Uraauurtavalla kurssilla opiskelijat saivat ainutlaatuisen tilaisuuden: he tuottivat kuulovammaistekstityksen ja näkövammaisille suunnatun kuvailutulkkauksen oikeisiin teatteriesityksiin.
– Tämä on tietääkseni ensimmäinen kerta, kun vastaavanlainen kurssi järjestetään yliopistossa tai missään muussakaan opinahjossa, kertoo kurssin vastuuopettaja Maija Hirvonen.
Opiskelijat laativat käännökset Missä nyljimme kerran –näytelmään Teatteri Viirukselle, jossa ne esitettiin 3. ja 4.12.2014, sekä Helsingin Kaupunginteatterin Troikka-ennakkonäytökseen 13.1.2015.
Hyvin valmisteltu on puoliksi tehty
Kurssin 14 opiskelijaa jakautui neljään ryhmään, joissa tuotettin kuvailutulkkaus tai kuulovammaistekstitys jommallekummalle teatterille. Käytännössä kukin ryhmä analysoi alkuteoksen, loi käännöksen ja ajasti sen esitystä varten.
– Autenttisessa toimeksiannossa saa arvokasta kokemusta työelämästä ja hyviä kontakteja tulevaisuutta ajatellen, kertoo Silja-Maaria Aronpuro. Hän oli mukana Viirukselle kuvailutulkkauksen tehneessä ryhmässä.
Kaupunginteatterissa opiskelijat tutustuivat teokseen seuraamalla näytelmän harjoituksia ja keskustelemalla aiheesta teatterin kanssa palavereissa. Viiruksessa taas opiskelijoilla oli materiaaleinaan näytelmän käsikirjoitus ja videotallenne ruotsinkielisestä esityksestä, joiden lisäksi he pääsivät katsomaan esitystä teatteriin suomeksi.
– Kurssilla pääsi kulissien taakse ja näki, miten teatteriesitys syntyy, kuvailee Aronpuron ryhmässä ollut Vesa Tyynilahti.
Tyynilahti ja Aronpuro kuvailutulkkaamassa. Kuva: Sören Jonsson, Finlands Synskadade, fss.fi
Kokemuksen puolesta
Opiskelijat pyrkivät siihen, että heidän asiakkaansa saavat mahdollisimman syvän teatterikokemuksen.
– Valmistelimme ennakkomateriaalia, jossa kuvailimme lavastusta, henkilöhahmojen ulkonäköä ja puvustusta sekä teatterin tiloja liikkumisen helpottamiseksi. Ennen esitystä järjestimme myös koskettelukierroksen, jossa näyttelijät antoivat ääninäytteen ja asiakkaat saivat tunnustella heidän vaatteitaan, kertoo opiskelija Marika Luoso. Hän oli mukana laatimassa kuvailutulkkausta Kaupunginteatterille.
– Antoisinta kurssilla oli se tunne, että pystyy tekemään jotain hyvää: mahdollistamaan näkövammaisille teatterinautinnon. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun olin tekemisissä näkövammaisten kanssa, joten kokemus oli erittäin avartava, Luoso jatkaa.
Tunnista ja tiivistä olennaisin
– Suurin ero kuulovammaistekstityksen ja “normaalin” tekstityksen välillä on se, että mukaan pitää laittaa puheen lisäksi informaatiota erilaisista ääniefekteistä, musiikista, näyttelijöiden äänenpainoista ja huudahduksista. Teatterissa on erityistä se, että tekstityksen ajatus tehdään reaaliaikaisesti, selittää Timo Aaltonen. Hän osallistui Viiruksen näytelmän kuulovammaistekstitykseen.
Kaupunginteatterin kuvailutulkkaus esiteltiin ennakkoon testihenkilölle, sokealle kuvailutulkkauskonsultille, joka antoi rakentavaa palautetta käännöksen hiomiseksi.
– Näytelmämme oli nopeatempoinen, taukoja oli harvakseltaan ja lavalla tapahtui paljon samaan aikaan. Tulkin täytyi valita tulkattavaksi se tieto, joka on juonen seuraamisen kannalta tärkeintä. Konsultin kommentit ja vinkit olivatkin ryhmällemme elintärkeitä, Luoso kuvailee.
Tulkki tarttuu hetkeen
Teatteri Viiruksen pressikuva, kuvaaja Cata Portin.
Kuvailutulkkaus tapahtuu suorana esityksen aikana. Tulkin täytyy olla koko ajan valppaana.
– Puheen ajoittaminen oikeaan kohtaan vaati kovaa keskittymistä ja vei energiaa. Esityksen jälkeen tuntui kuin olisi juossut pitkän lenkin, Tyynilahti kertoo.
– Livetilanne jännitti todella paljon, koska silloin voi tapahtua mitä tahansa. Nyt esimerkiksi näyttelijöiltä jäi muutama repliikki sanomatta. Tulkin täytyy olla sanavalmis ja pystyä improvisoimaan yllättävissä tilanteissa. Opin hyväksymään virheitä, sillä niiltä ei voi livetilanteessa kuvailutulkatessa välttyä, Luoso kuvailee.
Myös tekstittäjän on skarpattava.
