semántica de la preposición “de” en español”. Espanjalaisen filologian väitöstilaisuus järjestetään Helsingin yliopiston päärakennuksessa, auditorio XII, Unioninkatu 34. Vastaväittäjänä on Prof. Dr. Carlos Sánchez Lancis, Universidad Autónoma de Barcelona ja kustoksena professori Timo Riiho.

Väitöskirjan elektroniseen julkaisuun voi tutustua E-thesis-palvelussa.

Maailmankuulun lingvistin kipinä kieliin syttyi intiaaneista

|
Kielitieteilijä Andrei Kibrik Kuva: Mika Federley

Kielitieteilijä Andrei Kibrik

Andrei Kibrik on monipuolinen venäläinen lingvisti, joka on niittänyt mainetta kaikkialla maailmassa harvinaisten kielten tutkijana. Kibrik vieraili joulukuussa nykykielten laitoksella, jossa hän esitteli puhutun venäjän korpuksia eli kieliaineistoja.

Puhutun kielen saattaminen kirjalliseen muotoon on työlästä. Minuutin analysoimiseen ja litterointiin menee harjaantuneelta tutkijalta tunti. Työmäärän lisäksi tarkkuuden määrittely on ongelmallista, sillä aineiston käyttäjillä on erilaisia tarpeita.

Sanaston tutkija ei tarvitse intonaatiota kuvaavia merkkejä, kun vuorovaikutustutkija taas haluaisi myös eleet ja ilmeet mukaan kuvaukseen. Kibrikin tutkimusryhmä on ratkaissut ongelman litteroimalla tekstit kolmella tavalla niin, että käyttäjä voi itse valita tarkkuustason.

Kibrik tunnetaan paremmin muiden kuin venäjän kielen tutkijana. Myös Kibrikin isä Aleksandr on maailmakuulu kielitieteilijä. Isän ura ei kuitenkaan ollut ainoa syy, miksi lingvistiikka alkoi kiinnostaa jo pienenä.

– Olin innoissani intiaaneista, kuten monet pikkupojat. Halusin selvittää, millainen on heidän kielensä. Erityisesti pidin navaho-intiaaneista.

Valkoinen mies ja liian monimutkaiset kielet

Kibrikille selvisi kuitenkin pian, että navahon kieli on jo tarkoin tutkittu ja sen puhujiakin on yli 150 000. Kiinnostus ”eksoottisiin” kieliin oli kuitenkin herännyt.

Kielet ovat vieneet Kibrikin paikkoihin, joiden olemassaolosta vain harva tietää. Hän on tutkinut muun muassa dagestanilaisia kieliä sekä turkinsukuista tuvan kieltä, jota puhutaan Mongolian pohjoispuolella. Hänen merkittävin tutkimuskohteensa on kuitenkin Alaskassa puhuttavat kielet.

– Tutkimuksessa on kaksi suurta ongelmaa. Itse kielet, joista suuri osa kuuluu niin kutsuttuun atabaskan kieliryhmään, ovat todella vaikeaselkoisia. Niiden kieliopilliset elementit muodostavat epämääräisiä klimppejä, jotka vielä vaihtelevat sanasta toiseen. Toinen ongelma on kielenpuhujien haluttomuus yhteistyöhön. Valkoista miestä karsastetaan edelleen.

Karsastamiselle on historialliset syynsä. Viime vuosisadalla yhdysvaltalainen kielipolitiikka ei suosinut vähemmistökieliä. Alaskassa puhuttavien parinkymmenen kielen tutkimus ja elvyttäminen tulee kielten säilymisen kannalta liian myöhään. Useimmat niistä katoavat maailmankartalta seuraavan 50 vuoden aikana.

Lingvistien sukuperinne katkeaa

Kibrikin tutkimusten sivutuotteena on syntynyt myös kuvauksia ”Alaskan venäjästä”, jota ovat ylläpitäneet 1840-luvulla Ninilchikin kaupunkiin muuttaneet venäläiset. Kibrikin kuvaus tästä oudolta kalskahtavasta venäjästä sisältyy juuri ilmestyneeseen artikkelikokoelmaan Sociological approaches to non-standard Russian (Slavica Helsingiensia 34).

Kysymykseen lingvistiikan perinteen jatkumisesta suvussa, Kibrik vastaa naurahtaen.

– Onneksi ei jatku. Ei ole hyvä, että lapset tekevät ihan samaa kuin vanhemmat. Tartunnan kielentutkimukseen pojat kyllä saivat kun kävivät jonkin aikaa koulua Alaskassa, mutta onneksi he valitsivat toiset alat. Toinen pojista on psykologi, toinen opiskelee insinööriksi.

Arto Mustajoki
Kirjoittaja on nykykielten laitoksen johtaja