Taustaa
Kiinnostuin osallisuuden tematiikasta kandidaatin tutkielmaa tehdessäni, kun tutkin, millaisia osallisuuden keinoja löytyi Kasvatus-lehden julkaisuissa. Osallisuudella tarkoitetaan jaettua päätöksentekoprosessia lasten ja aikuisten välillä, jolloin lapsen ääni ja mielipiteet otetaan aktiivisesti huomioon. Tämän lisäksi osallisuus rakentuu sosiaalisista ulottuvuuksista: yhteisöllisyyden tunteesta, yhteenkuuluvuudesta ja suhteesta vertaiseen.
THL:n kouluterveyskyselyn tulokset kertovat, että noin puolet oppilaista on kokenut osallisuutta alakoulussa. Kuitenkaan kaikki kyselyyn vastanneista oppilaista eivät ole olleet samaa mieltä. Onko osallistumattomuus ollut oppilaasta itsestään johtunutta haluttomuutta tai kiinnostumattomuutta vaikuttamiseen, vai eikö kaikille ole tarjottu yhtäläisiä mahdollisuuksia osallisuuteen? Kouluterveyskyselyn 2021 tuloksia verratessa vuoden 2019 tuloksiin, voidaan myös huomata, että oppilaiden kokemukset osallisuudesta ovat vähenemään päin. Tyttöjen ja poikien eroja verrattaessa voidaan huomata, että tytöillä osallisuuden kokemukset ovat laskeneet vuosien 2019 ja 2021 välillä poikia enemmän. Kouluterveyskyselystä havaittiin myös, etteivät pojat koe itseään yhtä merkityksellisenä osana kouluyhteisöään kuin tytöt.
Kiinnostuinkin osallisuuden tematiikasta tasa-arvon näkökulmasta: onko erilaisilla oppilailla eri mahdollisuudet kuulluksi tulemiselle? Tästä pohdinnasta kehkeytyikin pro gradu -tutkielmani aihe, sillä tarkoituksenani oli selvittää, miten oppilaat itse määrittelevät osallisuutta ja eroaako tyttöjen ja poikien osallisuus toisistaan.
Tutkimuksen toteutus
Tutkimus toteutettiin pedagogisena toimintatutkimuksena eräällä viidennellä luokalla. Tässä tutkimuksessa tutkin omaa työtäni luokanopettajana ja haastattelin oppilaita heidän näkemyksistään. Oppilaiden haastattelua varten valokuvasin erilaisia oppitunteja ja työskentelytapoja. Näitä valokuvia hyödynnettiin oppilaiden haastattelussa aktivoimaan keskustelua.
Koska tutkijan ja lapsen välinen keskustelu saattaa olla lapsesta jännittävää, toteutettiin oppilaiden haastattelu ryhmähaastatteluna. Ryhmähaastatteluiden on havaittu helpottavan mahdollisesti jännittävänä koettua tilannetta: ryhmä voi toimia lapselle sosiaalisena tukena.
Kerätty aineisto analysoitiin käyttämällä Kemmisin käyttöarkkitehtuuriteoriaa, jossa vastaukset luokiteltiin kolmeen kategoriaan: 1) Kulttuuris-diskursiivisiin ennakkoehtoihin, 2) fyysisiin, taloudellisiin ja materiaalisiin ennakkoehtoihin, sekä 3) sosiaalis-poliittisiin ennakkoehtoihin. Nämä kolme ulottuvuutta muodostavat osallisuuden käytännön reunaehdot.
Tutkimuksen tulokset ja johtopäätökset
Oppilaiden osallisuuden määrittelyssä korostui erityisesti suhde vertaiseen. Oppilaat kertoivat kokeneensa osallisuutta erityisesti työskennellessään yhdessä luokkatovereidensa kanssa. Osallisuuden määritelmät kategorisoitiin neljään luokkaan, jotka olivat yhteenkuuluvuuden tunne vertaisen kanssa, kuulluksi tuleminen, positiivinen tunne ja aktiivinen rooli luokan toiminnassa.
Tyttöjen ja poikien vastauksissa huomattiin eroavaisuuksia erityisesti oppilaiden valitessa valokuvia, joissa he olivat omasta mielestään kokeneet osallisuutta. Oppilaat myös kuvailivat osallisuutta eri sanoin: pojat korostivat saaneensa päättää, tytöt korostivat kuulluksi tulemista. Tytöillä vuorovaikutus erityisesti ystävien kanssa korostui, pojilla tämän rinnalla myös yksin tekeminen ja siitä syntyvä positiivinen tunne. Vain yksi tyttö mainitsi opettajan olleen mukana tilanteessa, mikä vahvisti tulkintaa siitä, että osallisuuden tunne liittyy vahvasti vertaisten kanssa toimimiseen.
Tuloksista voidaan päätellä, että osallisuuden kokemuksissa keskeistä on osallisuuden sosiaalinen ulottuvuus, johon sisältyy tunne yhteisöllisyydestä, yhteenkuuluvuudesta ja positiivisesta sosiaalisesta keskinäisestä riippuvuudesta. Tätä osallisuuden sosiaalista puolta tulisikin ottaa enemmän huomioon opetuksessa.
Anni Soirala
”Siin oli osallisuus sitä et niinku meitä myös siin kuunneltiin et mitä me haluttii” – Oppilaiden käsityksiä osallisuudesta käyttöarkkitehtuuriteorian näkökulmasta.