– Näytelmässä oli mukana improvisaatiokohtaus. Vaikka sen perusrunko säilyi samana, kohtaus muuttui esitysten välillä. En voinut olla varma, esiintyykö seuraavassa näytöksessä niitä kohtia, jotka olin tekstittänyt. Lisäksi kohtaus oli englanniksi ranskalaisella korostuksella, mikä toi vielä oman lisähaasteensa, Aaltonen kertoo.
Mutkia matkassa
Kuten pilottihankkeelta saattaa odottaakin, ilman ongelmia ei selvitty. Erityisesti teknisissä järjestelyissä kohdattiin useita haasteita. Ne tuottivat stressiä ja pettymyksiä, kun käännöstyön onnistuminen riippui tekniikan toimivuudesta.
Kaupunginteatterissa kuvailutulkkauslaitteisto saatiin toimimaan vasta väliajan jälkeen. Tekstitys heijastettiin Powerpoint-esityksenä osaksi lavastusta, mikä ei ollut luettavuuden kannalta paras ratkaisu.
Viiruksen katsojien taas oli tarkoitus seurata tekstitystä omasta tai lainattavasta älylaitteesta. Tekstitys saatiin kuitenkin toimimaan vasta jälkimmäisenä esitysiltana.
– Valitettavasti Viiruksen esityksiin ei ilmaantunut yhtään katsojaa, joka olisi tarvinnut kuulovammaistekstitystä. Tämä olikin ehkä harmillisin asia projektissa, Aaltonen kertoo.
Yleisesti asiakkaita tosin riitti: yhteensä kuvailutulkkauksella oli 24 kuuntelijaa ja tekstityksellä 30 käyttäjää. Ensi kurssikerralla markkinointiin aiotaan panostaa niin, että kaikkiin näytöksiin riittää asiakkaita.
Teatteri Viiruksen pressikuva, kuvaaja Cata Portin.
Rankkaa mutta palkitsevaa
Kääntäjiin kohdistui esitysiltoina paljon odotuksia ja paineita.
– Tulkkaustilanne oli henkisesti ja fyysisesti rankka. Sen jälkeen olin todella herkässä mielentilassa ja uupunut. Työ on kuitenkin erittäin palkitsevaa sujuessaan, Luoso kertoo.
– Koin olevani yksi esiintyjistä niin hyvässä kuin pahassa. Esitystä edelsi pieni ramppikuume ja jälkeenpäin seurasi onnentunne onnistumisesta, Tyynilahti kuvailee.
– Koko ryhmä oli mukana tukemassa ja auttamassa. Myös näyttelijät seurasivat ajoittain työskentelyämme kiinnostuneina ja kannustivat meitä. Kaiken kaikkiaan kokemus oli positiivinen ja antoi uutta itsevarmuutta, Aronpuro kiteyttää.
Teksti: Anni Aarinen. Esityskuvat Viiruksesta: Cata Portin. Muut kuvat: Sören Jonsson.
Lue lisää
Saavutettavuuspalvelut vielä rakenteilla
Kurssin opettaja Maija Hirvonen. Kuva: Sören Jonsson, Finlands Synskadade, fss.fi
Yhteistyö sai alkunsa Suomessa toimivien teattereiden kattojärjestö Suomen teatterit ry:n aloitteesta. Yhdistys huomasi, että alalla on tarpeen kouluttaa teatteritekstittäjiä ja edistää saavutettavuusasioita teattereissa. SKTL eli Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto suunnittelee lisäävänsä ammattilaisrekisteriinsä teatteritekstittäjä-nimikkeen, jotta teattereiden olisi helpompi löytää alaan perehtyneitä kääntäjiä. Vastuuopettaja Maija Hirvosen asiantuntemuksen myötä kurssiin sisällytettiin myös kuvailutulkkaus. Kurssin mahdollisti Mari Pakkala-Weckströmin saama määräraha Helsingin yliopiston Opettajien akatemiasta.
– Kurssi on herättänyt laajasti kiinnostusta. Ammatissa toimivat kääntäjät ja kuvailutulkit ovat tiedustelleet mahdollisuutta sen suorittamiseen täydennyskoulutuksena, Hirvonen selittää.
Toteutuksessa apuna olivat myös käännösten käyttäjien etujärjestöt eli Kuuloliitto ja Näkövammaisten kulttuuripalvelu ry. Kulttuuripalvelun rooli on tärkeä, sillä se lainaa tilaisuuksiin kuvailutulkkauslaitteet, joita teattereilla ei Suomessa muuten ole käytössään. Käyttäjien saaminen paikalle oli järjestöjen tiedotuksen ansiota.
Teattereissa kurssin toteutumista tukivat ansiokkaasti Marketta Eräsaari (Helsingin Kaupunginteatteri) ja Ville Vuorelma (Teatteri Viirus). Muita yhteistyökumppaneita kurssilla olivat kuvailutulkki ja teatteriohjaaja Anu Aaltonen, Aalto-yliopiston esteettömyysasiantuntija Antti Raike, Näkövammaisten kulttuuripalvelu ry:n puheenjohtaja Eija-Liisa Markkula, Yleisradion ohjelmatekstityksen esimies Minna Pöntys sekä saksan kääntämisen oppiaineen tohtorikoulutettava, kääntäjä Marika Hakola.
Jan Erola presented various aspects of Kreab’s business activities. He talked about how the company assists in communications during large corporate mergers. He showed a list of many of the largest corporate mergers in Finland in recent years where they had assisted and explained what they do and how they do it.
