Hybridiympäristöt ovat koronapandemian jälkeisessä ajassa tulleet tutuiksi itse kullekin. Jokaiselle on varmastikin kehittynyt jonkinlainen käsitys siitä, mitä hybridiopettaminen ja -opiskelu tai hybridityöskentely käytännössä tarkoittaa. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin korkeakouluopettajien kokemuksia hybridiympäristöistä. Tutkimus toteutettiin osana suomalaisen korkeakoulun digitalisaatiohanketta, jolla pyritään mm. kehittämään korkeakoulun kandi- ja maisteritason kurssien digitalisaatiota sekä oppimisen hallintajärjestelmiä (engl. Learning management system, LMS). Tutkimuksen tavoitteena oli rakentaa käsitys siitä, miten korkeakouluopettajat kokevat hybridiopettamisen näinä koronapandemiasta johtuvina poikkeusaikoina.
Tutkimuksen toteutus ja tutkimustulokset
Tämä opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena suomalaisessa korkeakoulussa. Tutkimusaineisto kerättiin havainnoimalla kandi- ja maisteritason hybridiluentoja sekä haastattelemalla opettajia ja muuta korkeakoulun hybriditoteutuksista vastaavaa henkilökuntaa. Luentohavainnoinnit mahdollistivat hybridiopetustilanteiden ensikäden seuraamisen, mikä tuki tutkittavan aiheen ymmärtämistä ja oli avuksi haastattelukysymysten laatimisessa. Haastattelut puolestaan mahdollistivat aiheen yksityiskohtaisemman tarkastelun, minkä lisäksi niissä voitiin kysyä tarkentavia kysymyksiä havainnointitilanteisiin liittyen.
Aineistoanalyysissa puolestaan hyödynnettiin fenomenografista lähestymistapaa, joka mahdollisti haastateltavien omien kokemusten tarkastelemisen. Lähestymistavan avulla hybridiopettamisesta rakennettiin kategorisointi, joka sisälsi viisi erilaista tapaa kokea tai käsittää hybridiopettamista. Tutkimustulosten mukaan hybridiopettaminen käsitetään:
- perinteisenä luennointina, jota seuraa etähavainnoitsijoita,
- laastarina koronarajoituksille,
- perättömänä lupauksena,
- uusien opetustapojen mahdollistajana, sekä
- tapana soveltaa koulutusta megatrendeihin.
Tutkimustulosten hyödyntäminen ja tutkimusaiheita tulevaisuuteen
Tutkimustuloksissa esitelty kategorisointi tuottaa uutta tietoa hybridiopettamisesta, minkä vuoksi aihetta voidaan pitää merkityksellisenä. Erityisesti opettajan näkökulmasta toteutettua tutkimusta voidaan hyödyntää tulevaisuuden opetuksen kehittämisessä ja opetussuunnitelmien laatimisessa. Koska hybridiopettamisen suosio on noussut vasta nyt koronapandemian jälkeisessä ajassa, aihetta ole vielä tutkittu kovinkaan paljon, mikä tekee tämän tutkimuksen tuloksista entistä arvokkaampia. Hybridiopettamisen kehittämiseksi on tärkeää ymmärtää niitä realiteetteja, joissa opettajat päivittäin työskentelevät.
Tutkimuksen aikana heräsi kysymyksiä liittyen opiskelijoiden käsityksiin hybridiympäristöistä. Tulevaisuudessa olisi mielenkiintoista tutkia hybridioppimista opiskelijan näkökulmasta, mikä mahdollistaisi myös opettajan ja opiskelijan kokemusten vertailun. Olisi mielenkiintoista selvittää, kuinka opettajan ja opiskelijan näkemykset eroavat toisistaan vai, onko niissä ollenkaan eroavaisuuksia?
Saga Myllymäki
Conceptions of Hybrid Teaching in a Finnish Higher Education Institution: A Phenomenographic Research Study