Alanvaihto varhaiskasvatuksen opettajaksi
Tutkimuksen tausta
Kiinnostuin tutkimaan alanvaihtajia, koska löysin yhden Helsingin yliopiston kurssin oppimistehtävää tehdessäni aukon tutkimuskirjallisuudessa. Alanvaihtoa opettajaksi on tutkittu muilla koulutusasteilla, mutta ei varhaiskasvatuksessa. Tutkimuksen lähtökohtana on, että alanvaihtajat muodostavat oman ainutlaatuisen ryhmänsä ja heitä tulisi tutkia, jotta heidän aikaisempi työkokemuksensa ja osaamisensa tulisi hyödynnettyä varhaiskasvatuksen laadun takaamiseksi. Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää muun muassa alanvaihtajien uravalintamotiiveja. Sen lisäksi tarkastelin tutkimuksessa jo työelämässä varhaiskasvatuksen opettajina toimivien alanvaihtajien työtyytyväisyyttä ja -tyytymättömyyttä, sillä työtyytyväisyys johtaa yksilön sitoutumiseen työhönsä ja vähentää alanvaihtoaikeita sekä stressin kokemusta.
Tutkimuksen toteutus
Toteutin tutkimuksen sähköisenä kyselylomaketutkimuksena (n=76). Käytin E-lomake -ohjelmaa kyselylomakkeen laatimisessa, ja aineiston keräsin Facebookissa Helsingin ja Tampereen yliopistojen opiskelijajärjestöjen ja kahden varhaiskasvatusta koskevan ryhmän kautta. Tämän lisäksi lomake lähetettiin yliopiston kautta alanvaihtaja opiskelijoille. Analysoin aineiston hyödyntäen aineistolähtöistä sisällönanalyysiä, ristiintaulukointia sekä Spearmanin korrelaatiokerrointa.
Tulokset ja johtopäätökset
Alanvaihtajien merkittävimmät uravalintamotiivit varhaiskasvatuksen opettajaksi olivat kiinnostus, merkityksellisyys, työllisyysnäkymät ja aikaisemman työn stressi. Kiinnostus nousi esiin uusilta alanvaihtoaikeilta suojaavana tekijänä. Tämän lisäksi aikaisempaan tutkimuskirjallisuuteen peilaten työllisyysnäkymät on uusi motiivi ryhtyä varhaiskasvatuksen opettajaksi. Tämä johtuu mahdollisesti siitä, että varhaiskasvatusalalla on tällä hetkellä huutava pula pätevistä opettajista, eli työntekijän markkinat.
Alanvaihtajat ovat melko tyytyväisiä alanvaihtoon ja heidän odotuksensa varhaiskasvatuksen työstä ovat täyttyneet melko hyvin. Silti 46 % alanvaihtajista harkitsevat uudestaan alanvaihtoa pois varhaiskasvatusalalta. Tämä on huolestuttava ilmiö varhaiskasvatuksen pitovoiman kannalta.
Merkittävimmiksi työtyytyväisyyttä lisääviksi tekijöiksi nousivat lapset, työnkuva, myönteiset tunteet ja sosiaaliset tekijät. Työtyytymättömyyttä lisäsivät puutteelliset resurssit, palkkaus ja työn vaatimukset. Kiinnitin huomiota erityisesti työtyytymättömyyttä lisääviin tekijöihin, sillä ne heijastavat mielestäni nykyistä tehokkuusajattelua. Ryhmäkokojen hallinta ja suhdelukujen tarkka seuranta voivat rikkoa päiväkodin arkea, johtaa työntekijöiden kuormittavuuteen, vaikeuttaa pedagogisen työn toteutumista ja vaikuttaa negatiivisesti lapseen. Varhaiskasvatukseen kohdistuvasta tehokkuusajattelusta ja taloudellistumisesta on oltu huolissaan jo 90-luvun lopulla. Jo tuolloin asiantuntijat ovat korostaneet päivähoidon jatkuvuuden ja vakauden merkitystä sekä pysyvien aikuisten tärkeyttä. Mielestäni olisi tärkeä tutkia jatkossa muun muassa työhön sitoutumista ja varhaiskasvatusalan veto- ja pitovoimaa.
Erika Kaunisaho
Alanvaihto varhaiskasvatuksen opettajaksi