Tutkimuksen tavoite ja liitos kotitaloustieteeseen
Maisterintutkielmani tavoitteena oli tutkia 67–76-vuotiaiden lapsuuden ruokamuistoja. Tutkielmani asettuu osaksi kotitaloustieteellistä ruokatutkimusta, sillä se käsittelee suomalaista ruokakulttuuria, ruokamuistoja, keittotaitoja ja osaltaan jopa suomalaisten perheiden arkielämän historiaa. Myös arkeen, ruokaan, ruoan valmistamiseen ja ruokakulttuuriin liittyvät aiheet kuuluvat olennaisesti kotitalousopettajan koulutuksen kontekstiin. Tutkiessani lapsuuden ruokamuistoja 1940–1970-luvulla lapsuuttaan eläneiltä henkilöiltä, on tutkimukseni luonne myös osaltaan historiallinen. Historiaa tarkastelevat ruokatutkimukset ovat arvokkaita kotitaloustieteelle, sillä niiden avulla voidaan saada tietoa suomalaisen ruokakulttuurin ja syömisen muutoksista ja kehityksistä viimeisen vuosikymmenien, jopa vuosisadan ajalta. Myöskään ilman historian ja menneisyyden tuntemista, on käytännössä mahdoton ymmärtää nykypäivää, sillä ne ovat vahvasti liitoksissa toisiinsa. Lisäksi haastatteluiden kohderyhmäksi valitut iäkkäät henkilöt ja tutkielman aihe eivät ole kotitaloustieteen maisterintutkielmissa tai muissa opinnäytetöissä yleisiä.
Teoriatausta
Tutkielmani ensimmäisessä teoriaosuudessa käsittelen ruokakulttuuria, sen muodostumista ja sitä muokkaavia tekijöitä. Kirjoitan suomalaisen ruokakulttuurin historiasta vuodesta 1945 alkaen ja matkasta kohti suomalaisen ruokakulttuurin nykytilaa. Toisessa teoriaosuudessa kirjoitan ruokamuistoista, aiemmista lapsuuden ruokamuistojen tutkimuksista Suomessa ja lapsuuden ruokatottumuksista.
Tutkimuksen toteutus
Tutkimuskysymykseni olivat: Millaisina lapsuuden ruokamuistot koetaan? Ketä tai mitä niihin liittyy? Millä tavoin lapsuuden ruokamuistot ilmenevät henkilön elämässä myöhemmällä iällä? En asettanut hypoteeseja tai ennakko-olettamia, vaan annoin kerätyn aineiston puhua puolestaan. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin parihaastatteluilla, joihin osallistui 67–76-vuotiaita henkilöitä (n=6). Tutkittavat olivat sisaruksia keskenään ja kaikki haastateltavista olivat syntyneet ja viettäneet lapsuutensa pääosin eteläisen Suomen kaupungeissa. Haastateltavat valittiin harkinnanvaraisesti ja he ovat eläneet lapsuuttaan Suomen viimeisen sadan vuoden suurimpien ruokakulttuuristen murrosten aikaan. Haastattelut kerättiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina ja kerätty aineisto litteroitiin, teemoiteltiin ja analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin.
Tutkimuksen keskeisimmät tulokset ja tarkoitus
Tutkimuksen tuloksista selviää, että lapsuuden ruokamuistoissa äidin rooli oli keskeisin, mutta myös isä ja isoäiti ovat niissä suuressa roolissa. Ruokamuistoissa näkyi vahvasti tutkitun ajan henki, kuten ruoan saatavuus, valinnan mahdollisuudet, ruoan arvostus, suomalainen ruokakulttuuri ja vallinnut yhteiskunnallinen tila. Lapsuuden ruokamuistot näyttäytyvät pääosin myönteisinä ja kielteisinä. Kielteisiä ruokamuistoja ei tunnisteta tai ne sivuutetaan ja niitä on määrällisesti vähemmän kuin myönteisiä. Myönteisiä ruokamuistoja on paljon ja ne herättävät mukavia ja lämpimiä ajatuksia ja tunteita. Ruokamuistoissa korostuivat henkilöiden lisäksi aistikokemukset. Aistimuistoista eniten korostuivat haju- ja makuaistiin liittyvät kokemukset, mutta myös ruoan ulkonäkö vaikutti ruoan houkuttelevuuteen. Lapsuuden ruokamuistot ilmenevät myöhemmässä aikuisiässä niin, että noin 70-vuotiaat haastateltavat tekevät ja syövät monia heidän lapsuudestaan tuttuja ruokia edelleen, noudattavat pitkälti samoja lapsuudesta opittuja ruokailusääntöjä ja ovat opettaneet niitä myös omalle jälkikasvulleen. Lisäksi lapsuuden inhokkiruoista on voinut tulla aikuisiän lempiruokia. Toisaalta jotkut ikävät maut tai inhokkiruoat ovat edelleen sellaisia, joita vältellään, ei olla aikuisiässä koskaan ostettu tai joita ei haluta mielellään maistaa. Sen sijaan osaa lapsuudesta tutuista hyvistä ruoista saatetaan tehdä tai syödä sen takia, että niihin on lapsuudessa totuttu, tai siksi, koska niiden avulla voitaisi kokea nuo lämpimät, ainutlaatuiset maut tai hajut uudelleen. Myös tietynlainen nostalgisointi, lapsuuden muistelu ja sinne palaaminen olivat syitä sille, miksi lapsuudesta tuttuja myönteisiin muistoihin liitettyjä ruokia syödään.
Tutkimukseni tulokset ovat pitkälti yhteneviä aiempien tutkimusten kanssa. Tutkimuksen tarkoituksena oli tallettaa ainutlaatuisia ja tärkeitä suomalaisia ruokamuistoja, jotka sisältävät arvokkaita tietoja historiasta, luovat ymmärrystä nykyhetkeen ja vahvistavat kotitaloustieteellisen tutkimuksen kenttää. Tutkimukseni tulokset ovat arvokasta jatkumoa ruokamuisto-tutkimusperinteeseen. Se toi myös osaltaan tietoa, vahvistusta ja lisäarvoa kotitaloustieteelliselle tutkimukselle.
Elina Vanne
1940–1950-luvuilla syntyneiden kaupunkilaisten ruokamuistoja lapsuudesta