Mitä tutkittiin?
Tässä maisterin tutkielmassa tutkittiin luokanopettajaopiskelijoiden lukuharrastusta nykyään ja lapsuudessa. Tarkoituksena oli selvittää heidän lukutottumuksiaan vapaa-ajalla. Tutkittiin myös sitä, mitä luokanopettajaopiskelijat ajattelevat lukemisesta ja kirjallisuuden opetuksesta koulussa. Tähän liittyen oli kiinnostavaa myös selvittää, miten tulevat luokanopettajat aikovat opettaa itse kirjallisuutta työelämään siirryttyään.
Taustaa
Aiempien tutkimusten mukaan opettajien oma lukuharrastus vaikuttaa siihen, millaista kirjallisuuden opetusta he toteuttavat. Opettajan oma lukeminen ja siihen suhtautuminen vaikuttaa siis hänen oppilaisiinsa opetuksen kautta. Opettajan asenteet esimerkiksi voivat heijastua opetukseen. Aihetta on tärkeää tutkia, koska lukemisella on todettu olevan paljon hyötyjä ja siksi myös kirjallisuuden opetukseen vaikuttavat asiat on hyvä tiedostaa ja niitä on tärkeää selvittää.
Tutkimuksen toteutus
Tutkimukseen kerättiin vastauksia e-lomakkeen avulla. Helsingin yliopiston luokanopettajaopiskelijoita vastasi e-lomakkeeseen syys- ja kevätlukukaudella 2022. Vastaajia oli 38. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena.
Tutkimuksen päätulokset
Suurella osalla tähän tutkimukseen vastanneilla luokanopettajaopiskelijoilla oli melko aktiivinen lukuharrastus ja he pitivät lukemisesta. Lukeminen oli ollut tärkeää monelle myös lapsuudessa. Luokanopettajaopiskelijat kuvailivat saavansa lukemisesta ja kirjallisuudesta samantyyppisiä hyötyjä kuin tutkimuksissa kuvaillaan hyötyjä lukemisen ja kirjallisuuden antavan. Lukemisen kerrottiin esimerkiksi rauhoittavan ja antavan mahdollisuuden uppoutua kirjojen monipuoliseen maailmaan. Vastaajien kertoivat lukemisen merkityksiä, ja ne olivat samantyyppisiä lapsuudessa ja nykyään. Luokanopettajaopiskelijat kertoivat myös syitä sille, miksi eivät lue niin paljon kuin haluaisivat. Lukemista haittaa useimmiten teknologia, mikä ei modernissa yhteiskunnassa yllätä varmaankaan monia. Opiskelijoilla ajanpuute ja opiskeluihin kuuluva lukeminen olivat myös syitä sille, että ei lue niin paljon kuin haluaisi. Melkein kaikki luokanopettajaopiskelijat pitivät kirjallisuuden opetusta tärkeänä ja osasivat kertoa kirjallisuuden opetuksen menetelmiä, joita aikovat itse käyttää työelämässä. Moni ei ollut kuitenkaan saanut mielestään tarpeeksi eväitä opinnoistaan kirjallisuuden opetukseen. Kiinnostavaa ja positiivista on kuitenkin se, että tähän tutkimukseen vastanneiden luokanopettajien lukuharrastus ja suhtautuminen kirjallisuuden opetukseen näyttää yleisesti olevan pääosin sellaista, että se voi vaikuttaa positiivisesti heidän tulevaan opetukseensa ja oppilaisiin. Lisätutkimuksia olisi kiinnostavaa tehdä vielä tarkemmin esimerkiksi siitä, mitä vaikutuksia opettajan lukemattomuudella voi olla oppilaisiin.
Susanna Pyrhönen
Luokanopettajaopiskelijoiden lukuharrastus ja suhtautuminen kirjallisuuden opetukseen