Yhteiskunnallisella tasolla käydään paljon huolestunutta keskustelua lasten ja nuorten vähäisestä kouluviihtyvyydestä sekä hyvinvoinnista. Lasten ja nuorten henkinen pahoinvointi on tutkimusten mukaan lisääntynyt niin Suomessa, kuin maailmanlaajuisesti. Esimerkiksi masennusoireista kärsii Suomessa noin joka viides nuori. Ylen kouluterveyskyselyyn (2017) vastanneista ensimmäisen ja toisen luokan opiskelijoista vähintään 20 prosenttia kärsi koulu-uupumuksesta. Hyvinvoinnin tavoitteellinen lisääminen on siten hyvin ajankohtaista. Hyvinvoinnin perusta rakennetaan lapsuudessa.
Positiivinen pedagogiikka on tuore pedagoginen suuntaus, jonka ydinajatuksena on lisätä yksilöiden hyvinvointia, kietoa oppiminen ja koulussa viihtyminen yhteen sekä valjastaa vahvuudet yksilöiden voimavaroiksi. Suuntaus on tällä hetkellä hyvin ajankohtainen lisääntyneen henkisen pahoinvoinnin takia ja se onkin löytänyt jo moniin kouluihin. Positiivisesta pedagogiikasta on varsin vähän vielä tutkimustietoa ilmiön ollessa uusi sovellus positiivisesta psykologiasta. Kentällä työskentelevien opettajien näkemyksiä ja oppilaiden kokemuksia aiheesta on tutkittu muutamien pro gradu -tutkielmien avulla. Luokanopettajaopiskelijoiden näkemyksiä sen sijaan ei lainkaan.
Tutkimuksen tarkoitus ja toteutus
Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää, kuvailla, analysoida ja tulkita luokanopettajaopiskelijoiden näkemyksiä positiivisesta pedagogiikasta. Pyrkimyksenäni oli lisätä ymmärrystä ja tietoa, mitä luokanopettajaopiskelijat tietävät positiivisesta pedagogiikasta sekä asenteista ja ajatuksista positiivista pedagogiikkaa kohtaan. Tutkimukseeni päätyi 26 maisterivaiheen luokanopettajaopiskelijaa. Keräsin aineistoni sähköisellä kyselylomakkeella. Tutkimukseni ote oli laadullinen ja analyysin suoritin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä käyttäen.
Tutkimustulokset pähkinänkuoressa
Tämän tutkimuksen mukaan luokanopettajaopiskelijat suhtautuivat positiiviseen pedagogiikkaan myönteisesti, mutta myös kriittisesti. Positiivisen pedagogiikan nähtiin edistävän laajasti hyvinvointia. Opiskelijat kokivat hyvinvointiin tähtäämisen omaan opetusfilosofiaan sopivaksi. Vahvuuskasvatus nähtiin positiivisen pedagogiikan ytimenä. Positiivisen pedagogiikan ajateltiin keskittyvän suurimmaksi osaksi yksilöllisten tarpeiden ja kehittymisen tukemiseen. Vahvaa oppilaantuntemusta vaativan pedagogiikan toteuttaminen nähtiin kuormittavan opettajaa. Opiskelijat ajattelivat, että usein moitteita saavat oppilaat hyötyvät pedagogiikan vahvuuksiin keskittyvästä toiminnasta. Opiskelijat uskoivat positiivisen pedagogiikan edistävän oppimista ja koulunkäyntiä myönteisesti monen tekijän kautta. Tiedonpuute nähtiin positiivisen pedagogiikan haasteena. Opiskelijat kyseenalaistivat positiivisen pedagogiikan tieteellistä alkuperää. Opiskelijat itse kokivat tietävänsä positiivisesta pedagogiikasta hieman. Opiskelijoissa herätti huolta positiivisen pedagogiikan mahdollinen tapa sivuuttaa haasteet yltiöpositiivisesti sekä laiminlyödä akateemisten taitojen opiskelu. Tämä tutkimus antaa viitteitä siitä, että positiivista pedagogiikkaa tulee tutkia lisää.
Lopuksi
Tämä tutkimus toimi keskustelunavauksena luokanopettajaopiskelijoiden näkemystä tutkivalle tutkimusnäkökulmalle. Tutkimus antoi lisää tietoa positiivisen pedagogiikan tilanteesta sekä siihen kohdistuvista ajatuksista. Tulokulmani toi tulevien opettajien ääniä kuuluviin. Ilmiön ymmärtämiseksi sekä hyödyntämiseksi liitettiin kouluttamisen tarve niin opiskelijoiden kuin alan tutkijoidenkin puolesta. Positiivista pedagogiikkaa on tutkittava, sovellettava ja käytettävä vastuullisesti, koska on myös mahdollista, että sen käyttö on tehotonta tai aiheuttaa haittaa. Kaikki tutkimus on positiiviselle pedagogiikalle siis tarpeellista, etenkin jos sen asemaa haluttaisiin edistää.
Veera Takkavuori
Pro gradu: Luokanopettajaopiskelijoiden näkemyksiä positiivisesta pedagogiikasta