Onnellisuutta on etsitty kautta aikojen ja on yhä edelleen yksi elämän päätavoitteista. Jopa tuhansien vuosien ajan on onnellisuus mietityttänyt ja ollut päämääränä filosofeista, kulttuureista sekä eri uskontojen kannattajista riippumatta. Nykymaailma korostaa hektisyyttä sekä tavoitteellista elämää, jolloin oman itsensä kuunteleminen saattaa jäädä taka-alalle. Onnellisuuden saavuttaminen vaatii itsensä tuntemista sekä sitä, että keskittyy elämässä pieniin hetkiin.
Onnellisuus sai jalansijaa tieteestä positiivisen psykologian myötä ja sen seurauksena onnellisuuden tutkiminen on edennyt hiljalleen jopa koulumaailmaan. Vaikka onnellisuutta sekä sen tutkimista on kritisoitu, koetaan onnellisuus silti tärkeänä sekä hyvää tuottavana tekijänä. Erityisesti lasten kokema onnellisuus ja sen tutkiminen on erityisen tärkeää, sillä lapsuus luo perustan koko ihmisen elämälle.
Tutkimuksen tavoitteet ja toteutus
Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia, miten onnellisiksi 4.–6. luokkalaiset eteläsuomalaiset oppilaat kokevat itsensä ja mikä voisi lisätä heidän onnellisuuttaan. Päätavoitteenani oli löytää vastaus sille, selittääkö yleinen onnellisuus kouluonnellisuutta.
Tutkimukseni toteutettiin yhteistyössä #uuttakoulua -hankkeen kanssa. Aineistoni oli kerätty kyselylomakkeella joulukuussa 2019. Analysoin määrällisesti aineiston tuloksia tarkastellen keskiarvoja, keskihajontoja sekä toteutin regressioanalyysin. Tutkin myös sitä, oliko sukupuolella ja iällä eroja vastauksissa.
Tulokset ja johtopäätökset
Pääasiassa tutkimukseen osallistuneet 4.–6. luokkalaiset kokivat itsensä onnellisiksi. Eniten onnellisuutta lisääviksi tekijöiksi he nimesivät ilmastonmuutokseen puuttumisen, tasa-arvon toteutumisen sekä eläinten oikeuksien paranemisen. Regressioanalyysin tulos siitä, selittääkö yleinen onnellisuus kouluonnellisuutta oli 28,4%. Tulos on merkittävä sekä suhteellisen korkea ihmistieteissä.
Tulokset kertovat siitä, miten tärkeää onnellisuutta on tutkia ja miten oleellista siihen olisi panostaa. Mikäli lapsi kokee olevansa onnellinen, on hän mitä luultavimmin onnellinen usealla elämänsä osa-alueella. Jos koti ja koulu tekisivät yhteistyötä lapsen onnellisuuden edistämisessä, olisivat lapset onnellisempia mitä suuremmassa määrin myös koulussa.
Lopuksi
Tutkimukseni osoitti onnellisuuden merkityksen tärkeyden ja sen, miten oleellista on, että lapsen onnellisuuteen panostetaan. Jatkotutkimuksena olisi hyvä tarkastella lapsen elämää kokonaisvaltaisemmin, jolloin tutkimukseen voisi ottaa mukaan lapsen perheen taustoineen sekä oman luokanopettajan. Lapsen elämä sekä onnellisuus koostuu niin monesta asiasta, jolloin laajempi tutkimus voisi tuoda kattavampaa tulosta. Myös pitkittäistutkimus olisi tarpeellinen, jolloin saisi iän tuoman eron paremmin näkyville vastauksiin.
Anna-Elina Tiitinen
Pro Gradu: Selittääkö yleinen onnellisuus kouluonnellisuutta? 4.–6. luokkalaisten eteläsuomalaisten oppilaiden käsityksiä onnellisuudesta