Tutkin maisterintutkielmassani hyvinvoinnin ja itsetunnon yhteyttä tunne- ja vuorovaikutustaitoihin. Aihetta oli mielestäni tärkeää tutkia, sillä ajattelen, että eräs kasvatuksen tärkeimpiä tehtäviä on antaa kasvatettaville eväitä rakentaa itselleen hyvä, itsensä näköinen elämä. Tunne- ja vuorovaikutustaidot ovat se väline, jonka kautta me ihmisinä luomme ja ylläpidämme yhteyksiä ympäröiviin ihmisiin, koemme kuuluvamme joukkoon ja tunnemme osallisuutta. Näitä kokemuksia voidaan pitää tärkeinä hyvän elämän rakennuspalikoina. Hyväksytyksi tulemisen ja joukkoon kuulumisen tunne voidaan nähdä eräänä ihmisen perustarpeista. Itsetunnon puolestaan valitsin mukaan tutkimukseeni, sillä pohdin, voisiko ihmisen hyvä käsitys itsestään olla jotenkin liitoksissa siihen, miten hän vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa ja millaisia kokemuksia hän saa suhteessa ympäristöönsä. Tämä ajatus perustuu konstruktivistiseen oppimiskäsitykseen, jonka perusajatus on se, että kaikki se mitä koemme vaikuttaa siihen, millaiseksi mielemme ja käsityksemme maailmasta rakentuu.
Uusi rakentuu vanhan päälle
Kun joudumme uusiin tilanteisiin tai koemme uusia asioita, aiemmat kokemuksemme vaikuttavat siihen, miten tulkitsemme näitä uusia kokemuksia ja millaisia käsityksiä muodostamme niistä. Kaikki uusi rakentuu siis vanhan päälle, ja näin ollen myös oma käsityksemme itsestämme voi vaikuttaa siihen, miten tulkitsemme vaikkapa toisen ihmisen toimintaa ja reaktioita uusissa vuorovaikutustilanteissa. Jos ajattelemme, ettei meillä ole toiselle mitään annettavaa, voimme mahdollisesti herkemmin tulkita toisen henkilön hiljaisuuden tylsistymisen merkiksi. Jos ajattelemme, ettemme osaa toimia ihmisten kanssa, voimme stressaantua sosiaalisista tilanteista ja alkaa jopa vältellä niitä, mikä puolestaan estää meitä kehittämästä vuorovaikutustaitojamme. Nämä negatiivissävytteiset kokemukset voivat siis vaikuttaa siihen, miten toimimmejatkossa ja sitä kautta tuottaa uusia negatiivissävytteisiä kokemuksia, jotka puolestaan vahvistavat käsitystämme itsestämme esimerkiksi heikkoina vuorovaikuttajina. Hyvä uutinen on, että vastaava kehä voi rakentua myös positiiviseksi: onnistumisen kokemukset voivat yhtä kaikki rakentaa käsitystämme itsestämme pystyvinä ja osaavina ja auttaa meitä saamaan uusia, positiivista minäkäsitystämme vahvistavia kokemuksia.
Mitä tutkimuksessa sitten havaittiin?
Tutkimuksessani jaottelin tunne- ja vuorovaikutustaidot laajasti käytetyn teorian mukaisesti itsetuntemukseen, itsesäätelyyn, sosiaaliseen tietoisuuteen, ihmissuhdetaitoihin ja vastuullisen päätöksenteon taitoihin. Saamieni tulosten mukaan nämä kaikki olivat positiivisessa yhteydessä paitsi toisiinsa, myös hyvinvointiin ja itsetuntoon. Lisäksi hyvinvoinnin ja itsetunnon välillä huomattiin positiivinen yhteys. Tämä vahvistaa käsitystä, että hyvinvointi, itsetunto sekä tunne- ja vuorovaikutustaidot muodostavat eräänlaisen ilmiökimpun, jossa kaikki liittyy jollain tavalla kaikkeen. Seuraava haaste olisikin piirtää tarkempi kuva tästä ilmiökimpusta.
Mitä siis jatkossa?
Tulokseni vahvistavat aiempien tutkimusten havaintoja siitä, että hyvinvointi, itsetunto sekä tunne- ja vuorovaikutustaidot ovat kaikki liitoksissa toisiinsa. Nämä kaikki tekijät ja niiden väliset yhteydet olisikin hyvä osata esimerkiksi kasvatuksessa ottaa huomioon, jotta kasvatuksella voitaisiin parantaa yksittäisten ihmisten ja sitä kautta myös kokonaisten ihmisyhteisöjen elämää. Tulokset avaavat ovia myös jatkotutkimukselle. Sitä tarvittaisiin esimerkiksi sen selvittämiseen, johtaako parempi hyvinvointi tai itsetunto parempiin tunne- ja vuorovaikutustaitoihin vai toisin päin, sillä omassa tutkimuksessani ei vielä selvitetty ilmiöiden välisiä selityssuhteita, ainoastaan niiden välisiä yhteyksiä. Toinen kiinnostava näkökulma olisi se, miten henkilön muut taustatekijät, kuten taloudellinen tai sosiaalinen asema tai maahanmuuttajataustaisuus mahdollisesti näkyvät hyvinvoinnissa, itsetunnossa tai tunne- ja vuorovaikutustaidoissa. Tämä kaikki tieto auttaisi ottamaan eri ihmisten yksilökohtaisia tarpeita paremmin huomioon, ja muokkaamaan kasvatuskäytäntöjä niin, että jokaiselle voitaisiin antaa parhaat mahdolliset välineet rakentaa omaa hyvää elämäänsä.
Annika Metso
Sosioemotionaaliset taidot suhteessa hyvinvointiin ja itsetuntoon